Valmentajien näkemys luistelijasta

"Miten valmentaja voi alakoululaisia valitessaan tietää lapsen kehitykseen vaikuttavista asioista kuten luistelijan biologinen ikä, kehitystaso, intohimo harjoittelua kohtaan tai mahdollinen vanhempien oikeanlainen tuki, lapsen luonne harjoittelua kohtaan , henkinen kantti kisatilanteissa"
Vastaus, ei mitenkään.

Valmentaja katsoo lajiominaisuudet, rotaatio, nopeus, notkeus, kimmoisuus jne. Useissa seuroissa ei ole niin väliä huippuominaisuuksilla koska maksavia asiakkaita tarvitaan. Otetaan vaan joukkoon innokkaat lapset koska suuri prosentti putoaa matkalla. Siihen mennessä on monen valmentajan palkka maksettu. Superlahjakkaita on todella vähän, monet niistä on niitä laiskimpia ja monilahjakkaita jotka valitsee jonkun toisen lajin (jossa pääsee hepommalla). Kukaan ei voi ennustaa kenestä lopulta tulee mitään, koska kun mennään ylemmille tasoille sen superhyvän kroppa just petti.

Edellisellä kirjoittajalla hyvät näkemykset. Valmentajat yrittävät nähdä POTENTIAALIA.

Jos pääsee kilparyhmiin, niin mukana tulee velvollisuuksia: osallistua lisä-leireille, lähteä ulkomaan kisoihin, maksaa ulkomaan kisojen valmentajakuluista oma osansa. Ja osallistua 'lahjakkuus-ryhmien' valintaleireille ja viikonloppuihin 5-6 krt/vuosi = lisää menoja 2000-3000,- vuodessa, nykyisen 4000-7000,- päälle. Olkaa valmiita tähän !

Meillä ainakin halukkaita maksavia vanhempia tyttärineen olisi jonoksi asti etenkin yksinluistelun kilparyhmiin mutta kaikkia halukkaita ei oteta. Ei siis voi olla pelkkä se että katsotaan kuka haluaa jatkossakin satsata (rahallisesti) ja luistelijan ominaisuudet olisivat toissijaiset.

Tuntuu minustakin ettei valinnat osu aina niihin kaikkein taitavimpiin. Mikä on sitten piilevä "potentiaali"? Luulen että ylempänä oltiin asian ytimessä, monilahjakkaimmat ovat joskus niitä laiskimpia ja valmentaja näkee sen ja toivoo että iän kartuttua lapsi alkaa suhtautua harjoitteluun intohimoisesti.

Vanhemmat näkevät tälläisen lapsen ei-niin-hyvänä koska juurikin laiskuuden takia näyttää erikoiselta kun hän syö jäätä tai tekee omia liikkeitä tai luistelee laidalle valittamaan sijaistoimintona pissahätää muiden toistaessa jatkumona pikkuhyppyjä, häntä ei huvita toistella kun homma meni jo kerran oikein. Koska hän on 5-v.

Tottakai jatkossa pitää jaksaa keskittyä ja toistaa mutta valmentaja varmaan voi vaan toivoa että intohimo lajiin nousee kilparyhmän myötä. Tai sitten vaihtaa lajia lennosta. Todennäköisesti tälläisellä liikunnallisesti lahjakkaalla mutta pienenä "laiskalla" lapsella on myös vanhempana lehmän hermot kilpailutilanteessa ja stressin sieto kovaan harjoitteluun myös parempi.

No valmentaja katsoo ne fyyisest edellytykset jotka ovat aika samat kuin baletissa muttei ihan : jalkojen hyvä aukikierto luonnostaan ja liikkuvuuspotenyiaali . Ja luonnepuolelta tempperamenttia kovin flegmaattisesta tuskin tulee luistelijaa? LUonnepuoli vaikuttaa koko liikekieleen ihmisellä nimittäin. Jos on pelkästään sporttisen karkea tyyppi ei luisteluun saada pehmeyttä ja taiteellisuutta. Toisaalta liian herkkä voi olla löysä ilmaisultaan . Ja persoonallisuutta myös että osaa ottaa vastaan apua ja ei ole auktoriteteettiongelmaa pahemmin. Liian herkkä mimosa taas ei osaa erottaa herkästi valkun ohjeita persoonastaan ja masentuu kritiikistä .

Näissä tekijöissä lienee pitkälle valinnan salat. Toisaalta ikinä ei voi tietää - villeistä varsoista tulee parhaimmat hevoset sanotaan luonneja persoonapuolella.:)!