Ihan sinä vain. Niin, sä vaan.
Tulit elämääni kuin iilimato, joka tunki väkisin yksityisalueelle, hieman syvemmällekin se yritti. Oikeastaan se yritti syödä ihan kaiken mitä ihmisessä voi olla.
Olit aikamoinen veijari. Ensimmäisenä koitit saada minut uskomaan, että kaikki läheiseni ovat luusereita. Heillä ei ole mitään arvoa. Muistithan aina senkin monesti toistaa kuinka "puhdas" minä olen ja muut niin likaisia. Niin noh, se lika mikä sinuun ehkä on pinttynyt saattaa olla ihan omissa laseissasi minkä läpi katsot maailmaa. Ei ihme jos liejuu noin paskassa, saattaa lieju silmiinkin vähän jo tarttua.
Säälisin sinua, jos tuntisin sinua kohtaan yhtään empatiaa. En vain osaa. Sinulla on pakko olla hyvin tyhjä olla. Täytättelet tyhjiötäsi imemällä muiden ihmisten mehut. Olet kuin vampyyri joka imee ihmisistä verta, koska et pysty itse elämään ilman muiden kautta koettuja elämällisiä ja aitoja tunteita. Tykkäät kai katsella niitä vierestä, koska et taida itse kokea mitään sisälläsi. Hyvin ikävää, mutta täysin ansaittua.
Mutta opetit minulle jotain uskomatonta. Ja olen aina kiitollinen että tulit hetkeksi elämääni, sillä ilman sinun henkistä kidutustasi en olisi koskaan tajunnut, miten kaikkea ei tarvitse, eikä pidä antaa anteeksi. Opin, että jos ihminen tiedostaen tekee pahoja asioita, se tulee tuomita mielessään oikein ja jättää taakseen. Opetit, että elämä on hyvin arvokas asia, koska jouduin hetkeksi tuntemaan mitä on olla ilman sitä. Ja se miten sait minut tuntemaan itseni niin huonoksi ja pahaksi ihmiseksi, opetti myöhemmin kuinka paljon oikeastaan minulla on kärsivällisyyttä, kuinka paljon jaksan taistella niiden eteen joita rakastan, ja kuinka upeaa elämä voi lopulta rohkeasti kulkevana olla.
Opin itsestäni niin paljon.
Kiitos sulle vaan.
Tulit elämääni kuin iilimato, joka tunki väkisin yksityisalueelle, hieman syvemmällekin se yritti. Oikeastaan se yritti syödä ihan kaiken mitä ihmisessä voi olla.
Olit aikamoinen veijari. Ensimmäisenä koitit saada minut uskomaan, että kaikki läheiseni ovat luusereita. Heillä ei ole mitään arvoa. Muistithan aina senkin monesti toistaa kuinka "puhdas" minä olen ja muut niin likaisia. Niin noh, se lika mikä sinuun ehkä on pinttynyt saattaa olla ihan omissa laseissasi minkä läpi katsot maailmaa. Ei ihme jos liejuu noin paskassa, saattaa lieju silmiinkin vähän jo tarttua.
Säälisin sinua, jos tuntisin sinua kohtaan yhtään empatiaa. En vain osaa. Sinulla on pakko olla hyvin tyhjä olla. Täytättelet tyhjiötäsi imemällä muiden ihmisten mehut. Olet kuin vampyyri joka imee ihmisistä verta, koska et pysty itse elämään ilman muiden kautta koettuja elämällisiä ja aitoja tunteita. Tykkäät kai katsella niitä vierestä, koska et taida itse kokea mitään sisälläsi. Hyvin ikävää, mutta täysin ansaittua.
Mutta opetit minulle jotain uskomatonta. Ja olen aina kiitollinen että tulit hetkeksi elämääni, sillä ilman sinun henkistä kidutustasi en olisi koskaan tajunnut, miten kaikkea ei tarvitse, eikä pidä antaa anteeksi. Opin, että jos ihminen tiedostaen tekee pahoja asioita, se tulee tuomita mielessään oikein ja jättää taakseen. Opetit, että elämä on hyvin arvokas asia, koska jouduin hetkeksi tuntemaan mitä on olla ilman sitä. Ja se miten sait minut tuntemaan itseni niin huonoksi ja pahaksi ihmiseksi, opetti myöhemmin kuinka paljon oikeastaan minulla on kärsivällisyyttä, kuinka paljon jaksan taistella niiden eteen joita rakastan, ja kuinka upeaa elämä voi lopulta rohkeasti kulkevana olla.
Opin itsestäni niin paljon.
Kiitos sulle vaan.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kiitos tuosta analyysistä. Olit osannut kiteyttää lyhyeen tekstiin kaiken sen paskan minkä keskellä minäkin elin 6 vuotta. Opettavainen mutta murheellinen reissu, mutta tulipa tehtyä. Mitään en osannut tehdä oikein, joka asiassa minua piti neuvoa, hän sen sijaan aloitti pitkän mykkäkoulun jos rohkenin neuvoa häntä jossakin asiassa. Nyt on kulunut vuosi siitä kun otin jalat alleni, ja olen aivan eri ihminen. Jos en olisi silloin viimeistään lähtenyt, olisin tällä hetkellä säälittävä ihmisraunio. Suhde narsistiin on lopetettava kerralla, vähän niinkuin tupakkalakko. Näiden kohtalotovereiden tarinat auttavat silloin, kun hetkellisesti tuntee sääliä tai ymmärrystä narsua kohtaan. Elämä on ihanaa ja elämisen arvoista ilman syöpäläistä :D
Hyvin sanottu, vaikeammin tehty. Mutta on sen arvoista jos onnistuu.
Kiitos tuosta anteeksiantopointista.
Minun psykopaattikin sanoi että hän ainakin ajattelisi kun riittävän paskoja asioita on tehty, että perkule nyt on tehty mitä ei sovi tehdä. Niin hullunkurisesti sitten muut ihmiset ovat painostaneet anteeksiantoon, Noh voihan tämäkin olla psykopaatin temppu saada ne toiset tuntumaan jotenkin itseään julmemmille. En tiedä.
Menee niin vaikeaksi, kun ei noudata luontaista moraalitajuaan kun siitä syyllistetään kuin maailman pahimpana syntinä. Mua on rankasti syyllistetty moraalista lukemattomia kertoja elämäni aikana, se on se oudoin juttu kaikessa.
Siis halustani korkeaan moraaliin ja kiinnostuksestani etiikkaan. Ennenkaikkea niistä mua on syyllistetty ja monta kertaa ja rajusti. Se on mua eniten vaivaava asia.
Siis mua syyllistetään pyrkimyksestä elää hyvän eettisen tajun mukaisesti aina ja kaikissa tilanteissa, niin rajusti, että se tuntuu siltä, että se yritetään jotenkin saada manipuloitua murtumaan. Mutta jos mä annan sellasen toiminnan anteeksi loputtomiin, murtuuko mun etiikka lopulta? Mä jotenkin koen ettei pitäisi antaa anteeksi sellasta loputtomiin. Mä olen antanut anteeksi jo todella äärimmäisen pitkälle joustaen joka suuntaan.
Miten voi samanaikaisesti antaa anteeksi ja toimia asiattoman toiminnan pysäyttämiseksi, jotta tilanne ei pahene ?
Mutta oleellisinta mun on nyt muistaa, että olen jo oppinut, että todellisuudessa läheskään aina ihmiset ei tiedä mitä ne neuvoo.
Tarkottaako se vähän niinku samaa että: Ei missään tapauksessa laiteta mitään rajaa psykopatialle ?
Mun psykopaatti ainakin koki että se psykologinen anteeksiantoneuvo saisi ihmiset ajattelemaan, että voi tehdä ihan mitä vaan.
Olen täysin varma ja tiedän jo etukäteen, että jos annan rajattomasti anteeksi ja siitä seuraa huono lopputulos, ympärillä on seuraavaksi joukko syyttäjiä, jotka kaikki sanoo, että se on kaikki mun vika koska annoin anteeksi, koska kuuntelin jonkun neuvoja, vaikka pitää itse ottaa vastuu jne jne jne.
Ja esim. mun psykopaattiko ei osaisi näin pitkälle ajatella ?
Kyllä hän osaa ja pidemmällekin vaikkei mikään kovin älykäs edes ole.
Tiedän sen jo siitäkin, että ollaan me sen verran jo aikoinaan yhdessä asioita nähty.
Tietty hän toimisi tavalla joka saisi neuvojani näyttämään tyhmille todennäköisesti oli neuvo miten päin vain.
Siis sehän on tunnettua, että narsisti voi kääntää minkä tahansa asian kohdettaan vastaan, mitä tahansa tämä tekee tai jättää tekemättä. Mielestäni tämä pätee myös anteeksiantokysymykseen. Minun mielestäni psykopaattini voisi kääntää sen minua ja neuvojiani vastaan jos joko annan anteeksi tai olen antamatta anteeksi. Koska käytöstähän ja mielipiteitäänhän hän voi muuttaa aina sen mukaan mitä ratkaisuja olen tehnyt tai mitä minulle on neuvottu.
Kummankin noista pystyy kääntämään henkilöä vastaan. Tästä syystä nyt vielä asiaa pohdittuani olen päätynyt tähän ratkaisuun: En anna anteeksi, enkä ole antamatta anteeksi, vaan jätän koko anteeksiantoasian kokonaan Jumalalle.
Tämä viestini selvensi myös itselleni miksi kenenkään neuvot eivät ole juuri koskaan elämässäni toimineet harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.
Siis olen tuossa hieman mielestäni kuvannut miten narsisti pystyy vaikuttamaan kohdettaan ja tämän neuvojia viisaammalle, vaikka hänellä ei olisi kykyjä mihinkään kovin viisaaseen pohdiskeluun.
Narsisti toimii sen mukaan mitä tietää, ei sen mukaan mitä tuntee. On hyvin taitava keräämään asioita muistiin, vain niitä joista hyötyy. Ihan niinkuin jokainen ihminen, mutta jättää sen pinnalliselle tasolle. Eli tunteitaan tai ajatuksien takana olevien asioiden ajattelu on lähes mahdotonta. Kaikki on taktikointia, ja tottakai he ovat hyviä siinä, se perustuu selviytymiseen. Sitä ei sitten taas osaa sanoa, olisiko se lajillisesti tai ihmiselämässä yleensäkään järkevää vai tuhoaako se lopulta "koko lajin" itsessään ihan itse. Oikeia voima kuitenkin on yhteistyö, johon narsisti ei kykene.
Joo hyvin kuvattu.
Meillähän on tää erikoinen tilanne mun äidin kanssa että minä olen taas aika äärimmäisen kiinnostunut niistä näkyvien asioiden takana olevista asioista ja mulla on enemmänkin kykyä niiden hahmottamiseen noiden pinnallisempien kykyjen kustannuksella. Ja mun äiti ei pärjää mun älyalueella enkä minä hänen.
Aika jännäkin miten meitä on samassa perheessä tämmösiä.
Mutta mä oon ite innokas tiedon kerääjä, mutta en mihinkään pahoihin tarkoituksiin. Enkä mä kerää ihmisten yksityistietoa, vaan kunnioitan yksityisyyttä.
Vaikutan ehkä epäkohteliaaltakin kun harvoin edes kysyn keneltäkään mitään kovin yksityisasiaa, paitsi henkisiä näkemyksiä.
Mä oon huono taktikoimaan, mutta mä oon niin maan perusteellisen perusteellinen perustelija, siis ollu jo vuosikymmeniä.
Harvoin mä niin näytän tuota perustelijaa minussa paljonkaan, varsinkin kun olen hyvin pitkämielinen enkä suutu melkeen millään, mutta joskus musta tuntuu että nyt riittää, niin mitä sillon tapahtuu on se, että perustelua pursuaa.
Kerran yksi vieras ihminen sanoi mulle nuorena: Sulla on jännä ominaisuus, kun sä perustelet jotain siihen on vaikea sanoa enää mitään jälkevää.
Tuossa voi olla jotain tottakin, koska miksi muuten mun kanssa läpi elämäni olisi väittelyitä käyty niin, että mä en saa perustella ollenkaan. Esim. luuri korvaan, kun tulis mun perusteluvuoro. Sitä on tehty mulle lukemattomia kertoja eri puolilla, ja sen on mun mielestä pikkusen epistä.
Niin mä nyt sen takia vähän tässä perustelin, siis ihan pikkusen vaan, kun tämmösillä nettipalstoilla saa syrjimättömästi perustella kuka vaan,
Katkerat naisihmiset täällä vääntää totuutta mieleisekseen. Aina syytetään toista. Ikinä ei ole vikaa itsessä, aina löytyy narsuäitiä ja narsu ex~miestä. Hohhoijaa vaan....
No mä ainakin suhtaudun kohtaamiini ilmiöihin tutkimusasenteella, ja sen myötä enemmänkin mielenkiinnolla kuin katkeruudella.
Myöskään mulla ei ole yleensä koskaan kiinnostuksena syyttää ketään, vaan mua turhauttaa se kun niin monet ihmiset keskittyy syyttämiseen ilmiöiden tutkiskelun sijaan. Siksi mulle tulee huono olla puhuakaan heidän kanssaan. Kun oli aihe mikä hyvänsä aletaan selittää jotain jostain syyttämisestä.
Jos toteaa jonkun mielestään psykopaatiksi, en koe siinä mitään syyttämistä vaan se on manipulatiivisen luonteen kuvaamista.
Niin ja jos joku on manipuloinut jotakuta niin sitten hän on tehnyt niin, ei siitä pääse mihinkään.
Se vasta hassu tilanne olisi kun psykopaatti onnistuisi manipuloimaan semmosen kuvion, jossa hän itse päättäväisesti sanoo manipuloineensa mutta muut väittää että ei ooo. Ties vaikka senkin päivän tässä tulisi vielä näkemään.
Mutta mä taidan kuitenkin vaihtaa nyt maisemia, mun aina jossain vaiheessa täällä tulee vähän negatiivinen ilmapiiri.
Nimittäin suurin oivallukseni on, että psykopaatin kohteen on pyrittävä pitämään yllä mahdollisimman miellyttävää tunnetilaa, vaikka siihen ei olisi mitään syytä ympäristössä.
Siis vaikka elämässä ei olisi mitään hyvää, niin pitää vaikka laulaa että: "Voi että ku mä oon niin onnellinen !!!"
Muuten ei pelastu.
Mutta kun jossain osassa neuvottiin tunteitaan tukahduttamaan joutuneiden ilmaisevan niitä totuudenmukaisemmin vaikka kummalliselta tuntuisi ja näyttäisi.. Niin että oisko se nyt kuitenkin vain viisaampaa sitten hymyillä vaikka hampaat irvessä. Ja tämä kaikki vain jonkun muun ja muiden tähden..? en tiedä.
Tämä+on+vähän+monimutkaista.+
Nimittäin sitä se psykopaatti haluaa juurikin sitä laiskaa käsketystä anteeksiannosta seurannutta tekohymyilyä. Juuri psykopaatti sitä toivoo ja psykopaatin eduksi se on, eikä uhrin. Siksi kai mun psykopaatin yks lohdutukseksi verhottu hokema mulle on: "Oo sä vaan siellä ku Ellun kana".
Tarkennan vielä mitä tarjoitin tuolla että laulaa olevansa onnellinen vakka ei olisi mitään hyvää elämässä.
Siis se oli aikoinaan tosi ahdistavaa kun piti äidin vierellä aina tekohymyillä, jotta kaikki ketkä meidät kohtasivat pysyisivät tyytyväisnä.
Mutta nyt mä tarkotan sillä toista asiaa. Ei muiden silmille esitettyä tekohymyilyä, vaan kun narsisti yrittää tukahduttaa tunteet ja muutenkin, niin siitä ei selviä, jos ei vaikka millä poppakonstilla avaa ne tukokset vaikka sitten mielikuvituksen avulla yai laulamalla olevansa onnellinen, koska muuten narsisti voi nitistää koko ihmisen.
Siis lyhesti vastattuna näen kahtena eri asiana muille tekohymyilyn,
taikka tekohymyilyn yksinään itselleen jännittyneen tunnetilan laukaisemiseksi.
Ensimmäistä joutuu tekemään vasten tahtoaan, jälkimmäistä voi tehdä omasta tahdostaan. Siinä on suuri ero.
Siis täällä vaan syytellään muita paitsi itseään.
Olen jo syyttänyt itseäni kaikesta maailmassa varmistaakseni, että jos joku väittää etten ole syyttänyt itseäni, niin se ei ole totta, vaan varmasti olen kunnolla syyttänyt itseäni oikeen viimesen päälle.
Hyvä ihmiset ovat kaikki joskus narsuja harva kuitenkaan psykopaatteja.
Mutta sitten on semmonenkin ryhmä ihmisiä löysin juttuja siitä Youtubesta:
Empaattiset ihmisten miellyttäjät. Jotka oikeesti laittavat muut edelle itsensä kustannuksella niin että oma elämä menee sitten huonosti, kun kuuntelevat liikaa toisten näkemyksiä itsestään, jotka ovat käytännöllisesti katsoen mielikuvituksia. Sitten sillä tavoin oman elämän mielekäs ja rakentava suunta katoaa.
Siis he voisivat oikeasti antaa muille paljon enemmän vain pitämällä sen oman suuntansa piittaamatta muiden positiivisista tai negatiivisista näkemyksistä itsestään.
Mun mielestä tuo oli aika hyvä selitys yhdenlaiselle ihmistyypille.
Siellä sanottiin narsisteilla ja psykopaateilla on päinvastanen luonne eli ne tarvitsisi lisää empatian kykyä kun taas tuon toisen ryhmän olisi syytä vähentää empatiaa jonnekin ikänkuin "puoleenväliin".
Mu mielestä hyvä selitys