Kun katsoo valokuvia joita tähtiharrastajat on kuvanneet niin onko oikeasti planetaariset sumut niin värikkäitä "luonnossa" mitä kuvissa näkee vai onko värit pelkkää taitavaa kuvan käsittelyä?
Sumujen valokuvaus?
hienojakuvia
1472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
NASAlla on komppanian verran kuvankäsittelijöitä ja taiteilijoita.
Tekevät meille söpöjä illuusioita joita katselemme haavit auki.
Sekä että.
Kuvankäsittelyllä voidaan korostaa värejä, tuoda kuvaan silmälle näkymätöntä tai heikosti näkyvää osaa spektristä.
Usein tähtikäyttöön tarkoitettu tai modifioitu kamera myös tuo infrapuna-aluetta kuvaan punaisena, kuvakennon punainen reagoi infrapunaan.
Silmä on myös vähemmän herkkä reagoimaan punaiseen valoon.
Kaukoputkella visuaalisesti tarkasteltuna nuo kohteet ovat huomattavasti himmeämpiä ja värejä ei näy.
Tämä johtuu siitä, että silmän värejä aistivat solut eivät saa himmeästä näkymästä
mitään irti.
Kyllä niissä sumuissa värejä on, mutta ilman pitkää valotusta herkälle kuvakennolle ne eivät tule esiin.
Harrastajien kuvissa voi olla tuntien valotusta herkälle kuvakennolle.
K_P on oikeassa valotus aika ja herkemmät kennot.
veljellä Canon EOS-5 tai joku sellainen.
Normi kuva pimeässä syysillalla jossa kaksi talon pihapiiriä
Normikuvassa ei näy juuri mitään hieman valoja heijastuu perävalojen heijastimista ja tietysti ikkunoista lankeava valo näkyy.
5 s. valoitus kaikki erottuu mitä pihalla kuvitella saattaa, mutta värit ei ole voimakkaita, ihan kuin kuun valossa.
20 s. valoitus. kaikki näkyy, värit melkein kuin päivällä, mikään ei jäisi näkymättä vaikka mies olisi ollut pimeimmässä nurkassa odottaen.
Tossa oli niin pimeää paljain silmin katsottuna ettei nähnyt juuri mitään koska pimeä syksy ja lumeton maa.
En enää ihmettele yöllä otettuja esim karhukuvia tai muita luontokuvia.
minulla on riistakameran kuvia kymmeniä, joissa naapurin kissa istuu kameran edessä. Silmät loistaa vihreänä, muu kuva täysin mustavalkoinen.
On hieman huijausta jos tuodaan esille sellaisia värejä joita silmä ei livenä näe, sehän olisi aivan sama sitten kuin ottaisi kuvan vaikkapa sudesta ja värittäisi sen kuvankäsittelyllä kirkkaan keltaiseksi, ei mitään järkeä, ei ainakaan ihmiset näin saa todellista kuvaa millaista tuolla avaruudessa oikeasti näkisi kaukoputkella.
Sumujen ja revontulien kuvaajat kisaavat nyt siitä kuka saa aikaiseksi näyttävimmät ja kaikkein eniten muokatut valokuvat.
Onko huijausta katsoa sutta kiikarilla etäisyydeltä, jolta paljas silmä ei erottaisi, onko se susi, ilves vai kännissä konttaava naapurin isäntä?
Silmä ei voi erottaa tähtisumujen värejä, koska sumut ovat niin himmeitä suurellakin kaukoputkella katsottuna.
Kun valotusaikaa kertyy, tulee väriäkin kuvaan.
Ei siinä mitään huijaamista ole.
Samalla tavalla tavallinen kiikari tuo tähtien värisävyjä esiin, harvan tähden väriä voi paljain silmin arvioida.
Optinen apuneuvo kerää valoa niin, että alkavat värejä aistivat aistinsolutkin heräillä, sekä näet sellaisia tähtiä, joita ilman kiikaria ei erotu.
Nuo Nasan kuvat ovat kaikki feikkejä!
Lapsen tieto, naisen muisti.
Entäs harrastelijoiden kuvat, vaikkapa Tähdet ja Avaruus- lehden keskustelupalstalla?
Kyse ei ole pelkästään NASA:n kuvista vaan yleisesti tähtiharrastelijoiden/kuvaajien kuvista, miksi ei vaan voisi laittaa nettiin sellaista kuvaa mitä sieltä oikeasti saa, lisäksi lävähtää eteen kuva jostain hyvin kaukaisesta kohteesta ja alla on tietoja kuinka on kuvattu vaikkapa 200mm objektiivilla, miksi ei kerrota kuinka monta prosenttia on oikeasti kuvaa "zoomattu" kuvankäsittelyllä.
Kuvankäsittelyllä ei zoomata.
Kuvan koko riippuu käytetystä polttovälistä, valonkeräyskyky objektiivin halkaisijasta.
Perusprosessi on ottaa monia kuvia(jopa satoja) sopivalla valotusajalla(vaikkapa 1 minuutti/kuva) ja sitten sopivalla ohjelmalla pinota nämä kuvat päällekkäin, kuville yhteinen informaatio vahvistuu ja satunnainen vaihtelu kuten ilmakehän aiheuttama lepatus ja kamerakennon kohina vaimenee.
Ohjelmallisesti voidaan säätää kuvan kontrastia ja värien tasapainoa.
Käsittelyllä ei lisätä kuvaan mitään sellaista, mitä siellä ei alkujaan jo ole.
"sellaista kuvaa mitä sieltä oikeasti saa..." Mitä tuo nyt on olevinaan?
Sieltä saa sellaista kuvaa kuin kuvissa on.
Kaukoputki näyttää enemmän kuin paljas silmä.
Valokuvauslevylle saa himmeämpiä kuvia kuin silmin voi nähdä.
Objektiivin halkaisija ja valotusaika ratkaisevat, kuinka himmeitä.
Polttoväli määrää suurennuksen, mutta pidempi polttoväli syö valovoimaa
jos objektiivin koko pysyy samana.
5m halkaisijaltaan oleva Palomar- vuoren kaukoputki oli aikanaan kova luu.
Ilmakehän väreily asettaa rajat maksimisuurennokselle, edellämainittu kuvanpinoamishomma vähentää ilmakehän vaikutusta, joten edistyneet harrastelijat ottavat
samaa tasoa ja parempia kuvia kuin valokuvauslevyille saatiin Palomarilla.
Maailmanmitassa ehkä tunnetuin suomalainen sumukuvaaja J-P Metsävainio käyttää paljon suodattimia poimiakseen yksittäisiä aallonpituuksia pitkiin valotuksiinsa ja niistä sopivasti yhdistelemällä värikylläisiä kuvia:
https://astroanarchy.blogspot.fi/
Aivan, miksi ei lisää enemmän värejä kuviinsa, saisi todella räikeitä kuvia sumuista, liian hillittyä värien käyttöä, voisihan sitä itsekin alkaa valokuvaamaan vaikka oravia punaisen kalvon läpi ja välillä vaihtaisi sinisen kalvon, yksikertaista.
Ei voi muuta sanoo, ku hattua nostaa teille tomppeleille. Ei osaa omaa aivoa käyttää, ei sitten vähääkään. Onhan nämä monimutkaisia asioita, eikä tähtitiede ole intuitiivista useinkaan. Eniten ihmetyttää juurikin se tiedon puute perusfysiikan ja -kemian aloilla. Kyllähän nämä opetettiin koulussa viel kymmenen vuotta sitten suht hyvin? Onnea matkaan. Luulen että tulee tarpeeseen.