Psykologi kysyi ensimmäisellä käynnillä, että haluanko parantua masennuksesta. Se kun toisinaan tuntuu helpommalta vaihtoehdolta jäädä vellomaan siihen huonoon oloon ja alakuloon kuin oikeasti ryhtyä korjaamaan asioita.
Mitä jos halua parantua masennuksesta?
velloja
13219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Masennuksesta ei parannuta, koska se ei ole sairaus. Oikea kysymyksen asettelu olisi ollut; haluatko onnelliseksi tai haluatko päästä tilanteeseen, jossa voit olla tyytyväinen elämääsi, tai vastaavaa. Hassua, kun ihmiset puhuvat pahasta mielestä kuin se olisi sairaus.
On se vaan niin hassua, että oikein naurattais, jos ei tuppais enempi itkettämään.
Ai että masennus luokiteltaisiin vain tyytymättömyyden ja pahan mielen perusteella? Kriteerit on kuule vähän erit.
Kyllä masennus on sairaus mutta se on myös seuraus elämäntapahtumista, siitä ettei pysty käsittelemään vaikeita asioita, on liian yksin ja jää vellomaan tiettyihin ajatuksiin. Minulla ihmisten haukkumiset soi päässä kun olen masentunut ja jauhan niitä itsekseni kotona. Masentunut on usein työtön tai nuorena koulukiusattu. Minulla on ainakin ollut pitkäaikaista masennusta useamman kerran. Lisäksi se ettei ole saanut puolisoa ja elämä on kariutunut moneen kertaan on esteenä.
Ei ole sairaus. Sairaus on fysiologinen poikkeavuus elinmistössä. Onnellisuus tai surullisuus eivät ole fysiologisia poikkeavuuksia eikä niiden taustalla ole suoraan fysiologisia poikkeavuuksia. Totta kai, jos henkilö sairastaa flunssaa niin harva hirveän iloinen on, paitsi, että heitäkin, esimerkiksi moni lapsi, kun ei kouluun tarvitse mennä, mutta noin yleensä ottaen. Sairaudet ovat sellaisia joita ihmiset haluavat karttaa. Suurin osa ihmisistä, kiitos massiivisen propaganda, sekoittaa ihmiselämän (onnet, surut, pelot, intohimot, houkutukset etc.) ja sairaudet keskenään.
Mihin sijoittaisit: touretten, adhd:n, asbergerin ja autisminkirjon?
Siis toi on hyvä kysymys. Masennuksen pienentäminen on tosiaan kovaa työtä joka vaatii elämänmuutoksia.
Moniin muihinkin sairauksiin kysytään halua ryhtyä taisteluun sitä vastaan.
Sillä kysymyksellä myös varmistetaan ettei joku toinen ole sinua siihen pakolla pistänyt.
Masennukseen kannattaa aina hakea apua. Pitkittyessään se voi muuten mennä jopa todella pahaksi. Vaikka tuntuisi ettei juuri sillä hetkellä ole "tarpeeksi" masentunut niin se on sen sairauden yleinen oire että pahenee salakavalasti.
Psykologi kysyy noin, koska OMA TAHTO ja MOTIVAATIO ovat onnistuneen terapian kulmakivet!
Siinä joutuu todella kovasti tekemään töitä! Voi verrata mottimetsään, raskasta välillä on. Siksi se tahto ja motivaatio on oltava kohdillaan. Kukaan toinen ei niitä avaimia voi kenellekään toiselle antaa, ne on löydettävä itse! Terapeutti on kuin kainalosauva joka tukee matkalla ja silmälasit jotka mahdollistavat näkemään uudenlaiset ajattelutavat. Itsensä kanssa on oltava valmis tekemään töitä, ja kovasti. Tulee niin syviä pohjia että tuntuu että terapia vain pahentaa. Se kuuluu asiaan. Terapiassa avataan ne umpeutuneet mätivät haavat ja työskennellään puhdistaa ne ja luoda uutta.
Lääkkeitä tupataan koska mielenterveys palvelut on lyöty lyttyyn. Lääkkeet ovat hyvä tuki maltillisesti ja oikein käytettynä, mutta ne eivät paranna. Ne turruttavat. Syy ja kipu jää sisimpään. On kummallista kun ajatellaan että kovat lääkitykset ja ihmisten syrjäyttäminen elämästä mielenterveyden oireiden takia tulisi halvemmaksi rahallisesti! Kumpi olisi parempi, hoitaa ihmisiä ja auttaa jaloilleen ja omatoimisiksi, vai turruttaa lääkkeillä kyvyttömäksi yhteiskuntaan ja kaatamalla kottikärry kaupalla vuosittain sosiaalirahoja niille, jotka eivät pysy mukana? Tuhansia ihmisiä, kymmeniä vuosia? Puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä, potilaitten, omaisten.
Lääkkeet ovat paikallaan kun puhutaan mielisairauksista. Masennus ei ole mielisairaus.
"Lääkkeet ovat paikallaan kun puhutaan mielisairauksista. Masennus ei ole mielisairaus. "
Masennus ei ole sairaus, joten psyykelääkkeiden eli huumeiden käyttö on väärä toimintatapa kohdata asioita.
"Lääkkeet ovat paikallaan kun puhutaan mielisairauksista"
Mikä on mielisairaus? Todista tieteellisesti eli objektiivisesti sellaisen olemassaolo.
Esimerkki; Olen kuullut terveysalan ihmisiltä, että esimerkiksi kehitysvammaisilla todetaan usein "skitsofrenia", jonka jälkeen heitä lääkitään neurolepteillä. Eli vaikuttaa siltä, että pseudotieteen diagnoosilla haetaan oikeutus kemialliseen väkivaltaan. Täten voidaan ohjata vammaisia asumispalveluihin, joissa heitä hoidetaan "skitsofreenikkoina", eikä kehitysvammaisten ohjaajia tarvita. Tämä on tietysti ääriesimerkki, jonka kaavaa noudatten monet pienemmätkin vammat tai neurologiset sairaudet hoidetaan samaan tapaan tekemällä "skitsofreniasta" ihmisen diagnoosi. Todella raukkamaista fasismia verhoiltuna "hoitotyön" alle.
Hyvä pointti tuo erilaisuuden, tässä tapauksessa kehitysvammaisuuden, leimaaminen pseudosairaudella (mielisairaudella), jotta henkilöä voidaan kontrolloida tehokkaammin kuitenkin piiloutuen auttajaksi.
Masennus on (psykiatrian dogman mukaisesti ilmaistuna) mielisairaus. Mielisairaus ei ole sairaus. Mielisairaus on metafora. Se onko "psyykenlääkkeiden" eli siis reseptihuumeiden tai minkä tahansa huumeiden käyttö oikea tai väärä tapa kenenkin tilanteessa tietää parhaiten vain asianomainen itse. Itsekin vedän joskus lärvit, kun elämä potkii päähän. Joskus otan kuppia, kun elämä menee todella hyvin. Niin tilanne riippuvaa, että väärästä tai oikeasta puhuminen on mielestäni väärä lähestymistapa. Jokaisella meillä on oma näkemys millaisessa tilanteessa huumeet ja mikä huume on jees ja milloin ei, kun elämä mättää tai, kun elämä kulkee.
"Lääkkeet ovat paikallaan kun puhutaan mielisairauksista"
Tässä lauseessa ei tosiaan ole mitään järkeä, koska mielisairaus on metafora ja täten tieteellisesti katsottuna illuusio. Sekulaarisessa yhteiskunnassa ilmiöitä arvioidaan tieteeseen, ei uskomuksiin perustaen. Lääkkeet taas viittaavat tässä yhteydessä huumausaineisiin, kuten SSRI-aineisiin, amfetamiinin, bentsodiatsepiineihin, neurolepteihin, barbituraatteihin, metratsoliin jne. aikakaudesta riippuen. Toteamus on täysin vastaava, kun, jos sanoisimme, että; Syaniidi on paikallaan, kun puhutaan Real Madridin kannattamisesta. Tässä syaniidi on lääke ja Real Madridin kannattaminen mielisairaus.
Sullakin pakonomainen tarve kirjoittaa omista näkemyksistäsi tänne vuositolkulla. Voidaan puhua pakkoneuroosista, et pysty hillitsemään käytöstäsi, vaikka näet ettet saa ideologiallesi kannatusta. Hakkaat vaan päätä seinään päivästä ja kuukaudesta vuosiin.
Ilman jonkin asteista biofeedbackiä et tätäkään tekisi.
"Mielisairaus on metafora."
Niin se on. Psykiatrian olemassaolo on eniten "mielenterveysongelmia" aiheuttava tekijä yhteiskunnassa.
"Syaniidi on paikallaan, kun puhutaan Real Madridin kannattamisesta. Tässä syaniidi on lääke ja Real Madridin kannattaminen mielisairaus. "
Oot hiton hauska. Onneksi piristät tunnelmaa.
Hei velloja.
Otit esiin tärkeän asian. Ilman omaa tahtoa ei ihminen voikaan lähteä kohti toipumistaan.
On olemass vanha sanonta, että parempi tuttu he*tti kuin vieras taivas.
Usein ihmiselle todellakin on helpompi jatkaa samaa tuttua kärsimystä kuin tehdä muutos joka tuntuu alussa vieraalta ja ehkä pelottavaltakin. Masennuskin voi joskus olla osittainen suojaviitta, jonka alle käpertyy. Entäpäs jos voimat palaisivatkin? Entäpä jos elämänilo palaisikin? Entäpä jos voisikin hyvin, näkisi kirkkaana, jaksaisi ja nauraisi? Osaisiko sitten ollakaan?
Muutos vaatii aina rohkeutta ja epävarmuuden sietoktykyä. Onneksi sinunkaan ei tarvitse käydä yksin kohti muutosta, vaan psykoligin kanssa voitte turvallisesti katsoa, mitä elämä voisikaan tarjota, miten lähteä kohti uutta ja tuntematonta. Onnea ja varjelusta matkaan!
Merja, diakoni