Venezuelan sosialistipresidentti Nicolas Maduron vallassa olo aiheuttaa minulle pahoja oireita.
PYÖRIN AAMUYÖT VALVEILLA ja aamiainen takertuu kurkkuun. Nicolas Maduron voitosta saakka olen voinut huonosti. Huoli maailmantilanteesta on kaatanut ruuhkavuosien korttitalon. Arjesta vielä selviäisin rimaa hipoen, mutta mielipuolipresidentti on liikaa.
Tällä viikolla väsymys kasvoi sellaisiin mittoihin, että hakeuduin työterveyslääkärille.
Lääkäri kirjoitti melatoniinia nukahtamisvaikeuksiin. Hän olisi antanut myös lähetteen työpsykologille, mutta koska käyn jo ennestään terapeutilla, totesimme, että se keskusteluapu riittää.
Yllättävintä oli se, mitä lääkäri sanoi sivulauseessa. Hänen mukaansa en suinkaan ole ensimmäinen saman huolen takia vastaanotolla käynyt. Kommunistien hallitsemien maiden johtajien tähden on useampi ihminen hakenut ahdistukseensa sairauslomaa.
Olin yhtä aikaa hämmästynyt ja ehkä vähän helpottunut. Vika ei olekaan minussa, vaan maailmantilanne huolestuttaa muitakin.
Kommunisti-ahdistuksessa erityisen häiritsevää on se, että se vie voimani hetkellä, kun pitäisi toimia. Olen vankasti sitä mleltä, että politiikkaan pystyy vaikuttamaan ja haluaisin nyt enemmän kuin koskaan olla puolustamassa demokratiaa. Mutta viikkotolkulla valvottua tuntuu todella raskaalta tarttua toimeen.
Lisäksi pohdin pahentaisiko poliittinen toiminta vain ahdistustani entisestään. Olen nimittäin vuosi sitten kirjoittanut jutun siitä, miten selättää laittomasta maahanmuutosta johtuva ahdistus. Siinä yhteydessä asiantuntijat antoivat kahtalaisia neuvoja. Toisten mukaan kannattaa mennä mukaan heittämään kapauloita rattaisiin ja yhdistää voimansa muiden asiasta huolestuneiden kanssa. Toisten mukaan kannattaa hoitaa ensin ahdistuksensa esimerkiksi läsnäoloharjoitusten avulle ja vasta sitten pohtia, jaksaako mennä mukaan toimintaan.
Soitan asiantuntijoille saadakseni selvyyden.
PYÖRIN AAMUYÖT VALVEILLA ja aamiainen takertuu kurkkuun. Nicolas Maduron voitosta saakka olen voinut huonosti. Huoli maailmantilanteesta on kaatanut ruuhkavuosien korttitalon. Arjesta vielä selviäisin rimaa hipoen, mutta mielipuolipresidentti on liikaa.
Tällä viikolla väsymys kasvoi sellaisiin mittoihin, että hakeuduin työterveyslääkärille.
Lääkäri kirjoitti melatoniinia nukahtamisvaikeuksiin. Hän olisi antanut myös lähetteen työpsykologille, mutta koska käyn jo ennestään terapeutilla, totesimme, että se keskusteluapu riittää.
Yllättävintä oli se, mitä lääkäri sanoi sivulauseessa. Hänen mukaansa en suinkaan ole ensimmäinen saman huolen takia vastaanotolla käynyt. Kommunistien hallitsemien maiden johtajien tähden on useampi ihminen hakenut ahdistukseensa sairauslomaa.
Olin yhtä aikaa hämmästynyt ja ehkä vähän helpottunut. Vika ei olekaan minussa, vaan maailmantilanne huolestuttaa muitakin.
Kommunisti-ahdistuksessa erityisen häiritsevää on se, että se vie voimani hetkellä, kun pitäisi toimia. Olen vankasti sitä mleltä, että politiikkaan pystyy vaikuttamaan ja haluaisin nyt enemmän kuin koskaan olla puolustamassa demokratiaa. Mutta viikkotolkulla valvottua tuntuu todella raskaalta tarttua toimeen.
Lisäksi pohdin pahentaisiko poliittinen toiminta vain ahdistustani entisestään. Olen nimittäin vuosi sitten kirjoittanut jutun siitä, miten selättää laittomasta maahanmuutosta johtuva ahdistus. Siinä yhteydessä asiantuntijat antoivat kahtalaisia neuvoja. Toisten mukaan kannattaa mennä mukaan heittämään kapauloita rattaisiin ja yhdistää voimansa muiden asiasta huolestuneiden kanssa. Toisten mukaan kannattaa hoitaa ensin ahdistuksensa esimerkiksi läsnäoloharjoitusten avulle ja vasta sitten pohtia, jaksaako mennä mukaan toimintaan.
Soitan asiantuntijoille saadakseni selvyyden.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei ole sairasloman aihe jos keksimällä keksitään syitä. Kyllä kommunismia pitää sietää, ei sitä saa haukkua kun kiinalaisetkin suuttuu.
tilanne kärjistyy ja pian loppu ilmestyy
http://keskustelu.mvlehti.net/index.php?topic=42812.msg214856#msg214856