Neljäs adventtisunnuntai omistetaan lasta odottavalle Marialle. Vapahtajan äidin odotus ja Herran kansan joulun odotus kuuluvat yhteen.
Matteuksen jouluevankeliumin johdanto on yksinkertainen ja koruton: ”Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin”. Sen jälkeen evankelista kertoo neitseestä, joka synnyttää profeetan ennustamalla tavalla Jumalan Pojan, kansansa pelastajan.
Joulun sanoma ei avaudu järjelle, mutta se on uskon todellisuutta. Se on totta sellaiselle ihmiselle, joka saa elää evankeliumin osallisuudessa Jumalan valtakunnassa. Hän luottaa yksinkertaiseen Raamatun sanaan ja sen sisältämään Jumalan lupaukseen.
Evankelista kertoo Marian tulevan puolison ajatuksista, kun tämä sai tietää kihlattunsa raskaudesta. Miehen kipeä ahdistus oli ymmärrettävää, sillä hän ei ollut lapsen isä. Raskaus näytti häpeälliseltä ja sopimattomalta. Joosef näki edessään kaksi synkkää vaihtoehtoa: joko toimia lain mukaisesti ja luovuttaa langennut kihlattu julkisesti tuomittavaksi tai purkaa avioliittosopimus hiljaisesti. Laupiaana miehenä Joosef valitsi Marian kannalta helpomman vaihtoehdon: hiljaisen kihlauksen purkamisen.
Joosef ja Maria luottivat Jumalan sanaan
Tilanne sai uuden käänteen, kun Herran enkeli ilmoitti Joosefille: älä pelkää ottaa Mariaa puolisoksesi, hän on koskematon ja puhdas. Joosefille osoitettiin, että odotettu Vapahtaja syntyy ilman ajallista isää Pyhän Hengen vaikutuksesta. Hän on Jumala Jumalasta. Näin ihmisen pelastuminen on alusta loppuun Jumalan työ. Joosefin kuuliaisuus Jumalan sanan edessä oli esimerkillistä. Vaikka hän ei järjellään ymmärtänyt, hän luotti Jumalan sanaan.
Joosefin luottamus vapautti synkistä ajatuksista ja hälvensi epäilykset Marian puhtaudesta. Joosefin tavoin myös Maria oli osoittanut kuuliaisuutta vastatessaan nöyrästi tyytyvänsä enkelin ilmoitukseen (Luuk. 1:38). Samassa yhteydessä enkeli oli muistuttanut Marialle, että Jumalalle ei ole mikään mahdotonta.
Jumala pelastaa kansansa
Enkelin neuvon mukaan lapsen nimeksi annettiin Jeesus. Neuvo sisälsi perustelun: sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä. Jeesus on Joosua-nimen kreikankielinen muoto ja tarkoittaa ”Jumala pelastaa”. Raamatun ennustama Jumalan lupaus oli täyttymässä.
Enkeli muistutti profeetta Jesajan ennustuksesta. Siinä kerrotaan neitseestä syntyvästä pojasta, jota kutsutaan Immanueliksi. Immanuel merkitsee sitä, että Jumala on meidän kanssamme. Evankelista Johannes kirjoittaa jouluevankeliumissaan, kuinka Jeesuksen syntymässä Jumalan sana tuli lihaksi ja asui ihmisten keskellä (Joh. 1:14).
Jumalan Poika syntyi ihmiseksi täyttämään Isän lupauksen. Jeesuksen ihmisenä olo ei tarkoita sitä, että Jumala olisi vieraillut ihmisten maailmassa vain Jeesuksen ajallisen elämän ajan. Raamatun mukaan Jumala on ollut aina kansansa keskuudessa.
Jumala on lähellä ihmisiä
Profeetta Jesajan kirjasta saamme lukea, kuinka Jumala asuu kyllä korkeudessa ja pyhyydessä, mutta samalla hän on alhaalla maailmassa murtuneiden ja nöyrien luona (Jes. 57:15). Ihmisten keskellä asuvana hän lupaa virvoittaa murtuneita ja herättää nöyrien sydämiä.
Myös Heprealaiskirjeen keskeistä sanomaa on se, että meillä on oikeus olla ”kaikkein pyhimmässä”, lähellä Jumalaa, hänen kasvojensa edessä. Tämä yhteys avataan Jeesuksen veren kautta, anteeksiantamuksen evankeliumissa. (Hepr. 10:19–22.)
Jumala elää kanssamme. Hän hoitaa lapsiaan valtakunnassaan ja on valmistanut heille ikuisen ja täydellisen joulun taivaassa.
Matteuksen jouluevankeliumin johdanto on yksinkertainen ja koruton: ”Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin”. Sen jälkeen evankelista kertoo neitseestä, joka synnyttää profeetan ennustamalla tavalla Jumalan Pojan, kansansa pelastajan.
Joulun sanoma ei avaudu järjelle, mutta se on uskon todellisuutta. Se on totta sellaiselle ihmiselle, joka saa elää evankeliumin osallisuudessa Jumalan valtakunnassa. Hän luottaa yksinkertaiseen Raamatun sanaan ja sen sisältämään Jumalan lupaukseen.
Evankelista kertoo Marian tulevan puolison ajatuksista, kun tämä sai tietää kihlattunsa raskaudesta. Miehen kipeä ahdistus oli ymmärrettävää, sillä hän ei ollut lapsen isä. Raskaus näytti häpeälliseltä ja sopimattomalta. Joosef näki edessään kaksi synkkää vaihtoehtoa: joko toimia lain mukaisesti ja luovuttaa langennut kihlattu julkisesti tuomittavaksi tai purkaa avioliittosopimus hiljaisesti. Laupiaana miehenä Joosef valitsi Marian kannalta helpomman vaihtoehdon: hiljaisen kihlauksen purkamisen.
Joosef ja Maria luottivat Jumalan sanaan
Tilanne sai uuden käänteen, kun Herran enkeli ilmoitti Joosefille: älä pelkää ottaa Mariaa puolisoksesi, hän on koskematon ja puhdas. Joosefille osoitettiin, että odotettu Vapahtaja syntyy ilman ajallista isää Pyhän Hengen vaikutuksesta. Hän on Jumala Jumalasta. Näin ihmisen pelastuminen on alusta loppuun Jumalan työ. Joosefin kuuliaisuus Jumalan sanan edessä oli esimerkillistä. Vaikka hän ei järjellään ymmärtänyt, hän luotti Jumalan sanaan.
Joosefin luottamus vapautti synkistä ajatuksista ja hälvensi epäilykset Marian puhtaudesta. Joosefin tavoin myös Maria oli osoittanut kuuliaisuutta vastatessaan nöyrästi tyytyvänsä enkelin ilmoitukseen (Luuk. 1:38). Samassa yhteydessä enkeli oli muistuttanut Marialle, että Jumalalle ei ole mikään mahdotonta.
Jumala pelastaa kansansa
Enkelin neuvon mukaan lapsen nimeksi annettiin Jeesus. Neuvo sisälsi perustelun: sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä. Jeesus on Joosua-nimen kreikankielinen muoto ja tarkoittaa ”Jumala pelastaa”. Raamatun ennustama Jumalan lupaus oli täyttymässä.
Enkeli muistutti profeetta Jesajan ennustuksesta. Siinä kerrotaan neitseestä syntyvästä pojasta, jota kutsutaan Immanueliksi. Immanuel merkitsee sitä, että Jumala on meidän kanssamme. Evankelista Johannes kirjoittaa jouluevankeliumissaan, kuinka Jeesuksen syntymässä Jumalan sana tuli lihaksi ja asui ihmisten keskellä (Joh. 1:14).
Jumalan Poika syntyi ihmiseksi täyttämään Isän lupauksen. Jeesuksen ihmisenä olo ei tarkoita sitä, että Jumala olisi vieraillut ihmisten maailmassa vain Jeesuksen ajallisen elämän ajan. Raamatun mukaan Jumala on ollut aina kansansa keskuudessa.
Jumala on lähellä ihmisiä
Profeetta Jesajan kirjasta saamme lukea, kuinka Jumala asuu kyllä korkeudessa ja pyhyydessä, mutta samalla hän on alhaalla maailmassa murtuneiden ja nöyrien luona (Jes. 57:15). Ihmisten keskellä asuvana hän lupaa virvoittaa murtuneita ja herättää nöyrien sydämiä.
Myös Heprealaiskirjeen keskeistä sanomaa on se, että meillä on oikeus olla ”kaikkein pyhimmässä”, lähellä Jumalaa, hänen kasvojensa edessä. Tämä yhteys avataan Jeesuksen veren kautta, anteeksiantamuksen evankeliumissa. (Hepr. 10:19–22.)
Jumala elää kanssamme. Hän hoitaa lapsiaan valtakunnassaan ja on valmistanut heille ikuisen ja täydellisen joulun taivaassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.