En ymmärrä itseäni. Esitän että olen toipunut masennuksestani, vaikka oikeasti ajattelen että en enää jaksa taistella. Olen niin lähellä luovuttaa. Miksi en vain myönnä totuutta - tunnusta että en voi hyvin.
En tiedä jaksanko enää
Rikkikatkipoikki
11209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tiedän tunteen varsin hyvin. Peittelen sen muilta, itken paljon ja juon alkoholia viikonloppuisin oloani parantamaan, mutta sitte masentaa vain enemmän sen jälkeen. Olen yksin mahdollisimman paljon ja vältän ihmisten kanssakäymistä. Monesti ajattelen etten jaksa enää...ketäpä tälläiset ruikutukset kiinnostaa...
Käyn töissä, kuntosalilla ja lenkkeilen. Asun yksin ja rahallisesti tekee tosi tiukkaa ja olen ollut pitkään masentunut..itken, surkuttelen..haukun itteeni, että vidun pelle lakkaa tollanen, mutten silti pääse eroon ahdistuksesta.
Miksi et voi hyvin? Esitä tämä kysymys itsellesi, mutta älä vastaa "koska olen masentunut" ;)
En voi hyvin, koska olen kuoleman väsynyt yrittämään enää yhtään mitään. Ja kyllä! Olen jumpannut, juossut ja joogannut. Ravitsemukseni ja vitamiinitasot ovat kunnossa. En ole ylipainoinen enkä käytä alkoholia. Olen vain niin väsynyt tähän kirottuun olotilaan joka säännöllisin väliajoin saa minut valtaansa, eikä jätä minua lopullisesti koskaan!
Samanlaista täälläkin jo muutaman vuoden. Ei kukaan tuolla ulkona tiedä, että mietin itsemurhaa lähes tauotta. Osaan vetää roolini hyvin. Olen sillä tavalla rikki, etten usko tilanteeni enää paranevan vaikka tekisin mitä. Siksi olen väsynyt elämään, ei täällä oole minulle enää mitään.
Mitä sillä on väliä, että jaksatteko enää? Miksi sitä pitää edes miettiä? Jokainen päivä tulee ja varmasti myös menee. Saa ottaa rennommin ja olla jaksamatta. Ei sillä ole mitään merkitystä. Voi olla ystävällinen ja juuri sellainen kun on.
Jospa tosiaan lakkaisitte koko aikaa miettimästä sitä masennusta ja pyöriä swn ympärillä: ei tästä mitään, tule, on kestänyt jo riittävän kauan. Otatte päivän kerrallaan. Normaalia kunnollista elämää, liikuntaa, ravintoa ja kaikkea muuta mietittävää kuin se masennus.
Saattaa tulla se aamu, kun huomaatte että aurinko paistaa risukasaan ja kevättä on rinnassa. Elämä taitaa olla sittenkin ihan mukavaa.
Kuulostat työterveyslääkäriltäni. Jos kyse olisi vain liikunnasta, ravitsemuksesta ja "kunnollisesta" elämästä, niin en olisi koskaan masentunutkaan. Ei pahalla, tarkoitit varmasti ihan hyvää, mutta koko viestisi on typerää lapsellista lässytystä alusta aurinkoiseen loppuun saakka!
en jaksanu laittaa yhtäkään kynttilää palaan, en yhtäkään joulukoristetta..pesin pesuhuoneen ja saunan..siinä mun jouluilo..hyppään parvekkeelta varmaan ..en jaksa enää välittää
Halaus, jaksamista ja parempaa tulevaa vuotta sinulle.
Kaikille masentuneille toivottaisin kummiskin levollista joulun aikaa ja parempaa vuotta 2017