Eli jos joku nainen tunnustaisi olleensa ihastunut teihin, mutta väittäisi että se ihastuminen ei ole ollut mitään seksuaalista ihastumista kuitenkaan, mutta kuitenkin voimakasta, niin uskoisitteko? Osaisitteko kuvitella että sellaista ihastumista voisi olla? Entäs jos tuo nainen vielä väittäisi että olisi ollut jossain vaiheessa täysin varma että sinäkin olit ihastunut, mutta et oikeasti olisi ollut, niin pitäisitkö sitä ihmistä vähän vainoharhaisena, tärähtäneenä, itserakkaana, nolona tai omituisena yms.? Jos hän väittäisi ettei ole enää ihastunut, mutta tykkäisi edelleen paljon, niin uskoisitko? Entä ällöttäisikö olla tekemisissä tämän ihmisen kanssa jatkossa töiden merkeissä? Toivoisitko mielummin että hän poistuisi työpaikalta jos voisi? Mitä kaikkea ylipäätänsä tästä ihmisestä miettisit tuollaisen tunnustuksen jälkeen?
Heteronainen: Jos nainen tunnustaisi ihastuksensa
paljonkysymyksiä
9542
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ompa kummalinen aloitus. Osui omalle kohdalle?
Joo. Tein itse tuollaisen tunnustuksen ja häpeän sitä koko ajan vain enemmän, kun en tiedä mitä se toinen minusta nyt ajattelee. En ole edes koskaan ennen ollut ihastunut naiseen, joten olisi pitänyt siksikin pitää asia ihan omana salaisuutena. Ja ennen kaikkea sen takia ettei se toinen varmasti ikinä tulee ymmärtämään millä tavalla olin ihastunut. Koko ihastumisessa kun ei ollut mitään seksuaalista ja ihmiset ymmärtää aina ihastumiset nimenomaa seksuaalisena. Olin vain ihan varma että hän oli vähintäänkin huomannut ihastumisen ja halusin selventää asioita ja korjata väärinkäsityksiä. Ja lisäksi halusin kertoa kai tuosta ihastumisesta siksi että se oli minulle niin uusi ja outo kokemus, joten olin varma että sillä on joku merkitys, että meidän pitäisi ystävystyä yms. Siksi kai myös olin niin varma että hänkin olisi jossain vaiheessa kokenut jotain. Olen vähän outo ja uskon edellisiin elämiin ja sieluihin yms. ja olin varma että asialla on jotain tekemistä sellaisten asioiden kanssa. Jossain vaiheessa jopa ajattelin että hän on varmaan ollut jossain edellisessä elämässä pikkusiskoni tai jotain vastaavaa, koska minulla oli usein voimakas tunne että minun pitäisi pitää hänestä jotenkin huolta, vaikka hän on oikeasti paljon aikuismaisempi, pärjäävämpi ja fiksumpi ihminen kuin minä, hieman nuorempi varmaan kuitenkin.
Ei mua haittaisi lainkaan. Kivoja tunteita saa tunnustaa :)
Melkoinen homofoobikko saa nykypäivänä olla jos toinen ällöttää tämän jälkeen?? Eiköhän enemmistö naisista olisi imarreltuja. Helposti toki itse ihastuessaan kuvittelee toisenkin olevan, jos ihastus on perus ystävällinen ja vastaa hymyyn. Ihastuksen tunnustaminen ei luulisi olevan kovin kevytmielistä touhua, pokkaa se vaatii useimmiten. En osaa sanoa sitten voiko olla tosissaan ihastunut ilman mitään seksuaalista kiinnostusta. Ehkä hän häpeili asian kanssa? Vaikka voihan sitä olla kiinnostunut molemmistakin sukupuolista ja tuskin silloin on kyse siitä, mitä housuista löytyy..
Lohduttavaa kuulla että tähänastisia vastaajia ei ällöttäisi. Ja usko tai älä, niin voi olla ihastunut ilman mitään seksuaalista. Toki minun olisi tehnyt mieli halata tai silitellä häntä, mutta ei mitään sen enempää. Ja koko ihastuminen perustui lähinnä persoonaan (tai siihen sieluun). No ok, ihastumisen myötä hänestä kyllä tuli minun silmissä söpö, mutta persoona on kuitenkin se mihin ihastuin ja mistä tykkään edelleen.
Ja etenkin se johti minut harhaan luulemaan että tunteet on molemminpuolisia, kun jossain vaiheessa minulla oli tapana jumia tuijottamaan häntä silmiin, niin hän jumi tuijottamaan takaisin. Tuntui silloin ettei kenenkään muun silmiin voi upota samalla tavalla, eli ikään kuin katsoisi oikeasti sieluun. Ja olin varma ettei sitä voi myöskään kokea yksipuolisesti, mutta niin sitten oikeasti näköjään voi. Nykyään olen kyllä pitkään pystynyt katsomaan häntä silmiin normaalisti, kun ihastuminen on muuttunut tykkäämiseksi, mutta silti välillä meinaa helposti hieman upota jos jää katsomaan silmiin pidempään. Ja tietysti myös tuo hymyjen iloisuus harhautti.
Ja vaikka en koe enää olevani ihastunut, niin näköjään edelleenkin jos hänellä on joku huonosti niin huolestun suunnattomasti ja minulle tulee tosi voimakas halu auttaa jotenkin. Tämä on tapahtunut ihan liian monta kertaa. Aina aiemmin kuitenkin olen pitänyt huoleni ihan omana tietonani ja valvonut niiden takia yksin öitä. Mutta se miten suuressa mittakaavassa saatan huolestua on jotain ihan käsittämätöntä. Ja hän on vaan mulle edelleen jotenkin tosi tärkeä ja se on tosi tärkeää että hänellä on kaikki hyvin ja hän on onnellinen. Tämä kaikki on oikeasti niin outoa.
Minusta se olisi aika ihanaa ja imartelevaa. Ei kai sellaista voi ällöksyä? Älä ihmeessä häpeä itseäsi, olit rohkea ja ole vastaisuudessakin!
Minua ällöttäisi, jos joku nainen olisi ihastunut minuun. Kyllä se heteronaisena tuntuisi jotenkin oksettavan irvikuvamaisen väärältä.
Tätä mä vähän pelkään. Järjellä ajateltuna tuo nainen vaikuttaa nimittäin tosiheterolta, koska tarkemmin ajateltuna ei ole edes näkynyt minkäänlaista merkkiä homosuhteiden hyväksymisestä. Eli hyvinkin saattaa kokea sellaiset oksettavana. Vaikka ei sillä minun kannaltani sinänsä ole mitään merkitystä, koska en ole lesbo tai bi, mutta realistisesti ajateltuna ei sitä kukaan vain yksinkertaisesti voi tajuta että voi olla muullakin tavalla ihastunut kuin seksuaalisesti jos ei ole itse kokenut sitä, ja siten varmasti tulee tuo oksetusreaktio kaikenlaisesta saman sukupuolen ihastumisesta jos muutenkin kokee homosuhteet oksettavana. Ja muistan kyllä vielä itsekin miten nuorempana tuntui itsestäkin jotenkin ällöttävältä jos joku avoimesti lesbo vaikutti kiinnostuneelta. Ja muistan kerran kun kaveriin oli joku lesbonainen ihastunut, miten paljon sitä kaveria oksetti koko asia. Ei olisi pitänyt vaan kertoa, nyt en varmaan uskalla koskaan enää edes hymyillä tai katsoa ko. ihmistä silmiin, koska en halua että hänelle syntyy mitään ällötysreaktioita. Tyhmästi tein, jos olisin ollut hiljaa olisin voinut vain jatkaa hymyilyä ja nauttia hänen seurastaan ja jutella enemmän nyt kun viimeinkin olisin uskaltanut, kun ihastuminen on muuttunut tykkäämiseksi enkä enää ujostellut häntä. No pitää nyt yritellä vältellä niin paljon kuin voin. Onneksi se on varmaan ihan helppoa sillä tuntuu että aloitin ujostelun uudestaan, koska vain hävettää niin paljon.
Jos joku kokee ihastumisesi irvokkaana ja vääränä, niin eipä sellaisen tyypin kanssa kannata paljoa hengaillakaan. Hän ei pidä sinusta, sinulla ei ole suuremmin syytä pitää hänestä.
Yleensäkin tuollaiset äärireaktiot (oksettaa, ällöttää jne.) kertoo lähinnä sen, että ihmisen erilaisuuden sietokyky on heikko, ja tuskin homoseksuaalisuus silloin on edes ainoa asia mitä kammoksutaan avoimesti. Ihminen joka on sinut itsensä ja maailman kanssa ei juuri hetkahda tuollaisista.
Et ilmeisesti vielä tiedä miten tunnustuksesi on otettu vastaan, joten hengitä syvään ja hymyile. :) Maailma ei kaadu, otti hän ihastumisesi vastaan miten päin vain.