Aistihäiriöt?

Kyllä kaikki mainitsemasi asiat taitavat mahtua ADHD:hen. Minulla on 2 ADHD lasta, joista toisella oli mm. kuuloherkkyys eli monenlaiset äänet saivat hänet pienempänä sekaisin. Tämä oli koulussa varsinkin hankalaa. Hänellä oli myös tuntohommissa ongelmia eli ei sietänyt kosketusta. Sanoi, että tuntuu inhottavalta, jos esim. pidin kättäni hänen hartioillaan, kädestä kiinni pitäminenkin kesti vain muutaman sekunnin. Kaikenlaiset hajut tökkivät, uudet maut olivat kauhistus. Nyt jo isompana nämä ongelmat ovat väistyneet tai ainakin lieventyneet. Halailu on vieläkin hankalaa. Toisella taas kipukynnys korkea eli välillä tuntuu, että ei aisti kipua ollenkaan. Kuulo on todella valikoiva eli tuntuu, että ei välillä kuule mitään. Etsi alan kirjallisuutta. Opit ymmärtämään lastasi.

http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/hairikot.html

Hei kaikille! Meidän 8v. pojalla kaikki aistit yliherkkiä. Tunto:hipaisu tuntui lyönniltä, äänet kuuli pienimmätkin, katse kerkisi kaikkialle, hajuaisti todella tarkka... Diagnoosi tuli 1,5 vuotta sitten. Lääkitys vei yliherkkyyden ja helpotti lapsen stressioireita välttämättömällä tavalla. Nyt asiat hienosti. Jaksamista lapselle ja teille!

Meillä ensi syksyn koulukas poju .Reipas ja ehtiväinen.Neuvolan vuosikontrolleissa ei mitään poikkeaa.Poju enemmänikin tiedoiltaan ja taidoiltaan ikäisiään nohevampi.Sellanen ihana pikku älykkö..Aistit ovat selkeästi ylikorostuneet.Tietyt hajut saa pois tolaltaan.Pahin on rautaiset hajut,esim.rahat ,avaimet,korut,vetoketjut jne Myös lämmönsäätely on omaa luokkaansa.Viihtyy tosi pienissä pukimissa,eikä koskaan palele.Uppoaa selkeästi välillä omiin ajatuksiinsa.Saattaa kertalukemalla oppia jonkun sadun ulkoa.Näistä asioista on neuvolassa ollut puhetta,mutta lääkärin mielestä ei syytä huoleen,koska poika pärjää hyvin sosiaalisissa suhteissa,eikä päikkärin tai eskarin puolelta ole mitään ongelmaa ollu keskittymisien tai ryhmässä touhuamisen suhteen.Oli sitä mieltä ettei kannata liikaa kiinnittää huomiota tälläsiin pikku persoonallisuuksiin.Mut kertokaa vanhemmat omia kokemuksia kyseisistä asioista!

Meillä on 5 vuotias tyttö jolla on noita aistihäiriöitä. Hirveän hankala tilanne kaikenkaikkiaan. Haju, maku,kuulo,näkö ja tuntoaistissa (pinta-ja syvätuntoaistimushäiriöt). Ei kyllä tiedä aina että mitä pitäisi tehdä kun vaihtelee päivittäin tuo vointi. Välillä ei kestä hajuja ja taas välillä lyö itseään, että tuntisi edes jotain. Toimintaterapia on tulossa. Mutta vanhempana koen itseni vähintäänki hyödyttömäksi välillä.

Mulla todettu näin aikuisiällä adhd ja tosiaankin nuo kuvaamasi asiat kuuluu minunkin elämään. Varsinkin yksi asia mikä "hävettää" on ruokien ja paikkojen nuuskuttelu. Lapsesta asti ollut ongelmia monella saralla mutta vasta aikuisena alettiin tutkimaan koko asiaa..

Minulla oli myös lapsena aloittajan listaamia ongelmia. ADHD minulla diagnosoitiin kuitenkin vasta aikuisena. Syömisessä ongelmana olivat jotkut maut ja sitten joidenkin ruokien koostumus ja se miltä ne tuntuivat suussa. Erityisesti kannattaa yrittää poistaa lihasta kaikki huonommat ja sitkeämmät osat ja jos lapsi on isompi, kannattaa opettaa häntä itse poistamaan ruoasta inhottavalta tuntuvat palat. Itse ratkaisin tuon ongelman ryhtymällä kasvissyöjäksi (siihen oli toki teini-iässä muitakin syitä).

Koville äänille olen edelleen vähän herkkä, mutta se ei ole koskaan rajoittanut elämääni, ei vaan kiinnosta mennä rock-konsertteihin... Jos tuntuu ettei lapsi kuule kunnolla, kannattaa ehdottomasti tarkistaa kuulo. Mutta se voi olla myös ADHD:lle tyypillistä tarkkaavaisuuden suuntaamisen ongelmaa. Minunkin kuuloa ihmeteltiin lapsena, mutta vika olikin tarkkaavaisuudessa. Kokeile sanoa joskus hiljaa, että pakastimessa on jäätelöä...

Joillekin hajuille olen myös yhä herkkä, ja tuntoaistin osalta kaulan alue on erityisen herkkä ja tuntuu että puseron kauluskin puristaa.

Omien lapsuusajan kokemusten pohjalta ja autistisen siskon kasvua sivusta seuranneena sanoisin ettei kannata alkaa liikaa varoa mitään normaaleja tilanteita, ettei lapsi itse opi säikyksi tai avuttomaksi. Ennemmin kannattaa opettaa lapsi sietämään tilanteita ja auttamaan itse itseään. Tämä voi olla tietysti helpommin sanottu kuin tehty siinä tapauksessa jos lapsen käytös on todella haastavaa ja poikkeavaa.