-Murehditte sitä ikuisesti täällä Ikävä-palstalla?
-Puratte sydäntänne parhaalle ystävälle?
-Valitatte muille läheisillenne?
-Käytte läpi tuttavien tai työkavereiden kanssa?
-Pläräätte henkilön facebookkia tai muuta vastaavaa jotta näkisitten mitä hänelle kuuluu?
-Seuraatte häntä jotenkin muuten olipa se naapurustossa, työpaikalla, luokkatiloissa?
-Ahmitte jäätelöä samalla kun katsotte nyyhkyleffoja?
-Käytte juoksemassa merenrannassa lokkien nauraessa teille?
-Nukutte elämäänne pois peiton alla tyynyä suudellen ja puristellen?
-Jotain muuta, mitä?
Vai otatte yhteyttä siihen henkilöön ja selvitätte asian?
-Puratte sydäntänne parhaalle ystävälle?
-Valitatte muille läheisillenne?
-Käytte läpi tuttavien tai työkavereiden kanssa?
-Pläräätte henkilön facebookkia tai muuta vastaavaa jotta näkisitten mitä hänelle kuuluu?
-Seuraatte häntä jotenkin muuten olipa se naapurustossa, työpaikalla, luokkatiloissa?
-Ahmitte jäätelöä samalla kun katsotte nyyhkyleffoja?
-Käytte juoksemassa merenrannassa lokkien nauraessa teille?
-Nukutte elämäänne pois peiton alla tyynyä suudellen ja puristellen?
-Jotain muuta, mitä?
Vai otatte yhteyttä siihen henkilöön ja selvitätte asian?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itse olisin jo valmis yhdistymään hänen kanssaan, mutta hän ei taida vielä olla. Siksi en muuta kuin odota tällä hetkellä.
Just nyt sattuneesta syystä tuo juokseminen meren rannalla, lokkien naurun säestämänä, ei onnistu. Muutenkin tuppaan pitämään asiani ihan ominani, joten niitä ei rollata läheistenkään, saati työkaverien kera, ainakaan, jos on näin hlökohtaisesta asiasta kyse....
Mutta muuten kaikkea tuota yllämainittua. Lisäksi leivontaa, remppasuunnittelua, kotoilua, kevään tullen lenkkeilyä jne. Sillä johonkin tämä turhautunut energia on saatava purettua, kun mä tykkään hänestä niin, että halkeen.....
Yhteyden otto jäi hänen "puolelleen"
Jos ei olisi lapsia, niin olisin jo selvittänyt onko mahdollisuuksia vai ei. Eron voi ottaa ja asunnonkin myydä, mutta lapset ovat viattomia. Tiedän sen toisenkin luultavasti olevan suhteessa, mutta silti katsoisin tilanteen loppuun asti, koska luulen hänelläkin olevan tunteita. Kävisi sitten mitä tahansa. Liian kauan tätä on jo kestänyt. Niin raadollista tämä vain on.
Koetko, että kyseinen nainen ei pystyisi huomioimaan lapsiasi? Hänellä ei ehkä ole lapsia ja siksi arvelet, ettei osaisi olla lastesi kanssa? Vai eikö hän pidä lapsista ja ole "äidillinen"?
Vaikka uusioperheissä on ongelmia, eivät kaikki niistä karahda karille. Onnistuneitakin suhteita on.
Ajatus lapsista ensin on toki kunnioitettava, semminkin kun valitettavan usein erossa isä vieroittuu tai tahallisesti vieroitetaan jälkikasvustaan. Lapsethan eivät ole leluja, jotka otetaan esiin vain sillon, kun niiden kanssa haluaa leikkiä. Toivottavasti et pidä kaivattuasiakaan sellaisena.
Päinvastoin! Olen varma, että hän tulisi lasten kanssa juttuun erittäin hyvin. Hänessä on niin paljon sellaisia hyviä ominaisuuksia, että en pystyisi muuta kuvittelemaankaan.
Leikkikaluna en häntä todellakaan pidä. Onhan hänessäkin piirteitä, jotka saavat joskus pyörittelemään silmiä, mutta niin paljon niitä hyviä puolia. Lasten perheen rikkominen se suurin kynnys tässä on. Tosin, olen joskus miettinyt, että voisinko antaa isestänikkn enemmän iloa lapsille, jos olisin onnellinen. Enpä osaa oikein sanoa
Sama juttu. Lapsien perhettä ei halua rikkoa. Toisaalta mitä jos eroaa nykyisen puolison kanssa huonosta suhteesta muutaman vuoden sisällä ja huomaan jääneensä yksin. Pitäisi vaan osata tehdä pikaiset päätökset ja tehdä oikea ratkaisu. Toki siis jos vastakaikua on jne..
ja tähän voi sanoa että mikään ei ole traumatisoivampaa lapsille kuin se onneton parisuhde ja vanhemmat käy vieraissa. Lapsia käytetään valehtelun välineitä. Mieluummin ero ja onnellinen uusioperhekuvio. Lapsen saavat mallin onnellisesta suhteesta, toisen kunnioittamisesta jne.. (tämä ei nyt koska minua mutta kunhan kirjoittelen).
Itse en ole vieraissa käynyt, vaikka joskus on siihen mahdollisuuksiakin ollut. Tarkoitan tällä vain, että itsehillintä on pitänyt. Ikävä myöntää, mutta olet toisaalta oikeassa tuossa mainitsemastasi traumatioinnista. Kunpa elämä olisikin niin mustavalkoista, että voisi erota jne. Tiedän lasten rakastavan äitiään kaikesta huolimatta, samoin kuin tiedän hänenkin rakastavan lapsia. Vaikka suhteemme on sinettiä vaille lopussa, niin tiedän hänen pohjimmiltaan olevan ihan hyvä ihminen. Lasten vuoksihan tässä roikutaan, niin ainakin ajattelen.
Yksinoloa en pelkää ja viihdyn hyvin yksikseni. Maailma on myös täynnä ihmisiä ja tekemistä, suurin kynnys on vain mennä ihmisten ilmoille.
Hän on tehnyt selväksi, ettei tunteita ole. Joten todennäköisesti ikävöin häntä palstalla, kunnes ihastun johonkin toiseen. Totta kai teen muutakin kuin vain palstailua, mutta tuskin kellekään tästä tilanteesta alan mieltäni purkamaan.
Noin minäkin voisin tehdä.
Enkä esiinny nimimerkillä
"keskiyön cowgirl",
vaikka muistankin valokuvan,
jossa pienellä cowboylla on märät housut.
"Cowboylla" oli samoja luonteenpiirteitä kuin isälläni:
Aina ja kaikessa oli parantamisen varaan.
Lisäksi "pienellä märköhousuisella cowboylla" ei pysynyt sen paremmin vasara kuin sahakaan kädessä,
ja hän oli melkoinen SOTTAPYTTY kotona. Ulkoasu oli kyllä siisti.
"Pieni ,märkähousuinen cowboy" ei koskaan kehu ketään. Hänestä kaiken voi aina tehdä paremminkin.
Hän huutaa kotona suuttuessaan kitapurjeet vilkkuen, ainakin ennen huusi.
Myös läsnäolo kotona puuttui: "Pieni, märkähousuinen cowboy" teki aina vain omia juttujaan, omissa maailmoissaan.
"Pieni, märkähousuinen cowboy" sopii hyvin ystäväksi OMAN sukupuolensa edustajille. Parisuhteessa hän on ARVOSTELEVA, OMAA RAUHAANSA RAKASTAVA TYRANNI, JOKA SOTTAA KOTONA, MINKÄ KERKIÄÄ.
-Jotain muuta, mitä?
Kehitän sillä itseäni.
Opettelen elämään ja käyttäytymään niin, että jonain päivänä, kun ikäväni päätyy, tiedän varmasti mitä teen.
Miten kehität sillä itseäsi?
Nautin siitä ihanasta tunteesta ja annan sen vaikuttaa itseeni niin, että olen lempeämpi, toiveikas, iloisempi.
Puran ikävääni ikävä-palstalle, sillä hänestä ei ollut.
Selkeästi kerroit jollekin. Tuskin tieto meistä olisi tullut esillekkään. Kielsin toki kaiken mutta tiesi se lähes kaiken. Joten kukaan muu ei tiennyt kuin me kaksi. Selkeästi kerroit ja naureskelet sen kanssa. Tiedän olen säälittävä raukkis. En todellakaan kerro kuten painostit. En halua sen silmissä olla niin naurettava kuten sulle ja kaverille. En ihan typerys ole.