Mulle yksi kaveri olkoonkin vaikka Sippe, kertoi eilen mulle "luottamuksella", että voiko hän paljastaa minulle yhden salaisuuden, jos en sitä ihan joka puolelle heti ole levittelemässä. Vastasin, että toki (Luulin, että hän paljastaa itsestään jotain). "No tää on sitten meidän kahden välinen juttu, eikö joo". Vastasin, että kyllä kyllä.
"No Matti Matkaaja (nimi muutettu), kuulemma juo salaa alkoholia".
Kysyin, että mitä ihmettä. Mistä sinä sellaista olet saanut tietää. Sippe näytti kuvia, jossa Matti oli maistissa ja hänellä oli kaljatölkki kädessä.
Pakko kai se oli sitten uskoa, mutta mulla nousi heti hätä Mattia kohtaan.
En tällaista salaisuutta halunnut pitää kaverin ja mun välisenä.
Päätin sitten varovaisesti lähestyä kaveriani Mattia.
Soitin Matille ja sovittiin sulkapallopelit (peli muutettu :) ). Siinä samalla pikkuhiljaa aloin raottaa salaisuuden verhoa. Kyselin häneltä varovaisesti esim mielipidettä siitä, miten hän suhtautuu epäuskoisten juhliin. Hän useissa mielipiteissä totesi, ettei pidä esim alkoholilla läträämisestä. Ajattelin, että hän haluaa kaikin puolin kiertää omaa syntiä, joten nostin kissan pöydälle. Sanoin, että sinäkin muuten juot. Tai ainakin näin kuvan, kun olit vähän maistissa tölkki kädessä.
Matti oli ihan järkytynyt. Hän kysyi, onko Sippe kertonut. Siitä lankeamisestani ei tiedä kukaan muu kuin Sippe. Minulla oli silloin hyvin toivoton olo ja henkilökohtaisia suruja, jolloin lankesin hukuttaa kauhean olon juomiin. Ja siitä tiesi vain Sippe, koska sen silmien alla siihen syntiin sorruin. Selvänä päivänä sitten sovittiin asiat Sipen kanssa. Uskallanko enää lankeamisista kertoa kellekään, jos ne vuotavat muidenkin tietoon ja vieläpä kuvien kera? Matti oli sanalla sanoen täysin tyrmistynyt.
Haluankin kysyä, onko tällainen toiminta ihan yleistä. Jos olet tehnyt synnin, johon ei liity rikosta, ja sopinut sen, juoruta ympäri kyliä?
Entä jos jonkun ihmisen helmasyntejä levitellään. Kuten tiedämme, jokaisella meillä on ns. Helmasyntejä, jotka ovat sellaisia, joihin lankeaa helposti aina uudelleen ja uudelleen. Matin kohdalla kyse ei ollut kuitenkaan helmasynnistä. Hän totesi, että toki hänelläkin on omat helmasyntinsä, mutta ne ovat sitten muita. Ja uskaltaako niitäkään enää sopia, jos kohta koko kylä saa tietää niistäkin.
"No Matti Matkaaja (nimi muutettu), kuulemma juo salaa alkoholia".
Kysyin, että mitä ihmettä. Mistä sinä sellaista olet saanut tietää. Sippe näytti kuvia, jossa Matti oli maistissa ja hänellä oli kaljatölkki kädessä.
Pakko kai se oli sitten uskoa, mutta mulla nousi heti hätä Mattia kohtaan.
En tällaista salaisuutta halunnut pitää kaverin ja mun välisenä.
Päätin sitten varovaisesti lähestyä kaveriani Mattia.
Soitin Matille ja sovittiin sulkapallopelit (peli muutettu :) ). Siinä samalla pikkuhiljaa aloin raottaa salaisuuden verhoa. Kyselin häneltä varovaisesti esim mielipidettä siitä, miten hän suhtautuu epäuskoisten juhliin. Hän useissa mielipiteissä totesi, ettei pidä esim alkoholilla läträämisestä. Ajattelin, että hän haluaa kaikin puolin kiertää omaa syntiä, joten nostin kissan pöydälle. Sanoin, että sinäkin muuten juot. Tai ainakin näin kuvan, kun olit vähän maistissa tölkki kädessä.
Matti oli ihan järkytynyt. Hän kysyi, onko Sippe kertonut. Siitä lankeamisestani ei tiedä kukaan muu kuin Sippe. Minulla oli silloin hyvin toivoton olo ja henkilökohtaisia suruja, jolloin lankesin hukuttaa kauhean olon juomiin. Ja siitä tiesi vain Sippe, koska sen silmien alla siihen syntiin sorruin. Selvänä päivänä sitten sovittiin asiat Sipen kanssa. Uskallanko enää lankeamisista kertoa kellekään, jos ne vuotavat muidenkin tietoon ja vieläpä kuvien kera? Matti oli sanalla sanoen täysin tyrmistynyt.
Haluankin kysyä, onko tällainen toiminta ihan yleistä. Jos olet tehnyt synnin, johon ei liity rikosta, ja sopinut sen, juoruta ympäri kyliä?
Entä jos jonkun ihmisen helmasyntejä levitellään. Kuten tiedämme, jokaisella meillä on ns. Helmasyntejä, jotka ovat sellaisia, joihin lankeaa helposti aina uudelleen ja uudelleen. Matin kohdalla kyse ei ollut kuitenkaan helmasynnistä. Hän totesi, että toki hänelläkin on omat helmasyntinsä, mutta ne ovat sitten muita. Ja uskaltaako niitäkään enää sopia, jos kohta koko kylä saa tietää niistäkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaverini ei kertonut kertomaansa eilen, vaan toissapäivänä. Kirjoitin tuon ikään, kuin vieläkin elettäisiin joulukuun viidettä päivää. Kaverini Sippe paljasti 4.12. Salaisuutensa. Otin asian Matin kanssa eilen, eli maanantaina 5.12. Jolloin sovittiin yhteistapaaminen pelien merkeissä. Peli ei ollut sulis, vaan sellainen, johon ei tarvi varata tiloja. Selkeemmin sanottuna me oikeastaan menimme ulkojäille luistelemaan. Tuskin tuo nyt paljastaa meidän henkilöllisyyttä, koska ulkojäitä on kuitenkin Suomessa nyt jo aika monella paikkakunnalla. Tää siis korjauksena, kun en tajunnut oikolukea kirjoittamaani. Enkä ollut herännyt siihen todellisuuteen, että elämme jo itsenäisyyspäivää!
Nettiin vaan kaikki salaisuudet ja itelleni uskonut tarinat. Täällä ne pysyy taatusti, eikä koskaan häviä.
Kyllä perinteisesti on seurakunnassa hoidettu ihmisen syntitaakkaa enemmän takanapäin kuin kasvotusten. Rippisisarta tai -veljeä ei sido mikään vala. Usein asia myös paisuu matkalla. Tunnen tapauksia, joissa alkuperäinen synti ei ollutkaan mikään synti, mutta kasvoi matkalla ihmisten suusta toiseen.
Mutta ei seuroissa tarvitse eritellä, mitä syntiä on tehnyt. Pyytää kaikkia syntejä anteeksi ja asia on selvä.
""Mutta ei seuroissa tarvitse eritellä, mitä syntiä on tehnyt. Pyytää kaikkia syntejä anteeksi ja asia on selvä. ""
Keneltä pitää pyytää?