Musta on tullut tällainen kovakuoriainen. En osaa enää kunnolla ilmaista tunteitani enkä osaa olla läsnä niissä hetkissä kun pitäisi.
Olen padonnut tunteeni sisääni vuosien ajan ja kun niitä sitten tulee niin en meinaa pysyä kunnolla tolpillani ja näytän täydeltä idiootilta.
En osaa enää olla sulava naisten kanssa kun pitäisi enkä osaa enää lähestyä tai iskeä.
Päältä päin olen hymyilevä ja kohtelias yms. mutta sisällä olen vain yhtä haavaa, lukemattomien haavojen yhteenliitos. En usko että kukaan oikeasti arvostaa, hetkellisesti ja pinnallisesti kyllä, mutta eivät jos tutustuvat.
Kun olen kuronut niitä umpeen niin sydän on tukehtunut ja joko en tunne mitään kun on kontrolli päällä tai tunnen liikaa ja minusta tulee hoiperteleva idiootti.
Kiitos teille naiset elämässäni jotka tuhositte minut sisältäpäin.
Kiitos ex-tyttöystävät, kiitos ex-deitit, kiitos ex-rakkaus, kiitos sisar, kiitos te muut myös. En syytä teitä enempää koska varmaan loppu syystä kuuluu mulle. Olen vain niin paska nössö mies kuten oletittekin.
Ei oo sitä henkistä eikä fyysistä munaa jolla vain esittää jotain maailman miestä sekä panna tunteettomasti että olisi sellainen "oikea mies" joka kelpaisi.
En jaksa enää olla kova, mutta pehmeys on minusta myös kaikonnut ja tekee minut heikoksi, joten ei kai ole enää teitä jota kulkea.
Olen padonnut tunteeni sisääni vuosien ajan ja kun niitä sitten tulee niin en meinaa pysyä kunnolla tolpillani ja näytän täydeltä idiootilta.
En osaa enää olla sulava naisten kanssa kun pitäisi enkä osaa enää lähestyä tai iskeä.
Päältä päin olen hymyilevä ja kohtelias yms. mutta sisällä olen vain yhtä haavaa, lukemattomien haavojen yhteenliitos. En usko että kukaan oikeasti arvostaa, hetkellisesti ja pinnallisesti kyllä, mutta eivät jos tutustuvat.
Kun olen kuronut niitä umpeen niin sydän on tukehtunut ja joko en tunne mitään kun on kontrolli päällä tai tunnen liikaa ja minusta tulee hoiperteleva idiootti.
Kiitos teille naiset elämässäni jotka tuhositte minut sisältäpäin.
Kiitos ex-tyttöystävät, kiitos ex-deitit, kiitos ex-rakkaus, kiitos sisar, kiitos te muut myös. En syytä teitä enempää koska varmaan loppu syystä kuuluu mulle. Olen vain niin paska nössö mies kuten oletittekin.
Ei oo sitä henkistä eikä fyysistä munaa jolla vain esittää jotain maailman miestä sekä panna tunteettomasti että olisi sellainen "oikea mies" joka kelpaisi.
En jaksa enää olla kova, mutta pehmeys on minusta myös kaikonnut ja tekee minut heikoksi, joten ei kai ole enää teitä jota kulkea.
Vastaukset 127
Vanhimmat
Sanonpahan vain miehet että naiset osaavat olla äärimmäisen julmia niitä miehiä kohtaan joista huomaavat että heidän geeninsä ei pitäisi jatkaa matkaa tai eivät lähde naisten "peliin" mukaan.
Kai muutun tässä taas robotiksi, sisällä kun ei ole enää oikein mitään jäljellä, kaikki sökönä, öljyt vuotavat ulos.
Ei saa ajatella noin. Sinussa on kaikki kunnossa, jos vain haluat niin. Tunne, koe ja elä elämääsi tavalla, mikä tuntuu sinusta parhaimmalle. Älä välitä oletuksista tai mistään ohjeista tulla "oikeaksi mieheksi", sinä olet hyvä omana itsenäsi. Ota ihmissuhteet oppina elämääsi, anna niiden kasvattaa sinua ihmisenä. Ajatuksesi keskittyy liikaa kelpaamiseen ja uskot, että et ole tarpeeksi hyvä, mutta kaikki ovat tarpeeksi hyviä halutessaan.
Kyse ei ole siitä etten uskoisi itseeni vaan näiden kaikkien kokemusten jälkeen niin en osaa enää käsitellä tunteitani, ihastun täysin typerästi ja toisaalta jäädyn täysin tietyissä tilanteissa kun pitäisi tehdä tuttavuutta naisen kanssa josta olen kiinnostunut.
Välillä olen täysin tunteeton ja toisinaan olen lähellä etten saa henkeä. Ainut asia mitä tästä puuttuu että olisi itkeskelevä.
Nuo eivät ole minun oletuksiani että pitää olla "oikea mies". Ne ovat kokemuksia naisista, etkö tajua eroa?
Mitä kasvamista siinä on? Mitä minä noista opin? Sen että en kelpaa sisäisesti heille?
Mitä tietoa siitä eristää noista kokemuksista kun lopputulos on vain märkivät haavat?
En minä keskity mihinkänä kelpaamiseen vaan siihen että kuvittelen että kelpaan tällaisena, yritän ja en osaa olla naisen kanssa siten että hän kiinnostuisi. Lopputulos on taas yksi paska kokemus lisää jne.
Se on ohi, ei minusta ole enää tähän.
Oletko puhunut näistä asioista kenenkään kanssa? Jos kokeilisit saada henkilön, jolle puhua tai purkaa asioitasi. Puheapu voisi helpottaa sinua. Kaikki naiset eivät ole samanlaisia, itse naisena voin sen todeta. Olet siis tilanteessa, että olet ihastunut naiseen ja haluaisit tutustua häneen? Oletko miettinyt vaikka lähestyä häntä viestin avulla? Sinä kelpaat vielä omana itsenäsi jollekin, oikea rakkaus hyväksyy ihmisen juuri sellaisena kuin olet ja antaa sinulle elämää jaksavan kokemuksen.
Minä olen oppinut että se "oikea rakkaus" on pelkkä valhe. Se on kiva satu jota ihmiset jauhaa, mutta se on ihan miten kultainen käytös sulla on jos et ole "oikea mies".
En jaksa enää lähestyä ketään. Tässä purkauduin koska lähestyin erästä naista aikaa sitten ja pakkien jälkeen tajusin miten typerää on että tunnen mitään. Miksi minä enää kuvittelen mitään syntyväksi kun kaikki on aiemmin epäonnistunut?
Mitä se puheapu auttaa jos en löydä naista joka ymmärtää tai vaan jatkaa niitä haavojen avaamista? Mitä vittua se auttaa?
Se auttaa yhtä paljon kuin ton "no älä sääli ittees, muillakin on vaikeaa" paskanjauhanta.
Naiset ovat samanlaisia. Ainut ero on heidän epätoivonsa aste siitä löytävätkö ketään joten mitä ovat valmiina hyväksymään.
Älä huoli, kyllä minä jaksan elää, mulla ei ole vain mitään suuntaa sille, olen jotenkin sisäisesti tuhoutunut, kaikki se mikä minä joskus olin on vain ajan myötä hävinnyt.
Kyse siis ei ole noista pakeista koska se nyt on vain yksi pettymys muiden joukossa vaan se että miksi ylipäätään ihastun ja miksen kykene olemaan kuin muut. Käyttäytymään ja osoittamana tunteita oikein että joku voisi kiinnostua. Olen menettänyt sen kyvyn.
Naisia on niin erilaisia. Olet saattanut vain törmätä epäonnisesti elämän aikana niihin naisiin, jotka eivät ymmärtäneet sinua. Se varmasti on tuonut sinulle epävarmuutta ja toivottomuutta tiellesi. Mutta kukaan ei ole täydellinen? Naisissakin on vikaa, niin minussakin. Se kaikki sinun kokema ei välttämättä johdu sinun "huonoudestasi" tai muista "virheistäsi". Niissä naisissakin tai naiselta, jolta sait pakit on voinut olla jokin epävarmuus tai uskomattomuus itseensä. Jotkut pelkäävät rakastaa ja tuntea, jotkut ihastuvat vain ulkoisesti. Rakasta itseäsi, niin voit rakastaa toista. Etsi nainen, jolle kelpaat juuri itsenäsi omine "vikoinesi".
Jos vika onkin tuossa ukossa? Sadistinen käytös suunnataan naiseen, nainen vastaa siihen, ukko syyttää naisia. Vaihtaa naista. Sadistinen käytös jatkuu, uusikin nainen vastaa siihen samoin kuin edellinenkin. ukko syyttää naista. Kiertokulku jatkuu.
Ei hirvittävästi viitsisi enää etsiä. Suurimmalla osalla ikäisistä on lapsia, paljon naimisissa naisia, sitten on naisia joilla onnistuneita suhteita takana. Naisia jotka ovat eläneet monien miesten kanssa, eläneet ja matkustelleet miesten kanssa, olleet onnellisia, kovin odotuksin. Sitten on näitä jotka haluavat vain jonkun miehen jotka eivät tee elämässä mitään eikä heillä ole muita ajatuksia kuin koti ja lapset. Siihenkö osaksi?
Ja sitten olen minä josta ei ole mitään jäljellä, tunteet ovat joko hävinneet tai käsittelen niitä kuin kypsymätön.
Se tulee ilmi siinä tilanteessa kun nainen on siinä edessäni ja pitäisi olla itsensä. Mokaan vaan kaiken, aina, joka kerta.
Pelkään läheisyyttä koska ajattelen että nainen huomaa minussa jotain vikaa, kommentoi sitä ja lähtee.
Minusta ei vain ole enää tähän. Ei se itsensä rakastaminen riitä jos ei osaa toimia sen naisen kanssa että olisi se "oikea mies" sille toiselle.
Nykyään en enää pety esim. pakeista, mutta ajattelen että "Mitä mää taas oikein kuvittelin, että täällä olisi jotain vitun rakkautta? että joku näkisi minussa jotain erikoista ja rakastettavaa?"
Jos ei ole koskaan kokenut sitä oikeasti niin se lakkaa olemasta. Ei ole enää pipiä jota vain puhaltaa että helpottaisi.
Ei vain aina siinä toisessa osapuolessa.
"Mitä se puheapu auttaa jos en löydä naista joka ymmärtää tai vaan jatkaa niitä haavojen avaamista? Mitä vittua se auttaa?"
Se auttaa. Eikä kannata mitään uutta säätöä kuormittaa näillä. Eheydy ensiksi :). Joskus, me ihmiset, lähestymme asioita kapeasta näkökulmasta. Keskustelu avartaa ja lisää näkökulmia. Anonyymikeskustelu on hyvä. Sillä siinä voi olla rehellinen. Jos haluat, perusta anonyymi gmail ja jutellaan. Anonyymisesti :)
En ole sadisti. Olen oppinut että naiset tykkäävät enemmän sadisteista kuin minusta.
En tahdo kontrolloida katsos ihmisiä tai määritellä heitä muuta kuin siten etten jaksa loputtomia konflikteja turhista asioista. Kaipaan mielenrauhaa ja ymmärrystä.
Miehestä juuri sellaista, joka ei olisi juuri "oikea mies" tai käyttäytyisi täydellisesti. Se mies tekee vaikutuksen, joka osaa olla oma itsensä omineen vikoineen. Juuri se aitous ja mokaaminen tekevät ihmisestä inhimillisen. Kaikissa on jotain erikoista ja rakastettavaa, myös sinussa.
Sanoisin että ei ole enää mitään mitä eheyttää. Olen menettänyt kosketuksen tunteisiini tietynlaisen toivottomuuden myötä. Se on tapahtunut ajan kuluessa. Tämä näkyy sitten käytöksessä kun asioille pitäisi tehdä jotakin.
Ehkä anonyymikeskustelu auttaisi sinua, minä epäilen että minua se ei auta koska näin yleisesti ottaen kaipaan elämääni konkretiaa enkä tyhjiäö puheenparsia.
Säätöjä minulla ei ole ollut vuosiin. En pysty tunteettomaan seksiin.
Siinä katsos yksi vika minussa, en ole "oikea mies" joka ottaa naisen.
Eli ehdottais kuka vaan mitä vaan niin eka vastauksesi on: ei, en usko, ei onnistu, ei auta? Ilman kokemusta? Think about it.
Ei, se on riippunut tapauksesta. Aika monesta naisesta vain näen heti alkuunsa että ei tule onnistumaan koska näen että olisimme sopimattomia, esimerkiksi toinen on hyvin pinnallinen tai ei ole samanlainen huumorintaju, toinen nipottaa asioista tai minulle tulee toisesta hyvin tylsä olo.
Ongelma on enemmän että alan uskomaan johonkin, mutta kuitenkaan en sisäisesti usko siihen joten se näkyy käytöksessäni ristiriitaisuutena ja koska olen rakentanut tämän kuoren niin saatan vaikuttaa tunteettomalta tai toisaalta en osaa ottaa naista naisena.
Osa näistä ei ole minun omaa tulkintaa tilanteesta vaan kuullut tämän naisilta itseltään.
Näitä "voi minua" piipityksiä ei jaksa. Luulet varmaan olevas ainoa maailmassa joka on petetty, jätetty, suhteessa huonosti kohdeltu ja sydänsuruja kokenut?
Ehei! 5 miljardia muuta ihmistä ovat kohtalotovereitasi. Ne vain oivaltavat että kaikki kokee niitä ja nousevat jaloilleen ja jatkavat. Sitten on muutama nössö jotka jää maahan "voi minua" piipityksiin, koska luuletvat olevansa maailman ainoat. Kun ei näe kuin sen oman itsensä ja luulee olevansa maailmassa ainoa elävä ja tunteva...
Kiitos, tuli kiva olo.
Eli sun oppitunti on se että "älä tunne mitä tunnet koska kaikilla muillakin menee huonosti joskus joten lopeta vaikertaminen".
Olet täynnä paskaa. Monilla ihmisillä menee hyvin koska he eivät ole sisältä rikki.
Julmuudesta tuli mieleen että jos tapaat minut joskus, sä kuolet. Mä leikkaan sut vain auki.
Mut hei, hyvä sinulle, nostatit minussa taas tietynlaisen raivon joten voin palata tämän robotin rooliin.
Näin ne psykopaatit syntyvät. Kiitos.
Psykopaatit säälii itseään, näkemättä muita. Silittele sitä turkkiasi ja hoivaa miettien kuinka ainokainen ihminen olet ja oikeutettu kostoihin koska olet ainoa jolla koskaa mitään rakkaushuolii on. Nössö itse silittelyjä...get over it
Väärä mies. Jos haluan niin etsin sut ja sua ei enää sitten ole.
Mutta jatka vaan, kannattaa muistaa että joku voi välittää enemmän kuin minä sinun mini-idiootin jutuista. Mua häiritsee lähinnä se että joku on niin vammainen että kommentoi moisella tavalla toisen tuskaa.
Sä olet vielä suojassa koska en tehnyt tästä henkilökohtaista.
Kannattaa opetella lukemaan viestejä oikeasti ja miettimään että miten rikki ihminen voi olla. Siinä ei silloin "voi voi sua pientä" jutut auta. Ehkä joskus 20 vuotta sitten olisi vielä auttanut.
Kaikki ihmiset eivät ole psykopaatteja.
Sitä saa mitä palstalla tilailee. ilkeys menee kiertoon. Kaksi teräinen miekka.
Tuolle nössölle iha oikein. Onhan se palsta pösilö täällä pahemminkin muita haukkunut.
Olet mies. Älä anna stereotyypioudwn määritellä sinua.
Se oikea tulee vastaan.
Itselleni kävi niin, et tutustuin rikkinäiseen mieheen. Rakastuin, opin tuntemaan ja hyväksyin sellaisenaan. Ongelmaksi muodostui se, ettei hän nähnyt rikkinäisyyteensä uppoutuneena minua ollenkaan. Hänestä tuntui pienet asiat isoilta ja hän näki minussa kaiken minkä vihasi itsessä. Ei hällekään ole helppoa toki, mutta yritin ymmärtää lukemattomia kertoja. Ja annoin anteeksi vaikkei sitä edes pyydetty. Koska rakastin. Lopulta hän vain loukkasi minua niin kovasti, etten enää pystynyt olemaan sovittelijaroolissa. Hän ei anteeksi pyytänyt... kaikki on ohi ja jatkoin matkaani, mutta ML on edelleen sydämessäni. En ole rakastanut ketään näin kuin hänet.
Tämän kerroin siksi, et muista silloin kun se välittävä tyyppi tule polullesi: väistä välillä, näe hänet. Koska hänkin on ehkä vähän rikki ja kaipaa olla hyväksytty sellaisena kuin on.
Tsemppiä sulle, kaikki järjestyy vielä <3
Kiitos, mutta en usko että mulle on oikeita.
Kyllä minullakin on kriteerit ja se pelkkä rakkaus ei vain nyt riitä. Sitä tässä yritän selittää osittain että löydän täysin väärät ihmiset elämääni. En minä sääliä ja myötätuntoa kaipaa.
Kaipaan sitä vanhaa itseäni joka välitti vielä jostain ja joka olisi osannut rakastaa.
En myöskään usko että kaikki järjestyy, tätä on jatkunut jo koko aikuisiän eli sen 20 vuotta joten käytännössä vaihtoehdot ovat vähissä. Minusta ei ole näillä eväillä uusioperheeseen enkä etsi mitään hoivaavaa syliä. Päinvastoin, olen aina ollut se "hoivaava ja suojeleva" joka on mennyt sisältä rikki lopulta koska ei ollut se "oikea mies".
Etsin vain ulospääsyä itsestäni minkä takia tulin palstalle, se on vain yhtä mössöä sisältä.
Pääsetkö keskustelemaan jonkun kanssa asioista?
En halua olla ilkeä, mutta muista: kaikki alkaa itsestä. Puhuit kriteereistä... tietty niitä on kaikilla... mut ovatko hieman liian ankarat?
Tiedätkö mitä elämästäsi haluat? Konkreettisesti, ranskalaisin viivoin?
Eikä mitä. hänen kuuluu kuunnella itsesäälimusaa. Nyt ukko piehtaroimaan ja uhriutumaan vaan tämän tahdissa
https://www.youtube.com/watch?v=F-LZr2Cf_5c
Ja jos kaipaat keskustelukaveria, voin antaa sähköpostini. Mielelläni näistä keskustelisin, koska mies, josta välitin oli jokseenkin samoin ajatteleva kuin sinä. Niin olisi mukavaa ymmärtää ajatuskulkuasi :)
En kuuntele säälimusaa, en surullista musaa enkä mitään muutakaan tummasävyistä.
En ole katsos masentunut tai sinällään "itsesäälivä".
Minun elämäni on itseasiassa ok. Olen vain tajunnut että se kaikki on feikkiä koska sisäisesti ei ole mitään jäljellä.
Ymmärrät joku päivä, ehkä.
Ei minulla ole mitänä sellaista keskustelukumppania eikä ole ollut.
Minulla on kriteerit. Nainen ei saa olla laiska, ei lapsia jne. mutta kyse ei ole siitä.
Kyse on tunteista. En osaa ihastua ulkoisesti naisiin useinkaan vaan se vaatii tutustumisen. Ihastun hitaasti ja varmasti lähinnä sisäisesti, mutta tietysti ulkomuoto vaikuttaa.
En tiedä elämässäni mitä haluan nimenomaan ihmissuhteissa ja tunnepuolella. Se puoli käytännössä on täysin kuollut ellei kavereita lasketa.
Kiitos tarjouksesta, mutta epäilen ettei hän ehkä ole ollut kaltaiseni. Toisekseen näiden asioiden käsittely puhumalla tai kirjoittamalla ei välttämättä auta. Sen takia en purkaudu tänne palstalle enempää.
Olen toiminnan ihminen joten se ratkaisu löytyy jostain muualta kuin ympäri käyvistä keskusteluista, se on enemmän naisten juttu.
Uskon vain että elämäni on tavallaan petosta.
Uskon kyl että siitä olisi kummallekin hyötyä. Muttei väkisin :)
Kun olet toiminnan ihminen: määrittele aluksi mitä oikeasti elämältäsi haluat. Miksi sua pelottaa naisten ed suhteiden mies kokemukset. Ja jos haluat jutella: [email protected]
Eikä se ole mikään naisten juttu. Keskustelu siis.
Sulla on vain yksi pää ja uhdet kokemukset ja niihin npjautuvat mielipiteet. Kun keskustelet voit ymmärtää jotain, mitä et välttämättä osannut huomioida koska juuri siitä kokemus puuttuu, mutta mikä löytyy taas toiselts :)
--- Miksi sua pelottaa naisten ed suhteiden mies kokemukset. ---
Ei pelota, minua ei vain kiinnosta olla naiselle vain yksi kokemus monien kokemusten joukossa, ei välttämättä edes se rakkain vaan joku joka oli vuosina 2016- ? jotain "kivaa", joku pikku mulkero muiden joukossa.
Se ei ole mun juttu.
Ehkä tarvitsen jonkun jonka elämä on mennyt samalla tavalla kuin minun tai nuoremman joka ei ole vielä kokenut kaikkea eikä siten rikkoutunut.
Mietin asiaa, mutta todennäköisesti en laita viestiä lokeroosi. Voi olla että olet ymmärtänyt väärin ongelmani.
Uskon olevani sinua nuorempi ja kokemattomampi, mutta kaipaat siis ymmärrystä? En usko sinun olevan fyysisesti rikki vaan henkisesti. Kaipaat rakkautta ja rakastajaa vierelle. Pelkäät sitä, että nainen hylkäisi sinut itsesi vuoksi. Mutta sinun tulee ymmärtää se, että muissakin voi olla vikaa. Jos nainen itse pelkää tulla rakastetuksi ja antaa sen vuoksi pakit, kyse ei ole silloin sinun "viallisuudestasi".
Mulle pakeista ei tulee enää pettymyksen tunnetta etten kelvannut vaan sellainen "mitä minä oikein kuvittelin?" "että minä voisin löytää jonkun -että ihan oikeasti tuolla jossain olisi joku jonka kanssa asiat hoituisivat oikein päin?"
Toista tuo kymmeniä kertoja niin olet siellä missä minä olen.
En minä sitä naisen vikana pidä että hän pakit mulle antaa. Minusta on tullut vain tällainen että en osaa olla edes ihmisen kanssa lähekkäin tai ilmaista oikein tunteitani.
---Jos nainen itse pelkää tulla rakastetuksi ja antaa sen vuoksi pakit, kyse ei ole silloin sinun "viallisuudestasi". --
En ole ikinä tavannut tuollaista naista. Kuulostaa ihan vitsiltä.
Sinä voit löytää jonkun, jonka kanssa asiat hoituisivat paremmin. Usko itseesi ja usko, että joku päivä asiat ovat paremmin. Usko kantaa ihmistä eteenpäin. Itse uskon ihmisen hyvyyteen vaikka olen katsonut pahaa silmästä silmään ja olen joutunut huijatuksi. Olin joskus masentunut, tunsin aina olevani erilainen se huonoin kaikista, mutta millä selvisin eteenpäin oli uskominen hyvään. Minua on kiusattu ja minua ja hyvyyttäni on käytetty väärin. Olin itsekin ennen hyvin kiltti ja erilainen kuin nyt olen. Kokemukseni kasvatti minusta katkeran ja kostajan, joka en koskaan uskonut olevani, silti olen uskomalla saanut itseni tasapainoon. Tasapainoon hyvän ja pahan minäni välillä ja voin sen vuoksi toimia muiden hyväksi ja rakastaa itseäni omana itsenäni. Uskomalla itseeni pääsee pitkälle ja niin myös itsesi kohdalla. Löydä itsesi ja tunteesi uudelleen, rakasta itseäsi, jotta voit joskus antaa rakkautta myös muille. Itsestä kaikki lähtee, keskustele niin saat apua, ilmaise itseäsi, niin muut ymmärtävät sinua. Naisilla voi olla omia syitä takana, jos antavat pakit tai kohtelevat huonosti. Kaikki ei ole niin mustavalkoista kuin itse luulisi ja kaikki teot eivät johdu toisesta.
Tuossa on totta asioita tasapainosta jne. Menetän vain välittömästi tasapainoni kun tulee tunteita mukaan. Yksinkertaisesti ne herättävät minussa reaktioita aikaisemmista asioita vaikka en niit äaktiivisesti ajattelisi. Jos taas en muistele mitään vanhaa niin "menetän itseni" ja muutun jonkinlaiseksi koneeksi tai nukeksi joka vain esittää ihmistä. Sellainen kuva minusta syntyy.
Kohdallani tuo kaikki ei liity siihen että kuvittelen olevani "paska" sinällään vaan että yksinkertaisesti naisille en kelpaa jossain vaiheessa kun teen jotain väärin tai en osaa vain olla "normaali" tai "Oikea mies".
Ei minulla ole mitään mahdollisuutta keskustella tällä tavoin tunneasioista kenenkään kanssa ja mitä se auttaa? ei se tuo ketään naista lähelleni ja jos kertoisin tällaisia niin he viimesitään kaikkoavat.
En ajattele että kaikki johtuu minusta vaan en enää yksinkertaisesti usko että tässä maailmassa voisi käydä onni minulle tai se voisi löytyä. Syytän siitä lähtökohtaisesti itseäni koska jotain on tapahtunut ajan kuluessa ihmissuhteissa joka on johtanut tällaiseen tilaan.
Koen oloni ihan hyväksi noin muuten, mutta en ole ehkä kuitenkaan kovinkaan "normaali" ja naisten kanssa rähmin kaiken.
Valitettavasti ne joista olen uskonut kaikkein eniten hyvää ovat satuttaneet pahiten. Sen takia en oikein usko tuohon "hyvän naisen" käsitteeseen kun kyse on onnesta elämässäni. Muuten toki voin kohdata "hyviä naisia", mutta eivät he minusta välittäisi lopulta. Osaisin pilata sen vaikka millä tavoin. Jostain syystä naiset kuvittelevat minusta myös kaikenlaista hyvää ja kun se ei ole täydellistä niin he päättävät että ne asiat pilasivat kaiken.
En osaa siis olla naisten kanssa enkä tajua mitä he haluavat sillä tavoin kuin minä olen minä.
Kaiketi kukaan ei ole vain rakastanut minua minuna vanhempiani lukuunottamatta.
Entä hyvät hetket? Hyväksy menneisyytesi osana itseäsi, ota sieltä talteen muistosi ja hyvät ja huonotkin kokemukset oppina tulevaan. Normaali ei kenenkään tarvitse olla, erilaisuus on rikkaus. Tässä sinä olet keskustellut monenkin naisen kanssa ja ovatko he kaikonneet? Eivät ole, suurin osa haluaa vain auttaa ja ymmärtää. Älä syytä itseäsi huonoista kokemuksistasi, ne ovat vain menneisyyttä. On hyvä poimia hyvät eväät mukaan ja jatkaa matkaa uskomalla omaan onnellisuuteen. Rähmiminen miehessä on suloista, varsinkin jos on yrittänyt vain olla :)
Keskustelu ei johda mihinkään.
Se toinen siinä edessä on lihaa ja verta oleva olento jolloin se veri punnitaan.
Istun parhaillaan yksin sohvalla ja lähden kohta ulos jota olen tehnyt kohta 20 vuotta.
Niitä hyviä hetkiä on ollut hyvin vähän ja useimmiten liittyvät unelmoitiin mitä voisi olla, mutta jota ei koskaan tullut eikä tule.
Kukaan ei ole minun suloisuudestani välittänyt, siihen on vain syljetty päälle etten ole "oikea mies".
Aurinko odottaa ulkona jo, joten...
Unelmilla jaksaa eteenpäin. Itse unelmoin usein miehestä vierelleni ja olen ihastunutkin tällä hetkellä. Unelmoin hänestä paljonkin vaikka meistä ei tulisikaan mitään, ainakin minulla on unelmani, ihastukseni kohde ja tulevaisuuteni edessäni. En ymmärrä määrittelyä oikes mies. Mies on mies itsenään.
Unelmat ovat naurettavia jos ne vain ovat ikuisesti unelmia.
Ei elämän tarvitse olla niin vakavaa. Unelmointi on silti hyvästä ja kannattava voima kohti hyvää tulevaisuutta.
Ei se elämä pelkkää unelmointia voi olla. Ihminen tarvitsee konkretiaa. Toisen ihmisen ihon kosketusta. Hellyyttää varsinkin että voi antaa sitä toiselle.
Kala kuivalla maalla voi unelmoida ihan vapaasti vedestä ja muista kaloista. Ei se muuta sitä tosiasiaaa että se tukehtuu sinne hiekkaan ajan kuluessa.
Kalan unelmoidessa kala pelastuu. Unelmat voivat toteutua, mahdoton mahdolliseksi. Asenne myös ratkaisee.
Yrität sä sanoa että jos avioliitossa ollessa kumppanit haaveilevat vain seksistä keskenään harrastamatta sitä oikeasti niin he ovat naimisissa oikeasti keskenään ja avioliitto pelastuu?
Unelmat tulee toteuttaa ja toteutua jossain vaiheessa, muuten ne ovat vain haihattelevia haaveita.
Tuossa tapauksessa heidän unelmista voi tulla totta. Monessa muussakin tapauksessa unelmat voivat käydä toteen.
En vain näe enää miten ne omalta osaltani voisivat toteutua enkä ole tyytyväineno saani pelkkänä unelmoijana. Lopulta se satuttaa.
Unelmoida voit vaikka hyvästä ruuasta, kavereiden näkemisestä, tulevasta viikonlopusta, odotetusta matkasta tai asioista jotka tuovat sinulle hyvän mielen. Varmasti toteutuvia asioita unelmat eivät voi mennä pieleen :)
Kai niitä kunnollisia naisiakin jossain on. Mutta suuri osa miehistä on myös paskaa sisältä. Yritä sitten siinä selvittää kuka pelaa mitäkin peliä. Parempi ettei ota liian vakavasti. Ja oikeasti ei kenenkään elämä ole ruusuilla tanssimista. On vain eri mittakaavan murheet.
No mä voin sanoa että olen paskaa sisältä. Olen ihan sekaisin vaikka päältä päin sitä ei voisi uskoa. En enää edes tiedä miltä ruusuilla tanssiminen voisi tuntua. Pelko menetyksistä ja haavoista on tuhonnut kykyni tuntea että olisin oikeasti ihastunut, että olisi toivoa jostain.
Kunnollisia naisia varmasti on, he sitä "oikeaa miestä" eniten juuri odottavat. Heidän kanssaan olen pettynyt kaikkein pahiten. Toisaalta näiden "rikkinäisten enkelien" paikkailu on johtanut minut sitten samalle tielle.
Nyt on vain tunne että ei tässä hylyssä ole enää hirvittävästi pelastettavaa.
Ei hirveästi mielestäsi pelastettavaa, mutta jotakin kuitenkin :)
Et ole paskaa. Muista se.
Ei rakkaus ole pelkkää ihastumisen huumaa ja intohimoa. Suurin osa siitä on arkea ja sen tuomaa elettävää elämää. Ehkä vaadit itseltäsi ja kumppaneiltasi vaan aivan liikaa. Avaudu ja heittäydy tunteeseen ja elämään. Ota kaikki vastaan mitä on tullakseen niin että asiat selviää ja muuttuu tutun mukaviksi. Muuta asioita haluttuun suuntaan, älä ajattele ettet voi. Sä voit. Vaihda asennetta hieman rennompaan. Älä ajattele mitä muut ajattelee. Elä nyt. Et ole kellekään tilivelvollinen. Ja parasta on että ei ole pakko elää suhteessa. Vie aikansa että pystyy nollaamaan päänsä. Ehkä nyt olis se aika.
Jos seuraava olis SE! Kukaan ei ole täydellinen, ei mulle, ei edes sinulle.
Puhut väärälle puulle nyt.
Olen elänyt koko elämäni nimenomaan hetkestä toiseen etsien jotakin pysyvämpää. Sitä yhteistä jokapäiväistä elämää jossa jakaa asioita.
Olen nollannut päätäni kohta 20 vuotta lähes koko ajan yksin ollen, sitähän tässä valitan että "tyhjä se on!" jäljellä vain haavat kaikesta aiemmasta.
Se seuraava joka voisi olla "SE" tulee näyttämään kiinnostavalta, osoittamaan että hän on kiinnostunut ehkä ihastunutkin, mutta kun asia vähän etenee niin hän toteaa että se oli siinä. Sitten en uskalla kysyä miksi jottei hän jättäisi enempää haavoja. Todennäköisesti mokaan sen olemalla tunteeton koska en jaksa uskoa juttuun tai koska olen menettänyt kykyni olla naisen seurassa kunnolla jännittämättä niin seksi on huonoa tai jotain muuta.
Itseasiassa oloni huononee tänne kirjoittamalla joten, ratkaisut ovat jossain muualla. Ainut hyvä puoli on se etten tunne hirvittävää tuskaa enää myöskään kun ei tunne mitään. :)
Oletko se yli 30-vuotias mies, joka aina puhuu tosi rumasti naisista täällä?
Olosi saattaa huonontua kirjoittamalla, koska kohtaat itse itseäsi. Se on normaalia rikkinäisille.
Noh, haluat kirjoitella tai et, annoin emailini. :) choice is yours :)
Mut älä luovuta :)
Anna mä puhallan. Tyhjyys rinnassakin voi joskus tuntua tukahduttavalta.
Kyllä, olemme kaikki yli 30-vuotiaat miehet täällä se yksi ja sama aina tosi rumasti naisista puhuva henkilö.
Ajattelen lähtökohtaisesti naisista hyvää ja kohtelen useimpia kuin kukkaa kämmenellä, siinäpä osa ongelmaa vaikka te ette vain tajua sitä koska ette ole miehiä jotka kokevat näitä asioita.
Tiedän, kärsin paniikkikohtauksista näiden asioiden takia. Sain melkein sydänkohtauksen edellisen kerran kun piti kysyä erästä naista ulos.
Ei vaan ylipäätään miehille kirjoittaminen ja samojen asioiden pyörittely edes takaisin ei auta mitään.
Olo huonontuu siitä että joutuu selittämään juurta jaksain asioita enkä tahdo kertoa elämänkertaani toiselle ihmiselle.
Mitä luovuttamista tässä on? Aivan, jos olet mies niin "ei saa luovuttaa" eli edelleen yrittää vaikka väkisin löytää seuraa sen jälkeen kun on "eheytynyt" kun taas nainen voi odotella rauhassa että joku tulee ja löytää.
Kuvitteletko että joku tulee minua kysymään koskaan ulos tai kiinnostumaan minusta jossain että olisi valmis tekemään aloitteen? Ei, se kaikki olisi minun tehtävä sekä valmistautua siihen että nainen toteaa "no en mä nyt tollaista, mä haluun oikeen miehen".
Jep, ei kiinnosta olla siinä roolissa enää.
Et kuitenkaan vaikuta kokemattomalta naisten suhteen, että sydärin tunne johtuisi siitä. Jotenkin voisi olettaa, että olet ulkoisesti cool vaikka sisällä vuoroin roihuaa maanjäristys ja vuoroin tyhjyyden tunne tai ehkä pelko tunteettomuudesta. Naiset ei pysty lukemaan sun ajatuksia, se on vaan tosiasia. Pitää uskaltaa osoittaa tunteensa/tunteettomuutensa, vaikka pelkäisikin että sattuu. Siinä ei häviä, jos joutuu satutetuksi,se on vain elämää, mutta siinä häviää jos jää ikuisesti vaille jotakin huolellisesti rakennetun suojamuurin ansiosta. Tunnistan itsessäni samoja asioita. Kuka puhaltaa nyt, kuka puhaltaa nyt...
On alkanut tuntua että olen kokematon naisten kanssa. Jotkut sanovat että se on kuin pyörällä ajo että vain hyppää satulaan, mutta mulle se on kuin olisin michelin-ukoksi pukeutuneena noussut pikkuruisen sirkuspyörän satulaan ja yritän siinä ohjata ohjaustangolla jossa on vain yksi sarvi, ketjutkin vinkuvat ja pyörät ovat oikeasti neliskanttiset.
---Naiset ei pysty lukemaan sun ajatuksia, se on vaan tosiasia. Pitää uskaltaa osoittaa tunteensa/tunteettomuutensa, vaikka pelkäisikin että sattuu. Siinä ei häviä, jos joutuu satutetuksi,se on vain elämää, mutta siinä häviää jos jää ikuisesti vaille jotakin huolellisesti rakennetun suojamuurin ansiosta.---
Kyllä siinä häviää. Olet nainen todennäköisesti joten et ymmärrä. Jos teet kaikkesi ja sinua vain jatkuvasti satutetaan tai tulee pettymyksiä niin ei siinä mitkään maailman itseluottamukset auta, ne muurit rakentuvat ettei kukaan näkisi miten haavoilla olet.
Jos sanon että minulla ei ole kunnon hyviä kokemuksia naisista parisuhdetasolla 15 vuoteen ja sitä ennenkin se oli vain sellaista "heilastelua" niin miten niin "siinä ei häviä mitään"?
Edelliset pakit sain tosiaan pari viikkoa sitten ja varmaan nainen ajatteli että "onpahan tässä mies kun on tollainen jännittynyt nössö". Toinen vaihtoehto että olen hiljaa tai muutun tunteettomaksi.
Jännitän koska joku osa minusta kaipaisi niin kovasti kosketusta ja hellyyttää sekä sitä että toinen ymmärtää.
Mutta et voi ymmärtää koska sulla on hyviä kokemusia parisuhteista ja ihmissuhteista.
Anteeksi, mutta sulla ainakin on hyvä huumorintaju ;D Nauroin tuolle pyöräjutulle :D Vaikkakaan sinun kokemuksillesi en naura.
Epäilen myös että mokasin tuon naisen kanssa joka vaikutti ihastuneelta juuri sen takia koska en osannut näyttää että osaan lähestyä häntä jne.
Sitten naiset nassuttaa että "kun miehet ei lähesty, mikä meissä pelottaa". En tiedä, ehkä se karkeasti kohtelu ja dissaaminenkin joissakin tapauksissa sekä loputon määrä pettymyksiä ja hylkäämisen kokemuksia.
En osaa enää lähestyä joten olen pelkkä pelle näille naisille enkä "oikea mies".
Se on ainut asia mitä mussa on jäljellä.
Eikä ole ainut asia ;)
Sanat ovat halpoja ja niitä voi ripotella sinne tänne kuin riisiä heitellään tuoreen avioparin päälle, mutta ne eivät muuta todellisuutta.
"Meiltä päin" siis ihan sieltä, mistä minä ja hän olemme kotoisin, niin siellä miehet ovat huomattavasti tunteellisempia kuin naiset. Ehkä siksi meiltä päin tulleet naiset ovatkin niin rohkeita ja rämäpäisiä ;D Arvostan herkkiä ja tunteellisia miehiä just siksi, koska muistuttavat kodista :)
Olisikin helpompaa jos olisi herkkä ja tunteellinen. En vain ole pohjimmiltani sellainen. Sen takia tunteiden käsittely on minulle ollut aina vaikeaa, mutta ajan myötä siitä on tullut entistä vaikeampaa koska en ole kokenut "onnistuvatni" ihmissuhteissa.
Mutta heti kun näytän tunteitani niin tulee iskuja vasten kasvoja jotka osoittavat ettei niitä arvosteta. Koira oppii siten läksynsä eikä juokse enää heitetyn kalikan perään vaikka kuinka tekisi mieli hakea se emännälle koska sitä seuraa isku.
Missä moinen paikka muuten on?
Mulla ei ole hyviä kokemuksia parisuhteista - mitä ihmissuhteisiin tulee, ystävyyssuhteista kyllä mutta enemmänkin naisten välisistä, miesystävät ei ainaa osaa pysyä pelkästään ystävätasolla, joka aiheuttaa tiettyä lojaaliuden puutetta toiminnassa. Mutta mitä huonoon parisuhdemenneisyyteen tulee - ehkä se on täysin oma syyni. Sitoutumiskammoisena tunteilen vääränlaisten miesten kanssa ja silti on vaikea osoittaa tunteitani silloin kun niitä oikeasti on. On helpompaa paeta, tai esittää välinpitämättömämpää kuin onkaan. Mulla on erilainen suojamuuri kuin sulla, annan ymmärtää haluavani pelkän seksisuhteen, koska pelkään tunteilua itsessäni tai sitä että kiinnyn liikaa. Ja se jos mikä ei varmaankaan ole tie terveeseen naisen ja miehen väliseen suhteeseen. Sydämeni on niin rikki jo erään menneisyyden tapahtumasarjan summana, että kuvittelin olevani jo kuin jäätä, sitä ei mikään pysty enää rikkomaan. Silti kohtaaminen ihmisen kanssa joka herättää jotain uinuvaa saa pakenemaan, ehkä pelko siitä että et herätä toiselle samaa ja rikot itseäsi lisää. Ehkä salaa haaveilen kohtaavani jonkun, kenelle uskaltasin antaa itsestäni sitä hyvää mitä jokaisella on annettavana ja toinen tuntisi samoin. Mutta kohtaan harvoin sellaisia, jotka oikeasti herättäisivät jotain tunteita. Miehet pystyy rakastumaan joka toinen pvä, tai luulevat rakastuneensa kun ulkonäkö miellyttää eikä sisältö loppujen lopuksi edes kiinnosta paskaakaan. Tarvitsen jotain syvempää ja kun ei sitä - pelkkää seksiä sitten vaihtoehtona. Eikä sekään lopulta anna juuri mitään jos tunteiden puuttuessa. Olen tällä hetkellä kyllästynyt kaikkeen. Baariin, irtosuhteisiin, paskaan kertakäyttö-Tinder elämään, jota ihmiset elää. Tunne on voimistunut syvästi tällä viikolla, ehkä jotain on tulossa tiensä päähän.
Ikävältä kuulostaa. Olen käyttänyt Tinderiä vain noin puolisen tuntia ja sitten lopetin. En pysty enää irtosuhteisiin tai seksiin enkä niitä oikein koskaan ole harrastanut.
Ulkonäkö on tietyllä tavalla sivuseikka vaikka sillä on hieman merkitystä. Ihastun ennen kaikkea ihmisen sisimpään, leikkimielisyyteen, yhteiseen huumoriin ja siihen kemiaan.
Mutta tiedän minun kaltaisiani miehiä ei kaivata vaan naiset juoksevat hakemassa seksiä juuri kuvaamasi kaltaisilta miehiltä. Minut jättäisit huonon seksin takia esimerkiksi ja lähtisit etsimään uusia pantavia. ET olisi ensimmäinen.
Olen väsynyt naisiin jotka elävät kertakäytttösuhteista ja kuvittelevat löytävänsä sitä kautta pysyvämpää. Anteeksi jos sanon tämän suoraan. Se on äärimmäisen tyhmää.
Minun oma typeryyteni on taas sitten jotain muuta.
Pidä hauskaa.
En tiedä miksi määrittelet itsesi huonoksi seksissä, ehkä ex-naisesi osaisivat määritellä paremmin, oletettavasti naisia on kuitenkin ollut joten ei kai sulla nyt ihan huonosti ole mennyt silläkään saralla..Mun on kai aika vaikea saada itseäni ymmärretyksi. En kuvittele löytäväni pysyvää suhdetta seksisuhteen kautta vaan nimenomaan pysyvän ihmissuhteen pelossa (=sitoutumiskammoisena) pakenen mielummin seksisuhteeseen. Sanoin että kuitenkin ehkä salaa sisimmässäni kuitenkin haaveilen toisenlaisesta suhteesta (en sitä kautta), mutta elämä on paljon helpompaa kun ei tarvitse kokea mustasukkaisuutta, omistushaluisuutta, riutumista yms. kaikkea paskaa mitä rakkaus tuo mukanaan. Silti taas toisaalta ilman sitäkin, elämä on tyhjää. Ja joku ahdistava tyhjyyden/tylsyyden tunne yrittää puskeutua rinnasta ulos ja tiedostan hyvin, että jotain muutosta on tapahduttava. Mitä se sitten on, en osaa sanoa vielä, tuskin itsellä on kenellekään mitään annettavaa, jos on sisältä rikki vaikka näennäisesti kaikki on jees. Mut jotain on alkanut vyörymään sisällä, voi olla pelottava lumipalloefekti edessä.. En tavoittele onnellisuutta ja auvoisuutta, ehkä olisi kiva jos joku puhaltaisi vähän aikaa ja sanoisi, että kaikki on ihan hyvin.
ps. En ole tinderissä
Tiedän mistä puhut koska mulla oli aika jolloin sun kaltaisia naisia oli näköpiirissä. He etsivät itsensä pelastajaa juuri koska vaikutin "Kultaiselta mieheltä". No, eihän se koskaan heille riittänyt ja toisaalta en koskaan osannut sopeutua heidän pakkomielteisyyteensä seksistä ja himosta.
Mun ongelma oli se että minulla oli omat tarpeeni ja unohdin omat ongelmani siinä että yritin auttaa toista ihmistä. Nytkin aioin kirjoittaa ekaksi sinun ongelmista miten sinun tulisi niitä hoitaa jne.
Samalla kuitenkin minä olen sisäisesti täysin yksin. En tahdo enää olla toisten pelastaja enkä odota että joku toinen toisaalta pelastaisi minut vaikka ehkä joku sen käsityksen saakin. Kaipaan sitä että joskus joku olisi tasapuolinen minun kanssani ja riittävän samankaltainen että voisin rakastua.
En ole koskaan ollut rakastunut siten että toinen osapuoli on rakastunut tai että joku olisi sanonut "rakastan sinua".
Seksisekoilut tai naiset jotka niihin ovat taipuvaisia eivät ole enää minun juttuni eivätkä koskaan ole olleet.
Lähtökohta suhteelle että "puhallan suhun tai joku puhaltaa muhun" on hoitaja-hoidettu suhde. Ei tasapuolinen parisuhde vaikka molemmat sitä hoivaa tarjoaisivat.
Eniten minua huolettaisi suhteessa naiseen joka on taipuvainen irtosuhteisiin sekä tietynlaisiin miehiin tämä "kokeillaan nyt sitten muuta välillä" asenne. Ei se tule kestämään. Se on sitä sekoilua kunnes joku päivä ihminen tajuaa jotain.
Itsekkin sekoilen omalla tavallani tässä, mutta nyt en pysty enää koska olen tajunnut että mistään ei tule mitään.
Mutta mun pitää nyt mennä, en uskonut kirjoittelevani tällaiseen paikkaan. Kaiketi ikävöin sitä miestä joka joskus olin tai sitä miestä jonka naiset näkevät minussa ensiksi, mutta pettyvät sitten kun en ole "oikea mies" ja antavat pakit tai jättävät.
Oloni vain pahentuu tästä asioiden läpikäynnistä, olen yhtä sekamelskaa sisäisesti. Tästä ei vain tule enää mitään. Tarvitsen raitista ilmaa, en saa kohta henkeä.
Anteeksi vaan, mutta ketjusi lukeneena tulee vähän vaikutelma lapsellisesta oman navan ympärillä vellovasta pyörijästä, joka on masentunut siitä kokemuksesta, ettei osaa olla sellainen mies, jota naiset haluaa, ja toisaalta kiukuttelee kun muut eivät kohtaa omia kriteerejäsi. Sitten sun vähän tekee mieli syyllistääkin naisia, kun ne eivät lue sun ajatuksiasi. Ihmettelet oloasi ja kokemuksiasi ja purkaudut palstalle, mutta dissaat kaikki avuliaat ehdotukset etkä oikeestaan haluaisikaan puida mitään. Mieluummin jatkat itsesäälivellontaa etkä oikeasti haluaisi muuttaa yhtään mitään.
Mitä tästä voi päätellä? Et halua apua, toteat vaan ettet tunne mitään. No älä tunne. Mene muualle, vaikka ulos lenkille elämään omaa napaelämääsi ja tekemään juttuja, jos kerran puheet ei auta. Vaienna se kiukutteleva lapsellinen pikkupoika sisimmässäsi ja elä loppuelämä tunteettomana möykkynä. Sitähän kai yrität loppujen lopuksi tässä sanoa. Jos mikään tai kukaan ei kelpaa, kannattaa ihan katsoa peiliin, koska siellähän se paras kaverisi tuntuu olevan.
Ohititko sen kohdan jossa sanoin olevani sekaisin?
Katselen peiliin koko ajan, siellähän se syyllinen onkin.
On totta että kaikki eivät kohtaa minun kriteerejä. Miksi kohtaisivat? Senkö takia että olen epätoivoinen? Senkö takia että kaipaan rakkautta niin ottaisin kenet tahansa?
En muutu siinä etten tahdo tietynlaisia naisia elämääni jotka poikkeavat minusta paljon. Se on vain yksinkertainen tosiseikka ettei siitä synny mitään hyvää.
Sun ohjeet kenelle tahansa ovat perseestä koska kerrot että ihmisen tulee katsella peiliin (mitä se edes tarkoittaa? jos ihminen tuntee jo valmiiksi mielestäsi itsesääliä!!) ja sen jälkeen vaan lakata kiukuttelemasta sekä sopeutua siihen mitä joku toinen haluaa.
Et teidä kenen kanssa leikit joten suu suppuun nyt.
Eli dissaat taas, huomaan. Olet sekaisin. Jos et kuitenkaan halua apua, niin tarkoitin peiliin katsomisella sitä, että olet vain sinä itse oman itsesi paras kaveri loppuelämäsi, eikä naisesta todella ole sinulle kumppaniksi tai terapeutiksi. Itseesi ja peilikuvaasi sinun on silloin tyydyttävä. Tätä yritin sinut herättää näkemään. Tällä menollahan ketään ei luomasi päänsisäisen olotilan vuoksi voi tullakaan.
Mutta koska en tiedä kenen kanssa leikin, niin laitampa suun suppuun sitten. :)
Olet paskin neuvojen antaja tämän palstan historiassa vaikka en sen historiaa tämän enempää tiedäkkään.
Se ei haittaa koska et onkeesi ota kuitenkaan. :)
No vaikka paska olenkin niin en sentään yritä neuvoa toisia omassa erinomaisuudessani.
En mä noin pieniä kaloja onkeeni tahdo.
:D Lueskelen näitä sun kirjoituksia täältä ja tuo onkihomma oli taas ihan hauska kyllä :) Mutta niin. Nyt sulle vain on käynyt niin, että koet löytäneesi jotain tärkeää ja varteenotettavaa, mutta epäilet itseäsi koko ajan, ettet muka riittäisi sellaisena kuin olet. Täytyy sanoa, että itsellekin tullut vastaan jos jonkinlaista hullua ja testosteronia puhkuvaa miestä, mutta niinpä se vain on, että eivätpä ole tuntuneet oikeilta siltikään. En minäkään perinteisen naisen muottiin mahdu, enkä edes halua. Monet miehet kokee sen uhkana. Ei minusta silti tunteellisuutta puutu.
En ole päätön testosteroni muna edellä hirmu eli joutuisit aivan kuten muutkin naiset pettymään hulluuteni laatuun.
:D Sehän siinä onkin, kun sussa on pää ja sydän kohdallaan ;) Älä suotta kuvittele, että enää haluaisin niitä testosteronihirmuja ja uhoajia :) Tiedät sen.
Jossain vaiheessa heitä kuitenkin kaipaat, tiedän sen. Tuo on ohimenevä vaihe ellet sitten ole siinä vaiheessa jo että biologinen kello tikittää.
Kuten sanoin, en ole perinteinen nainen. Minulla ei ole edes lapsentekovelvollisuutta, minulla on vain taivaallinen velvollisuuteni ja siinä pysytään.
Mitä tarkoittaa ettet ole "perinteinen nainen"?
En vain ole tavallinen, ehkä sitä. Ja sitä, etten odota miehen elättävän minua jne. Minulla olisi haaveena jokin päivä olla itse se henkilö, joka voi kustantaa asioita. Minun elämäni on mennyt niin, että ihan kaikki, mikä estää elämäntehtäväni suorittamisen, joko ihmissuhteiden tai työn, takia, niin ne poistuvat väistämättä elämästäni tavalla tai toisella. Näin se on ja sitä minun on turha taistella. Luoja pisti polvistumaan, kun meinasin eksyä suunnastani (konkreettisesti polvivamma, jonka seuraamuksista kärsin osittain vielä tänäkin päivänä). Samoin, jos jokin ihmissuhde vaikeuttaa tätä työtäni, niin se tulee loppumaan ennemmin tai myöhemmin. Siksi onkin viisasta keskittyä sellaisiin ihmisiin ja ihmissuhteisiin, jotka tukevat tätä prosessia.
Autat siis ihmisiä?
En ole uskovainen millään tapaa joten en tiedä mitä tuohon voi vastata.
Ja dissaus jatkuu. Et edes tajua ongelmaasi, siinä vaan pikkupoikana edelleen pyörit ja mikään ei kelpaa.
Älä huoli, oon mielelläni erinomainen pikkusintti enkä todella moisen pikkupojan onkeen tahtoiskaan. :)
Ps. Tää ei ole deittipalsta.
Huumeetko ne veivät tunteesi
En ole käyttänyt huumeita. Voi olla että...minulla oli jo lapsena jonkinlaisia tunnepuolen ongelmia jotka vahvistuivat huonoista kokemuksista tyttöjen kanssa. Sitten oli ehkä aika jolloin olin "normaali" ja sitten vähitellen kaikkein kokemusten myötä sisustani meni sekaisin ja päälle kehkeytyi kuori.
Tavallaan ne järjestelmät jotka pitävät yllä tunteita ovat sulkeneet osittain itsensä pois päältä koska ne ovat olleet ns. "turhia". Jos niihin yrittää laittaa virtaa niin valot vain vilkkuvat ja aiheuttavat sen että ne menevät oikosulkuun enkä kykene niitä kunnolla käsittelemään.
Tekstiäni lukiessani esimerkiksi täältä tajuan että yritän koko ajan päästä kiinni tunteistani, mutta en kykene jonka takia kirjoitan vähän mitä sattuu kun en tajua mitä tapahtuu.
Rikki mikä rikki.
Yritä siinä sitten tuolta pohjalta rakentaa ihmissuhdetta naiseen jolle en tietysti tahdo purkautua ongelmistani koska sehän olisi vain typerää.
Naiset kuitenkin odottavat minulta paljon koska näkevät päälle päin varmaan minun olevan suht normaali vaikka en mikään komistus olekkaan. Mutta pian tajuavat että ovat tehneet virheen ja kierre jatkuu.
En usko että tähän on mitään ratkaisua enää, ikää kertyy enemmän ja naisten toiveet miehen "kypsyydelle" vain kasvavat sekä sille että mies on itsevarma hurmuri. Minun kanssa ei näillä eväillä ole siihen mahdollisuutta.
Hitto että tämän pitikin mennä näin, nytkin pilasin mahdollisuuteni siihen naiseen olemalla tällainen...
Nyt minulla onkin jo vaatteet päällä ja naapurin mopedi odottaa lupaavasti pihalla joten lähdenpä ajamaan pääni jäädyksiin! :)
Veikkaan, että olet elänyt äitisotkeutuneessa suhteessa. Äiti on käyttänyt sinua omien emotionaalisten tarpeidensa tyydyttämiseen, tämä ei ole seksuaalista hyväksikäyttöä vaan pojan henkistä hyväksikäyttöä. Poika joutuu olemaan epäaidossa roolissa suhteessa äitiinsä, koska äiti takertuu poikaansa. Isä voi olla joko taka-alalla tai puuttua kokonaan pojan elämästä. Tuo vyyhti tekee sen, että miehen on vaikea sitoutua myöhemmin terveisiin naissuhteisiin.
Myös lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö miehen taholta tekee myöhemmin pojalle sen olon, ettei hän ole "oikea mies".
Minullahan ei ole ongelmia sitoutua terveisiin naissuhteisiin, ongelma on ettei niistä ole yksikään ole ollut terve eikä naiset ole halunneet sitoutua. :)
Minulla ei ole mitään ongelmaa olla "oikea mies" vaan naiset ovat näin ajatelleet koska en tee asioita kuten he toivovat miehen tekevän.
Jepulis, yksinkertaisesti sä et ole tavannut vielä sitä oikeaa ;-)
Sekin on mahdollista, mutta kuinka monta väärää voi enää tavata?
Tai entäs jos olen tavannut jo monta oikeaa, mutta olen mokannut jotain ja he ovat jättäneet / unohtaneet minut sen sileän tien?
Sä puhut, kuin se ajelehtiva sotalaiva täällä itsestään puhui.
Aika massiivinen järkäle. Ei siitä mitään huviristeilijää sellaisesta tule, eikä pysty tulemaankaan. Tarviiko niitä vielä lisää?
En kyllä uskaltaisi kylkeen koputtaa, aseet taitaa olla kaikki vielä laivassa ja räjähtää missä ja milloin hyvänsä.
Katselen kaukaa, ihailen sen jälkeen jättämää taitavaa kirjainten vanaa. Mietin, mistä se tulee, mitä on kokenut, miksi sen, niinkuin on ja miten sen käy. Toivottavasti hyvin, eikä sitä ainakaan riisuta tylsäksi turistikuppilaksi.
Olen enemmän sellainen rikki ammuttu ja paikkailtu laiva, joka esittää huviristeilijää ettei sitä ammuttaisi enää lisää.
Nilkutan satamaan potkurin vääntyneet lavat nytkähdellen.
Palasin katsomaan, onko laiva kadonnut horisonttiin ja onhan se.
Tai sitten se on muuttanut muotoaan.
Outo alus ja yllättävän lujaa silti kulkee vääntyneillä potkurin lavoillaan. Valtava vana sanoja lainehtii jäljessään.
Älä katkeroidu! Sinun ei tarvitse olla, kuin se, joka itse haluat. Sinun ei tarvitse miellyttää muita.
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja olet mies....heh heh heeeee...
Tuo tarkoittaa minusta, että puhut avoimesti suhteessa. Toiveistasi yms..
Olen pahoillani hunoista kokemuksistasi! Älä menetä toivoa.
Kyllä jokaisen pitää kelvata omana itsenään. Jos huomaat itsessäsi huonoja, hankalia piirteitä, vain sinä voit itse vaikuttaa niihin.
En ole koskaan erityisesti yrittänyt miellyttää muita, mutta kun yritän olla naisen kanssa niin en vain osaa miellyttää oikealla tavalla oikeaan aikaan.
Mutta jos et joskus edes tajua mitkä ne hankalat huonot piirteet ovat kun ne ovat joka kerta eri asioita eri naisten kanssa niin mitä muuttaa?
Suhteen alussa missä nämä kaikki melkein ovat kariutuneet niin ei voi hirvittävästi mies puhua toiveistaan, sen olen oppinut, siinä mennään naisten ehdoilla.
Onhan paljon muutakin kaunista.
Kuolemakin on tavallaan kaunis, mutta ei sellainen juttu josta joka iikka nauttis.
Heh heh heee.....Olet oikeassa :D
Mistä sinä nautit? Mistä haaveilet, toivot?
Rehellisesti tällä hetkellä tahtoisin että elämä olisi tasaista jonkin aikaa ja sen verran saisin rahaa hankittua työllä että pystyisin järjestämään tiettyjä asioita. Haaveilen myös siitä että vanhempani pysyisivät terveenä.
Parisuhteesta haaveilen eniten vain yhdessä olosta kaikkialla missä mahdollista ja yhteistä huumoria sillä erotuksella että ihmisen tulee pystyä olemaan myös itsensä kanssa ilman kumppania.
Toivomuksia en esitä koska ne eivät ole koskaan toteutuneet, ne ovat turhia.
Mutta rehellisesti sanottuna tällä hetkellä tuntuu etten selviä tästä. Olen sen verran rikki että parisuhteet eivät tule onnistumaan.
Minä toivon, että olisin terve :) Toivoaan ei kannata kokonaan menettää.
Voiko ihminen olla onnellinen ja tyytyväinen ilman parisuhdetta?
Voin yhtyä niin moniin tuntemuksiisi ja ajatuksiisi :(
Vetää hiljaiseksi :(
Kehosi siis on rikki jollakin tapaa?
Olen noin ok tyytyväinen muuten elämääni, mietin vain miten pitkään tätä jaksaa kun takana on pari vuosikymmentä kohta melkein aina yksin.
Ai musta tulee tosi puhelias kuten huomaat.
:D Joo huomaan :D Mukava.
Täällä anomyyminä se on helpompaa, puhuminen :)
Olen rikki monin eri tavoin. Sisältä ja ulkoa. Tulee niin huono olo, jos mietin sitä. Yritän keskittyä muuhun, muihin. Aina ei pysty. Siksi minusta on tullut vaatimaton. Koen etten ansaitse, en tarvitse. Luonnevikainen varmaan :D
On luonnollista kaivata kumppania. Ihmiset on luotu niin, yhteen ja yhteyteen. Mietien usein, mikä on osani parisuhteessa. Se on hukassa. En tiedä antaatko tai ottaa. Voiko vaatia. olen ihan rikki oikeasti :D
Ai osaan kohta jo kappaleenjaon kuten huomaat.
Täytyy törmätä naiseen, jolla on sydämen sivistystä ja älyä nupissa. Harvassa ovat nykypäivänä.
Ehkä noinkin, huoli onkin siitä että kun törmään niin ehkä sitten on jo liian myöhäistä, olemme jo liian vanhoja tai olen liian rikki kyetäkseni tuntemaan mitään tai puolestani arvostamaan häntä. En usko että se hetki on kaukana.
Moni ei ole edes huolissaan siittä, pystyykö arvostamaan toista. Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Joskus on liian myöhäistä. Minulla ei ole halua olla jonkun 50-vuotiaan kiva lemmikki kun mieleni on tuhoutunut aiemmista kokemuksista, joku leuan alta rapsuteltava sylikoiran tapainen kun seksi ei enää amistu tai joku kiva halisetä kahdelle lapselle joiden isät eivät heistä huolehdi.
Tuo on vaihe,
johon aika moni päätyy
The rakkaus on TV:n luoma illuusio
ja kaunistahan se, mutta harvoin osuus kohdalle
Ihmiset osaavat olla kylmiä toisilleen,
ja ajattele vaikka näin, että vika ei välttämättä ole sinussa
vaan tämä aika on todella hankala.
Ihmisillä on aika moukkamaiset käytöstavat.
Kunnioitus, toisen ihmisen kunnioitus.
jos meinaat viettää enemmän aikaa
jonkun kanssa, eikö siinä pitäisi olla
ihan ensin kunnioitusta toista kohtaan
ja äijät, älkää antako naisten pyörittää itseänne
ja miksi sitä suhdetta pitää oikein etsiä?
Koska jos et etsi niin saat olla yksin loppuikäsi. Ei miestä tulla haeskelemaan. Minuakin on ihailtu kaukaa, mutta siihen se on jäänyt. Pelkkää haihattelua.
Tässä vaiheessa vika on kyllä minussakin, vaikkei ehkä aiemmin ollut. En tiedä osaanko enää olla naisen kanssa, kaikki menee ihan väärin kun yritän.
Mutta uskon että monet muutkin kokevat samaa. En ole yksin rikkoutuneena. Tässä ajassa on jotain hyvin rikkonaista joka tekee meistä ihmisistä myös samalla kylmiä. En vain tiennyt että niin hyväsydäminen ihminen menisi näin pahasti rikki kylmäksi hylyksi kieppuen tyhjässä avaruudessa.
sepä
ihmiset rynnii tuolla ihmissuhdemarkkinoilla testaamassa mikä sopii itselleen
ja keskeneräiset ihmiset ovat siellä kasvamassa. Se niiden kasvuprosessi
kuluttaa sen toisen.
Sitten on niin, että ihmisellä on VAIN yksi sydän, eikä sitä passais päästää
rikkomaan.
Meneehän se rikki. Olen sanonut joskus, että sinkuiksi päätyvät ovat
ottaneet opiksi. Raa´asti sanottu, mutta joskus yksin on parempi kuin
huonossa suhteessa. Se vasta syö ihmistä.
Tiedän ihmisiä jotka ovat olleet epäsopivan kanssa 10-30 vuotta ja
niiden tarinoita kuuntelemalla oppii. Onko se kärsimys sen arvoista?
Mikä on tavoite?
En minäkään enää hae. Yritän olla ajattelematta koko asiaa
ja ajatus kieltämättä kehittyy. Oivalluksia tulee, kun tarkkailee "onnistuneita" esimerkkejä.
Ei pidä päästää lähelleen, jotakuta - joka kelpaa - kun ei ole muutakaan.
Se kuluttaa ihmisen sydäntä
Hyvän, tukevan parin kanssa ihminen on vahvempi ja
kasvaa yhdessä ja erikseen.
Poimin teksteistäsi "kaukaa ihailtu" ja "olla naisen kanssa"
Miksi ihmiset jäävät etäisiksi? Pelkääkö naiset sinua?
ja toi naisen kanssa "oleminen"
- aloita ystävyydestä, tutustumisesta. Eihän sitä muuten voi tietää
osuvatko toiveet yhteen.
Minua pyydettiin oluelle kaverini toimesta joten en voi olla muuta kuin toteuttamatta hänen haaveensa.
Toivotan nyt kaikille hyvää joulua yms. ja pukin konttiin korjaustyökaluja jokaiselle.
Hienoa tässä on se, että sä käsittelet asiaa.
Tuolla on kaikenlaisia neuvojia,
ja onneksi on vaihtelua - jo vain siksi, että tunnistaisi hyvän.
Sinä kasvat, kaikesta pohdinnasta päätellen,
eli mitä todennäköisemmin
tilasi muuttuu, eli miksi et muka löytäisi
paria itsellesi?
Onnittele itseäsi ja halit
Kyllä se siitä