Usein kuulee väitteen, että meillä vanhoillislestadioaisilla olis hyvin selkeä ja tiukka raja sopivan ja sopimattoman musiikin välillä. On jopa tehty listauksia, mitkä soittimet ovat sopivia ja mitkä ei. Mitkä sävelkulut sopivat uskovaiseen korvaan ja kuinka rytmikästä musiikki saa olla.
Hyvin yleisen käsityksen mukaan yhtenä rajana pidetään sitä, onko musiikissa rummut vai ei. Tiukimman käsityksen mukaan oikeanlainen musiikki saisi sisältää vain viulun, huilun, kanteleen, urun ja pianon sointia. Kaikki muut soittimet eivät ole hyvästä.
Mutta ei ne rajat näin mene. Ei se ole soittimista, ei sävelkuluista, eikä rytmityksistä kii. Yleisesti ottaen me emme yleensä halua kuunnella kovin tanssittavaa jytkemusaa.
Tiedän, että joissain uskovaisissa perheissä halutaan olla hirveän varovaisia musiikin suhteen. Esimerkiksi kesäillanvalssia ja turkkilaista marssiakin saatetaan vältellä. Mutta taas toisessa uskovaisessa kodissa voidaankin kuunnella Risto Räppääjää, Kuunkuiskaajia ja Kitaroa.
Minä olen syntynyt uskovaiseen, eli vanhoillislestadiolaiseen kotiin ja meillä on aina kuuunneltu kotona iskelmiä. Saija Tuupasta, Katri Helenaa, Arja Korisevaa jne Enkä ole koskaan nähnytkään sitä mitenkään erityisenä. Vasta ripari-ikäisenä sain huomata, kuinka meillä uskovaisilla saattaa olla hyvinkin erilaisia käsityksiä siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei sopivaa musiikkia.
Tiedän perheitä, joissa ei hyväksytä esimerkiksi Cuulasta, koska se on liian kepeää. Cuulaksen laulajat ovat vanhoillislestadiolaisia, mutta silti kaikki vl:t eivät halua niiden musaa kuunnella. Ja tiedämpä perheitä, jotka eivät hyväksy A-Menia eikä Cantileneakaan. Nämä kun ovat näiden mielestä ottaneet liikaa harppauksia viihteelliselle puolelle.
Viihteellisyys on kuitenkin hyvin suhteellinen käsite.
Voitaisiin sanoa siis, että sopivan ja sopimattoman musiikin raja on jokaisella omanlainen. Se musa, joka ei vie hyvää omaatuntoa, on ok.
Hyvin yleisen käsityksen mukaan yhtenä rajana pidetään sitä, onko musiikissa rummut vai ei. Tiukimman käsityksen mukaan oikeanlainen musiikki saisi sisältää vain viulun, huilun, kanteleen, urun ja pianon sointia. Kaikki muut soittimet eivät ole hyvästä.
Mutta ei ne rajat näin mene. Ei se ole soittimista, ei sävelkuluista, eikä rytmityksistä kii. Yleisesti ottaen me emme yleensä halua kuunnella kovin tanssittavaa jytkemusaa.
Tiedän, että joissain uskovaisissa perheissä halutaan olla hirveän varovaisia musiikin suhteen. Esimerkiksi kesäillanvalssia ja turkkilaista marssiakin saatetaan vältellä. Mutta taas toisessa uskovaisessa kodissa voidaankin kuunnella Risto Räppääjää, Kuunkuiskaajia ja Kitaroa.
Minä olen syntynyt uskovaiseen, eli vanhoillislestadiolaiseen kotiin ja meillä on aina kuuunneltu kotona iskelmiä. Saija Tuupasta, Katri Helenaa, Arja Korisevaa jne Enkä ole koskaan nähnytkään sitä mitenkään erityisenä. Vasta ripari-ikäisenä sain huomata, kuinka meillä uskovaisilla saattaa olla hyvinkin erilaisia käsityksiä siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei sopivaa musiikkia.
Tiedän perheitä, joissa ei hyväksytä esimerkiksi Cuulasta, koska se on liian kepeää. Cuulaksen laulajat ovat vanhoillislestadiolaisia, mutta silti kaikki vl:t eivät halua niiden musaa kuunnella. Ja tiedämpä perheitä, jotka eivät hyväksy A-Menia eikä Cantileneakaan. Nämä kun ovat näiden mielestä ottaneet liikaa harppauksia viihteelliselle puolelle.
Viihteellisyys on kuitenkin hyvin suhteellinen käsite.
Voitaisiin sanoa siis, että sopivan ja sopimattoman musiikin raja on jokaisella omanlainen. Se musa, joka ei vie hyvää omaatuntoa, on ok.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eikö olisi parempi kieltää kaikki musiikki ettei vain tule houkutuksia? Itse menisin jopa niin tiukkapipoiselle linjalle että kieltäisin kaiken äänen ettei vaan piru vie pikkusormea.
Vain srk n julkaisema musiikki on ok.
Minustakin nuo TÄHTIRYHMÄN oksennukset ovat kuvottavia,hyi yök!!!