Tarkoittaa sitä ettei lähde mukaan toisen negatiiviseen tunnetilaan, vaan oikeasti kuuntelee mitä toisella on sanottavaa.
puhejudosta
mitenlinkitlaitetaanmobi
1184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se voi ollakin vaikeaa, eikä suju kaikilta luonnostaan, vaikka usein ihmiset luulevat olevansa osaajia. Väitän, että osa ihmissuhdeongelmista johtuu juuri siitä, että lähdettiin siihen negatiiviseen tunnetilaan mukaan. Niinhän se menee, kun myötäillään, että mullakin on tuollaista ja on se kamalaa, voi voi sentään, lyödään me kaks onnetonta hynttyyt yhteen, kun niin ollaan samassa negaatiossa. Hetken päästä sitten hakataan päätä seinään ja valitetaan, että kun se ei nyt ollutkaan sellainen kuin antoi ymmärtää jne. Ei siis oikeasti edes kuunneltu sitä perimmäistä sanomaa.
Vaikeusastetta tulee lisää, jos toinen tai molemmat pelailee jotain peliä vielä tuon edellisen lisäksi. Pelaamiseen, niin asiatonta kuin se on, voi myös lähteä mukaan, kun havaitsee, että toinen sitä tekee. Jonkunlaiset näyttelijän lahjat siinä pitää sitten olla takana, että se onnistuu. Kun puhelin soi, voi sanoa toiselle, että nyt se soittaa, ja näytellä roolin luurinsa kanssa, kuinka siellä nyt joku syyttävä ja huutava ihminen olisi, vaikka langanpäässä ei ole ehditty sanoa kuin moi ja kun näytelmän seuraaja poistuu tilasta, niin ollaan niin rakasta että.
Kiva ohje mutta ei toimi narsistin kanssa. Narsisti ei kuuntele, häntä on kuunneltava. Vuorovaikutus on yksipuolista.
Voi se olla toisinkin päin yksipuolista, kun narsisti kerää tietoa.
Ap puhui "negatiivissta tunnetilasta". Narsistin elämässä negatiiviset tunteet ovat hallitsevampia kuin positiiviset tunteet. Narsisti selviää negatiivisten tunteiden kanssa projisoimalla ne uhriinsa.
---
Projektiossa narsisti havaitsee itsessään jonkin huonon, epätoivottavan tai epämiellyttävän ominaisuuden ja projisoi sen mielessään joidenkin muiden ihmisten ominaisuuksiksi ja ehkä syyttää heitä siitä. Projektiivisessa identifikaatiossa narsisti havaitsee itsessään jonkin huonon, epätoivottavan tai epämiellyttävän ominaisuuden, ja projisoi sen muihin ihmisiin omalla käytöksellään niin, että muilla ihmisillä ei ole juuri muuta mahdollisuutta kuin käyttäytyä narsistin projisoimalla tavalla. Esim. narsisti havaitsee, että hän on halpamainen ja kostonhimoinen. Narsisti projisoi sen muihin ihmisiin käyttäytymällä pitkään niin ärsyttävästi, ja riitaa kylväen ja haastaen, että hän saa muut ihmiset provosoitua tekemään halpamaisia ja kostonhimoisia asioita. Sen jälkeen narsisti syyttää muita ihmisiä halpamaisuudesta ja kostonhimoisuudesta. Tällä tavoin narsisti kääntää valheellisissa kuvitelmissaan alkuperäisen tilanteen ylösalaisin; hän on parempi ihminen, jolla on korkea moraali, ja muut ihmiset ovat huonompia ja pahoja, ja heillä on huono moraali.
http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2013/03/narsistit-narsismi-ja-narsistinen.html
Okei eli se, että jatkuvasti puhuu, kuinka joku häntä mitätöi, johtuu tuosta projisoinnista. Käyttäytyy niin, että saa toisen mitätöimään, jonka jälkeen alkaa syyttäminen mitätöinnistä.
Ja samalla tavalla tuossa kostonhimoisuudessa.
No mä koen että mulle aiemmin elämässä puhuneet ihmiset ovat itse olleet vihaisia, en minä, ja sitten aina neuvotaan minua antamaan anteeksi vapautuakseni jostain en tiedä mistä, koska koen että he projisoivat oman vihaisen luonteensa minuun, jota minun pitäisi jatkuvasti lepytellä antamalla anteeksi, ja olen alannut tästä vähitellen tulemaan pikkusen vihaiseksi. Kammoan sitä projisointia ja kun minulle sanotaan, että anteeksiantaminen voisi auttaa, sen projisoinnin tunne kasvaa kasvamistaan ja koen minuun projisoiduksi sellasta vihaisuutta jota lempeä luonteeni ei voi mitenkään kestää tai sisältää, koska ihmisten temperamentit on erilaisia. No paremman olon saa kun en niin paljon puhu ihmisten kanssa, kun ei heillä yleensä ole muuta mielessä kuin vihaisuutta. Sehän on heidän mieleensä tullut ajatus, että olisin vihainen, kun hehän aiheesta puhuvat tai siis ovat ainakin alunperin alkaneet puhumaan, kun en ole itse mitään semmoista väittänyt enkä valittanut, eikä varmasti äänensävynikään ole mitenkään kovin vihainen useinkaan ja yleensä ei koskaan. Niin kun ihmiset alkavat puhumaan minulle anteeksiantamisesta ja alan yrittää ymmärtää, että miksi he puhuvat sellaista minulle, päädyn ajattelemaan vihaisia mielikuvia, siis kuvittelemaan kuinka ihmiset kuvittelevat minut vihaiseksi ja sitten kun empaattisesti eläydyn siihen heidän mielikuvaansa minusta, niin minulle tulee aiiiiivan hirveä olo !!!!
Jatkuu.
Ja koen että siten he sotkevat omat vihaiset mielikuvansa minun filosofisiin pohdintoihini niin anteeksiannosta kuin muustakin.
Ja sitten tulee tämmönen purkaus jonka tässä nyt olen toteuttanut toivottavasti jo loppuun asti, koska en jaksa itsekään enempää :).
Muistupa mieleen kun olin nuori, monet tutut sano minulle eri tilanteissa yhtäkkiä: jotenkin jännä sua kun kattoo tuntuu kuin kattois itseään.
Luulen sen johtuvan siitä että eläydyin heihin niin kovasti.
Jos lakkaa reagoimasta, provosoitumasta, narsisti voi koventaa otteita jotta saa huomion johon on tottunut.
Voi vaikka käydä käsiksi, jos ei muuten tule huomatuksi, vaikkei olisi aiemmin niin tehnyt.
Eli se voi provosoitua siitäkin, jos ei enää provosoidu.
Kokeilin tätä kerran suhteemme lopussa kun narsistini sai raivokohtauksen ihan mitättömästä asiasta. En provosoitunut vaan kysyin rauhallisesti ja asiallisesti "Mikä hätänä", "Miten voin helpottaa oloasi" jne. sillä seurauksella että hän tarttui kiinni ja yritti potkaista minut alas jyrkkiä rappusia. Hän ei kestänyt enää sitä että en antanut hänen ripustaa enää tunnekoukkuaan minuun.
Sama kokemus väkivallan alkamisesta juuri siinä tilanteessa kun itse alkoi muuttaa reagointitapoja. Aluksi tönimistä, läimäyttelyä muka vahingossa, ja sitten kovempia otteita.