Miten auttaa uupunutta?

???? No shit Sherlock. Luuletko, etten ole yrittänyt kertoa sitä hänelle? Myöntää uupumuksen itsekin. Enkä ole alkanut lääkitsemään salaa häntä, miksi olisin?

Epätoivoinen16 kirjoitti:

???? No shit Sherlock. Luuletko, etten ole yrittänyt kertoa sitä hänelle? Myöntää uupumuksen itsekin. Enkä ole alkanut lääkitsemään salaa häntä, miksi olisin?

Niin jotkut tekee. Hyvä jos sinä et.

Kyllä hänet nyt pitäisi saada lääkäriin millä konstilla tahansa. Mitä pahemmaksi olo menee, sitä pitempään kestää toipuminen. Ja vointi kuulostaa jo ihan mahdottomalta. Tiedän kokemuksesta, kuinka vaikeaa on myöntää itselleen, ettei enää jaksa, vaikka muut jaksavat.Itse kehittelin pahaa oloani ainakin pari vuotta ja nyt olen ollut reilu 9 kuukatta sairaslomalla. Voimat on vieläkin vähissä.
Koeta välttää negatiivista palautetta, se tekee hallaa uupuneen itsetunnolle. Eipä siinä läheinen muuta voi, kun yrittää tukea parhaansa mukaan. Itse olen nähnyt kuinka oma uupumukseni ja masennukseni on käynyt myös mieheni voimille ja olen siitä todella pahoillani. Tilaa sinä se lääkäri ja sano, että nyt mennään tai ei hyvä seuraa! Voimia teille molemmille.

Kiitos asiallisesta kommentista! Läheiseni vointi on jo niin huono, ettei näe lääkäriin menolla olevan mitään merkitystä:sairaslomalle ei halua jäädä, koska ahdistuksen vuoksi ei pysty olemaan asunnollaan (seinät kaatuvat päälle, asuu yksin) ja töihinmeno tuntuu vielä tällä hetkellä paremmalta, ettei tarvitse olla niin paljoa yksin. Olen kutsunut häntä luokseni, mutta myös muiden seurassa oleminen ahdistaa häntä. Töissäkäyminen on kuitenkin haastavaa ahdistuksen ja muisti/keskittymisongelmien vuoksi. Masennuslääkkeitä tms. ei suostu aloittamaan ja toisaalta olen kuullut, ettei tuollainen lääkitys välttämättä autakaan. No, ainoastaan unilääkkeitä on lääkäriltä valmis pyytämään, että saisi edes nukuttua. Olen yrittänyt olla mahd.empaattinen ja tuonut esille, että olen tukena. Pelottaa vaan, mihin tämä kaikki johtaa, tuleeko ihan totaalinen psyykkinen romahdus vai prakaako ensin fysiikka. Läheiseni siis tunnistaa tilansa. Jotenkin on vaan niin umpikujassa tilanteensa kanssa. On tämä rankkaa, kun näkee läheisensä luhistuvan..

Epätoivoinen16 kirjoitti:

Kiitos asiallisesta kommentista! Läheiseni vointi on jo niin huono, ettei näe lääkäriin menolla olevan mitään merkitystä:sairaslomalle ei halua jäädä, koska ahdistuksen vuoksi ei pysty olemaan asunnollaan (seinät kaatuvat päälle, asuu yksin) ja töihinmeno tuntuu vielä tällä hetkellä paremmalta, ettei tarvitse olla niin paljoa yksin. Olen kutsunut häntä luokseni, mutta myös muiden seurassa oleminen ahdistaa häntä. Töissäkäyminen on kuitenkin haastavaa ahdistuksen ja muisti/keskittymisongelmien vuoksi. Masennuslääkkeitä tms. ei suostu aloittamaan ja toisaalta olen kuullut, ettei tuollainen lääkitys välttämättä autakaan. No, ainoastaan unilääkkeitä on lääkäriltä valmis pyytämään, että saisi edes nukuttua. Olen yrittänyt olla mahd.empaattinen ja tuonut esille, että olen tukena. Pelottaa vaan, mihin tämä kaikki johtaa, tuleeko ihan totaalinen psyykkinen romahdus vai prakaako ensin fysiikka. Läheiseni siis tunnistaa tilansa. Jotenkin on vaan niin umpikujassa tilanteensa kanssa. On tämä rankkaa, kun näkee läheisensä luhistuvan..

Lue lisää

Vaikuttaa siltä, että sinulla on jokin pakkomielle tai subjektiivinen motiivi alkaa järjestellä hänen asioitaan. Kerroit, että hän asuu yksin eli et ole hänen holhooja etkä mitään muutakaan. Mielestäni et voi alkaa elää toisen puolesta. Sinun tunkeilevuus voi olla hänelle ahdistavaa. Vaikuttaa siltä, että olet sitä ihmistyyppiä, joka on olevinaan huolissaan ja mainostamalla ajattelevansa hänen parastaan, oikeastaan manipuloi häntä ja hänen ympäristöään.

Anna hänelle oikeus omaan elämäänsä. Kerroit, että hänellä on työ. Se on aika arvokas asia nykyisessä yhteiskunnassa. Älä vie mielenterveyskiimaisuudellasi sitäkin häneltä ohjailemalla häntä sairauslomille tai "hoitoon". Jätä hänet rauhaan. Jos hän saisikin elää ilman sitä, että tunkeilet hänen reviirille "besserwisserinä" ja ehkä myös vaikutat hänen lähiympäristöönsä, niin hän saattaa löytää oman tiensä kohti parempia aikoja. Joskus työelämä on sellaista, että siellä joutuu vuosikauden tekemään hommia ennen kuin oma paikka yhteiskunnassa vakiintuu. Hänellä on siihen mahdollisuus, joten älä pilaa sitä.

Vaikutat todella narsistiselta ihmiseltä.

suora.palaute kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että sinulla on jokin pakkomielle tai subjektiivinen motiivi alkaa järjestellä hänen asioitaan. Kerroit, että hän asuu yksin eli et ole hänen holhooja etkä mitään muutakaan. Mielestäni et voi alkaa elää toisen puolesta. Sinun tunkeilevuus voi olla hänelle ahdistavaa. Vaikuttaa siltä, että olet sitä ihmistyyppiä, joka on olevinaan huolissaan ja mainostamalla ajattelevansa hänen parastaan, oikeastaan manipuloi häntä ja hänen ympäristöään.

Anna hänelle oikeus omaan elämäänsä. Kerroit, että hänellä on työ. Se on aika arvokas asia nykyisessä yhteiskunnassa. Älä vie mielenterveyskiimaisuudellasi sitäkin häneltä ohjailemalla häntä sairauslomille tai "hoitoon". Jätä hänet rauhaan. Jos hän saisikin elää ilman sitä, että tunkeilet hänen reviirille "besserwisserinä" ja ehkä myös vaikutat hänen lähiympäristöönsä, niin hän saattaa löytää oman tiensä kohti parempia aikoja. Joskus työelämä on sellaista, että siellä joutuu vuosikauden tekemään hommia ennen kuin oma paikka yhteiskunnassa vakiintuu. Hänellä on siihen mahdollisuus, joten älä pilaa sitä.

Vaikutat todella narsistiselta ihmiseltä.

Lue lisää

No onpas vihamielistä tekstiä aloittajalle joka on aidosti huolissaan LÄHEISENSÄ UUPUMUKSESTA. Kuulostat itse uupuneelta joka väsyksissään painaa läpi vaikka harmaan kiven. Periiiksi eeen annnna!!! Ehkä olet vielä hoitoalan työntekijä, ja täynnä, onhan rankka työviikko takana, ymmärrän. Mutta hei! Huomasit kai sen, että kyse on aloittajan läheisestä, hänellähän on jo sen perusteella velvollisuus/oikeus olla tukena läheiselleen. Suomalaisten välittäminen toisista on hälyttävästi loppumassa. Olla silloin lähimmäisen rinnalla kun huomaa hänen apua tarvitsevan ja toinen ei sitä kiellä, se on tervettä ihmisyyttä.

Kun maassamme on tapahtunut järkyttäviä perhetragedioita, joiden yhteydessä sos- ja tervhuollon, virkavallan, päättäjien jopa Presidentin taholta on tullut kansalle kehoituksia pitämään toisista huolta. Kulkeminen kappaleen matkaa toisen rinnalla, hyvän tekeminen toiselle ei maksa mitään, mutta antaa iloa tekijälleen. Monet ovat voittaneet oman masennuksensa tekemällä hyvää toisille, toki omien voimavarojensa mukaan. Läheisten/toisten auttamista tarvitaan kipeästi maassamme, sillä joka päivä kaksi suomalaista poistuu keskuudestamme oman käden kautta. Kysymmekö mekin, olenko minä veljeni vartija?

suora.palaute kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että sinulla on jokin pakkomielle tai subjektiivinen motiivi alkaa järjestellä hänen asioitaan. Kerroit, että hän asuu yksin eli et ole hänen holhooja etkä mitään muutakaan. Mielestäni et voi alkaa elää toisen puolesta. Sinun tunkeilevuus voi olla hänelle ahdistavaa. Vaikuttaa siltä, että olet sitä ihmistyyppiä, joka on olevinaan huolissaan ja mainostamalla ajattelevansa hänen parastaan, oikeastaan manipuloi häntä ja hänen ympäristöään.

Anna hänelle oikeus omaan elämäänsä. Kerroit, että hänellä on työ. Se on aika arvokas asia nykyisessä yhteiskunnassa. Älä vie mielenterveyskiimaisuudellasi sitäkin häneltä ohjailemalla häntä sairauslomille tai "hoitoon". Jätä hänet rauhaan. Jos hän saisikin elää ilman sitä, että tunkeilet hänen reviirille "besserwisserinä" ja ehkä myös vaikutat hänen lähiympäristöönsä, niin hän saattaa löytää oman tiensä kohti parempia aikoja. Joskus työelämä on sellaista, että siellä joutuu vuosikauden tekemään hommia ennen kuin oma paikka yhteiskunnassa vakiintuu. Hänellä on siihen mahdollisuus, joten älä pilaa sitä.

Vaikutat todella narsistiselta ihmiseltä.

Lue lisää

No kuulostin naristiselta tai en, niin miten muuten voin toimia, jos läheiseni itse ottaa minuun yhteyttä ja sanoo keskustelujen kanssani olevan ainoa keino, jolla ahdistus hetkeksi helpottaa. Itse en ole tuppautunut tai painostanut läheistäni mitenkään, ehdottanut vain lempeästi esim. sairaslomaa tai lääkärillä käyntiä, mutta kun ei halua mennä, olen antanut asian olla. Helppo sieltä sivusta on huudella, jos ei ole omakohtaista kokemusta asiasta.

Antaessaan.saa kirjoitti:

No onpas vihamielistä tekstiä aloittajalle joka on aidosti huolissaan LÄHEISENSÄ UUPUMUKSESTA. Kuulostat itse uupuneelta joka väsyksissään painaa läpi vaikka harmaan kiven. Periiiksi eeen annnna!!! Ehkä olet vielä hoitoalan työntekijä, ja täynnä, onhan rankka työviikko takana, ymmärrän. Mutta hei! Huomasit kai sen, että kyse on aloittajan läheisestä, hänellähän on jo sen perusteella velvollisuus/oikeus olla tukena läheiselleen. Suomalaisten välittäminen toisista on hälyttävästi loppumassa. Olla silloin lähimmäisen rinnalla kun huomaa hänen apua tarvitsevan ja toinen ei sitä kiellä, se on tervettä ihmisyyttä.

Kun maassamme on tapahtunut järkyttäviä perhetragedioita, joiden yhteydessä sos- ja tervhuollon, virkavallan, päättäjien jopa Presidentin taholta on tullut kansalle kehoituksia pitämään toisista huolta. Kulkeminen kappaleen matkaa toisen rinnalla, hyvän tekeminen toiselle ei maksa mitään, mutta antaa iloa tekijälleen. Monet ovat voittaneet oman masennuksensa tekemällä hyvää toisille, toki omien voimavarojensa mukaan. Läheisten/toisten auttamista tarvitaan kipeästi maassamme, sillä joka päivä kaksi suomalaista poistuu keskuudestamme oman käden kautta. Kysymmekö mekin, olenko minä veljeni vartija?

Lue lisää

"Läheisten/toisten auttamista tarvitaan kipeästi maassamme, sillä joka päivä kaksi suomalaista poistuu keskuudestamme oman käden kautta."

Suurin osa itsemurhaan päätyneistä on käyttänyt psyykelääkkeitä. Suomessa on mielenterveyskiimaisuutta ja ihmiset luulevat, että ongelmat ratkeavat ohjaamalla elämän haasteita kokeva ihminen psykiatrisen hoidon piiriin. Se on kuitenkin virheellinen ajatusmalli. Monelle siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Mielenterveyskiimaiset ihmiset eivät sitä ymmärrä ja luulevat lääkkeiden eli huumausaineiden olevan ratkaisu. Psyykelääkkeiden haitat ovat jonkinlainen TABU.

Nimenomaan psykiatrinen mielenterveyskiima ja haitalliset lääkkeet lienevät suurin syy korkeisiin itsemurhalukuihin.