Jokaisella on oma tarkoituksensa ja tehtävänsä
Kymmenennen käskyn sisältö kiteytyy Jeesuksen opetukseen: ”Kaikki, minkä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille. Tässä on laki ja profeetat.” (Matt. 7:12.)
Synnillä on kuin rikkaruoholla juurensa, jotka ulottuvat syvälle sydämeen. Kymmenennessä käskyssä Jumala kieltää myös sydämen pahat halut. Ajatuksissa suosittu synti tulee ennen pitkää helposti näkyviin tekoina.
Taistelu syntiä vastaan on aina aloitettava himoista. Jeesus opettaa vuorisaarnassa, että joka himoiten katsoo, on sydämessään tehnyt syntiä. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä: ”Mitä meidän on siis sanottava? Onko laki syntiä? Ei toki. Mutta vasta lain vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin. Himo olisi ollut minulle tuntematon asia, ellei laki olisi sanonut: ’Älä himoitse.’” (Room. 7:7.)
Luther toteaa kirjoituksessaan Puhe hyvistä teoista: ”Kukaan ei ole ollut niin pyhä, ettei hän olisi tuntenut itsessään pahoja haluja, erittäinkin milloin ollut olemassa jokin niihin kiihottava syy. Sillä perisynti on meissä synnynnäinen ja sitä tosin voi lannistaa, mutta se ei koskaan häviä ennen kuin ruumiillisessa kuolemassa.”
Avioliittoa ei saa rikkoa
Vanhassa testamentissa kerrotaan, kuinka Daavid lähetti Urian kuolemaan sen jälkeen, kun oli maannut tämän vaimon kanssa. Näin tehdessään hän tuli rikkoneeksi viidettä ja kuudetta käskyä vastaan. Daavid lankesi kuolemansynteihin. Ihmisiltä hän peitti taitavasti tekonsa. Jumalalta ei voi kuitenkaan salata mitään. Daavid sai palaamisen armon. Hän katui tekojaan ja profeetta Natan julisti hänelle synninpäästön.
Luther kirjoittaa Isossa katekismuksessaan, miten muinoin käytettiin ”tällaista temppua”: ”Mies esimerkiksi kiintyi toiseen vaimoon. Silloin hän persoonallisesti tai toisten välityksellä saattoi miehen muuttumaan vaimolleen nurjamieliseksi tahi vaimon vastustelemaan miestään ja käyttäytymään siten, että mies oli pakoitettu erottamaan vaimonsa ja jättämään hänet tuolle toiselle. Tällainen meno on ollut epäilemättä varsin yleinen lain (Vanhan testamentin) aikana, kuten evankeliumistakin luemme, että Herodes-kuningas otti puolisokseen veljensä vaimon tämän vielä eläessä. Ja kuitenkin hän tahtoi toisten silmissä olla kunniallinen, nuhteeton mies kuten pyhä Markuskin hänestä todistaa. Mutta tuon tapaista ei toivoakseni satu meidän keskuudessamme, koska Uusi testamentti kieltää aviopuolisoita eroamasta toisistaan.”
Lutherin toive, että Uuden testamentin avioerokieltoa noudatetaan, ei ole toteutunut. On huolestuttavaa, että miehen ja naisen elinikäinen avioliitto ei ole yhteiskunnassamme enää suuressa arvossa. Uskollisuutta aviopuolisolle ja kestävän liiton arvoa ei enää yleisesti nähdä välttämättömänä. Irralliset suhteet ja avosuhteet ovat lisääntyneet.
Uskovaisina emme voi elää tämän maailman opetuksen mukaan (Room. 12:2). Toisen aviopuolison houkutteleminen itselleen on aina syntiä. Kenelläkään ei ole oikeutta rikkoa omaa eikä toisen avioliittoa.
Kymmenennen käskyn sisältö kiteytyy Jeesuksen opetukseen: ”Kaikki, minkä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille. Tässä on laki ja profeetat.” (Matt. 7:12.)
Synnillä on kuin rikkaruoholla juurensa, jotka ulottuvat syvälle sydämeen. Kymmenennessä käskyssä Jumala kieltää myös sydämen pahat halut. Ajatuksissa suosittu synti tulee ennen pitkää helposti näkyviin tekoina.
Taistelu syntiä vastaan on aina aloitettava himoista. Jeesus opettaa vuorisaarnassa, että joka himoiten katsoo, on sydämessään tehnyt syntiä. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä: ”Mitä meidän on siis sanottava? Onko laki syntiä? Ei toki. Mutta vasta lain vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin. Himo olisi ollut minulle tuntematon asia, ellei laki olisi sanonut: ’Älä himoitse.’” (Room. 7:7.)
Luther toteaa kirjoituksessaan Puhe hyvistä teoista: ”Kukaan ei ole ollut niin pyhä, ettei hän olisi tuntenut itsessään pahoja haluja, erittäinkin milloin ollut olemassa jokin niihin kiihottava syy. Sillä perisynti on meissä synnynnäinen ja sitä tosin voi lannistaa, mutta se ei koskaan häviä ennen kuin ruumiillisessa kuolemassa.”
Avioliittoa ei saa rikkoa
Vanhassa testamentissa kerrotaan, kuinka Daavid lähetti Urian kuolemaan sen jälkeen, kun oli maannut tämän vaimon kanssa. Näin tehdessään hän tuli rikkoneeksi viidettä ja kuudetta käskyä vastaan. Daavid lankesi kuolemansynteihin. Ihmisiltä hän peitti taitavasti tekonsa. Jumalalta ei voi kuitenkaan salata mitään. Daavid sai palaamisen armon. Hän katui tekojaan ja profeetta Natan julisti hänelle synninpäästön.
Luther kirjoittaa Isossa katekismuksessaan, miten muinoin käytettiin ”tällaista temppua”: ”Mies esimerkiksi kiintyi toiseen vaimoon. Silloin hän persoonallisesti tai toisten välityksellä saattoi miehen muuttumaan vaimolleen nurjamieliseksi tahi vaimon vastustelemaan miestään ja käyttäytymään siten, että mies oli pakoitettu erottamaan vaimonsa ja jättämään hänet tuolle toiselle. Tällainen meno on ollut epäilemättä varsin yleinen lain (Vanhan testamentin) aikana, kuten evankeliumistakin luemme, että Herodes-kuningas otti puolisokseen veljensä vaimon tämän vielä eläessä. Ja kuitenkin hän tahtoi toisten silmissä olla kunniallinen, nuhteeton mies kuten pyhä Markuskin hänestä todistaa. Mutta tuon tapaista ei toivoakseni satu meidän keskuudessamme, koska Uusi testamentti kieltää aviopuolisoita eroamasta toisistaan.”
Lutherin toive, että Uuden testamentin avioerokieltoa noudatetaan, ei ole toteutunut. On huolestuttavaa, että miehen ja naisen elinikäinen avioliitto ei ole yhteiskunnassamme enää suuressa arvossa. Uskollisuutta aviopuolisolle ja kestävän liiton arvoa ei enää yleisesti nähdä välttämättömänä. Irralliset suhteet ja avosuhteet ovat lisääntyneet.
Uskovaisina emme voi elää tämän maailman opetuksen mukaan (Room. 12:2). Toisen aviopuolison houkutteleminen itselleen on aina syntiä. Kenelläkään ei ole oikeutta rikkoa omaa eikä toisen avioliittoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Käskyt suojaavat ihmisiä
Yhdeksäs käsky kieltää himoitsemasta toisen omaisuutta. Kymmenes käsky kieltää tavoittelemasta toisen läheisiä ihmisiä.
Kirkkomme katekismus opettaa: ”Tärkeä osa elämäämme ovat ne ihmiset, joiden kanssa elämme ja teemme työtä. Jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus ja tehtävä. Se toteutuu, sillä paikalla ja niissä oloissa, joissa kulloinkin elämme. Meidän tulee suojella ja tukea kaikkea lähimmäisen elämään kuuluvaa.”
Kaikki mitä tehdään Jumalan kymmentä käskyä vastaan, kääntyy lopulta ihmistä itseään vastaan. Galatalaiskirjeessään Paavali vielä sitoo kaikki käskyt yhteen: ”Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” (Gal. 5:14.)
Emme voi täyttää lain vaatimuksia, sillä jos on yhdessäkin kohdassa rikkonut lain, on rikkonut koko lain (Jaak. 2:10). Raamatusta luemme, että laki on annettu Mooseksen kautta, mutta armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta (Joh. 1:17). Siksi saamme uskoa lain täyttäjän, Jeesuksen ansion tähden itsemme armosta autuaiksi.
Raflaava otsikko Päivämiehen juttuun. http://www.paivamies.fi/usko-ja-elama/artikkelit/2498/
Eihän se akan pellolle heittäminen ole Jumalan mielen mukaista toimintaa. Herra haluaisi liittojen kestävän ja olevan onnellisia. Jos kuitenkin päädytte heittämään akan tai ukon pellolle, tehkää se mahdollisimman hienovaraisesti ja muistakaa, että tämänkin synnin voimme saada katuvina anteeksi ja sitten saamme taas uskoa itsemme autuaiksi.
Jos on omaa peltoa, niin sitten voi harkiten heittää, mutat ei muuten!
ei toisten pelloille saa heitellä mitä sattuu.
paskan voi paiskata? Sehän on ikään kuin lannoitetta. Jos sis se akka on paska.