Viimeksi kuluneen vuorokauden aikana tällä saitilla on ollut vilkas keskustelu kirjallisuudesta. Otan siitä pienen kunnian siksi, että ”Myyrä”-avaukseni tuon keskustelun herätti, mutta innokkaana ovat monet sitä jatkaneet, joku on tehnyt toisen avauksenkin aiheesta ja saanut taas mukaan paljon keskustelijoita.
Erityisesti kepulaiset ovat ottaneet keskusteluun osaa esittäen varmoja mielipiteitään. Tästä kai pitäisi tehdä se johtopäätös, että keskustalaiset lukevat paljon, tuntevat kirjallisuutta ja näin ollen osaavat sitä myös arvostaa ja arvostella. Mutta tässä ei pidä paikkaansa se Kekkosen lausuma: ”niin on, jos siltä näyttää”. Hyvin helppo on havaita, että monikaan kyseisestä kirjasta varmoja mielipiteitä esittäneistä ei ole kirjaa lukenut.
Onko tästä vuorostaan tehtävä se johtopäätös, että kepulaisten mielipiteet useinkin perustuvat vain luuloon. Tämä johtopäätös tuntuu uskottavalta monen muun nähdyn asian valossa.
Varmaan myös kepulaisissa on paljon lukevia, ja muutamasta täälläkin esiintyvästä sen huomaa. Oiva Härkönen on ilmoittanut lukevansa paljon, varsinkin historiaa, mutta Oivan esitysten perusteella hänen lukemansa on kyllä ollut hyvin yksipuolista. Tosin hän on syyttänyt minua samasta asiasta. Emeritus on ilmoittanut, että hänen ”lukeneisuutensa” niin historian kuin muunkin suhteen käsittää Facta 2001 tietosanakirjan nettiversioon perehtymisen. Senkin huomaa.
Tunnustan, että oli minulla taas hieman ”piru mielessä” tuota mainittua avausta kirjoittaessani ja eräitä jatkopätkiä laittaessani. En mahda sille mitään, että jotenkin nautin siitä, kun saan teidät, rakkaat kepulaiseni vauhkoontumaan melkein millä tahansa. Olisikohan minun pitänyt aikoinaan heittäytyä poliitikoksi, nimenomaan kepulaiseksi poliitikoksi, kun saan teidät niin helposti mukaani? Yksi takuuvarma taikasana tässä on Kekkonen! Ei tuota vilkasta ”kirjallisuuskeskusteluakaan” olisi syntynyt ilman tuota taikasanaa.
Ettei nyt jäisi kirjallisuutta oikeasti tunteville ja ”Myyränkin” kenties lukeneille ihan väärää kuvaa minun kirjallisesta maustani, niin kerron, että ei tuo kirja oikeasti ole mielestäni ihan niin hyvä, millaisena sen esittelin. Eikä Tervokaan ainakaan vielä kuulu ihan suurimpien kirjailijoittemme joukkoon.
Kyllä Tervo sujuvasanainen ja mielikuvitusrikas on ja kuuluu tämänhetkisten kirjailijoittemme eturiviin, ja kyllä tuo ”Myyrä” vuoden vaihteen parhaita kirjoja ilmeisesti on (en ole kovin monta uutuutta lukenut), mutta on se loppujen lopuksi vähän liian raflaava perusasetelmaltaan, sen verran epäuskottavakin, että ei sitä voi historiallisena romaanina (puhumattakaan historiankirjana) pitää. Ja loppupuolella se sekoilee liikaa ja hieman lässähtää loppua kohti, ihan niin kuin teki muuten viime vuoden Finlandia-palkittu Hotakaisen ”Juoksuhaudantie”. Mutta Kekkosta se ei todellakaan kohtele huonosti, josta nämä kirjaa lukemattomat kepulaiset sitä eniten syyttävät!
Olen myöntänyt ennenkin, että myös Kekkosesta puhuessani saatan olla joskus tarkoituksellisesti provokatiivinen, ainakin ylireagoida kepulaisten imeliin kehuihin ja jumalaiseen palvontaan, minkä niin ilmiselvästi näkee usein perustuvan myös pelkkään luuloon tai enintään kepun propagandaan, ei tietoon puhumattakaan totuuteen pyrkivästä kriittisestä ajattelusta. Onhan minulta sentään lipsahtanut joskus, että edelleen ihailen Kekkosen briljanttia älyä, mutta en tapaa, millä ja mihin tarkoituksiin hän sitä käytti. Oiva Härkösen väite, että Kekkonen oli kaikkien aikojen suurin suomalainen, ihan aidosti minua sieppaa ja se vie uskottavuuden Oivan kertomasta historian lukemisesta. Tai sitten hän ei ymmärrä lukemaansa. Mitä hän sitten paremmin ymmärtää?
Tuo toinen eilinen avaukseni (ympäristötekijöiden vaikutuksen ja geneettisen perimän merkitysten pohdinta) oli tietenkin myös jossain määrin provokatiivinen. Sikäli puhuin siinä ihan totta, että itsetuntoni on kyllä varsin vahva, ja mielestäni minulla on sille hyvät perusteet. Eivät nuo kepupsykologien analyysit minusta ole oikeasti minua koskaan haavoittaneet, huvittaneet vain. Loukkaantunut olin kyllä CITY-Keskustan törkeistä herjoista ja Emerituksen tavasta käsitellä minulle kovin kipeitä asioita, vaimoni vaikeaa sairautta ja hänen kuolemaansa. En olisi uskonut niin tyhmän miehen voivan olla niin kavala – hänhän sai minut ensin avaamaan itseäni vain iskeäkseen arimpaan kohtaani.
No, itseänihän saan syyttää noista edellä mainitsemistanikin: mikäpä pakko minun olisi täällä seurustella. Eiköhän se homma taas tällä erää hetkeksi riitä. HUOMAAHAN OIVA HÄRKÖNENKIN NYT VARMASTI, ETTÄ ILMOITAN TAAS POISTUVANI! Muistahan esittää toivomuksesi, että pysyisinkin poissa! Mutta älä usko; palaan taas heti kun asiaa tulee. Ja eivätköhän ne kepu ja historiantutkimus pidä huolta siitä, että asiaa tulee.
Kiitos taas siitä, millä innolla osallistuitte avaamiini keskusteluihin! En taida viitsiä niitä enää osaltani jatkaa ja tuskin kommentoin tähän mahdollisesti tulevia vastineita. Toivottavasti keskustelemme taas jonkin ajan kuluttua kenties uusin aihein!
Erityisesti kepulaiset ovat ottaneet keskusteluun osaa esittäen varmoja mielipiteitään. Tästä kai pitäisi tehdä se johtopäätös, että keskustalaiset lukevat paljon, tuntevat kirjallisuutta ja näin ollen osaavat sitä myös arvostaa ja arvostella. Mutta tässä ei pidä paikkaansa se Kekkosen lausuma: ”niin on, jos siltä näyttää”. Hyvin helppo on havaita, että monikaan kyseisestä kirjasta varmoja mielipiteitä esittäneistä ei ole kirjaa lukenut.
Onko tästä vuorostaan tehtävä se johtopäätös, että kepulaisten mielipiteet useinkin perustuvat vain luuloon. Tämä johtopäätös tuntuu uskottavalta monen muun nähdyn asian valossa.
Varmaan myös kepulaisissa on paljon lukevia, ja muutamasta täälläkin esiintyvästä sen huomaa. Oiva Härkönen on ilmoittanut lukevansa paljon, varsinkin historiaa, mutta Oivan esitysten perusteella hänen lukemansa on kyllä ollut hyvin yksipuolista. Tosin hän on syyttänyt minua samasta asiasta. Emeritus on ilmoittanut, että hänen ”lukeneisuutensa” niin historian kuin muunkin suhteen käsittää Facta 2001 tietosanakirjan nettiversioon perehtymisen. Senkin huomaa.
Tunnustan, että oli minulla taas hieman ”piru mielessä” tuota mainittua avausta kirjoittaessani ja eräitä jatkopätkiä laittaessani. En mahda sille mitään, että jotenkin nautin siitä, kun saan teidät, rakkaat kepulaiseni vauhkoontumaan melkein millä tahansa. Olisikohan minun pitänyt aikoinaan heittäytyä poliitikoksi, nimenomaan kepulaiseksi poliitikoksi, kun saan teidät niin helposti mukaani? Yksi takuuvarma taikasana tässä on Kekkonen! Ei tuota vilkasta ”kirjallisuuskeskusteluakaan” olisi syntynyt ilman tuota taikasanaa.
Ettei nyt jäisi kirjallisuutta oikeasti tunteville ja ”Myyränkin” kenties lukeneille ihan väärää kuvaa minun kirjallisesta maustani, niin kerron, että ei tuo kirja oikeasti ole mielestäni ihan niin hyvä, millaisena sen esittelin. Eikä Tervokaan ainakaan vielä kuulu ihan suurimpien kirjailijoittemme joukkoon.
Kyllä Tervo sujuvasanainen ja mielikuvitusrikas on ja kuuluu tämänhetkisten kirjailijoittemme eturiviin, ja kyllä tuo ”Myyrä” vuoden vaihteen parhaita kirjoja ilmeisesti on (en ole kovin monta uutuutta lukenut), mutta on se loppujen lopuksi vähän liian raflaava perusasetelmaltaan, sen verran epäuskottavakin, että ei sitä voi historiallisena romaanina (puhumattakaan historiankirjana) pitää. Ja loppupuolella se sekoilee liikaa ja hieman lässähtää loppua kohti, ihan niin kuin teki muuten viime vuoden Finlandia-palkittu Hotakaisen ”Juoksuhaudantie”. Mutta Kekkosta se ei todellakaan kohtele huonosti, josta nämä kirjaa lukemattomat kepulaiset sitä eniten syyttävät!
Olen myöntänyt ennenkin, että myös Kekkosesta puhuessani saatan olla joskus tarkoituksellisesti provokatiivinen, ainakin ylireagoida kepulaisten imeliin kehuihin ja jumalaiseen palvontaan, minkä niin ilmiselvästi näkee usein perustuvan myös pelkkään luuloon tai enintään kepun propagandaan, ei tietoon puhumattakaan totuuteen pyrkivästä kriittisestä ajattelusta. Onhan minulta sentään lipsahtanut joskus, että edelleen ihailen Kekkosen briljanttia älyä, mutta en tapaa, millä ja mihin tarkoituksiin hän sitä käytti. Oiva Härkösen väite, että Kekkonen oli kaikkien aikojen suurin suomalainen, ihan aidosti minua sieppaa ja se vie uskottavuuden Oivan kertomasta historian lukemisesta. Tai sitten hän ei ymmärrä lukemaansa. Mitä hän sitten paremmin ymmärtää?
Tuo toinen eilinen avaukseni (ympäristötekijöiden vaikutuksen ja geneettisen perimän merkitysten pohdinta) oli tietenkin myös jossain määrin provokatiivinen. Sikäli puhuin siinä ihan totta, että itsetuntoni on kyllä varsin vahva, ja mielestäni minulla on sille hyvät perusteet. Eivät nuo kepupsykologien analyysit minusta ole oikeasti minua koskaan haavoittaneet, huvittaneet vain. Loukkaantunut olin kyllä CITY-Keskustan törkeistä herjoista ja Emerituksen tavasta käsitellä minulle kovin kipeitä asioita, vaimoni vaikeaa sairautta ja hänen kuolemaansa. En olisi uskonut niin tyhmän miehen voivan olla niin kavala – hänhän sai minut ensin avaamaan itseäni vain iskeäkseen arimpaan kohtaani.
No, itseänihän saan syyttää noista edellä mainitsemistanikin: mikäpä pakko minun olisi täällä seurustella. Eiköhän se homma taas tällä erää hetkeksi riitä. HUOMAAHAN OIVA HÄRKÖNENKIN NYT VARMASTI, ETTÄ ILMOITAN TAAS POISTUVANI! Muistahan esittää toivomuksesi, että pysyisinkin poissa! Mutta älä usko; palaan taas heti kun asiaa tulee. Ja eivätköhän ne kepu ja historiantutkimus pidä huolta siitä, että asiaa tulee.
Kiitos taas siitä, millä innolla osallistuitte avaamiini keskusteluihin! En taida viitsiä niitä enää osaltani jatkaa ja tuskin kommentoin tähän mahdollisesti tulevia vastineita. Toivottavasti keskustelemme taas jonkin ajan kuluttua kenties uusin aihein!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Uskon ja toivon sinun kuitenkin palaavan jälleen sohaisemaan tätä kusiaispesää, joka myös keskustapalstan nimellä tunnetaan.
Sen taikasanan (Kekkonen) lisäksi, minkä esitit, on taattu vilkastuminen aina käsillä, kun kirjoittajan nimi on K.K.Korhonen. Se vasta saa liikkeelle kaikki sielultaan sairaat yksilöt joukolla yhdessä haukkumaan sinua. Kirjoituksesi sisältö tai aihe ei ole ehkä aina se ratkaiseva tekijä, vaan kirjoittajan henkilöllisyys.
Ennustankin, että esim. Emeritus tulee rinta rottingilla haastamaan sinua pilkoillaan vastaamaan äkkiä, jotta hän pääsisi siitäkin taas närkkimään. Tulee usein mieleen, mitä senkin mekon alla liikkuu, mutta sitten kauhukuvat nousevat liian suuriksi ja on pakko lopettaa moinen ajattelu. Onneksi sentään Lasol-jengin päällikkötoimittaja on pantu hyllylle (tai hoitoon). Hänen pärstänsä yhdistettynä Laitisen kukkamekkoon on liian suuri painajainen jopa valoisaan aikaan.
ihminen sanoi toiselle, joka oli häntä panetellut: »Jos on totta, mitä olet puhunut, suokoon Jumala minulle anteeksi; ja jos se on valetta, suokoon Hän sinulle.»
zzzZZZzzZZ Krooooh KRh krH zzzzzZZzzZZZZzzzZz
Kyllä sinusta oikea kepulainen poliitikko olisi voinut tulla. Osaat sinä halutessasi olla sen verran kiero, kuten tässä itse tunnustat:
- Tunnustan, että oli minulla taas hieman ”piru mielessä” tuota mainittua avausta kirjoittaessani ja eräitä jatkopätkiä laittaessani. En mahda sille mitään, että jotenkin nautin siitä, kun saan teidät, rakkaat kepulaiseni vauhkoontumaan melkein millä tahansa. Olisikohan minun pitänyt aikoinaan heittäytyä poliitikoksi, nimenomaan kepulaiseksi poliitikoksi, kun saan teidät niin helposti mukaani? Yksi takuuvarma taikasana tässä on Kekkonen! Ei tuota vilkasta ”kirjallisuuskeskusteluakaan” olisi syntynyt ilman tuota taikasanaa. -
Mutta ei sinusta olisi ollut kepulaiseksi poliitikoksi pitemmän päälle. Todellinen moraalisi ja rehellisyytesi olisivat lopettaneet urasi lyhyeen.
Korhonen edestä, Korhonen takaa, Korhonen istuu, Korhonen makaa. Mutta kuinka käy Korhoselta rock and roll? Kekkoselta kävi, Korhoselta ei.
Korhosen "itserakkaus" on tervettä, energiaa säteilevää. Varsinkin verrattuna kepulaisten tunkiokirjoittajien sielunmaisemaan. Kekkonen oli ääriegoisti, joka pakottamalla (vieraan vallan avulla) ja nolaamalla (julkiset häväistyskirjoitukset) tappoi demokratian Suomesta. Sitä laskua maksamme vieläkin.
No aika läpinäkyvä tämä kyseisen nimimerkin sielunmaisema on. Hänen narsistista persoonallisuuttaan on joskus loukattu, ja joko suoranaisesti tai sijaisena täksi loukkaajaksi on fixoitunut Kekkonen. Vamma on niin syvä, että hyökkäyksiin Kekkosta vastaan on käytetty valtaosa elämänvoimista ja ajasta, ja toistamispakko on jokaiselle näkyvää. Pinnalta katsoen hyökkäys on argumentoitua ja hallittua, kuten narsisteilla aina, mutta psyyken kriisiytyessä aggressiot tulevat esiin, kuten Korhosestakin olemme nähneet. Hän on siis mitä esimerkillisin oppikirjatapaus narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Tyypillistä on, että narsisti valloittaa koko joukon kuulijoitaan, ja tällainen ihailu onkin hänelle elinehto. Juuri siksi hän kokee todelliset loukkaukset niin syvästi, että hän kehittää jopa kokonaisia oppijärjestelmiä todistaakseen loukkaajansa mitättömyyden. Mielettömyyden ympärille kyhätään tuhansien ja tuhansien sivujen todistemateriaali. Kun narsisti törmää todellisuuteen, todellisuus on se joka saa väistyä. Näinhän kävi esim. Hitlerille, joka lopulta ajoi kokonaisen valtakunnan tuhoon omien sielunhaavojensa lääkitsemiseksi.
Slut på dagens predikan. Lopputoteamuksena sanon vain, että näitä narsisteja on julkiselämässä vähän joka oksalla, he kun hakeutuvat julkisille areenoille loistamaan. Sensijaan yksityiselämässä monen sielulliset tunkiot tulevat sitten toisella tapaa esiin.
En pysty tieteellisesti kumoamaan väitteitäsi, mutta esitän "terveen järjen" kritiikkiä väittämiisi.
Kekkonen ei ole ainakaan minulle mikään demoni tai epäonnistumisten kanavoinnin symboli, ihan tavallinen kuolevainen hän oli. Minua kiinnostaa vain se joukkopsykoosi, jonka valtaan suuri osa kansasta saatiin (elin siinä itsekin hetken), ja miten todellisuuden ja valehtelun rinnakkaiselo kukoisti, elää vieläkin.
Vennamo perusti oman puolueen, koska Kekkonen syrjäytti hänet sisäpiiristään. Analyysisi sopii mielestäni häneen. Itse kokisin mieluisempana sen Paasikiven totuuden, että "tosiasioiden tunnustaminen on ehto".
Narsistinen persoonallisuushäiriö ja psykopatia ovat tällä hetkellä populaareja aiheita, ja jos haluat, voit täydentää tietojasi lukemattomista yleistajuisista kirjoista. Samat perusasiat löytyvät kaikkialta. Suosittelen siksi, että kyseiset häiriöt ovat todellakin aika tavallisia, ja arkielämän orientoitumista auttaa suuresti, jos oppii ne ympärillään näkemään.
Niin ikään itsetuntemuksen kehittämiseksi perehtyminen em. aiheisiin on kannattava sijoitus.
Psykopatia on siinä mielessä ikävä juttu, että siinä taustalta löytyy raaka vallantavoittelu - hallinta ja alistaminen ovat miltei ainoita asioita jotka psykopaattia oikeasti motivoivat. Niin politiikka kuin talouselämäkin ovat nostaneet psykopaatin arvoon, ja opit, joita molemmilla taisteluareenoilla nykyisin tunnustetaan, ovat kehittyneet peittämään sitä että häviäjät kärsivät.
Palstakirjoittelussa narsisti voi löytää onnelansa, koska pääsee nauttimaan "oman äänensä kuuntelemisesta" ja vastakritiikki on helppoa jättää noteeraamatta. Kukkoilusta ei yleensä ole kenellekään haittaa, mutta tietysti voi tulla eteen tilanteita, joissa joutuu miettimään pitäisikö ulkopuolisen sanoa ääneen jotain. Esim. silloin, jos selvästi psyykkistä kriisiä läpikäyvä narsisti antaa ymmärtää että hän on urkkinut tietoonsa toisten palstalaisten kotiosoitteita, mielestäni kannattaa avata suunsa ja varoittaa näitä palstalaisia.
Kekkonen sitten on tietysti ehtymätön aihe.
Ihan väärä luulo tuokin. Minulta kyllä on käynyt rock and roll erittäin hyvin nuorempana, ja jotenkin se kävisi vieläkin. Olen oppinut rockin Suomen tunnetuimman tanssinopettajan Åke Blomqvistin opettamana, kuten myös jiven, samban, za-za-zan ja monet muut tanssit. Olen aina ollut hyvin innokas tanssija ja tanssin kaikki tanssit, vaikka suomalaistyyppisestä tangon jyräämisestä en kovin pidä.
Hyväksi tanssijaksi ovat kehuneet kaikki ne naiset, jotka ovat pystyneet vielä jotain puhumaan minun heitä hetken pideltyäni.
Tässäpä taas oiva kepupsykologin tyylinäyte! Jotain outoa tuossa kepulaisuudessa on oltava, kun se herättää tuollaisen kiinnostuksen psykologiaan ja pakottaa antamaan ihmisistä psykologisia analyysejä, jotka ovat ihan yhtä "päteviä" kuin tyypilliset kepulaiset näkemykset historiasta, maailmantilanteesta, päivän politiikasta, mistä tahansa.
Mistähän tuollainen johtuu? Johtuisiko siitä, että kepulainen alitajunnassaan pohtii miksi hän on kepulainen, ja kun ei sille löydä vastausta, hän rupeaa pohtimaan miksi toiset eivät ole kepulaisia ja selitys löytyy psykologiasta - narsistinen persoonallisuushäiriö sen aiheuttaa!
No, kivahan tuollaisia on lukea. Hauskuttavat ne hetken ja antavat tiettyä ylemmyydentunnetta vaikka oikeasti ei olisi lainkaan itserakas.
"Hyväksi tanssijaksi ovat kehuneet kaikki ne naiset, jotka ovat pystyneet vielä jotain puhumaan minun heitä hetken pideltyäni. "
---------------------------
...paras juttu mitä olen sinulta lukenut, ei meinannu nauru loppua.
Miksi et tosiaan kirjoita kaunokirjallisuutta, kun se sinulta käy. Tuhlaat vain aikaasi politiikasta ja poliittisesta historiasta jutusteluun, kun et niistä mitään ymmärrä.
Oi, joi, mitä tieteellistä asiantuntemusta! Tupailloissako tuota on opiskeltu? Onko siitä kirjallisuutta, esim. kepun kenttämyyrien toimintaohjeissa? Olisi hauska lukea enemmänkin. Minulla kun on lähinnä vaimoni jälkeensäjättämänä jonkin verran tuonkin alan kirjallisuutta, ja sen perusteella ei voi tehdä mistään asiasta noin paljon oikaisevia johtopäätöksiä.
Kirjallisuus, joka antaa valmiuksia tuollaiseen, olisi sopivaa tällaiselle yksinkertaiselle ihmiselle.
...minä tuotan koko ajan täälläkin. Historian ja tosiasioiden kaunisteleminen ei ole kaunista eikä liioin kaunokirjallisuutta. Totuus ja rehellisyys on aina kauniimpaa! Siksi minun tuotantoani voidaan kutsua kaunokirjallisuudeksi. Eikö vain?
Vaikka olet hieman älykäs, edellinen mielipide horjuttaa tätä kuvaa rajusti.
Korhonen ymmärtää politiikkaa erittäin hyvin, sinä et. Poliittinen analyysi edellyttää yleistä mielipidettä, ei "jengi-mielipidettä".
totesi kerran: "ne jotka eivät ole pyörtyneet, ovat kiittäneet"!!