Sosiaalisten tilanteiden pelko ja masennus :(

No joo... Mul ei nyt kyl itel tommost oo mut yks tuttu likka jol vähä vastaavaa ollu. Se on semmonen taiteellinen kultanen ja kiltti mutta se on myös "erityisherkkä" ihminen. Uskosin kuukelin auttavan löytää sopivan linkin voit löytää kuvauksen mikä natsaa suhun.
Oli miten vaa sä tarviit itseluottamusta. On hyvä pohtia omia plussia ja miinuksia. Hyvää sussakin on ja nyt oot tän ongelman alleviivannu ja elät niin että" näin on enkä tälle mitään voi". Poikakaveris ei nyt auta kommenteillaa. Sano sille että haista ite voitko jeesata ja lopettaa vittuilun? Sitte alotat hoitaa ne kauppareissus sillee että jos asustat lähiös ni tutuille naamoille voi moikata. Mä ku muutin kulmille Moikkailin kaikille ja lapa pystys saa nykysin kulkee. Mä ajattelen että ollaan tällä planeetalla just nyt myös ton vastaan tulijan kans ni ompa kiva nähä moi!ei kiinnosta mitä siitä aatellaan. Nykysin pysähtelen juttelemaan tai joku tulee baaris juttusille ja kaikki alkanu moista tuntemattomalle. Siistii. Kaupan myyjille vaa nätisti hyvää päivää kiitos ja hei. Lähikaupan tyypitkin on alkanu puhelee mutta sulle ny alkuusa toi rutiiniks.
Jos oikeesti tuntuu kaameelta ni laita soimaa trance classicks 90's remember oldscool trance mix luureihin ja go with the flow. Ja edelleen ihan sama mitä muut kelaa keskity omiin aatoksiin ja tekemisiin ja se pätee joka hommaa mitä teet ja meet. Sun pitää alottaa harjotukset ittes kaa. Älä vertaa muihin vaa oot just semmonen ku oot. Hyvä niin ja aina voi jotain parantaa. Ei olla täydellisiä. Ollaa erilaisia se on ok homma!!! Paljon tsemii. Ihmisten kans on elämä hauskempaa. Positiivinen asenne reppuun,kohti uusia seikkailuja ja morjestellaa hymy naamalla vastaantulijoille!
;>

Hei!

Olen 28-vuotias mies ja ymmärrän tilanteesi. Itsekin kärsin sosiaalisten tilanteitten pelosta ja masennuksesta. Joissain elämänvaiheissa pääsin niistä tosin melkein kokonaan eroon, mutta myöhemmin eräät vastoinkäymiset elämässä laukaisivat ne uudelleen.

Mitä opiskelet tai olet yrittänyt opiskella? Joutuuko alallasi olemaan kovin sosiaalinen? Entä mitä teet vapaa-ajallasi? Olisi varmaan hyvä, jos sinulla olisi (tai keksisit itsellesi) jotain sellaista mielekästä tekemistä tai harrastusta, jota voisit harrastaa yksin tai sellaisten ihmisten kanssa, jotka koet turvallisiksi. Itse tykkään esimerkiksi ulkoilla luonnon helmasssa ja vain katsella ympärilleni. Luen myös paljon ihan "sivistääkseni" itseäni ja yleisestä kiinnostuksesta maailmaa ja sen ilmiöitä ja tapahtumia kohtaan. Tällaisesta tekemisestä saa epäsosiaalinenkin ainakin jotain iloa elämään, vaikka eihän sekään aina lohduta, jos kuitenkin tuntee itsensä kovin yksinäiseksi tai sosiaalosesti kyvyttömäksi.

Jos haluat jutella, minulle voi kirjoittaa sähköpostia osoitteeseen [email protected]

Katsoppa tuolta nuo oireet, täsmääkö mikään?

http://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/kilpirauhanen/mielenterveys-ja-vajaatoiminta/

housut jalkaan ja baanalle, muuten menee koko elämä paskaksi.

Kirjoituksesi perusteella en usko että sinussa on mitään vikaa, olet ilmeisesti vain syystä tai toisesta kuvitellut niin - ja siitä kierre on alkanut.

Sosiaalisten tilanteiden pelko tuo masennuksen, joten viisainta on harjoitella sosiaalisia tilanteita esim. lasten kanssa. Kun saat luottamuksen takaisin, niin sitten kaikki on kunnossa taas. Tsemppiä elämään!

On meitä muitakin joilla on sospelkoja, joillakin jopa niin ettei yli 30 koskaan seurustellut. Sulla on sentään poikaystävä että edes pystyt sen verran olemaan sosiaalinen ettet ihan pelon vanki ole.

opimme käytösmalleja väärin , ja tulee ongelmia, mutta voimme oppia uudestaan

Ei kaikkien kanssa tarvitse olla kaveri. Jenkkityyliin vetää patenttihymy naamalla ollen muka niin cool ja ihan kaikkien kaveri ja innostunut kaikesta. Ihminen saa olla mörö ja yksin jos haluaa ja huvitta tai ei huvita. Sama se mitä muut siitä ajattelee.

Toisaalta kyllä sitä voi naapureita ja tuntemattomia lähi-ihmisiä moikkailla ihan ystävällisyydestä ja ajatuksella, että se pieni ele voi piristää ja pelastaa jonkun toisen päivän. Se ei maksa mitään. Ei siitä sitten parane kuitenkaan pahastua ja pettyä, jos kaikki ei joka päivä jaksa ja huomaa. Elämä nyt on vaan semmosta ja tämmöstä. Välillä ylämäkeä ja sitten taas alamäkeä!

no sullo sentään poigakaveri, mullei oo sitä, eikä kyllä tyttökaveeriakaan. Lisäksi mulla on sosialististen tilanteiden kammo

Mikä sua pelottaa niissä sosiaalisissa tilanteissa? Se kannattaisi varmaan selvittää ensin ja lähteä työstämään sitä osaa.

Tuskin sä sisimmissäsi kuolla haluat. Tekstisi ainakin antaa sellaisen vaikutelman, että sinulla on yhä toivoa jäljellä kaikesta huolimatta.

Miksi ajattelet olevasi viallinen? Tuokin ajatus ruokkii kaikkia pelkojasi ja masennustasi. Kannattaa työstää itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on. Eikö poikakaverisi ole sanonut sinulle, että rakastaa sua sellaisena kuin olet?
Ja jos hän ei tosiaan ymmärrä sun pelkojasi, niin kannattaa harkita oman itsensä kuntoutumista ja jättää tuollainen omaan arvoonsa. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Punnitse kuitenkin itsellesi tärkeitä asioita ja mieti, onko hän jopa esteenä. Usein elämäntapa muutoksiin tarvitaan toistakin jos suhteessa eletään ja jos kannustusta ei saa, voi tuntua erittäin rankalta yksin "suoriutua" asioista. Tämäkin ruokkii välillenne jännitteitä.

Oletko itse lähtenyt hänen harrasteisiinsa tai kavereidensa kanssa? Kieltäydytkö aina tällaisista tilanteista? Ehkä hän on turhautunut siihen, että ei itse voi ymmärtää mikä sellaisessa voi pelottaa ja haluaisi sinut kuitenkin mukaan? Ja sinun parastasi tietenkin.

Opettele nauttimaan pienistä asioista, älä suorita. Tutki, etsi ja tee mistä nautit. Älä keskity ollenkaan työasioihin juuri nyt. Ei ole vielä sen aika. Yritä antaa itsellesi armoa ja hyväksyä se asia. Elämäsi voi olla parempaa, joskus muutoksiin tarvitsee aikaa. Ja eihän kaikkien elämä mene niin kuin on suunniteltu ja juuri tällaiset ihmiset keillä asiat ovat luistaneet niin kuin itse halusi, eivät usein ymmärrä. Miksi sellainen on sinulle uhka? Hehän ovat kokemattomia ja tietämättömiä! Sinulla on kokemusta tällaisesta asiasta, luota itseesi ja tuntemuksiisi.

Kerroit, että suurin osa ajastasi menee pelailuun. Mitä jos alkaisit kotona vaikka kuntoilemaan? Vaihtoehtoja on monenlaisia. Liikunta kasvattaa itsetuntoa kun huomaa tuloksia ja toki myös virkistää.
Huolehdi elämän perusasioista ihan ensi alkuun, mieti vaikka syömisiäsi, liikkumista jne. Älä ole liian ankara itsellesi.
Tunnet, että sinulla on elämä hallussa edes jotenkin ja saat itseluottamusta tekemisistäsi, jolloin ne muuttuvat tärkeiksi osaksi sinua itseäsi, etkä jaksa enää niin välittää mitä muut ajattelevat. Sehän on ihan yks hailee, mitä joku ventovieras susta ajattelee? Ei hän tunne sua.
Harvoin ihmiset ajattelevat muutenkaan pahaa ventovieraista, kun ei ole mitään kokemuksia heistä.

Voi kuulostaa nyt siltä, ettei tästä ollut mitään apua sulle, mutta tuo olosi jatkuu tasan niin kauan kuin et tee sille mitään. Voi jopa pahentua. Se on ikävä totuus. :(
Kerron näitä asioita sen vuoksi, että olen kokenut tuon saman.

Anna sille sun poikakaverille kenkää, se käyttää sua seksileluna.

Miksi pelkäät sosiaalisia tilanteita? Mikä niissä on se pelottava asia? Aina kun sun mielessä pyörii jokin fiilis tai syy tms., niin esitä itsellesi kysymys, että mistä se johtuu. Näin pääset ongelmassa sinne asti, missä se syntyy. Eli "sosiaalisten tilanteiden pelko" ei ole vastaus eikä syy, vaan ne asiat, mitkä aiheuttaa sen.

Kun olet siellä sylttytehtaalla asti, niin sen jälkeen voitkin sitten aloittaa totuttamaan itseäsi näihin tilanteisiin, joita pelkäät ja homma luistaa paremmin, koska tiedät sen varsinaisen syyn, mistä pelkosi johtuu. Niin kauan kun on esim. olettamus, että "olen huono ihminen kun masentaa pelottaa ahdistaa", niin siinä tilassa tullaan kärvistelemään pitkään.

Mullekin nämä elämän invalidisoijat oli iso harmaa epätietoisuutta aiheuttava murikka rinnan alla ja pidin itseäni surkeana ihmisenä, kun ahdisti ja masensi. Vasta sitten kun heräsin kysymään itseltäni oikeita kysymyksiä ja miettimään syitä ja seurauksia, alkoi näkyä valoa tunnelin päässä.

Ja pahinta on jäädä yksin näiden ongelmien kanssa. Se voi johtaa parisuhteen päättymiseen, yksinäisyyteen, eristymiseen yms. ja sitten olo vain pahenee. Jos sun poikakaverisi ei ymmärrä sua, niin etsi joku ihminen, joka ymmärtää, jolle saat purkaa tuntojasi. En tarkoita, että pitäis bänksit tehdä. Eikä nyt ehkä kannata sitä vaihtoehtoa miettiä, ette saa lisää taakkaa harteillesi.

Tee vankka päätös, että nyt alat työstämään tuota ongelmaa pois. Takaan ja alleviivaan, että hymy on kohta herkässä.

Vastaan nyt näin 2v myöhässä kun silloin alko ahistaa koko alotus enkä enää uskaltsnu lukea kommentteja. Nyt kun tilanne on pahentunu niin etsin tämän taas käsiini.
Eli siis ei poikaystäväni ole ikinä minulle sanonut että kelpaan sellaisenaan, itseasiassa tässä 2v aikana hän on löytäny minusta paaaljon muutakin korjattavaa. Tunnen itseni vialliseksi nimenomaan sen takia kun poikaystäväni jaksaa minua siittä päivittäin muistuttaa kuinka surkea tapaus olen ja että minun pitäisi aikuistua vihdoin ja viimein. Tässä 2v aikana on myös sos tilanteden pelkoni lieventynyt, pystyn nykyään käymään kaupassakin yksin ilman ongelmaa(tietenki se jännittää edelleen). Mutta mitä parempaan suuntaan minä menen sitä pahemmaksi poikaystäväni menee. Tuntuu kuin mikään ei riittäisi, minä siis teen kotona lähes kaiken ja sitte valitetaan muille että ”ei tuo mittää muuta ikinä tee kuin istuu koneella”. Minä todellisuudessa vaan palvelen poikaystävääni kokoajan ja sitten kun hän ei enään keksi uutta tehtävää minä istahan koneelle . Myöskin kaikki vastoinkäymiset on aina minun vika, jos koirasta lähtee karvaa se on minun vika, jos poikaystäväni hukkaa jotain tärkeää se on minun vika.
Aina kun hän meni kavereillesa minä halusin mukaan koska yksinäistä olla aina kotona, halusin siis oikeasti uusia ystäviä. Kykenen helposti menemään kaikkialle juuri poikaystäväni kanssa joten mukaan meneminen ei koskaan olisi ollut ongelma mutta aina löytyi syy miksi en voinut mukaan tulla esim, ”ei sinua viitti mihinkää viiä ku et osaa käyttäytyä”. Noh on se nyt ottanut mua yhelle kaverilleen mukaan kun hänelläkin on tyttöystävä mutta melkein joka visiitin jälkeen saan saarnan siittä mitä tuli taas tehtyä vääärin ja miten hänet on nolattu.
Hän on nyt sitten onnistunut saamaan kaikki puolellensa ja vakuuteltua heille että minä olen joku psyko huora ja aloin jopa poikaystäväni mieliksi käymäänkn mta:lla sekä olen ottanun omat virhekohtani vastaan ja työstäny niitä(uusia virheitä hänen löytämiään) mutta mitä paremmaks menen mitä enemmän miellytän niin sitä enemmän hän haukkuu minua. Mitä vielä pitäisi tehdä että saisin hänet taas sellaiseks mitä hän oli 3v sitten? En halua erota koska kuitenki rakastan häntä eniten maailmassa ja tiedän että oon semmone tapaus että ei kukaan normaalijärkinen minua huolisi eli ei se vaihtamallakaan paranis. Neuvoja miten tyydyttää miestä että se olis taas ihana oma itsensä? - ap

Hei tosi hieno asia että sosiaalisten tilanteiden pelkosi on lieventynyt.. että se ei kai sitten niin vaivaa tällä hetkellä. Hyvä kuulla että käyt mielenterveystoimistolla. Sitten tuo sinun poikaystäväsi kuulostaa nyt kyllä hieman sellaiselta että pitäisikö teidän olla vähän aikaa esim erillään. En muista kirjoitatko siitä että asutte yhdessä mutta ehkä niin? . Koska hänen käyttäytymisensä sinua kohtaan on noin karua niin sen asian pitää varmaan muuttua. Ei kenenkään tarvitse sietää noin epämiellyttävää kohtelua ja sanomista kun häneltä otat vastaan. En henk koht usko että poikaystäväsi muuttuisi samanlaiseksi kun on joskus aiemmin ollut erilainen ystävllisempi sinua kohtaan. Saatan olla mahd kyllä siinä väärässäkin mutta kun tuntuu aika itserakkaalta ja epämiellyttävältä tyypiltä ainakin sinua kohtaan niin sellaiser tyypit harvoin vaan pystyvät oman kokemukseni mukaan muuttumaan. (Enhän kaikkia tyyppejä tunne että voihan olla että jos hän olisikin vaikka erilainen miksi minä kuvittelen tyypinä häntä siis). Voit sanoa että haluat muutosta tilanteeseen hänelle eli suhteessa hänen kohtelunsa sinua kohtaan pitää parantua eli haluat selvästi parempaa kohtelua häneltä ja tasavertaisempaa suhdetta että hän ei voi aina olla sinua moittimassa joka pikkuasiasta ja lisäät siihen vielä sen asian että jos muutosta ei hänessä tapahdu niin haluat lähteä suhteesta tai että asutte vähän aikaa erossa yms vastaavaa. Ehkä kannattaa noin ylimielisen tyypin kanssa aloittaa sanomalla vain tuon että vaadit parempaa parisuhdetta tai siis haluat parempaa kohtelua hänen puoleltaan; jos pystyy muuttumaan niin pystyy keskustelemaan tilanteesta, jos ei jaksa kuunnella tai alkaa keskustelemaan kanssasi niin kuin sinä yrität asioistanne keskustella niin kannattaa asiat ehkä vaan kirjoittaa kirjeeseen ja lähteä muualke menemään vähäksi aikaa. ainakin. Voi olla että muilla parempia ohjeita olisi sulle antaa mutta minä ehkä tekisin noin?(. Ehkä turha sanoa että minulla on ollut melko narsisti mies kaveri aikoinaan muutamia vuosia ja sen jälkeen on ollut tosi vaikea luottaa muihinkaan miehiin vaikka eiväthän kaikki olisi edes niin narsistisia kuin hän oli aikoinaan. Hän oli sellainen pettäjätyyppi jota sinun ei ehkä onneksi ole tarvinnut kärsiä siis noita pettämisen karvaita kalkkeja muiden itsetuntoa nakertavien asioiden lisäksi.. tsemiä ja jaksuja!

Voisiko syy löytyä poikaystävästäsi kun tuolla tavalla haukkuu? Minua on myös rivien välistä arvosteltu ja naurettu. samantapaista kuin sinulla, jäi tuosta suhteesta minulle. Ota yksi askel kerrallaan. Ekana päivänä viet roskat. Sitten 10 min ulkoilu. Hymy yhdelle vastaantulijalle. Älä tee väkisin. Kun tuntuu siltä, käy kaupan eteisessä. Sitten käyt kaupassa ostamatta mitään. Kun tulee kävelyllä hyvä hetki, ohenna käsi kiltille koiralle. Sano että onpa söpö. Pikku hiljaa saat itseluottamusta. Olen varma että onnistut. Kokemuksen kautta. Kokemuksen kautta olet alkanut myös pelkäämään. Kaikki kääntyy vielä hyväksi. Tiedän sen. Ja sitten tiedät että selviät mistä vaan! Voi mua niin paljon sinulle :)