Miksi suomalaiset pelaa onenenpelejä?

Shakki on viisas valinta. Viihdyttävää ja opettaa ajattelemaan muutaman askeleen etukäteen. Afrikan tähdet opettavat luottamaan pelkkään sattumaan. Onnenpeleillä suomalaisia sumutetaan ja voitot ovat pelkkiä ''unelmia'', kuten valtion uhkapelifirma mainostaa tekemällä miljarditulosta. Suomalaisten haaveista. Palauttamalla max 40prosenttia, jos sitäkään. Mistään peleistä ei ole koskaan tullut muutamia satasia enempää vuosikymmenten kokemuksella. Ja mikä on input, ei uskalla edes ajatella.

Suomalaiset kaipaavat enemmän järkeä ja vastuullisuutta toinen toistaan kohtaan. Perheet, suvut - näiden on pidettävä yhtä. Ja toistensa puolta. Varsinkin vaikeina aikoina, mitä elämme parhaillaan. Ihmisarvoa poljetaan surutta ja puhutaan vain leikkauksista, kun ihmiset ovat jo muutoinkin ehkä menettäneet elämänhalunsa ja merkityksellisyyen kokemisensa.
Sitten pelit tarjoavat helpon houkutuksen; jos sentään onni potkisi ja saisi edes siten ''arvonsa'' takaisin - voittamalla niin paljon rahaa, että saisi kaiken aineellisen puutteensa kuntoon. Ystäviähän ja omaisia raharikkailla tuntuu eniten olevan. Särkyneet hylätään. Katse painetaan alas. Vaietaan. Syyllistetään. Julmastikin.

Joka päivä 2-3 suomalaista, monenikäistä päättää elämänsä. Ihmisarvonsa menettäneenä. Hylättynä. Aineellisessa ja henkisessä tyhjiössä. Niinsanotut ystävät jätti. Omaiset hylkäsi. Pelit ottavat vastaan jokaisen. Raha kelpaa. Ja ennenstään jo köyhyydessä elävät eläkeläiset, työttömät ja sairastuneet - vievät vielä viimeisetkin roponsa ihmisarvoaan etsien. Jos vain olisi edes rahaa.. Jos vain kelpaisi. Suurin osa pelaajistahan kuitenkin ovat vähätuloisia, ei vauraita suomalaisia. Ei vauraa tarvitse luottaa onnenpeleihin, vaan sijoitukset tuottavat varmemmin ja vakaasti.

Vähäväkisimpien houkutukseksi on luotu tämä suomalainenkin pelimaailma hävyttömien mainoksineen päivittäin lehdissä ja televisiossa, kuinka juuri sinun elämäsi voi muuttua hetkessä. Mainostarinat kertovat aina ihmeellisiä tarinoita, miten juuri vaikeassa tilanteessa ollut LiisaTerttu tai PekkaMatti saivat kuin ihmeen kautta voittolapun. Ja elämä kirkastui.

Miten moraalitonta on syyllistää nykypäivänä heitä, joilla menee huonosti joko ilman palkkatyötä olevilla, sairastuneilla tai vanhuksilla - jotka eivät tehneet tarpeeksi RAHAA. Tämän itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa piispa Björn Vikström puhui niin viisasti, miten meidän on noustava tänä aikana sitä vastaan - kun ihmisarvo on uhattuna. On se virkamiesten tai poliitikkojen ajamana - jatkuva pienen ihmisen ''kyttääminen'' - hänen motiiviensa kyseenalaistaminen - sanalla sanoen kyykytys. Sitähän tämä uusi ilman palkkatyötä olevien pakottaminen nöyryyttäviin mukakursseihin ja nonstop haastatteluihin on - osoitetaan - että teillä ei ole mitään sanomista olosuhteisiinne nähden ja voimme täten joten evätä sen pienenkin perusturvan, mikä teillä on - koska poliittinen ''eliittimme'' näin on päättänyt suuressa viisaudessaan.

Ei riitä, että ihmiset ovat hädissään ja uskonsa menettäneinä tulevaisuutensa suhteen. Heitä pitää vielä erikseen nöyryyttää ja nostaa lehtien palstoilla syyllistäen esiin koko maan kattavaan taloustilanteeseen. Miten halpamaista tämä nykyaika onkaan. Enää ei nousta omien puolesta sotiin. Omaa ei tueta. Omien keskuudesta etsitään syyllisiä, niiden heikompien keskuudesta. Ja samalla riistetään heitä - vaikkapa juuri tämän suomalaisen pelimafian kautta. Luvataa kuutta hyvää ja kahdeksaa kaunista. Ryöstäen. Valtio ryöstää pienet perinnöt omaisilta, joilla moni saisi hyvän alun elämälleeen - perustaa vaikka pieniä itseä työllistäviä yrityksiä. Valtio käy pienen ihmisen kimppuun sanktioiden uhalla. Valvontaa, valvontaa, valvontaa. Syyllistämistä. Rikkeiden etsintää. Sakotetaan liikenteessä pienistä ylinopeuksista valtiontalouden tasapainottamiseksi. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon, miten tässä maassa pelkkä raha ohjaa ''näennäismoraalia''.

Suuren rahan pesijöitä ei nosteta valokiilaan, kuin ehkä pieneksi hetkeksi. Pienten ihmisten liikkeitä seurataan, kuin suurrikollisia konsanaan.

Onhan todettu tutkimuksissa, että esim toimeentulotukea ei hae edes puolet siitä määrästä, joille se kuuluisi. Se nöyryyttämisrituaali, joilla ihmisen koko talous asetetaan julkisen tarkastelun alle on se syy, että moni elää sitten jopa vaikka ilman sähköjä ja kunnollista ruokaa. Laskut lähetetään takaisin suomalaiselle, ja kuuleman mukaan tois''suomalaiset'' saavat paljon parempaa ja runsaampaa palvelua.

Totta tai ei. Jotain on fundamentaalisesti pielessä tässä maassa, mitä tulee ns virkamieskuntaan ja kyttäyskulttuuriin. Jatkuvasti kyseenalaistetaan ihmisten hätä ja avuntarve tai sen haku lähinnä on tehty niin hankalaksi, että moni jättää sen väliin ''valtion'' syödessä parempiin suihin.

Tänä itsenäisyyspäivänä, ennen sadatta vuotta esi-isiemme taistelutahtoa kunnioittaen, haluan toivoa - että kansamme heräisi suurempaan yhteisvastuuseen toinen toisistaan välittäen - elämän kolhiessa. Omaiset, perheet.

Ystävät. Ja niin, ne viran'''omaiset''. Jotain inhimillisyyttä ihmisten kohtaamiseen, eikä heidän avuntarpeensa kyseenalaistamista. Jokainen voi tänäpäivänä joutua syrjään, joko sairastumisen tai vain palkkatyöstä sivuun siirtämisen vuoksi -tuotannollisiin syihin vedoten.
Oman onnen seppien, joilla elämää sujuu mutkitta - on aivan liian helppoa siirtää syntipukkiefekti vähäväkisimpiin, tai vain hetkellisesti kaatuneisiin.

Esi-isämme kaatuivat puolestamme konkreettisesti, jotta voisimme elää maassamme harjoittaen kulttuuriamme, kieltämme - tapojamme, jotka ovat olleet koko olemassaolomme perusta. Pitäen huolta toinen toisistamme, silloinkin - kun olosuhteet vaihtelevat jyrkästikin. Nyt ei ole aika jättää suomalaisia oman onnensa nojaan kaikenlaisten sanktioiden uhalla (vaikkapa sysäten valtion uhkapelifirman syliin hakien hetken toivoa ahdinkoonsa), vaan nostaa ja luoda uskoa. Pelkät juhlapuheet eivät riitä, mikäli käytännön toimenpiteet osoittavat heikommassa tilanteissa olevien syvää halveksuntaa ja lähestulkoon päälle sylkäisyä. Ihan valtiovallan taholta.

Palatkaamme vanhojen hyväksi havaittujen arvojemme ääreen - kunnioittaen toinen toisiamme ja auttaen silloin, kun avun tarve on - ilman suurta numeroa koskaan siitä tehden!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Onnenpelit on oiva tapa kerätä irtohillot kansalaisilta itsenäisen Suomen tarpeisiin!

Näytä minulle henkilö, joka on yhdellä pelikerralla voittanut jostain vedonlyöntipelistä niin ison summan, että on voinut sen turvin jättäytyä pois työelämästä? Jos siinä onnistut, niin sitten myönnän mielipiteessäsi voivan olla jotain järjenhiventä.

Peliautomaatit yms. tietysti ovat vain viihdettä, eihän niistä ole edes mahdollisuutta voittaa kuin muutama euro tai maksimissaan jokunen kymppi. Mutta viihdettä ovat toisaalta muutkin rahapelit, ei niitä oikeasti tienatakseen pelaa kuin muutama harva ammattilainen ja heille se sitten onkin kokopäivätyötä.

Hyvä kirjoitus "itsenäisyyspäivä"! Kun ihminen on tarpeeksi köyhä, epätoivoinen ja usko mennyt elämän paranemiseen omin avuin ja elämä on vain elossaolon taistelua, pelit eivät todellakaan ole mitään viihdettä vaan ainoa oljenkorsi mihin tarttua ja sinne menee se viimeinenkin elämänhalu pelkkiin pettymyksiin.

Mistä sen tietäisi vaikka nämä perintäfirmat ja ulosotto onkin kompuksessa pikavippifirmojen kanssa, että saisivat vain lisää asiakkaita. Kyllä tuli itselle surullinen että hyväkin mieli mitä tässä on kirjoitettu Itsenäisyyspäivä jne. nimimerkeillä. Itsellä on juuri siinä tilassa tilanne, että pitäisiköhän katsoa junien aikatauluja että tietäisi olla risteyksessä valmiina tai muu vastaava toimenpide. Mutta olen silti jaksanut päivä kerrallaan mennä eteenpäin, jospa se valo tunnelinpäästä tulisi joskus näkyviin.

Suomalaiset ovat niin ahdinkoon ajettuja ja nöyryytystoimenpiteitä pukkaa sairastuneille työyvyttömille, joille ei kuitenkaan ''eläkettä'' irtoa. Irtoaako nyt puolivuotta eduskunta-avustajalle suureläke (josta suurimman osan lomilla) 50senä kun nostaa metakkaa lehdistössä nöyryytkestään hakea sukkahousuja Sokokselta. MIelenkiinnolla seuraamme. Tietenkin nurkkaan ajetut (vähintään miljoona suomalaista) yrittäät tarttua viimeiseen korteen eli onnnenpeleihin joilla saavuttaa eläke ominvoimin, kun valtio näännyttää hengiltä voimattomaksi käyneet.
Hyvä bisnes eli kultakaivos - Veikkas Oy Ab - sietääkn maksaa 30k kuussa kapellimestarilleen.

Nykyiset rahapelit on psykoloogisen tieteellisen tutkintatyön tulosta pyrimyksenä vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen (Manipuloinnin pyrkimys on sama kun aamulla käydä kusella, lähes mahdoton välttyä.). Liittyy ihan samaan asiaan voiko ihminen olla manipuloitu tappokoneeksi joka alkaa määrätystä merkistä toteuttamaan likaista työtään. Eli ei mitenkään hurmiossa rakennettu nykyinen rahapeliteollisuus vaan tarkasti suunniteltu uhreja etsiväksi.

Veikkaus luo tarpeetonta hypetystä ns. VOITTAJA-uutisilla. Kuinkahan tiheästi esim. VIKING-lotosta tulee suomalaisille päävoittoja. Kun ei kenellekään tule edes kuukausittain. Veikkauksen peleissä isoja voittoja tulee harvoin ja harvoille. Siksi ne uutisoidaan näkyvästi. Näitä otkikoita emme lue mistään: "Enää 5,5 miljoonaa suomalaista, jotka eivät ole voittaneet EUROJACKpot-päävoittoa, yes mä oon varmaan seuraava..." / "99,99 prosentille pelaajista tuo pelaaminen tarkoittaa silkkaa rahanmenoa". "Eurojackpotissa ja Vikinglotossa voittotodennäköisyys päävoittoon on 1:95000000" Lohdutonta, mutta näin tää systeemi pyörii. Kun puoli Eurooppaa (köyhiä) ihmisiä kerää kolehdin, niin eipä tuosta moni rikastu varsinkaan, kun päävoittojen euromääräinen taso on suht. korkea. 46 miljoonaa on aivan liikaa yhdelle ihmiselle. 10 miljoonaa riittäisi omaan ja lasten perheiden elinikäiseen elättämiseen.

Tarkennus: Taitaa lauantailotossa nykyään olla jo 18,5 miljoonaa erilaista riviyhdistelmää, kun numeroita hiljattain lisättiin. Ja tässä pätee sama kuin lentämisessä, voittamisen todennäköisyys on ihan yhtä lohduttoman surkea ekan kerran pelaavalla kuin 40 vuotta pelanneella. Näin se on. Surkeata. Mutta kääntäen: Onneksi lentäminen ei tule sen vaaralisemmaksi 50 vuoden lentämisen jälkeen.

Lotossa on aina 7 oikein voittotodennäköisyys 1:18500000. Yhtään ei auta, että on "pelannut" 47 vuotta huonolla menestyksellä. Aina alkaa nollasta koko juttu!