Mulla on nyt ihan sekava olo. Oon tosi pitkään miettiny itsemurhaa ja erilaisia tekotapoja sekä -paikkoja, ajatellut sen vaikutuksia läheisiin jne. sekä toki ollut itselleni äärimmäisen vihainen, kun en oo muka uskaltanu millään toteuttaa aikeitani. Noh, tänään sain jotenkin tarpeekseni ja melko impulsiivisesti aloin kotona etsiä mahdollista paikkaa ja välineistöä hirttäytymiseen.
Nyt mun piti sitten se tehä, mieluiten mahdollisimman vähän koko asiaan ajatuksia tuhlaten, etten vaan alkais jotenkin perumaan aikeitani. Noh, sössin jo alkuunsa solmun pitävyyden kanssa, mutta kun olin lopulta siinä narun toisessa päässä (en roikkunut siis siitä mitenkään, kunhan nojasin eteenpäin), niin koko touhu alkoi ahdistaa ja sattua fyysisesti melko paljon. Pelästyin sitten jotenkin tätä yhtäkkistä aika impulsiivista tekoa ja kieputin ton "köyden" pois ja nyt olo on aika outo. Mua ärsyttää, kun ei riittäny uskallus suorittaa tekoa loppuun sen ahdistuksen ja kivun takia ja toisaalta tulee jopa hieman pelästyny fiilis koko jutusta, että miten mä nyt noin yhtäkkiä menin tommosta kokeilemaan ilman mitään kunnon valmistelua.
Mulla on lääkäriaika tulossa ja mietin, että pitäiskö tästä nyt sanoa sille. Kehtaanko edes? Jotenki hävettää, kun on ensin puhunu niin paljon siitä, että haluaa tehdä itsemurhan ja sitten ei uskallakaan yhtäkkiä. Ja silti toi koko "yritys", jos se edes sellanen oli, niin ahdistaa.
Nyt mun piti sitten se tehä, mieluiten mahdollisimman vähän koko asiaan ajatuksia tuhlaten, etten vaan alkais jotenkin perumaan aikeitani. Noh, sössin jo alkuunsa solmun pitävyyden kanssa, mutta kun olin lopulta siinä narun toisessa päässä (en roikkunut siis siitä mitenkään, kunhan nojasin eteenpäin), niin koko touhu alkoi ahdistaa ja sattua fyysisesti melko paljon. Pelästyin sitten jotenkin tätä yhtäkkistä aika impulsiivista tekoa ja kieputin ton "köyden" pois ja nyt olo on aika outo. Mua ärsyttää, kun ei riittäny uskallus suorittaa tekoa loppuun sen ahdistuksen ja kivun takia ja toisaalta tulee jopa hieman pelästyny fiilis koko jutusta, että miten mä nyt noin yhtäkkiä menin tommosta kokeilemaan ilman mitään kunnon valmistelua.
Mulla on lääkäriaika tulossa ja mietin, että pitäiskö tästä nyt sanoa sille. Kehtaanko edes? Jotenki hävettää, kun on ensin puhunu niin paljon siitä, että haluaa tehdä itsemurhan ja sitten ei uskallakaan yhtäkkiä. Ja silti toi koko "yritys", jos se edes sellanen oli, niin ahdistaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On ihan normaalia, että itsetuhoisuus herättää ristiriitaisia tunteita. Vaikka haluaa kuolla, on silti vielä jäljellä ihmisen normaalia halua elää. Osa sinua kärsii niin, että haluaa kuolla. Se osa on nyt ärsyyntynyt, kun suunnitelma ei onnistunutkaan. Ilmeisesti tämä puoli sai ylivallan tänään. Se osa varmaan toivoo, ettet kerro lääkärille. Toisaalta osa sinusta ei vielä halua kuolla ja se puoli on nyt ahdistunut ja pelästynyt kuoleman uhasta. Lääkärille kannattaa ehdottomasti kertoa. Jos itsetuhoinen yllyke käy ylivoimaiseksi, apua pitää hakea heti.