Kiukuttaa, ärsyttää

Mua kiukuttaa niin p--leesti kun tallitytöt haukkuu oppilaita. Haukutaan ulkonäköä, vaatteita ja ratsastustaitoa joka ei ole kummonen alottelijalla.
Jokainenhan on joskus aloittelija! Ei ole kiva kun pikkusisko lähtee joka kerta itku silmässä kotiin muuten kivalta tunnilta. Joku kerta vielä mosautan niitä.

Mahtavaa! Tämä tulee tarpeeseen! Toivottavasti aihepiiri on suurinpiirtein vapaa, että saa raivota muustakin kuin hevosiin liittyvistä jutuista. Minua nimittäin kiukuttaa aivan vietävästi, kun työmaan pojat ovat taas alkaneet pitää minua kahvinkeittäjänään.

Tänään olin aikeissa keittääkin kahvia, kun keittimestä kuului TZZZT, ja sitten leimahti sininen valo. No niin, oikosulku tästä puuttuikin! Onneksi meillä oli uusi keitin jo hankittuna, joten otin sen käyttöön.

Tai siis yritin ottaa. Ei toiminut ollenkaan vaikka on upouusi! Mikä lie valmistusvika. Suunnitelma C: hain takaisin vanhan keittimen (en sitä joka juuri hajosi, vaan sitä edellisen) jota kukaan ei ollut muistanut vielä heittää pois. Se oli vanha ja kärsineen näköinen, mutta toimi vielä kun vaihdoimme sen tilalle uuden. Ei tarvinnut käyttää sitäkään... Joku hiiri tms oli järsinyt johdon melkein poikki, ja keitin oli malliltaan sellainen ettei sitä saanut edes vaihdettua uuteen.

Sitten jätkät tulivat ja alkoivat tivata miksi en ollut keittänyt kahvia vaikka oli jo kahviaika. Siinä vaiheessa minulla kärähti käämi, ja huusin heille vähän aikaa kurkku suorana ja annoin heidän kuulla kunniansa. Kun vähän ajan kuluttua vaikenin hetkeksi vetääkseni henkeä ennen seuraavaa erää, yksi heistä huomautti hiukan loukkaantuneeseen sävyyn, ettei nyt sentään tarvitse vetää hernettä nenään.

Karjaisin uudestaan ja huusin melkein suoraa huutoa, ettei minun nokkaani mitään #@&£ hernettä mahdu kun siellä on jo koko #%$* palko!

Siinä vaihessa he lähtivät karkuun ja jättivät minut yksin, vetämään henkeä ja rauhoittumaan. En edes muista milloin olen viimeksi ollut yhtä vihainen, ja olen edelleen niin huonolla tuulella etten saa edes nukuttua! Pitäisi kai lähteä lenkille purkamaan patoutumia, mutta kun se @£&# aurinkokin paistaa vain päivisin eikä nykyään sitäkään kun taivas on aina täynnä pilviä!

Maailma on täynnä neropatteja jolla ei ole muuta tekemistä kuin keksiskellä kaikenlaisia hilavitkuttimia joilla voidaan joko parantaa maailmaa tai hankaloittaa ihmisten elämää entisestään. Miksi yksikään heistä ei ole vaivautunut kehittelemään mitään vekotinta jolla saisi pilvet puhallettua jonnekin muualle niin että aurinko paistaisi joskus täällä suomessakin?!!

Oletko varma ettei vika ole johdossa? Jos johto menee oikariin siinä ei kestä mikään kone. Ja lisäksi se voi olla vaaraksi, iskee säkärin kun siihen kytkee koneen. Jos voit niin tarkista johdon kunto.

Tiedän, mutta se on kunnossa. Sähkömies kävi muista syistä ja tarkisti samalla senkin. Oli vain epäonnea keittimien kanssa, kun ensin yksi hajosi, sitten toisessa oli mikä lienee valmistusvika, ja kolmannesta oli johto jyrsitty melkein poikki. Nyt on uusi keitin pöydällä ja ainakin vielä se toimii niin kuin pitää. Tosin kukaan miestä ei ollut muistanut että kahvi oli lopussa, joten keitin palveli tämän päivää vedenkeittimenä. No, henk koht olenkin enemmän teeihmisiä, mutta pojat olivat hiukan harmissaan.

Eivät kuitenkaan niin harmissaan, että olisivat viitsineet käydä kaupassa sitä ostamassa.

Ratsastan pienellä tallilla jossa on vain savipohjainen ulkokenttä. Potuttaa kun tallin omistaja, joka myös opettaa, ei lanaa kenttää lainkaan ja hevosilla on jo hokittomat kengät. Kenttä on muhkurainen ja liejuinen ja hevoset liukastelee siellä, oppilaat ei voi laukata lainkaan. Omistaja sanoo vaan että täytyy osata ratsastaa kaikilla keleillä.
Tietysti täytyy mutta eihän kukaan maastossakaan ratsasta epätasaisella maalla, miksi sitten kentällä?

Mua kiukuttaa salaratsastajat. Kun hevoset ovat laitumella niin ne ratsastetaan hikeen siellä. Onneksi oma hevoseni on jäänyt ratsastamatta, kait siksi kun se heittää vieraan ihmisen selästään mutta kaverin hevosella on menty. Ja siksi meidän kokopäiväiseksi suunniteltu maastoretki jäi menemättä.
Nyt me hevosten omistajat hankittiin kamera joka kuvaa laidunta ja kun nähdään kuka siellä käy niin tehdään rikosilmoitus.

Kerrotko sitten miten käy? Olen utelias sikäli, että aikanaan kun meidän heppa oli vähän aikaa eräällä hoitotallilla, sillä joku kävi pari kertaa ratsastamassa salaa. Me emme olleet liikuttaneet sitä eikä kenenkään muunkaan ollut pitänyt, mutta silti oli takamuksen kuva selässä aamulla ja poni oli todella väsyneen näköinen. Sitten katosivat suitset tallista. Porukalla niitä etsittiin vaan ei löydetty, mutta joka tapauksessa kerroimme tallinpitäjälle salaratsastuksesta ja suitsien katoamisesta. Hän ei oikeastaan uskonut meitä, mutta poni siirrettiin kuitenkin pihatarhaan ja sille niitettiin sinne vihreää heinää - ja kas, pari päivää myöhemmin suitset löytyivät naulasta jossa ne olivat alunperin roikkuneet. Ilmeisesti heppa oli hiukan hyppyyttänyt ratsastajaansa, sekään ei hyväksynyt selkäänsä ketä tahansa noin vain, ja tämä salaratsastaja oli vienyt suitset tallista pitääkseen ponin hallinnassaan. Mutta kun heppa siirrettiinkin talon pihassa olevaan tarhaan jatkuvan valvonnan alle, sillä ei voinut enää salaa ratsastaa, joten suitsetkin palautettiin. Tallinpitäjän mielestä suitset olivat olleet paikallaan kaiken aikaa, mutta olisihan ne siinä tapauksessa löydetty kun kerran porukalla etsittiin.

Toivottavasti saatte salaratsastajat kiinni ja vastuuseen!

HAA! Kiinni jäivät salaratsastajat! Kolme teini-ikäistä tyttöä ratsastivat laitumen hevosilla omatekoisilla riimuilla ja kamera kuvasi. Olivat selvästi tunnistettavissa. Heistä tehtiin rikosilmoitus vaikka poliisi oli sitä mieltä ettei teko ansaitse rikosilmoitusta. " Eihän hevosille tapahtunut mitään."
Ilmoitus tehtiin nimikkeillä " kotieläimen luvaton haltuunotto " ja " eläimen terveyden vaarantaminen " koska laukkasivat epätasaisella ja sateesta liukkaalla laitumella.
Saavat he ainakin sakot.
Pännii vaan poliisin asenne : Eihän siinä tapahtunut mitään!

Joo, tuo on tyypillistä suhtautumista poliisilta. Minä jouduin 13-vuotiaana raiskausyrityksen kohteeksi kun olin maastossa ratsastamassa. Hevoseni suojeli, joten selvisin säikähdyksellä, mutta satulasta meni vastinhihnat poikki siinä rytäkässä, minkä huomasin vasta päästyäni kotiin. Poliisi nosti kätensä pystyyn ja sanoi ettei voi ryhtyä toimenpiteisiin koska miehet (heitä oli kaksi) eivät ehtineet satuttaa minua. Edes satulan hajoaminen ei johtanut toimenpiteisiin. Satulat eivät kuulemma ole niin arvokkaita että sitä kannattaisi laittaa edes ilkivallan piiriin.

Että näin meillä...

Mutta todella hyvä, että saitte salaratsastajat kiinni! Teillä sentään poliisi tekee jotakin jos vaaditaan, vaikka olisikin sitä mieltä ettei kannata. Olisipa mielenkiintoista tietää mitä tytöt tuumivat kun poliisi ottaa yhteyttä asian tiimoilta. Kuinkahan paljon tuollaisesta mahtaa saada sakkoja?

Kannattaa muuten kenties jatkaa kuvaamista varmuuden vuoksi. Siltä varalta, että tytöt heittäytyvät kostonhimoisiksi ja yrittävät jossain vaiheessa jotain muita temppuja. Itse ainakin olisin sen verran epäluuloinen etten oikopäätä luottaisi siihen että koko juttu jää siihen eikä häiriöitä enää tule. Ja jos tytöille näytetään/on näytetty kuva missä he ratsastavat laitumella, he saattavat osata päätellä missä kohdin kamera on ollut. Kannattaa ehkä siirtää se toiseen paikkaan jos mahdollista, niin eivät ainakaan niin helposti sitä löydä, jos saavat päähänsä ryhtyä johonkin. Jäävät sitten kiinni uudestaankin, ja sitten sanktiot ovatkin jo kovemmat, koska eivät ole ensi kertaa asialla.

Laitumella on neljä kameraa eri puolella laidunta. Me hevosten omistajat laitoimme rahat yhteen ja ostettiin kamerat. Ne tulee tästä lähtien olemaan joka kesä siellä.
Nuo tytöt saattavat löytää sen yhden mutta mut kamerat ovat piilossa. Yksi kamera on vanhassa tikankolossa.
Äiti sanoi ettei ne tytöt saa paljoa jos ollenkaan sakkoa, nehän on alaikäisiä. Toisaalta ne voi joutua sosiaalitanttojen kanssa tekemisiin. saa nähdä mitä käy.

Hyvä kun saitte kiinni! Minäkään en siedä salaratsastajia. Meilläkin kävi yksi kokeilemassa onneaan... Eilen illalla ovelleni ilmestyi todella vihainen äiti-ihminen, joka ensi sanoikseen haukkui minut siitä, että hevoseni ovat hengenvaarallisia ja minä edesvastuuton omistaja kun päästän lapsia niiden luokse täysin ilman valvontaa. En käsittänyt mitään, koska hevoseni ovat kilttiluonteisia enkä toisaalta ollut antanut kenellekään lupaa mennä niihin koskemaan. Jouduin lopulta karjaisemaan hänelle saadakseni suunvuoroa, ja pääsimme selvittämään asiaa.

12-vuotiaan tyttären versio tapahtumista: Hän oli mennyt omistajan (minun) luvalla laitumelle harjaamaan vanhempaa hevostani ratsastusta varten. Nuorempikin oli tullut paikalle, ja sitten jotakin oli tapahtunut ja ne olivat hyökänneet hänen kimppuunsa. Tyttö oli pelastautunut hyppäämällä pellon poikki kulkevaan isoon ojaan, mutta jompi kumpi hevosista oli ehtinyt astua hänen varpailleen eikä hän voinut varata jalalleen painoa ollenkaan. Maahan pudonnut kypäräkin oli hajonnut rytäkässä käyttökelvottomaksi. Norkoiltuaan jonkin aikaa ojan reunalla hevoset olivat lopulta lähteneet muualle ja tyttö oli päässyt nilkuttamaan kotiin. Äiti oli toimittanut hänet lääkäriin, ja tutkimuksissa oli selvinnyt, että kaksi varvasta oli murtunut.

Minun versioni: En tiedä mitä on tapahtunut, mutta lupaa ratsastamiseen tai ylipäänsä hevosten käsittelyyn ei ole ainakaan minulta pyydetty.

Sitten sain haukkumiset siitä, että väitän hänen tytärtään valehtelijaksi. Hillitsin itseni enkä puuttunut siihen, vaan ehdotin, että hän tulisi seuraavana päivänä käymään tyttärensä kanssa. Hän oli vihainen mutta myöntyi siihen, ja tänään puolilta päivin he tulivatkin. Tyttö kulki kyynärsauvoilla ja näytti siltä kuin olisi yrittänyt tekeytyä näkymättömäksi. Kävimme lyhyesti läpi edellisiltaisen keskustelun, ja sitten aloimme jututtaa tyttöä. Vastaukset olivat vältteleviä ja mahdollisimman yksitavuisia tai niitä ei tullut ollenkaan, mutta totuus selvisi vähitellen:

Tyttö oli ihaillut vanhempaa hevostani jo pitkään ja halunnut ratsastaa sillä, mutta täällä päin on yleisessä tiedossa, ettei sen selkään päästetä ketä tahansa. Lopulta halu ratsastaa sillä edes yhden kerran oli käynyt ylivoimaiseksi ja hän oli päättänyt tehdä sen omin nokkineen. Lupaa hän ei ollut edes yrittänyt kysyä, koska oli arvellut ettei sitä kuitenkaan saisi. Hänen harjatessaan hevosta se oli säpsähtänyt jotakin ja siinä yhteydessä vahingossa tallannut hänen varpailleen. Hänen siinä pidellessään loukkaantuneita varpaitaan oli nuorempi hevoseni kiinnostunut hänestä ja tullut lähemmäksi katsomaan, haistanut hänen taskussaan olevat heppakarkit ja yrittänyt päästä niihin käsiksi. Se on joskus aika tunkeileva, eikä hän ollut saanut hätistettyä sitä kauemmaksi. Ja sitten oli vanhempikin hevonen saanut vainun makupaloista; kaksi hevosta oli yrittänyt päästä hänen taskuilleen, ja makupaloja kärkkyessään ne olivat tuuppineet häntä vähä vähältä taaksepäin. Hän ei ollut huomannut lähestyvää ojaa ennen kuin maa oli äkkiä kadonnut hänen altaan ja hän oli mulahtanut veteen. Hän oli rämpinyt ylös ojan toiselta puolelta hevosten jäädessä norkoilemaan toiselle, ja pääteltyään että herkut oli ilmeisesti menetetty, ne olivat viimein kääntyneet pois ja palanneet laiduntamaan. Mutta sitten oli nuorempi hevoseni huomannut maahan pudonneen kypärän ja alkanut leikkiä sillä. No niin... Kypärät suojelevat päätä iskuilta, mutta eivät selvästikään ole hevosenkestäviä.

Totuuden selvittyä äiti pyyteli minulta vuolain sanoin anteeksi niin omasta kuin tyttärensäkin puolesta. Hän oli yhä raivoissaan, muttei enää minulle, vaan tyttärelleen, ja hän ilmoitti tytölle jäätävään sävyyn, että asiasta puhuttaisiin vielä kotona, oikein pitkän kaavan mukaan. Sitten hän vaati tyttöä pyytämään minulta itse anteeksi, lupasi palata asiaan vielä myöhemmin, ja sitten he lähtivät.

Arvostan ihmisiä jotka haluavat selvittää asiat kunnolla, mutta pistää vihaksi se, että ensin huudetaan ja syytetään, ja sitten vasta selvitellään. Miksi ihmiset eivät vaivaudu ensin ottamaan asioista selvää ja huuda vasta jos on oikeasti aihetta?

Ärrr!