Luovuuden tarve

se maksaa, onko sulla rahaa

Pätäkkää löytyy ostaa vaikka koko Microsofti, prkle. Nokiat jo myin pois. Ehkä ostan myös Applen.

Tyydytetään uteliaisuuden nälkääsi. Mene Windows Kauppaan ja kirjoita hakuun
Recipe Booklet.

Takasella oli kai--- pidän sinusta.

Hienoja ajatuksia sinulla,
en sanoisi sitä noin, että luova on"enemmän kuin muut",
vaan luovasti ajatteleva ihminen on enemmän kuin oli hetki sitten.

Saat toki olla sitä mieltä, mutta meikäläisen ajatuksissa olet väärässä. Huomion kipeydestä ei ole kyse, ei ole tarvetta pyrkiä olla muita enemmän. Kyse on vain itsestä, itselleen mielihyvää tuottavien asioiden tekemisestä.

"Teevee"

Taidatpa tuntea sanonnan komitean hevosesta.
Se on se Kameli.
-
Luovuudesta olet hyvinkin paljon perillä.
Tai et siis luovuudesta, vaan mitä se on.
Muusi on todellakin variaatio.
-
Otetaanpa ovi jossa ei ole otinta.
Minä inhoan P.Picassoa mutta...
Pyydetään Nokian insinööriä ja Picassoa tekemään oveen otin.
Jos ihminen avaa oven, on kyseessä Nokialainen.
Jos ihminen alkaa epäröiden, kysyvin katsein tarkastelemaan ovea laidasta laitaan, on kyse Picassosta.
Jos ihminen kävelee ikkunalle, avaa sen ja hyppää, on kyse luovasta taiteesta.

H.

hunksz kirjoitti:

"Teevee"

Taidatpa tuntea sanonnan komitean hevosesta.
Se on se Kameli.
-
Luovuudesta olet hyvinkin paljon perillä.
Tai et siis luovuudesta, vaan mitä se on.
Muusi on todellakin variaatio.
-
Otetaanpa ovi jossa ei ole otinta.
Minä inhoan P.Picassoa mutta...
Pyydetään Nokian insinööriä ja Picassoa tekemään oveen otin.
Jos ihminen avaa oven, on kyseessä Nokialainen.
Jos ihminen alkaa epäröiden, kysyvin katsein tarkastelemaan ovea laidasta laitaan, on kyse Picassosta.
Jos ihminen kävelee ikkunalle, avaa sen ja hyppää, on kyse luovasta taiteesta.

H.

Lue lisää

hunksz

Jos ihminen hyppää ikkunasta, kun ovestakin pääsisi, hän ei ole luova, vaan joko hullu tai rikollinen.
.

Ancelina kirjoitti:

hunksz

Jos ihminen hyppää ikkunasta, kun ovestakin pääsisi, hän ei ole luova, vaan joko hullu tai rikollinen.
.

"Ancelina"

Voi tyttö-kulta, ethän sinä voinut ymmärtää.
Anteeksi, setä auttaa :)

Suurem-moisen luovuuden aikaan-saama henkinen myllerrys sai avaajan ajattelemaan ihan toisen-laisia ottimia.
Ei hän hulluksi tullut.
Kuvasin siis oikean taiteen merkitystä tavikseen verrattuna.

H.

hunksz kirjoitti:

"Ancelina"

Voi tyttö-kulta, ethän sinä voinut ymmärtää.
Anteeksi, setä auttaa :)

Suurem-moisen luovuuden aikaan-saama henkinen myllerrys sai avaajan ajattelemaan ihan toisen-laisia ottimia.
Ei hän hulluksi tullut.
Kuvasin siis oikean taiteen merkitystä tavikseen verrattuna.

H.

Lue lisää

hunksz

No just niin, toki ymmärsin taiteellisen mielenkin myllerryksen.
Se pistää tekemään monenlaisia hulluuksia.
:)

Ancelina kirjoitti:

hunksz

No just niin, toki ymmärsin taiteellisen mielenkin myllerryksen.
Se pistää tekemään monenlaisia hulluuksia.
:)

"Ancelina"

Etpäs ymmärtänyt.
Ennen-kuin nyt vihta.

H.

hunksz kirjoitti:

"Ancelina"

Etpäs ymmärtänyt.
Ennen-kuin nyt vihta.

H.

hunksz

Ymmärsimpäs, sinut vaan on helppo saada selittelemään.
Vastakin sen teen.
.

Ancelina kirjoitti:

hunksz

Ymmärsimpäs, sinut vaan on helppo saada selittelemään.
Vastakin sen teen.
.

"Ancelina"

Meinasi unohtua.

Ole varovainen.
Kommenttisi alkaa muistuttaa vaarallisen tutusti erästä toista nimmaria.
Ettei vaan lipsahtaisi. :)

H.

hunksz kirjoitti:

"Ancelina"

Meinasi unohtua.

Ole varovainen.
Kommenttisi alkaa muistuttaa vaarallisen tutusti erästä toista nimmaria.
Ettei vaan lipsahtaisi. :)

H.

Lue lisää

hunksz

Höpö höpö, minä en hypi ikkunoista.
.

Kyllä ne vaimot äidit jotka sodan jälkeen ruokki suuren kakaralaumansa niillä potuilla ja metsän marjoilla, siinä tarvittiin luovuutta. Pannapa nykyakka moiseen.
Siinä välillä kävi luomassa paskaa rattailta pottupellolle!
Luovuus huipussaan!

hunksz kirjoitti:

"Ancelina"

Meinasi unohtua.

Ole varovainen.
Kommenttisi alkaa muistuttaa vaarallisen tutusti erästä toista nimmaria.
Ettei vaan lipsahtaisi. :)

H.

Lue lisää

hunksz

Lisään vielä, toteutatko noilla älyttömillä epäluuloillasi luovuuttasi?
Vai liekö tuo pelkkää luulotautia.
Yhtään en tykkää tuollaisesta.
.

Ancelina kirjoitti:

hunksz

Lisään vielä, toteutatko noilla älyttömillä epäluuloillasi luovuuttasi?
Vai liekö tuo pelkkää luulotautia.
Yhtään en tykkää tuollaisesta.
.

Lue lisää

"Ancelina"

Sanoin: Alkaa muistuttaa, en sanonut: muistuttaa.
Nyt sinä olet epä-luuloinen. :)

EOC

H.

hunksz kirjoitti:

"Ancelina"

Sanoin: Alkaa muistuttaa, en sanonut: muistuttaa.
Nyt sinä olet epä-luuloinen. :)

EOC

H.

hunksz

Kirjoitan niin kuin haluan, muistuttakoon teksti sitten vaikka Siirakin tai Jesse-pojan lauseita.
Tämä oli viimeinen lausunto tähän tsättiin.
.

Ancelina kirjoitti:

hunksz

Kirjoitan niin kuin haluan, muistuttakoon teksti sitten vaikka Siirakin tai Jesse-pojan lauseita.
Tämä oli viimeinen lausunto tähän tsättiin.
.

Lue lisää

Sitä on liikkeellä ...
Et muistanut loppukommenttiin, että "minulla ei ole viimeisen sanan syndroomaa".

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Sitä on liikkeellä ...
Et muistanut loppukommenttiin, että "minulla ei ole viimeisen sanan syndroomaa".

Juu en, joskus täytyy pikkuisen soveltaa.
Testasin vähän hunkszin luovuutta.

"Heikunkeikku"

"Ehkä aloittaja on pullollaan luovuutta, mutta ei ole päästänyt sitä irti"

Juuri tuohon lauseeseen aloittaja kaipaa kuumeisesti kirjoittajien kehua ja kannustusta.
KIrjoita nyt, anna tulla vaan.
Näytä hunksille mitä se oikein on. :)

H.

hunksz kirjoitti:

"Heikunkeikku"

"Ehkä aloittaja on pullollaan luovuutta, mutta ei ole päästänyt sitä irti"

Juuri tuohon lauseeseen aloittaja kaipaa kuumeisesti kirjoittajien kehua ja kannustusta.
KIrjoita nyt, anna tulla vaan.
Näytä hunksille mitä se oikein on. :)

H.

Lue lisää

Kehu ja kannustus on hyvä asia. Varmaan jokainen luova ihminen joskus tulee tilanteeseen, että tekisi mieli hanskat paiskoa päin seinää ja vaikeroida omaa huonommuuttaan. Käpertyä itsekritiikin kärventävään grilliin.
Silloin on hyvä, jos joku grillin ulkopuolella oleva pikkuusen muistuttaa, että hei ootsä hyvä, pistähän hanskat kouriin.
Pään sisus antaa sen, mikä on annettavaa, jos on annettavaa, kädet tekevät työn, mutta ovat vain työkalut päänsisuksen tavaran ulostuonnille.
Siksi kätösiä pitää varjella, hoitaa ja harjoitella.

hunksz kirjoitti:

"Heikunkeikku"

"Ehkä aloittaja on pullollaan luovuutta, mutta ei ole päästänyt sitä irti"

Juuri tuohon lauseeseen aloittaja kaipaa kuumeisesti kirjoittajien kehua ja kannustusta.
KIrjoita nyt, anna tulla vaan.
Näytä hunksille mitä se oikein on. :)

H.

Lue lisää

Muiden kannustus auttaa aina eteen päin mutta en niistä kehuista niin tiedä. Jos en itse ole tyytyväinen tekemiseeni, ei muidenkaan kehumiset tunnu aidolta. Oma tyytyväisyys palkitsee parhaiten ja kannustaa jatkamaan.

"hmp.f"
Mitähän minä täs nyt alkaisin kirjoittamaan, kun jouduin lukemaan sun kirjoituksen moneen kertaan ja asioita tuli mieleen kasoittain ja nyt ne on ihan hirveen sekaisin.
Mutta yritän jotakin sanoa.
On totta, että monia asioita voisi oppia, jos vaan ryhtyisi tekemään. Mutta on yks mutta ja se on se, että jos ei Yhtään kiinnosta, ei kerrassaan huvita, ei saa minkäänmoista inspistä, niin sitten on vaikeaa. Ei voi vaan sanoa itselle, että nyt Pitää ruveta tekemään, koska se on oikein tehdä. Tai ainakin parempi tehdä, kuin ei-tehdä.
Minä osaisin kutoa villasukkia, jos vaan alkaisin opettelemaan kantapään tekoa tai joitakin muita virkkuuksia. Mutta mua ei saisi kirveelläkään kaapasemaan kutimia kouraan, koska se ei kiiiiiiinnosta yhtään.
Mun veljen vaimo kutoo mulle villasukat. Tekee käsityöitä jos joitakin virkkauksia ja on siinä hyvä. Häntä huvittaa. Sitävastoin joku salaatin kauniisti tällääminen kuppiin ei hän kiinnosta pätkän vertaa. Ollaan joskus oikein "vakavasti" juteltu kattauksesta ja muista vastaavista ja häntä naurattaa se, että kun mulle on niin tärkeää valita oikean väriset lautaset sopiakseen ruuan väriin. Tai liinan väri ja sopivien lasien valikoiminen. Hänen mielestään on ihan sama minkälaisista lautasista sen ruuan syö. En voisi kuvitella, että hän innostuisi vähääkään miettimään kattausta.
Kirjoitit, että luovuus tarkoittaa iloa tehdä asioita. Sitä se on, mutta ilman inspiraatiota ja halua tehdä juuri jotakin määrättyä asiaa, niin se ilo ei putkahda esiin. Väkisin vääntäminen ei-hauskasta asiasta ei tuo iloa, vaan rasittavuutta:)
Kynttilöin somistettu ruokapöytä, jep sopii munkin tyyliin. Tai kukka-asetelman onnistuminen, ah niin ihanaa. Ym. ym. Mutta tiedän monta kaveria, joita ei innosta ollenkaan kynttilöitten asettaminen johonkin määrättyyn "taiteelliseen" asentoon.
Intohimon kaivaminen esiin on joskus tooooosi vaikeaa, mutta jos ja kun se sitten putkahtaa esiin, niin se täyttää koko mielen niin, että tulee ihan aitoja "huimauskohtauksia" tai vatsassa tuntuu myllerrystä. Siis kun oikein-oikein paneutuu tekemiseen intohimoisesti.
Joskus on ollut jopa pelkoa, ettei saisi liian vahvaa inspiraatiota, kun se helposti luiskauttaa mielen liian purskauhtavaksi. Onneksi nykyään ei ole semmosesta pelkoa, kun suuret intohimoiset ispiraatiot ovat jonnekin laimeana laimistuneet.

Heikunkeikku kirjoitti:

"hmp.f"
Mitähän minä täs nyt alkaisin kirjoittamaan, kun jouduin lukemaan sun kirjoituksen moneen kertaan ja asioita tuli mieleen kasoittain ja nyt ne on ihan hirveen sekaisin.
Mutta yritän jotakin sanoa.
On totta, että monia asioita voisi oppia, jos vaan ryhtyisi tekemään. Mutta on yks mutta ja se on se, että jos ei Yhtään kiinnosta, ei kerrassaan huvita, ei saa minkäänmoista inspistä, niin sitten on vaikeaa. Ei voi vaan sanoa itselle, että nyt Pitää ruveta tekemään, koska se on oikein tehdä. Tai ainakin parempi tehdä, kuin ei-tehdä.
Minä osaisin kutoa villasukkia, jos vaan alkaisin opettelemaan kantapään tekoa tai joitakin muita virkkuuksia. Mutta mua ei saisi kirveelläkään kaapasemaan kutimia kouraan, koska se ei kiiiiiiinnosta yhtään.
Mun veljen vaimo kutoo mulle villasukat. Tekee käsityöitä jos joitakin virkkauksia ja on siinä hyvä. Häntä huvittaa. Sitävastoin joku salaatin kauniisti tällääminen kuppiin ei hän kiinnosta pätkän vertaa. Ollaan joskus oikein "vakavasti" juteltu kattauksesta ja muista vastaavista ja häntä naurattaa se, että kun mulle on niin tärkeää valita oikean väriset lautaset sopiakseen ruuan väriin. Tai liinan väri ja sopivien lasien valikoiminen. Hänen mielestään on ihan sama minkälaisista lautasista sen ruuan syö. En voisi kuvitella, että hän innostuisi vähääkään miettimään kattausta.
Kirjoitit, että luovuus tarkoittaa iloa tehdä asioita. Sitä se on, mutta ilman inspiraatiota ja halua tehdä juuri jotakin määrättyä asiaa, niin se ilo ei putkahda esiin. Väkisin vääntäminen ei-hauskasta asiasta ei tuo iloa, vaan rasittavuutta:)
Kynttilöin somistettu ruokapöytä, jep sopii munkin tyyliin. Tai kukka-asetelman onnistuminen, ah niin ihanaa. Ym. ym. Mutta tiedän monta kaveria, joita ei innosta ollenkaan kynttilöitten asettaminen johonkin määrättyyn "taiteelliseen" asentoon.
Intohimon kaivaminen esiin on joskus tooooosi vaikeaa, mutta jos ja kun se sitten putkahtaa esiin, niin se täyttää koko mielen niin, että tulee ihan aitoja "huimauskohtauksia" tai vatsassa tuntuu myllerrystä. Siis kun oikein-oikein paneutuu tekemiseen intohimoisesti.
Joskus on ollut jopa pelkoa, ettei saisi liian vahvaa inspiraatiota, kun se helposti luiskauttaa mielen liian purskauhtavaksi. Onneksi nykyään ei ole semmosesta pelkoa, kun suuret intohimoiset ispiraatiot ovat jonnekin laimeana laimistuneet.

Lue lisää

Moikunkeikun :) Joo, mä kuulen ja ymmärrän. Mutta kun....

Olipa kerran tyttö, joka inhosi matematiikkaa. Yli kaiken. Ja sitten kävikin niin, että hän sai opettajakseen sellaisen, joka rakasti numeroita, ja osasi sen intohimon jakaa myös oppilailleen. Ehkä eniten sen myötä, että sai oppilaat hoksaamaan miten nätisti ne asettuu kun niitä loogisesti ajattelee. Yhtäkkiä matematiikka oli kivaa!

Tämä sama tyttö inhosi ruokaa. Se ravinnoksi tarkoitettua, ei mitään muuta. Niin kuin nuoriso usein ajattelee. Hän meni naimisiin, sai lapsia. Eikä ruuanlaitto vieläkään kiinnostanut, taisteli sitä pestiä kuin tuulimyllyä.

Sitten eräänä päivänä hän alistui, muisti kuinka kävi matematiikan kanssa, että kun paneutuu ja ymmärtää, harjoittelee, ja pääsee mestariksi, kaikki olikin kivaa ja kiinnostavaa. Niin hän päätti paneutua ruuanlaittoon, ja tänä päivänä, n. 10 vuotta myöhemmin, hän on jo jonkinsortin virtuoosi. (Tosin sain pikkuleivät eilen kärähtämään, pelti toisensa jälkeen, grrr.)

Avoin mieli. Ettei suhtauduta sen koommin elämään, tekemiseen tai ihmisiinkään lokeroiden, että tuosta pidän tuosta en, vaan ottaa haasteena vastaan. Sen sain perimänä äidiltäni. Meillä ei ollut olemassa sellaista sanontaa kuin "mä en osaa". Ja elämä on lykännyt vielä lisää siihen suuntaan, että minkä osaa, se on kivaa. Joten eikun haltuun ottamaan.

Kantapäät on iisipiisi. Teet yhdet sukat ja osaat sen silmät kiinni, siinä kun kertaus tulee ikään kuin itsestään :) Toisaalta on myös tosi kaunista sellainen, että antaa jollekin ikään kuin oman alueen jossa on paras, toivottu ja tarpeellinen. Eihän meidän kaikkien tarvi osata kaikkea. Mutta mikäli haluaa, vain taivas on kattona.

hmp.f kirjoitti:

Moikunkeikun :) Joo, mä kuulen ja ymmärrän. Mutta kun....

Olipa kerran tyttö, joka inhosi matematiikkaa. Yli kaiken. Ja sitten kävikin niin, että hän sai opettajakseen sellaisen, joka rakasti numeroita, ja osasi sen intohimon jakaa myös oppilailleen. Ehkä eniten sen myötä, että sai oppilaat hoksaamaan miten nätisti ne asettuu kun niitä loogisesti ajattelee. Yhtäkkiä matematiikka oli kivaa!

Tämä sama tyttö inhosi ruokaa. Se ravinnoksi tarkoitettua, ei mitään muuta. Niin kuin nuoriso usein ajattelee. Hän meni naimisiin, sai lapsia. Eikä ruuanlaitto vieläkään kiinnostanut, taisteli sitä pestiä kuin tuulimyllyä.

Sitten eräänä päivänä hän alistui, muisti kuinka kävi matematiikan kanssa, että kun paneutuu ja ymmärtää, harjoittelee, ja pääsee mestariksi, kaikki olikin kivaa ja kiinnostavaa. Niin hän päätti paneutua ruuanlaittoon, ja tänä päivänä, n. 10 vuotta myöhemmin, hän on jo jonkinsortin virtuoosi. (Tosin sain pikkuleivät eilen kärähtämään, pelti toisensa jälkeen, grrr.)

Avoin mieli. Ettei suhtauduta sen koommin elämään, tekemiseen tai ihmisiinkään lokeroiden, että tuosta pidän tuosta en, vaan ottaa haasteena vastaan. Sen sain perimänä äidiltäni. Meillä ei ollut olemassa sellaista sanontaa kuin "mä en osaa". Ja elämä on lykännyt vielä lisää siihen suuntaan, että minkä osaa, se on kivaa. Joten eikun haltuun ottamaan.

Kantapäät on iisipiisi. Teet yhdet sukat ja osaat sen silmät kiinni, siinä kun kertaus tulee ikään kuin itsestään :) Toisaalta on myös tosi kaunista sellainen, että antaa jollekin ikään kuin oman alueen jossa on paras, toivottu ja tarpeellinen. Eihän meidän kaikkien tarvi osata kaikkea. Mutta mikäli haluaa, vain taivas on kattona.

Lue lisää

Öhöm. Siis opettaja sai numerot asettumaan nätisti, ei oppilaita. Tai no, miksei heitäkin....

hmp.f kirjoitti:

Moikunkeikun :) Joo, mä kuulen ja ymmärrän. Mutta kun....

Olipa kerran tyttö, joka inhosi matematiikkaa. Yli kaiken. Ja sitten kävikin niin, että hän sai opettajakseen sellaisen, joka rakasti numeroita, ja osasi sen intohimon jakaa myös oppilailleen. Ehkä eniten sen myötä, että sai oppilaat hoksaamaan miten nätisti ne asettuu kun niitä loogisesti ajattelee. Yhtäkkiä matematiikka oli kivaa!

Tämä sama tyttö inhosi ruokaa. Se ravinnoksi tarkoitettua, ei mitään muuta. Niin kuin nuoriso usein ajattelee. Hän meni naimisiin, sai lapsia. Eikä ruuanlaitto vieläkään kiinnostanut, taisteli sitä pestiä kuin tuulimyllyä.

Sitten eräänä päivänä hän alistui, muisti kuinka kävi matematiikan kanssa, että kun paneutuu ja ymmärtää, harjoittelee, ja pääsee mestariksi, kaikki olikin kivaa ja kiinnostavaa. Niin hän päätti paneutua ruuanlaittoon, ja tänä päivänä, n. 10 vuotta myöhemmin, hän on jo jonkinsortin virtuoosi. (Tosin sain pikkuleivät eilen kärähtämään, pelti toisensa jälkeen, grrr.)

Avoin mieli. Ettei suhtauduta sen koommin elämään, tekemiseen tai ihmisiinkään lokeroiden, että tuosta pidän tuosta en, vaan ottaa haasteena vastaan. Sen sain perimänä äidiltäni. Meillä ei ollut olemassa sellaista sanontaa kuin "mä en osaa". Ja elämä on lykännyt vielä lisää siihen suuntaan, että minkä osaa, se on kivaa. Joten eikun haltuun ottamaan.

Kantapäät on iisipiisi. Teet yhdet sukat ja osaat sen silmät kiinni, siinä kun kertaus tulee ikään kuin itsestään :) Toisaalta on myös tosi kaunista sellainen, että antaa jollekin ikään kuin oman alueen jossa on paras, toivottu ja tarpeellinen. Eihän meidän kaikkien tarvi osata kaikkea. Mutta mikäli haluaa, vain taivas on kattona.

Lue lisää

Joojoo, minäkin tajuun sun sanomiset. Ja vieläpä asiat, joista kirjoitit ovat täyttä asiaa, enemmänkin.
Mutta kun jotenkin nuo uusien asioiden opettelemiset ja niistä saadut ilot ja hmmm... miten sanoisin, oikea Luovuus, niin ne on kaks eri asiaa. Siis mun mielestäni. Mutta mitenkä sen selittäisin, niin se on jo vähän vaikeampi juttu se.
Tuosta matematiikan opettajasta kun kirjoitit, niin mulle on käynyt samalla tavalla.
Ihan ihme opettaja, miten ihmeessä saikaan sekotettua numeroita mun päähäni niin sopivasti järjestykseen, että suorastaan kolina kävi, ku numerot hyppeli mun aivojen seinämissä.
Tyytyväisyyden tunne uusien asioiden oppimisessa on ihana tunne. Jo se, että on päättänyt opetella jonkun asian, niin sekin saa rintaa rottingille. Mutta villasukkien kantapäätä en silti ala opettelemaan. Ei käy. Sitäpaitsi pääsen paljon helpommalla, kun veljen vaimo ne tekee. Minä vastapalvelukseksi teen joitakin muita asioita, joita hän inhoaa ja minä rakastan.
Mutta tuleeko esimerkiksi sinulle Intohimoinen, aivan pakonomainen, suorastaan Ällistyttävä halu ja paneutuminen ja tunne, että ei voi keskittyä mihinkään muuhun asiaan, kuin tehdä juuri määrättyä asiaa. Inspiraatio poissulkee muut asiat ympäriltä.
Jotenkin näin. Tämmöstä vähä tarkotin, kun kirjoitin, että kaks eri asiaa.
He-heee, ehkei kukaan ymmärrä, mitä tässä yritin selittää. Mut mähän SANOIN, että tää on vähän vaikeampi selittää. :)

Heikunkeikku kirjoitti:

Joojoo, minäkin tajuun sun sanomiset. Ja vieläpä asiat, joista kirjoitit ovat täyttä asiaa, enemmänkin.
Mutta kun jotenkin nuo uusien asioiden opettelemiset ja niistä saadut ilot ja hmmm... miten sanoisin, oikea Luovuus, niin ne on kaks eri asiaa. Siis mun mielestäni. Mutta mitenkä sen selittäisin, niin se on jo vähän vaikeampi juttu se.
Tuosta matematiikan opettajasta kun kirjoitit, niin mulle on käynyt samalla tavalla.
Ihan ihme opettaja, miten ihmeessä saikaan sekotettua numeroita mun päähäni niin sopivasti järjestykseen, että suorastaan kolina kävi, ku numerot hyppeli mun aivojen seinämissä.
Tyytyväisyyden tunne uusien asioiden oppimisessa on ihana tunne. Jo se, että on päättänyt opetella jonkun asian, niin sekin saa rintaa rottingille. Mutta villasukkien kantapäätä en silti ala opettelemaan. Ei käy. Sitäpaitsi pääsen paljon helpommalla, kun veljen vaimo ne tekee. Minä vastapalvelukseksi teen joitakin muita asioita, joita hän inhoaa ja minä rakastan.
Mutta tuleeko esimerkiksi sinulle Intohimoinen, aivan pakonomainen, suorastaan Ällistyttävä halu ja paneutuminen ja tunne, että ei voi keskittyä mihinkään muuhun asiaan, kuin tehdä juuri määrättyä asiaa. Inspiraatio poissulkee muut asiat ympäriltä.
Jotenkin näin. Tämmöstä vähä tarkotin, kun kirjoitin, että kaks eri asiaa.
He-heee, ehkei kukaan ymmärrä, mitä tässä yritin selittää. Mut mähän SANOIN, että tää on vähän vaikeampi selittää. :)

Lue lisää

Heikunkeikku hei,
saanko kysyä, utelias kun olen, ei toki pakko vastata jos et halua, ei liity mitenkään noihin sanoihisi tuossa edellä. Kiinnostaisi tietää, kun opetat soittamista , niin olen käsittänyt, niin näetkö heti oppilaistasi, kuka on luova ja kuka vaan haluaa opetella sen soittamisen taidon. Koska nehän ovat kaksi eri asiaa, Taito ja hallita jokin osaaminen, sehän tulee kovalla harjoittelulla, tai sitten sellainen luontainen luovuus, joka pulppuaa jostain ihmisen sisältä. Näkeekö sen heti lapsesta kummasta on kyse, näissä musiikkiasioissa.

Heikunkeikku kirjoitti:

Joojoo, minäkin tajuun sun sanomiset. Ja vieläpä asiat, joista kirjoitit ovat täyttä asiaa, enemmänkin.
Mutta kun jotenkin nuo uusien asioiden opettelemiset ja niistä saadut ilot ja hmmm... miten sanoisin, oikea Luovuus, niin ne on kaks eri asiaa. Siis mun mielestäni. Mutta mitenkä sen selittäisin, niin se on jo vähän vaikeampi juttu se.
Tuosta matematiikan opettajasta kun kirjoitit, niin mulle on käynyt samalla tavalla.
Ihan ihme opettaja, miten ihmeessä saikaan sekotettua numeroita mun päähäni niin sopivasti järjestykseen, että suorastaan kolina kävi, ku numerot hyppeli mun aivojen seinämissä.
Tyytyväisyyden tunne uusien asioiden oppimisessa on ihana tunne. Jo se, että on päättänyt opetella jonkun asian, niin sekin saa rintaa rottingille. Mutta villasukkien kantapäätä en silti ala opettelemaan. Ei käy. Sitäpaitsi pääsen paljon helpommalla, kun veljen vaimo ne tekee. Minä vastapalvelukseksi teen joitakin muita asioita, joita hän inhoaa ja minä rakastan.
Mutta tuleeko esimerkiksi sinulle Intohimoinen, aivan pakonomainen, suorastaan Ällistyttävä halu ja paneutuminen ja tunne, että ei voi keskittyä mihinkään muuhun asiaan, kuin tehdä juuri määrättyä asiaa. Inspiraatio poissulkee muut asiat ympäriltä.
Jotenkin näin. Tämmöstä vähä tarkotin, kun kirjoitin, että kaks eri asiaa.
He-heee, ehkei kukaan ymmärrä, mitä tässä yritin selittää. Mut mähän SANOIN, että tää on vähän vaikeampi selittää. :)

Lue lisää

Ei mulla tällä hetkellä ole sellaista luovan puuskaa, että tarttis heti tehdä toi nyt. Mutta väitän että se on siksi, koska mun aika on kortilla. Aina on joku muuttamassa, joku projekti, joku joka kaipaa apua. Ja kunhan tässä tammikuussa saan viimeiset muuttajat (muuttujat) pois, alkaa remppa. Jonkinlaista syyhyä on siihen hommaan kyllä.

Mutta enemmän tykkään niinpäin, vai onko pakon sanelema?, että teen jotain ja sitten upotan sieluni siihen. Mun mielestä luovuus ei tarvi käsitellä taidetta, vaan tahtoisin nähdä se enemmän miten asioita lähestyy. Että tekee niistä taidetta. Niin kuin vaikka siivoaminen tai puutarhuitelu tai ihan mikä vaan.

On mullakin juttuja johon intohimoni kosketus ei vielä yllä, kuten vaikka silittäminen. On vähän niinkuin mun kantapää :) Mutta pitäähän niitä paskahommiakin olla, jotta sitten osaa arvostaa niitä kivoja duuneja. Voi unelmoida niiden äärellä, että kohta pääsen tekemään just sitä....

hmp.f kirjoitti:

Ei mulla tällä hetkellä ole sellaista luovan puuskaa, että tarttis heti tehdä toi nyt. Mutta väitän että se on siksi, koska mun aika on kortilla. Aina on joku muuttamassa, joku projekti, joku joka kaipaa apua. Ja kunhan tässä tammikuussa saan viimeiset muuttajat (muuttujat) pois, alkaa remppa. Jonkinlaista syyhyä on siihen hommaan kyllä.

Mutta enemmän tykkään niinpäin, vai onko pakon sanelema?, että teen jotain ja sitten upotan sieluni siihen. Mun mielestä luovuus ei tarvi käsitellä taidetta, vaan tahtoisin nähdä se enemmän miten asioita lähestyy. Että tekee niistä taidetta. Niin kuin vaikka siivoaminen tai puutarhuitelu tai ihan mikä vaan.

On mullakin juttuja johon intohimoni kosketus ei vielä yllä, kuten vaikka silittäminen. On vähän niinkuin mun kantapää :) Mutta pitäähän niitä paskahommiakin olla, jotta sitten osaa arvostaa niitä kivoja duuneja. Voi unelmoida niiden äärellä, että kohta pääsen tekemään just sitä....

Lue lisää

Oi vaatteitten silittäminen, hyi kamalaa sentäs, miten osaakaan olla vastenmielistä puuhaa. Kantapäämme ovat identtiset:)
Hyvin kirjoitit, kuten aina. Tiedän tuon hankaluuden, että aina ei voi paneutua haluamaan hommaan jos on muuttujia mukana ja on pakko ottaa ne huomioon.
Ollos nyt kuule hermostumatta mulle, jos sanon, että musta kuitenkin tuntuu vähän siltä, että puhutaan himpun verran eri asioista.
Niinku kyllähän tiedät vaikka Omenat. Niitä on eri lajikkeita ja Ruusuja vinot pinot erilaisia, vaikka ovatkin ruusuja.
Erilaisia hyviä kommentteja on tullut tähän ketjuun. Hyvä aloitus mun mielestä ja on ollut kiva lukea muiden mielipiteitä.
Alkujaan ajattelin Luovuudesta yhellä tavalla (sillä mun tavallani siis), mutta huomaan, että siitä voi ajatella monenmoisesti. "Luovuus"-sana on nyt hetkisesti mennyt tietämättömyyden puolelle. Kauheesti eri alalajeja, sivupolkuja ja vaikka mitä.
Mun tarttee pistää nyt hetkeks kyynärpää pöydän päälle, painaa nyrkki otsaan ja ottaa muutenkin sopiva mietiskelyasento ja alkaa tuumimaan kysymystä, että mitä se Luovuus oikein on.

rosaliiin kirjoitti:

Heikunkeikku hei,
saanko kysyä, utelias kun olen, ei toki pakko vastata jos et halua, ei liity mitenkään noihin sanoihisi tuossa edellä. Kiinnostaisi tietää, kun opetat soittamista , niin olen käsittänyt, niin näetkö heti oppilaistasi, kuka on luova ja kuka vaan haluaa opetella sen soittamisen taidon. Koska nehän ovat kaksi eri asiaa, Taito ja hallita jokin osaaminen, sehän tulee kovalla harjoittelulla, tai sitten sellainen luontainen luovuus, joka pulppuaa jostain ihmisen sisältä. Näkeekö sen heti lapsesta kummasta on kyse, näissä musiikkiasioissa.

Lue lisää

"rosaliiin"
Mulla on nyt pikkunen ongelma. Pyörällä pää niinsanotusti.
Vastaisin sulle, mutta kysymys on niin laaja ja kun en nyt ole varma, että tarkoititko luovuudella musikaalisuutta vai mitä tarkoitit?
Sen verran, että "luontainen luovuus" ei niin helposti voi tulla esille aloittelijan kanssa, jolla ei vielä ole toimivia työkaluja (kädet), joilla voisi näyttää sitä luovuutta.
Sitten on kans semmonen asia, että lapsen luonne vaikuttaa paljon, että kuinka äkkiä mitäkin hänestä saa irti.
Esimerkkinä lapsi, joka on hyvin arka, niin hän ei välttämättä uskalla tuoda "sisintään esille", ennen kuin on opettajansa oppinut kunnolla tuntemaan.
Myös mitä kokemuksia lapsella on ollut aikaisemmasta opettajasta, mikäli on ollut aikaisemmin toisella opettajalla.
Ulospäin suuntautunut lapsi on rohkeampi esittämään asioita, ujo ei jne. jne..
Rohkea "pelkäämätön" lapsi voi aluksi tuntua musikaalisemmalta, kuin joku arka, ujo, vähäpuheinen ja vähäeleetön lapsi, vaikka myöhemmin tämä ujo osoittautuisikin paljon lahjakkaammaksi. Vältän liian pitkälle meneviä luulottelemisia oppilaista, ennen kuin tunnen heidät paremmin.
Hitaasti hyvä tulee.

Heikunkeikku kirjoitti:

"rosaliiin"
Mulla on nyt pikkunen ongelma. Pyörällä pää niinsanotusti.
Vastaisin sulle, mutta kysymys on niin laaja ja kun en nyt ole varma, että tarkoititko luovuudella musikaalisuutta vai mitä tarkoitit?
Sen verran, että "luontainen luovuus" ei niin helposti voi tulla esille aloittelijan kanssa, jolla ei vielä ole toimivia työkaluja (kädet), joilla voisi näyttää sitä luovuutta.
Sitten on kans semmonen asia, että lapsen luonne vaikuttaa paljon, että kuinka äkkiä mitäkin hänestä saa irti.
Esimerkkinä lapsi, joka on hyvin arka, niin hän ei välttämättä uskalla tuoda "sisintään esille", ennen kuin on opettajansa oppinut kunnolla tuntemaan.
Myös mitä kokemuksia lapsella on ollut aikaisemmasta opettajasta, mikäli on ollut aikaisemmin toisella opettajalla.
Ulospäin suuntautunut lapsi on rohkeampi esittämään asioita, ujo ei jne. jne..
Rohkea "pelkäämätön" lapsi voi aluksi tuntua musikaalisemmalta, kuin joku arka, ujo, vähäpuheinen ja vähäeleetön lapsi, vaikka myöhemmin tämä ujo osoittautuisikin paljon lahjakkaammaksi. Vältän liian pitkälle meneviä luulottelemisia oppilaista, ennen kuin tunnen heidät paremmin.
Hitaasti hyvä tulee.

Lue lisää

Kiitos. Hieno vastaus, sen vuoksi just laitoin, ettei tarvitse vastata jos et halua, koska noin sen kuvittelin menevän. Elikkä sitä on vaikeaa nähdä lapsesta musikaalista lahjakkuutta ennen kuin tekniikkaa on hallussa, Joskushan pelkkä rallattelu ja musiikin tapailu kertoo musikaalisuudesta, vai mitä. Käsitinköhän oikein, että luovuus musiikissa tulee esille vasta myöhemmin. Rohkea pelkäämätön lapsi osaa ehkä luovasti heittäytyä ennen kuin riittävä tekniikka on edes hallussa. Onko se silloin luovuutta vai mitä.
Musikaalinen lahjakkuus ja luovuus musiikissa, voiko niiden väliin laittaa yhtäläisyysmerkin. Mitä mieltä opettaja on.

Kävin susukikoulun joulujuhlassa ja siellä jokainen esiintyy, pieni samettimekkoinen tyttö oli niin liikuttava, opettaja laittoi viulun oikeaan asentoon ja sitten rokan käteen oikein ja sitten opettajan kanssa tämä pikkutyttö soitti muuttaman vedon. Tuli mieleen, että mihinköhän kohtaa hän asettuu tässä luovuusakselilla. Taitaa olla kaikki vielä nupuillaan, niin tekniikka kuin luovuuskin.
Nuori mies, joka oli jo paljon pitemmällä, hän soittaa pianoa ja kuuli tuossa konsertissa kun joku kokeneempi (tuossa konsertissahan on hyvin laaja ikäjakauma) soitti pink pantterin, olipa vaikeaa kun olisi pitänyt heti opetella soittamaan ko kappale. Innostus ja luovuus kulkee myös käsi kädessä, joskus tuntuu, että innostus vaatii luovuutta ja toisaalta luovuus vetää aina uutta innostusta puoleensa.

rosaliiin kirjoitti:

Kiitos. Hieno vastaus, sen vuoksi just laitoin, ettei tarvitse vastata jos et halua, koska noin sen kuvittelin menevän. Elikkä sitä on vaikeaa nähdä lapsesta musikaalista lahjakkuutta ennen kuin tekniikkaa on hallussa, Joskushan pelkkä rallattelu ja musiikin tapailu kertoo musikaalisuudesta, vai mitä. Käsitinköhän oikein, että luovuus musiikissa tulee esille vasta myöhemmin. Rohkea pelkäämätön lapsi osaa ehkä luovasti heittäytyä ennen kuin riittävä tekniikka on edes hallussa. Onko se silloin luovuutta vai mitä.
Musikaalinen lahjakkuus ja luovuus musiikissa, voiko niiden väliin laittaa yhtäläisyysmerkin. Mitä mieltä opettaja on.

Kävin susukikoulun joulujuhlassa ja siellä jokainen esiintyy, pieni samettimekkoinen tyttö oli niin liikuttava, opettaja laittoi viulun oikeaan asentoon ja sitten rokan käteen oikein ja sitten opettajan kanssa tämä pikkutyttö soitti muuttaman vedon. Tuli mieleen, että mihinköhän kohtaa hän asettuu tässä luovuusakselilla. Taitaa olla kaikki vielä nupuillaan, niin tekniikka kuin luovuuskin.
Nuori mies, joka oli jo paljon pitemmällä, hän soittaa pianoa ja kuuli tuossa konsertissa kun joku kokeneempi (tuossa konsertissahan on hyvin laaja ikäjakauma) soitti pink pantterin, olipa vaikeaa kun olisi pitänyt heti opetella soittamaan ko kappale. Innostus ja luovuus kulkee myös käsi kädessä, joskus tuntuu, että innostus vaatii luovuutta ja toisaalta luovuus vetää aina uutta innostusta puoleensa.

Lue lisää

Oikeastaan ei noinkaan, että "...vaikea nähdä lapsesta musikaalista lahjakkuutta ennen kuin tekniikka on hallussa." Tekniikkaa joutuu harjoittelemaan koko ajan.
Se täytyy nyt sanoa, että minulla ei ole kovin nuoria oppilaita. En tahdo.
Hyvin nuorten lasten kanssa täytyy opettaa vähän eri tavalla ja ehkä heille sopii alussa korvakuulolla soittaminen ja lallattelut. Tykkään itse aloittaa vähän vanhempien kanssa, joiden kanssa voi heti ruveta opettelemaan nuoteista soittamista.
Jos on lahjakas oppilas, niin hyvin alussa jo hänen soitto antaa pieniä "vihjeitä" musikaalisuudesta. Rytmitaju esimerkiksi ja jos hän painaa vaikkapa D-nuottia, joka pitäisi olla E, niin jos laulan Een, niin oppilas heti välittömästi korjaa Deensä Eehen.
Tai pieniä dynamiikkamuutoksia juuri oikeissa kohdissa.
Olishan niitä esimerkkejä enemmänkin.
Eniten mulla on oppilaana vähän pidemmällä olevia. Tai aikuisia, joiden kanssa voi jo hioa hiomasta päästyäänkin kappaleita. Hienosäätää ja keskustella tulkinnasta. Ja millä tekniikalla saisi jonkun kohdan kappaleesta menemään sujuvammin.
Myös se, että jos saa oppilaasta vieläkin enemmän puristettua syvempää tulkintaa, niin se ilahduttaa mua.

"hmp.f
Mun mielestä ihminen menee koko ajan kohti tuhoa sillä..."

Sinulla on hienoja ajatuksia, joihin on helppo yhtyä. Itse tekeminen on minustakin henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Tässä huushollissa on paljon itse tehtyä, puolet huonekaluista, remontit, kasvihuone, johon kasvitkin kasvatettu itse siemenestä asti. Nuorempana tein jopa stereovahvistimeni kaiuttimineen itse.
Ja vaikka koko huusholli on minun vastuullani, sitä nättiyttäkin löytyy, ainakin kesällä pihalla. Olen jopa neulonut itselleni slipoverin (30 vuotta sitten), joka on edelleen silloin tällöin käytössä koiran kanssa ulkoillessa. Ainoa vika on väri, siksi kai vieläkin hyvässä käyttökunnossa.

Siivoamista en kyllä osaa luovuuteen yhdistää, vihaan siivoamista ja tiskaamista;) Sitäkin vaan on harrastettava. Ruuanlaitostakaan en oikein tykkää, välttämätön paha, leipominen mukavampaa ja niissä minulla on nyt apuna tuo itse tehty tietokoneohjelma. Taidan ensiviikolla joku ilta ottaa tabletin kaveriksi keittiöön ja
tehdä jouluaterian jälkiruuaksi taatelijäädykkeen, nam nam.

entinenmiäs kirjoitti:

"hmp.f
Mun mielestä ihminen menee koko ajan kohti tuhoa sillä..."

Sinulla on hienoja ajatuksia, joihin on helppo yhtyä. Itse tekeminen on minustakin henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Tässä huushollissa on paljon itse tehtyä, puolet huonekaluista, remontit, kasvihuone, johon kasvitkin kasvatettu itse siemenestä asti. Nuorempana tein jopa stereovahvistimeni kaiuttimineen itse.
Ja vaikka koko huusholli on minun vastuullani, sitä nättiyttäkin löytyy, ainakin kesällä pihalla. Olen jopa neulonut itselleni slipoverin (30 vuotta sitten), joka on edelleen silloin tällöin käytössä koiran kanssa ulkoillessa. Ainoa vika on väri, siksi kai vieläkin hyvässä käyttökunnossa.

Siivoamista en kyllä osaa luovuuteen yhdistää, vihaan siivoamista ja tiskaamista;) Sitäkin vaan on harrastettava. Ruuanlaitostakaan en oikein tykkää, välttämätön paha, leipominen mukavampaa ja niissä minulla on nyt apuna tuo itse tehty tietokoneohjelma. Taidan ensiviikolla joku ilta ottaa tabletin kaveriksi keittiöön ja
tehdä jouluaterian jälkiruuaksi taatelijäädykkeen, nam nam.

Lue lisää

Sinullahan on luovuutta moneen suuntaan ja sitten vielä sanot, ettei pätkääkään.
Lienetkö turhan vaatimaton.
Luovuus syntyy noin lyhyesti sanottuna, pään ja käsien yhteistyöstä.

eppu2 kirjoitti:

Sinullahan on luovuutta moneen suuntaan ja sitten vielä sanot, ettei pätkääkään.
Lienetkö turhan vaatimaton.
Luovuus syntyy noin lyhyesti sanottuna, pään ja käsien yhteistyöstä.

Lue lisää

No juu, vaatimattomuus kieltämättä taitaa olla yksi hyveeni/paheeni, on siitä ennenkin huomautettu.

Heikunkeikku kirjoitti:

Oi vaatteitten silittäminen, hyi kamalaa sentäs, miten osaakaan olla vastenmielistä puuhaa. Kantapäämme ovat identtiset:)
Hyvin kirjoitit, kuten aina. Tiedän tuon hankaluuden, että aina ei voi paneutua haluamaan hommaan jos on muuttujia mukana ja on pakko ottaa ne huomioon.
Ollos nyt kuule hermostumatta mulle, jos sanon, että musta kuitenkin tuntuu vähän siltä, että puhutaan himpun verran eri asioista.
Niinku kyllähän tiedät vaikka Omenat. Niitä on eri lajikkeita ja Ruusuja vinot pinot erilaisia, vaikka ovatkin ruusuja.
Erilaisia hyviä kommentteja on tullut tähän ketjuun. Hyvä aloitus mun mielestä ja on ollut kiva lukea muiden mielipiteitä.
Alkujaan ajattelin Luovuudesta yhellä tavalla (sillä mun tavallani siis), mutta huomaan, että siitä voi ajatella monenmoisesti. "Luovuus"-sana on nyt hetkisesti mennyt tietämättömyyden puolelle. Kauheesti eri alalajeja, sivupolkuja ja vaikka mitä.
Mun tarttee pistää nyt hetkeks kyynärpää pöydän päälle, painaa nyrkki otsaan ja ottaa muutenkin sopiva mietiskelyasento ja alkaa tuumimaan kysymystä, että mitä se Luovuus oikein on.

Lue lisää

Ymmärsin sen niin, että tarkoitit sitä tilaa jolloin luodaan jotain. Se perinteinen, tukka sekaisin, palo silmissä, kieli poskella :)) No ei nyt sentään, melkein ainakin.

Mutta jos aattelet niin, että sulla olisi se palo... mutta ei erityistä paikkaa/aikaa johon upottaa se? Joudut ripottelemaan se vähän joka paikkaan, koska muuten ei tunnu että elät. Sä vaan oot, eikä se riitä, ei riitä millään.

"Paloma.se.co"

Niin.
Aloittajahan viittasi kaipuussaan erityisesti minuun.
Mitäs luulet?
Olenkohan minä nykyinen keski-piste? :)
Uskallatko tunnustaa.

H.

Ajatuksesi luovuudesta sopii hyvin ainakin meikäläiseen. En todellakaan nauti keskipisteenä olemisesta, en kaipaa tunnustusta ja kiittelyjä, enkä huomiota. Toki positiivista palautettakin on kiva saada mutta suurin merkitys on sillä, kun itse on tyytyväinen omiin aikaansaannoksiinsa.

hunksz kirjoitti:

"Paloma.se.co"

Niin.
Aloittajahan viittasi kaipuussaan erityisesti minuun.
Mitäs luulet?
Olenkohan minä nykyinen keski-piste? :)
Uskallatko tunnustaa.

H.

Lue lisää

Älähän nyt taas tyrkytä itseäsi kaiken keskipisteeksi. En viitannut erityisesti sinuun, tulit vain mainituksi tuodessani esiin omia puutteitani.

"k-kotton"
Toi on niin totta, kun kirjoitit "sillä ei tänä päivänä ole merkitystä".
Mulla on myös monia asioita, joista noin ajattelen. Kuten kuvaamataidosta, josta minullakin oli koulussa aina kymppi. Monia taluluja vääntänyt ja piirroksia ym. ym. Mutta mihin mä niitä lykkäisin jos alkaisin tekemään. Tarpeeliinen määrä täälä kodin seinillä. Enempää ei edes kehtaisi tällätä. Yks öljyväritaulu (maisema) kököttää saaren ulkovessan seinällä. Sinne se sopii sopimattomuuden takia:)
Ja myös yks asia on se, josta mainitsit eli itsekritiikki. Jos joskus onkin ollut pikkasen paremman puoleinen kynän tai pensselin heiluttaja, niin kun sitä hommaa ei jatkuvasti ylläpidä ja harjoittele, niin kylläpä heiluttelut huononee. Päänsisus Tietää, mimmosen lopputuloksen haluaisi ja jos ennen muinoin siinä onkin onnistunut, niin nykyään lopputulos on kaikkea muuta, kuin se mitä alunperin oli ajatellut. Mitä hyötyä on värkätä epäpilallisia töherryksiä.
Minäkin sain pienenä likkana haitarin, kun äitee sanoi isälleni, että mitä sitä nyt pianoa ostamaan likalle, kun voi halvemmallakin vehkeellä soittaa.
Kyllä oli hankalaa vedellä haitaria ees-taas, että puhallusta riittäis äänen saantiin. Jotakin korvakuulolla räpelsin, mutta ei tuottanut mitään tyydytystä. Onneksi sen pianon sitten sain.

Heikunkeikku kirjoitti:

"k-kotton"
Toi on niin totta, kun kirjoitit "sillä ei tänä päivänä ole merkitystä".
Mulla on myös monia asioita, joista noin ajattelen. Kuten kuvaamataidosta, josta minullakin oli koulussa aina kymppi. Monia taluluja vääntänyt ja piirroksia ym. ym. Mutta mihin mä niitä lykkäisin jos alkaisin tekemään. Tarpeeliinen määrä täälä kodin seinillä. Enempää ei edes kehtaisi tällätä. Yks öljyväritaulu (maisema) kököttää saaren ulkovessan seinällä. Sinne se sopii sopimattomuuden takia:)
Ja myös yks asia on se, josta mainitsit eli itsekritiikki. Jos joskus onkin ollut pikkasen paremman puoleinen kynän tai pensselin heiluttaja, niin kun sitä hommaa ei jatkuvasti ylläpidä ja harjoittele, niin kylläpä heiluttelut huononee. Päänsisus Tietää, mimmosen lopputuloksen haluaisi ja jos ennen muinoin siinä onkin onnistunut, niin nykyään lopputulos on kaikkea muuta, kuin se mitä alunperin oli ajatellut. Mitä hyötyä on värkätä epäpilallisia töherryksiä.
Minäkin sain pienenä likkana haitarin, kun äitee sanoi isälleni, että mitä sitä nyt pianoa ostamaan likalle, kun voi halvemmallakin vehkeellä soittaa.
Kyllä oli hankalaa vedellä haitaria ees-taas, että puhallusta riittäis äänen saantiin. Jotakin korvakuulolla räpelsin, mutta ei tuottanut mitään tyydytystä. Onneksi sen pianon sitten sain.

Lue lisää

Sitä kun ikää on tullut, niin väliin tunne, onko tämä ollut sitä, mitä on toivonut.
No, ei minulla niin huonosti ole mennyt.
Nyt , jos olisi valinta, rakennuspuolelle ehkä kiinnostus suurempi.
Sinä olet ammattilainen noissa soittohommissa.
Minä olen parissakin tilaisuudessa ollut, kun hyvällä itsetunnolla varustettu aloitteleva soittaja on esitellyt soittotaitojaan, niin tuntunut, että yksikin kappale olisi riittänyt.
On minulla haitarikin, mutta eräs sanoi, ettei sinusta soittajaa tule, kun sormet on pökylät.
Ei se edes kuullut minun soittamista.
On se hyvä, että tavoitteita on, mutta ei joka asiassa kannata vetää sitä rimaa korkealle.

Vuotta vanhemman sisareni kanssa keksimme alle kouluikäisinä omia leikkejä.
Piirrettiin taloja, niihin huoneita ja kalusteita, napit otettiin ihmisiksi.

Äidinäiti meillä kyläillessään ja touhujamme katsellessaan sanoi; ei meidän Maire napeilla leiki".
Maire oli hänen suht' ikäisemme pojantyttärensä.

Kesäisin keksittiin ulkoleikkejä, pienen kallionkolossa olevan vesilammikon ympärille rakensimme talon, laiturin rannalle ym.

Sisareni luovuus toteutuu edelleen käsitöissään.
Minun on tainnut matkalla kadota kokonaan.

Ancelina kirjoitti:

Vuotta vanhemman sisareni kanssa keksimme alle kouluikäisinä omia leikkejä.
Piirrettiin taloja, niihin huoneita ja kalusteita, napit otettiin ihmisiksi.

Äidinäiti meillä kyläillessään ja touhujamme katsellessaan sanoi; ei meidän Maire napeilla leiki".
Maire oli hänen suht' ikäisemme pojantyttärensä.

Kesäisin keksittiin ulkoleikkejä, pienen kallionkolossa olevan vesilammikon ympärille rakensimme talon, laiturin rannalle ym.

Sisareni luovuus toteutuu edelleen käsitöissään.
Minun on tainnut matkalla kadota kokonaan.

Lue lisää

Napeilla leikin varmaan vielä kouluikäisenäkin (salaa yksin ollessa). Oli mummonappeja (ruskeita päältäpäin vähän rypyläisiä), vauvanappeja, kouluikäisiä, perheitä ... Ison mustan isänapin riuhtaisin salaa isän talvipompasta ...

Sisarusten nähden niillä ei voinut leikkiä, kun ihmettelivät, että mitä tuo pöhkö noita nappeja siirtelee, välillä nauraa ja taputtaa käsiäänkin ... Itse olin kaukana mielikuvitusmaailmassa.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Napeilla leikin varmaan vielä kouluikäisenäkin (salaa yksin ollessa). Oli mummonappeja (ruskeita päältäpäin vähän rypyläisiä), vauvanappeja, kouluikäisiä, perheitä ... Ison mustan isänapin riuhtaisin salaa isän talvipompasta ...

Sisarusten nähden niillä ei voinut leikkiä, kun ihmettelivät, että mitä tuo pöhkö noita nappeja siirtelee, välillä nauraa ja taputtaa käsiäänkin ... Itse olin kaukana mielikuvitusmaailmassa.

Lue lisää

Värit ja nappien koot todella ratkaisivat, kuka mitäkin esitti.
En muista minkä ikäisenä nuo mielikuvitusleikit loppuivat, ehkä juuri koulu karsi liiat omat ideat.

Tuo käsien taputus on minulla käytössä vieläkin, kunhan sopiva tilanne eteen osuu. Yleensä pyrin rajoittamaan kotioloihin.
Tänäänkin olen jo kahdesti läpsyttänyt.

Minäkin toivon, esp, että uusi uljas koululaitos säilyttäsi ja varjelisi lapsen luovuutta. Hauskat esimerkit sinulla..))
Minulla on kuitenkin epäilyni. Kuinkas muuten ?..)) Luovuus kukoistaa vapaudessa, mutta siellä voi kukoistaa paljon muutakin: mielivaltaa, kurittomuutta, tuhovoimia...
Ja Ancelina, sinun luovuutesi näkyy ainakin kirjoitustaidossa, kuten siivoojankin.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Napeilla leikin varmaan vielä kouluikäisenäkin (salaa yksin ollessa). Oli mummonappeja (ruskeita päältäpäin vähän rypyläisiä), vauvanappeja, kouluikäisiä, perheitä ... Ison mustan isänapin riuhtaisin salaa isän talvipompasta ...

Sisarusten nähden niillä ei voinut leikkiä, kun ihmettelivät, että mitä tuo pöhkö noita nappeja siirtelee, välillä nauraa ja taputtaa käsiäänkin ... Itse olin kaukana mielikuvitusmaailmassa.

Lue lisää

Ai että muitakin napeilla pelaajia on ? Meidän äiti oli hetken osapäivätyössä kun olin alle kouluikäinen. Mitään päivähoitoa ei tietenkään ollut, eikä auttavaista naapurintätiäkään, joten äiti jätti minut yksin sängylle ja antoi nappirasian seurakseni. Tiesi kai kokemuksesta, että siinä aikani kuluu. Kuten kuluikin.
Kun äiti tuli muutaman tunnin jälkeen kotiin, siellähän minä olin samalla paikalla nappiseurakuntani kanssa.

Ancelina kirjoitti:

Vuotta vanhemman sisareni kanssa keksimme alle kouluikäisinä omia leikkejä.
Piirrettiin taloja, niihin huoneita ja kalusteita, napit otettiin ihmisiksi.

Äidinäiti meillä kyläillessään ja touhujamme katsellessaan sanoi; ei meidän Maire napeilla leiki".
Maire oli hänen suht' ikäisemme pojantyttärensä.

Kesäisin keksittiin ulkoleikkejä, pienen kallionkolossa olevan vesilammikon ympärille rakensimme talon, laiturin rannalle ym.

Sisareni luovuus toteutuu edelleen käsitöissään.
Minun on tainnut matkalla kadota kokonaan.

Lue lisää

Kyllä nappileikit tuttuja on.
Ennen oli ja sai hyvin vähän valmiita leluja, niitä keksittiin itse ja käytettiin mitä sattui löytymään. Kaikki tyhjät sirkkupaketitkin kelpasi.

eppu2 kirjoitti:

Kyllä nappileikit tuttuja on.
Ennen oli ja sai hyvin vähän valmiita leluja, niitä keksittiin itse ja käytettiin mitä sattui löytymään. Kaikki tyhjät sirkkupaketitkin kelpasi.

Lue lisää

Eipä ollut liiemmin leluja, isän rakentamassa leikkimökissä leikittiin kauppaa ja luonnosta kerättiin myytävää.
Oli se hauskaa ja mielikuvitusta kehittävää.

Tuo kuullostaa kivalta. On idea ja kun osaa. Kaikki eivät edes yrittämällä onnistu. Arvokkaampi kuin valmis tuote.

Olen varmaan ollut onnekas, kun ympärillä on ollut opettajia = helmiä ja muita ihmisiä, joten tukahduttamista en ole kokenut, päinvastoin.
Soittamiseen, piirtämiseen ja lukemiseen/kirjoittamiseen olen saanut hyväksyntää ja kannustusta. Näistä ei tullut ammattia, mutta rakkaus niihin syntyi ja kiinnostus on tuonut "rikkautta" elämään.
En sanoisi itseäni kovin luovaksi. Sellaisia sykäyksiä tuhertaa jotakin tapahtuu, mutta ihailen niitä, jotka ovat hyviä.

P.S. pakko lisätä: arvostan puuseppiä, jotka ovat omin käsin valmistaneet itse jotakin ja voivat sanoa, että tuo on minun tekemäni.
Ihan oikeasti olisin jossain vaiheessa halunnut oppia sorvaamaan.
Konekammoisena se oli mahdoton idea.
Kansakoulussa tyttöjen piti tehdä patalappu, mikä muotoutui pyramidiksi, kapeni ja kapeni. Kuinkahan monen äiti teki korjaustöitä kotona. Mutta tämäkään ei nitistänyt tahtotilaa. Neulonut olen.
Siis höyläpenkin, sahanpurun, höyläyksen kiehkuroiden ja tuoreen puun tuoksu,siis myös tyttöjen olisi pitänyt voida tehdä puutöitä, muita kädentaitoja.
Puusepän ammattia aliarvostetaan Suomessa. Missä työpaikat?

Tavuviiva kirjoitti:

Tuo kuullostaa kivalta. On idea ja kun osaa. Kaikki eivät edes yrittämällä onnistu. Arvokkaampi kuin valmis tuote.

Olen varmaan ollut onnekas, kun ympärillä on ollut opettajia = helmiä ja muita ihmisiä, joten tukahduttamista en ole kokenut, päinvastoin.
Soittamiseen, piirtämiseen ja lukemiseen/kirjoittamiseen olen saanut hyväksyntää ja kannustusta. Näistä ei tullut ammattia, mutta rakkaus niihin syntyi ja kiinnostus on tuonut "rikkautta" elämään.
En sanoisi itseäni kovin luovaksi. Sellaisia sykäyksiä tuhertaa jotakin tapahtuu, mutta ihailen niitä, jotka ovat hyviä.

P.S. pakko lisätä: arvostan puuseppiä, jotka ovat omin käsin valmistaneet itse jotakin ja voivat sanoa, että tuo on minun tekemäni.
Ihan oikeasti olisin jossain vaiheessa halunnut oppia sorvaamaan.
Konekammoisena se oli mahdoton idea.
Kansakoulussa tyttöjen piti tehdä patalappu, mikä muotoutui pyramidiksi, kapeni ja kapeni. Kuinkahan monen äiti teki korjaustöitä kotona. Mutta tämäkään ei nitistänyt tahtotilaa. Neulonut olen.
Siis höyläpenkin, sahanpurun, höyläyksen kiehkuroiden ja tuoreen puun tuoksu,siis myös tyttöjen olisi pitänyt voida tehdä puutöitä, muita kädentaitoja.
Puusepän ammattia aliarvostetaan Suomessa. Missä työpaikat?

Lue lisää

Sanos muuta. Mä ihailen umpipuusta tehtyjä huonekaluja, vähän silleen karskisti tehtyjä. Ne kestäisivätkin, ei mitään lastulevyjä.

Juuri noin mimmimummi.
Ei tarvii lapset niitä valmiita leluja. Kun 6-vuotias liittyy 3-vuotiaan ja mun seuraan me villiinnytään. Ulos lähetään "agentteina". Ulkorappusten jalkarallin lumiharja on kulkulupatunniste. Sille näytetään kengänpohjat mennen tullen. Leikkipuistoissa varmistetaan jokaisen laitteen turvallisuus. Joudumme kulkemaan sinne viidakkopolkua pitkin. Hyvinkin hurahtaa pari tuntia. Zylitol-pastillit ovat voimanappeja :)
Ihanaa, kun saa hullutella :)

talvi.va kirjoitti:

Juuri noin mimmimummi.
Ei tarvii lapset niitä valmiita leluja. Kun 6-vuotias liittyy 3-vuotiaan ja mun seuraan me villiinnytään. Ulos lähetään "agentteina". Ulkorappusten jalkarallin lumiharja on kulkulupatunniste. Sille näytetään kengänpohjat mennen tullen. Leikkipuistoissa varmistetaan jokaisen laitteen turvallisuus. Joudumme kulkemaan sinne viidakkopolkua pitkin. Hyvinkin hurahtaa pari tuntia. Zylitol-pastillit ovat voimanappeja :)
Ihanaa, kun saa hullutella :)

Lue lisää

Xylitol, sormeni elävät omaa luovaa elämäänsä.

"hunksz"
Minusta pitkästä aika hirmu mukava aloitus.
On ollut mukava lukea muiden kommentteja, jotka ovat mielenkiintoisia ja eri kanteilta katsottuja, joita kantteja en aluksi ollut edes tuuminut.
Minä tykkään pitemmistä vastauksista. Jos on kovin lyhyttä pätkää, niin aina ei oikein pääse kärryille tai jos pääsee, niin ei välttämättä ole aivan varma tarkoittikohan hän sitä vai kuitenkin tätä.
Pitkä ja selvä, perusteellinen rypäskä, niin mahdollisimman moni pääsee jyvän kimppuun.
Huumorintajuusi en totta vie ota kantaa. Äläkä sinäkään ota minun huumorintajuuni kantaa.

Heikunkeikku kirjoitti:

"hunksz"
Minusta pitkästä aika hirmu mukava aloitus.
On ollut mukava lukea muiden kommentteja, jotka ovat mielenkiintoisia ja eri kanteilta katsottuja, joita kantteja en aluksi ollut edes tuuminut.
Minä tykkään pitemmistä vastauksista. Jos on kovin lyhyttä pätkää, niin aina ei oikein pääse kärryille tai jos pääsee, niin ei välttämättä ole aivan varma tarkoittikohan hän sitä vai kuitenkin tätä.
Pitkä ja selvä, perusteellinen rypäskä, niin mahdollisimman moni pääsee jyvän kimppuun.
Huumorintajuusi en totta vie ota kantaa. Äläkä sinäkään ota minun huumorintajuuni kantaa.

Lue lisää

"Heikunkeikku"

Minä en maininnut nimmareita.
Tietenkin olen huomannut että aloitukset joissa voi toisen kanssa tsättäillen mässyttää päivä-kausia, ovat mukavia aloituksia.
Jos on innostunut mässyilyyn, siis.
Minä en ole.

Minulla on se EOC

H.

Perskules,
kun ei edes sitä riimiään ei saa siihen kuuteen riviin mitenkään mahtumaan, kun
vaan eräät taitavat huumorintajuiset. Onkohan sekin sitä ripulia vai mitä. ihmeen puutostautia lienee.

rosaliiin kirjoitti:

Perskules,
kun ei edes sitä riimiään ei saa siihen kuuteen riviin mitenkään mahtumaan, kun
vaan eräät taitavat huumorintajuiset. Onkohan sekin sitä ripulia vai mitä. ihmeen puutostautia lienee.

Lue lisää

"rosaliin"

Eihän se TIETENKÄÄN aitoa ja alku-peräistä musa-aloitusta koske :)
Mutta pitää muistaa että varsinaiselle runoilulle on oma palstansa.

H.

hunksz

Jummijammi, kun pappa avasi taas lukon mässytystensä vuolaalle virralle.

Selvisin viidellä rivillä.
.

hunksz kirjoitti:

"rosaliin"

Eihän se TIETENKÄÄN aitoa ja alku-peräistä musa-aloitusta koske :)
Mutta pitää muistaa että varsinaiselle runoilulle on oma palstansa.

H.

Lue lisää

Hyvä juttu, tiedän toki runopalstan, sinne vien tai olen vienytkin, aina silloin kun muitten haltuun olet heitellyt aloituksesi, vaikka vaikeaa sekin kun höpinäni mitään runoja ole.

rosaliiin kirjoitti:

Hyvä juttu, tiedän toki runopalstan, sinne vien tai olen vienytkin, aina silloin kun muitten haltuun olet heitellyt aloituksesi, vaikka vaikeaa sekin kun höpinäni mitään runoja ole.

Lue lisää

Ai niin... eräänä päivänä osaan sen kuuden rivinkin tekemään kun oikein harjoittelen...

rosaliiin kirjoitti:

Ai niin... eräänä päivänä osaan sen kuuden rivinkin tekemään kun oikein harjoittelen...

"rosaliin"

Virtuaalisesti kannustaen.
Kuten hän hyvin tietää, rakkauteen tarvitaan vain kolme sanaa.
Jatko vaatii sitten sitä luovuutta.

H.

Humor joskus huomataankin.

Hitsin pitkä muisti on hyvä.

Kiitos tuosta tiivistelmästä, Raimo-Jokela. Arkielämässä luovuus-käsitettä käytetään varmasti hyvinkin huolettomasti, mutta haitanneeko tuo ?

Tuo koulun vaikutus painottui omassa kurssituksessani siksi, että luovuutta käsiteltiin kasvatuksellisena menetelmänä. Silloinkin kyllä mainittin, että "todellista", merkittävää luovuutta ei sammuta mikään.
Silti on mielestäni hyvä, että koululaitos pyrkii tukemaan myös tätä arkipäivän luovuutta, millä hinnalla sen sitten tekeekin.
Matematiikka parhaiten luovuutta kehittävä ? Enpä olisi arvannut. Ilmankos oma luovuuteni on hyvin vaatimatonta tasoa, jos sitä onkaan..))
Veljeni oli lahjakas matematiikassa, mutta en ole koskaan pitänyt häntä luovana, älykkäänä kyllä. Näin se menee, kun maallikko tekee arvioita...

demeter1 kirjoitti:

Kiitos tuosta tiivistelmästä, Raimo-Jokela. Arkielämässä luovuus-käsitettä käytetään varmasti hyvinkin huolettomasti, mutta haitanneeko tuo ?

Tuo koulun vaikutus painottui omassa kurssituksessani siksi, että luovuutta käsiteltiin kasvatuksellisena menetelmänä. Silloinkin kyllä mainittin, että "todellista", merkittävää luovuutta ei sammuta mikään.
Silti on mielestäni hyvä, että koululaitos pyrkii tukemaan myös tätä arkipäivän luovuutta, millä hinnalla sen sitten tekeekin.
Matematiikka parhaiten luovuutta kehittävä ? Enpä olisi arvannut. Ilmankos oma luovuuteni on hyvin vaatimatonta tasoa, jos sitä onkaan..))
Veljeni oli lahjakas matematiikassa, mutta en ole koskaan pitänyt häntä luovana, älykkäänä kyllä. Näin se menee, kun maallikko tekee arvioita...

Lue lisää

Se minullakin menee yli, että matematiikka kehittäisi luovuutta.

Matematiikassa jos missä mennään johdonmukaisesti valmiitten kaavojen mukaan.

Kai se edellyttäisi, että oltaisiin jo niin korkealla matematiikassa, että itse pystyisi luomaan omia uusia kaavoja, mitä kukaan toinen ei ole aikaisemmin hoksannut?

Edellyttäisi käyttämään valmiita kaavoja sellaiseen tarkoitukseen, mihin kukaan muu ei niitä vielä ole osannut käyttää?

demeter1 kirjoitti:

Kiitos tuosta tiivistelmästä, Raimo-Jokela. Arkielämässä luovuus-käsitettä käytetään varmasti hyvinkin huolettomasti, mutta haitanneeko tuo ?

Tuo koulun vaikutus painottui omassa kurssituksessani siksi, että luovuutta käsiteltiin kasvatuksellisena menetelmänä. Silloinkin kyllä mainittin, että "todellista", merkittävää luovuutta ei sammuta mikään.
Silti on mielestäni hyvä, että koululaitos pyrkii tukemaan myös tätä arkipäivän luovuutta, millä hinnalla sen sitten tekeekin.
Matematiikka parhaiten luovuutta kehittävä ? Enpä olisi arvannut. Ilmankos oma luovuuteni on hyvin vaatimatonta tasoa, jos sitä onkaan..))
Veljeni oli lahjakas matematiikassa, mutta en ole koskaan pitänyt häntä luovana, älykkäänä kyllä. Näin se menee, kun maallikko tekee arvioita...

Lue lisää

Tekstissänihän on, että matematiikka kehittää luovuutta, mikä on siis suhteellista. Toisin sanoen henkilöllä on jonkinlainen luovuuden taso, joka sitten kehittyy. Ja yleisellä tasolla matematiikka tekee sen parhaiten.
Luovuudella on varsin laaja dynamiikka. On olemassa vahvaa luovuutta (kuula kalloon) ja hentoa luovuutta (tukahdutettua) ja kaikkea siltä väliltä. Pidänkin itsetehosteisina niitä, jotka omivat luovuuden kuuluttamalla toimivansa "luovalla alalla". Usein juuri tuo ala kuuluu asteikon hennoimpaan päähän.
Matematiikka on paljon muutakin kuin kaavoja, ja vaikka niitäkin tarkasteltaisi, luovuuteen kuuluu keksiä soveltaa niitä elävässä elämässä esim. turhien yritysten ja erehdysten sijasta.
Lukekaapa ajatuksella listani läpi. Pikalukaisulla siitä ei ehkä saa kaikkea irti.

Raimo_Jokela kirjoitti:

Tekstissänihän on, että matematiikka kehittää luovuutta, mikä on siis suhteellista. Toisin sanoen henkilöllä on jonkinlainen luovuuden taso, joka sitten kehittyy. Ja yleisellä tasolla matematiikka tekee sen parhaiten.
Luovuudella on varsin laaja dynamiikka. On olemassa vahvaa luovuutta (kuula kalloon) ja hentoa luovuutta (tukahdutettua) ja kaikkea siltä väliltä. Pidänkin itsetehosteisina niitä, jotka omivat luovuuden kuuluttamalla toimivansa "luovalla alalla". Usein juuri tuo ala kuuluu asteikon hennoimpaan päähän.
Matematiikka on paljon muutakin kuin kaavoja, ja vaikka niitäkin tarkasteltaisi, luovuuteen kuuluu keksiä soveltaa niitä elävässä elämässä esim. turhien yritysten ja erehdysten sijasta.
Lukekaapa ajatuksella listani läpi. Pikalukaisulla siitä ei ehkä saa kaikkea irti.

Lue lisää

Mielenkiintoista, valaisevaa. Täällä on tosiaan tullut tavaksi pikalukea vastauksia, ainakin minulle, jo ajanpuutteen vuoksi, mikä on tietysti valitettavaa uuden oppimisen kannalta.
Tuo vastaus nosti omiakin luovuuspisteitäni kun tulin ajatelleeksi, että vaikka keskisasteen matematiikka ei kiinnostanut, sovellettu (kaupallinen) oli taas minulle hyvin helppoa ja edelleen teen mielelläni erilaisia kustannuslaskelmia ja seuraan taloutta isommissakin ympyröissä...

Miksi jouluna syödään omenoita?

Tavuviiva kirjoitti:

Miksi jouluna syödään omenoita?

Siksikö että ennen vanhaan ei ollut muita hedelmiä talvisaikaan? Nyt on kyllä ainakin täällä tullut tavaksi syödä sitrushedelmiä joulun aikaan ja ripustaa neilikoilla koristettuja appelsiineja silkkinauhaan sidottuina tuoksuttamaan keittioitä.

Paloma.se.co kirjoitti:

Siksikö että ennen vanhaan ei ollut muita hedelmiä talvisaikaan? Nyt on kyllä ainakin täällä tullut tavaksi syödä sitrushedelmiä joulun aikaan ja ripustaa neilikoilla koristettuja appelsiineja silkkinauhaan sidottuina tuoksuttamaan keittioitä.

Lue lisää

Muistelen, että puhuttiin talviomenoista. Sitten niitä käärittiin paperiin ja pantiin laatikkoon kellariin, sitten jouluna syötiin.

eppu2 kirjoitti:

Muistelen, että puhuttiin talviomenoista. Sitten niitä käärittiin paperiin ja pantiin laatikkoon kellariin, sitten jouluna syötiin.

Katsoin kalendaariosta: 24.12. on Aatamin ja Eevan nimipäivä. Luova mielikuvitukseni taas yhdisti omput heihin. Hmmmm.

Tavuviiva kirjoitti:

Katsoin kalendaariosta: 24.12. on Aatamin ja Eevan nimipäivä. Luova mielikuvitukseni taas yhdisti omput heihin. Hmmmm.

Ei noiden yhteydessä omenoista mitään puhuta, eikös se ollut hyvän- ja pahantiedonpuu.

eppu2 kirjoitti:

Ei noiden yhteydessä omenoista mitään puhuta, eikös se ollut hyvän- ja pahantiedonpuu.

Minäkin olen muistavinani että perinteisesti se oli omena jonka Eeva antoi Aatamille, hyvän ja pahantiedonpuusta. Siksihän miehillä on edelleenkin kurkunpäässä aataminomena .

Paloma.se.co kirjoitti:

Minäkin olen muistavinani että perinteisesti se oli omena jonka Eeva antoi Aatamille, hyvän ja pahantiedonpuusta. Siksihän miehillä on edelleenkin kurkunpäässä aataminomena .

Lue lisää

Ei minun rippiraamatussani ainakaan puhuta mitään omenasta.

eppu2 kirjoitti:

Ei minun rippiraamatussani ainakaan puhuta mitään omenasta.

Googletin omena ja raamattu. Hedelmä?
Kandee selata. Taideaalaritko ovat jättäneet jälkikuvan applesta.
Onhan moni asia suttaantunut ajan myötä toiseksi.
Silti askarruttaa.