Isäni on sairastanut vakavaa masennusta kolme vuotta. Hänellä on myös alkoholi ongelma. Juomiseensa hän on saanut tehokasta hoitoa (minnesota-hoito) mutta ilman tulosta. Masennukseen hän ei ole suostunut vastaanottamaan mitään hoitoa, kieltäytyy menemästä minkäänlaiseen terapiaan. Hän on myös ainakin puheidensa perusteella todella itsetuhoinen. Äitini ei enää jaksa eikä halua (eikä voi) auttaa, hän on muuttamassa pois kotoa. Isä on sanonut, että kun äiti on muuttanut, hän tappaa itsensä. Ja niin epäilemättä käykin, se on vain ajan kysymys. Haluaisinkin tietää, miten minun pitäisi isäni tyttärenä asiaan suhtautua? Olen sanonut hänelle kaiken mitä minulla on sanottavaa, ja pistänyt välit poikki toistaiseksi. Eli lopullisesti, koska hän ei tule selviytymään. Mutta miten minä voin selviytyä? Isäni on ollut minulle aina yksi tärkeimmistä ihmisistä ja meillä on ollut todella hyvät välit ennen hänen sairastumistaan. Miten voin elää päivästä toiseen tietäen, että päivän, viikon tai kuukauden päästä tulee tieto, että hän on tehnyt itsemurhan. Pitäisikö yrittää unohtaa ja surra vasta sitten kun jotain tapahtuu vai valmistautua jotenkin, esim. terapian avulla lähestyvään suruun? Kyllä elämä on paskaa, ja toisille epäreilusti niin paljon paskempaa.
kuinka selviytyä
pää hajoo
5362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Luin koskettavan juttusi ja tuntui tosi pahalta puolestasi. Minkä ikäinen olet? Ei ole oikein ottaa yksin vastuuta isäsi aikeista.Ei ole sinun vikasi hänen ongelmansa.Hänen tulisi itse hakea apua!!!Itsemurhalla uhkailu on pahinta mitä voi läheisilleen tehdä. Hae itsekin keskusteluapua tilanteeseen.. ei nuoren ihmisen pitäis joutua tälläisia asioita miettimään Traumat jää vähemmästäki.
Muuta pois, jos se suinkin on mahdollista.
Isäsi elämä on hänen vastuullaan.
Alkoholisti kuten muutkin nistit, tarvitsevat ympärilleen "seurakunnan", joka pelaa heidän peliään.
Pelin nimi on "mä ryyppään ja tuhoan itseni".
Jotkut pelin jäsenistä ryyppää myös, toiset antaa rahaa, ja toiset huolehtii. Kun on niin raasu.
Astu pois pelistä. Tee selväksi että rakastat isääsi kun hän on selvä. Ja ottaa vastuun itsestään.
Itsemurhalla uhkailu on ensinnäkin raukkaa, että
tuomittavaa.
Sinun elämäsi on sinulle arvokasasia.
Huolehdi siitä.
Moi..
Otan osaa kauheeseen kohtaloosi.. Tiedän et toi on kauheeta. Itselläni hyvä ystäväni on itsetuhoinen, ei näe mitään hyvää elämässään. Yritän auttaa parhaani mukaan, mutta pienikin vastoinkäyminen saa hänet taas vajoamaan pohjalle. Kohta en enää löydä sanoja. En ihmettele yhtään, ettei äitisi jaksa olla tukemassa, niin rankkaa hommaa se toisen tukeminen on. Itsekin luovuttaisin, jos en samalla tietäisi menettäväni tätä itselleni todella läheistä ihmistä. Jaksan aina toivoa, että parempi päivä koittaa.. vaikka saan joka yö pelätä, että aamulla kaikki on ohi. Toivottavasti en joudu koskaan näkemään sitä päivää, toivottavasti elämä paranee tästä vielä. Sen voin sanoa, että isääsi ei hylkäämällä pelasteta. Kannattaa yrittää niin kauan kuin toivoa on. Jokaisen elämä on pelastamisen arvoinen.
...että vaikasti masentunutta, itsetuhoista ihmistä EI VOI AUTTAA MUU KUIN AMMATTI-IHMINEN ts. terapeutti. Kavereilla tai perheenjäsenillä ei ole voimia eikä tietämystä auttaa vakavasti sairasta ihmistä. He saattavat vain pahentaa tilannetta, ja varsinkin omaa tilannettaan. Muihinkin (fyysisiin) sairauksiin tarvitaan oikean alan lääkäriä. Ainoa asia jota voit kaverillesi tehdä, on ohjata häntä hoitoon. Sinä et siihen valitettavasti enempään pysty.
moi!! mulle on käynyt samalla tavalla ja mun isä teki itsemurhan :( se oli kyllä todellista helvettiä sillon kaikki meni iha todella huonosti mun isä joi sillon aika paljo.. luulen et musta ei kuitenkaan ole kauheesti apua mut koita kestää ja toivon että sun isäs koittas ajatella hyviä puoli elämässä...