Viereisesta 43ft ensiveneketjusta poimin muutaman aloittelijoille tarkoitetun ohjeen pureskeltavaksi (sorry aeaekkoeset)
"Vauhti ei ole tarpeen, kölivene ei ajaudu samalla tavalla tuulen mukaan kuin moottorivene". Purjeveneen takila on niin suuri purjepinta, etta 43ft venetta ei kovassa sivutuulessa kasivoimalla pitele eika evakoli esta rekaamista ilman ohjailinopeutta.
"Keulapotkurin käyttö pelastaa pieleen menevässäkin rantautumisessa", Varmasti helpoittava apuvaline, Nykyaan vain ihmetyttaa ohjailutyyli, missa perasinta ei kaannella vaan vongutetaan jatkuvasti keulapotkuria edestakaisin, Ennatysratkaisun kuvasin telakalla: Jeanneau 54DS, missa keulapotkurin lisaksi oli 2 2 eli 4 poikittaista potkuria perassa perasimen molemmin puolin. Keulapotkurilla on haittojakin, mutta se on toinen juttu.
"Olen itse ison genoan jaluksesta saanut uran alussa häijyt vauriot käteen juuri rummun liian vähien köysikierrosten takia. Kaksi kiekkaa ei riitä." Tama vahan lyhenneltyna oli kommentti, kun kritisoin ohjetta pistaa aina vinssin rumpun tayteen kierroksia. Ohjeeni kahdesta kierroksesta ei mennyt perille. Jos kierroksia vastakaannoksessa on rumpu taynna niin tuskin onnistyy vaan on hidas, kitkainenen ja menee sekaisin. 2 touvia rummulle niin voi kelata kasin loysat pois kun pinnamies pitaa pienen hidastushetken tuulen silman ohittamisen jalkeen. Sitten lisakierrokset esim 1kpl Harken radialiin ja 1-2 tavalliseen Harkeniin, kahva paalle ja kiristys. Pinnamies hieman kryssikulmaa alemmaksi ja kiihdyttaa veneen samalla kun lopullinen purjeen kiristys tapahtuu.
Kaden polttaminen vinssilla on kasittelyvirhe. Jos kierroksia tarvitaan lisaa niin se onnistuu helposti puristamalla touveja rummun karhennustq vasten. Se estaa luiston. Jos tarvitsee loysata esim kovassa vedossa olevaa spinnun takagaijaa niin sama tekniikka. Ei pureta touveja vaan kasi rummulle puristamaan ja kaantamaan niin 6 cm loysays sujuu kontrolloidusti.
Sitten oli kehoitus kayttaa puomijarrua ja ajatus, ettei preventteria tarvita. Ne ovat eri asioita. Jos puomijarrulla luulee estavansa puomin katkemisen niin erehtyy pahasti, muuta hyotya siita voi olla. Preventeri estaa mutta puomijarru jopa lisaa riskia katkaista puomi. ARC on jokavuotinen puominkatkojien tilaisuus.
Edelleen em. 43ft ensiveneketjussa oli kehoitus reivin kaytosta, "ettei saa mitaan rikki". Jos siihen sisaltyy ajatus, etta normaalisti reivattaessa kuormat purjeessa ja koysissa pienenevat, niin ei mennyt oikein. Ne taitavat kasvaa. Huono jiippi reivatullakin purjeella on kalustolle ja purjeelle riski. Vieressani oleva Oceanis 50 yritti 3pv turhaan repia riekaleiksi mennytta paksua laminaatti-isoa pois maston sisalta. Toppi oli saalinkien valissa eli purje oli hajonnut n. puoleen reivattuna.
Vastavaitteet ovat tervetulleita!
"Vauhti ei ole tarpeen, kölivene ei ajaudu samalla tavalla tuulen mukaan kuin moottorivene". Purjeveneen takila on niin suuri purjepinta, etta 43ft venetta ei kovassa sivutuulessa kasivoimalla pitele eika evakoli esta rekaamista ilman ohjailinopeutta.
"Keulapotkurin käyttö pelastaa pieleen menevässäkin rantautumisessa", Varmasti helpoittava apuvaline, Nykyaan vain ihmetyttaa ohjailutyyli, missa perasinta ei kaannella vaan vongutetaan jatkuvasti keulapotkuria edestakaisin, Ennatysratkaisun kuvasin telakalla: Jeanneau 54DS, missa keulapotkurin lisaksi oli 2 2 eli 4 poikittaista potkuria perassa perasimen molemmin puolin. Keulapotkurilla on haittojakin, mutta se on toinen juttu.
"Olen itse ison genoan jaluksesta saanut uran alussa häijyt vauriot käteen juuri rummun liian vähien köysikierrosten takia. Kaksi kiekkaa ei riitä." Tama vahan lyhenneltyna oli kommentti, kun kritisoin ohjetta pistaa aina vinssin rumpun tayteen kierroksia. Ohjeeni kahdesta kierroksesta ei mennyt perille. Jos kierroksia vastakaannoksessa on rumpu taynna niin tuskin onnistyy vaan on hidas, kitkainenen ja menee sekaisin. 2 touvia rummulle niin voi kelata kasin loysat pois kun pinnamies pitaa pienen hidastushetken tuulen silman ohittamisen jalkeen. Sitten lisakierrokset esim 1kpl Harken radialiin ja 1-2 tavalliseen Harkeniin, kahva paalle ja kiristys. Pinnamies hieman kryssikulmaa alemmaksi ja kiihdyttaa veneen samalla kun lopullinen purjeen kiristys tapahtuu.
Kaden polttaminen vinssilla on kasittelyvirhe. Jos kierroksia tarvitaan lisaa niin se onnistuu helposti puristamalla touveja rummun karhennustq vasten. Se estaa luiston. Jos tarvitsee loysata esim kovassa vedossa olevaa spinnun takagaijaa niin sama tekniikka. Ei pureta touveja vaan kasi rummulle puristamaan ja kaantamaan niin 6 cm loysays sujuu kontrolloidusti.
Sitten oli kehoitus kayttaa puomijarrua ja ajatus, ettei preventteria tarvita. Ne ovat eri asioita. Jos puomijarrulla luulee estavansa puomin katkemisen niin erehtyy pahasti, muuta hyotya siita voi olla. Preventeri estaa mutta puomijarru jopa lisaa riskia katkaista puomi. ARC on jokavuotinen puominkatkojien tilaisuus.
Edelleen em. 43ft ensiveneketjussa oli kehoitus reivin kaytosta, "ettei saa mitaan rikki". Jos siihen sisaltyy ajatus, etta normaalisti reivattaessa kuormat purjeessa ja koysissa pienenevat, niin ei mennyt oikein. Ne taitavat kasvaa. Huono jiippi reivatullakin purjeella on kalustolle ja purjeelle riski. Vieressani oleva Oceanis 50 yritti 3pv turhaan repia riekaleiksi mennytta paksua laminaatti-isoa pois maston sisalta. Toppi oli saalinkien valissa eli purje oli hajonnut n. puoleen reivattuna.
Vastavaitteet ovat tervetulleita!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä kylläkin esittäisin ainoastaan myötäväitteitä.
Sepolla hyviä pointteja! Ja myös onnittelut erittäin vauhdikkaasta ylityksestä!
Purjevene tietysti ajautuu tuuleen, mutta merkittävästi matalasyväyksistä moottorivenettä hitaammin. Moottoriveneestä siirtyvä kokee ison purren paljon rauhallisemmaksi. Siksi pursi ajetaan laituriin hitaammin ja myös sen takia että sen jarrutusominaisuudet ovat merkittävästi moottorivenettä huonommat.
Kun asiat oppii, voi toki vauhtia lisätä mutta yleisimmin sitä vähennetään entisestään. Potkurin sivuvedon pakilla olisi syytä aina jos mahdollista olla tuulta vasten. Tämä voi ratkaista myös sen, rantaudutaanko perä vai keula edellä. Asiaa ei kannata pitää etukäteen lukkoonlyötynä, vaan päätös on hyvä tehdä vasta kun olosuhteet ovat selvillä.
Täysin ketuilleen menevässä rantautumisessa saadaan keulaputkurilla vene osumaan viereiseen veneeseen kylki edellä ja fendareihin otettua osumat, ei fenderittömään ryntääseen, saati kolhita omalla keula-ankkurilla toisen kylkeä. Olen ottanut kolhuja keulapotkurittomien veneiden ankkureista niiden rantautuessa ja myös tolppia on vääntynyt.
Yleensä vinssit ovat alamittaisia, skuuttiköydet halpoja, ohuita ja liukkaita. Siksi kierroksia rummulle. Polttovamma on käsittelyvirhe ja niitä sattuu alussa.
Preventteri on vasta-alkajalle vaarallinen. Puomijarru ei aja samaa asiaa toki kuin preventteri, mutta se vähentää vahinkojiipin vaurioriskejä. Mieluummin siis ajaa alussa myötäistä vapaalla puomilla ja puomijarrulla jos sellainen on. Ennen kuin jiippitekniikka on hallinnassa, on hyvä ajaa myötäistä reivatulla isolla.
Jiipin ja vahinkojiipin voima putoaa reivatulla isolla merkittävästi kun purjetta ei ole käännön ulkokehällä vedossa. Ero on suurempi kuin mitä vähennetty purjepinta-ala antaa ymmärtää. Reivatun ison voi jiipata aloittelijan kelissä riskittä, eikä jiipin jälkeisessä puomin ulospäästössä ole kiire silloin, broutsia ei reivatulla aloittelijan keleissä tule.
ARC:ssä ei ole vasta-alkajia, joten siellä ja jo toki paljon aiemmin käytetään preventteriä, myös jo ihan swellin heilutuksen takia. Itse en Itämerellä käyttänyt preventteriä juuri ikinä, isommilla vesillä melkein aina, aallokosta riippuen.
Puomijarrua minulla ei ole, mutta tiedän kyllä että ainoan kokemani vahinkojiippivaurion, windexin hajoamisen sillä alussa olisin itsekin välttänyt. Iso oli silloin täytenä vedossa, Furusundissa tuli laiva vastaan ja keskityin väistöön. Silloin jiippasi niin että masto helähti ja windex hajosi. Onneksi ei muuta.
Seppomartti lienee aloittanut pikkuveneillä ja oppinut ne aina loppuun saakka ennen vaihtoa isompaan. Tilanne on tyystin toinen sellaiselle joka aloittaa suoraan 43 -jalkaisella. Isolla aloitus kyllä onnistuu, mutta asiat pitää tehdä eri tavalla kuin sellaisen joka on käynyt läpi koko ketjun pikkuveneistä alkaen ja vasta osaavana päätynyt lopulta siihen yli nelikymppiseen.
Onnittelut hyvästä vedosta ARC:ssa!
Komppaan edellistä kirjoittajaa purje- ja moottoriveneiden eroista. Varsinkin korkeat moottoriveneet ajautuvat sivutuulessa holtittomasti. Kokemattomien käsissä näiden rantautumiset ja lähdöt ovat hurjaa katsottavaa hiukan kovemmalla tuulella. Ne vaativat todella päättäväistä otetta kaasunkäyttöön. Vauhtia on oltava reilusti, koska sen hidastuessa vene lähtee heti ajautumaan tuulen vaikutuksesta. Isollakaan purjeveneellä tätä ongelmaa ei ole samassa mittakaavassa. Ajautuminen on paljon hallitumpaa. Se voi kuitenkin riistäytyä käsistä, jos kaasun käyttö on vaikka poijusta lähdössä varovaista. Suurin ero on että purjevene lähtee pyörähtämään, jos sivutuulesta lähdetään pakittamaan liian hitaasti. Silloin on vaarana, että keula-ankkuri tulee naapurin kyljestä läpi. Samassa tilanteessa moottorivene ajautuu suoraan sivulle. Lähtö sivutuulessa on tilanne, jossa keulapotkurista on minulle ollut eniten hyötyä. Sillä saa korjattua keulan kääntymistä naapuriveneen päälle. Tilanteen voi tietenkin hallita ilmankin keulapotkuria ottamalla paljon vauhtia, käyttämällä juoksuköyttä keulasta tai hivuttautumalla naapurin kylkeä pitkin. Ongelmat kuitenkin alkavat helposti, kun poijuhaka ei heti irtoakkaan ja vene täytyy pysäyttää sen irrottamiseksi. Sitten ollaan jo poikittain poijuköysien päällä.
"Jos kierroksia tarvitaan lisaa niin se onnistuu helposti puristamalla touveja rummun karhennustq vasten. Se estaa luiston. Jos tarvitsee loysata esim kovassa vedossa olevaa spinnun takagaijaa niin sama tekniikka. Ei pureta touveja vaan kasi rummulle puristamaan ja kaantamaan niin 6 cm loysays sujuu kontrolloidusti."
Minkähän takia painat köyttä rummulle kädellä, etkä käytä siihen kengänpohjaa?!?
Jälkimmäiseen ei tule palovammoja koskaan, vaikka köysi luistaa, ja on helppoa painaa tarvittaessa vaan kovempaa lämmöntuotosta välittämättä.
Lopuksi ihmettelen millä perusteella preventteri estäisi puomin katkeamisen. Kyllä se estää vaan puomin kääntymisen puolelta toiselle. Katkeaminen tai sen välttäminen riippuu ihan siitä miten vahvasti preventteri on kiinni puomissa, ja missä kulmassa se puomiin nähden on.
Saat vapaasti käyttää kengänpohjaa vinssin köysien säädössä. En ole kokeillut eikä vanha ruhoni taivu.
Miksikö painan vinssirummun touveja kädellä?. Selitetään uudelleen: estää köyden luiston eikä pala käsi. Kokeile ensi kesänä jos ei ole tuttua.
Olen juuri päättänyt 6000 nm preventteripurjehduksen Turkista Karibialle. Preventerillä on monta käyttöä mutta puomin katkeamisen esto toimii siten, että preventeri kiinnitetään puomin päähän, ehdottomasti ei keskelle. Kaikki näkemäni puomijarrut ovat olleet kiinni puomi puolivälissä. Silloin kikkataljan sekä puomijarrun voimat kohdistuvat keskiosaan. Vahinkojiipissä tai puomin osuessa veteen broutsissa on puomia katkaisevan voiman momenttivarsi varsin erilainen. Puomijarrulla katkaistuja puomeja olen aikaisemmin arkissa nähnyt mm First 40 ja yksi maksi. Viime viikolla kävin juttelemassa s/y Captain Coockin (Maxi 1300) kipparin kanssa. Olivat ajaneet genoa virsarilla iso mutta pimeässä menettänet hallinnan. Spinnupuomi poikki alagaian puuttuessa ja ison puomi keskeltä poikki preventerin puuttuessa ilman, että osui veteen. Preventteri pitää puomin paikallaan. Vahinkojiipissä heilahtaa vain purje, mikä voi kyllä hajota mutta puomi, levanki tai gooseneck tuskin koskaan.
Nyt puhutaan siis kovatuulisesta myötätuulipurjehduksesta. Suomen saaristossa ilman puomin katkaisuriskiä mutkitellessa käyttäisin ehkä mieluumin puomijarrua. Mutta ne eivät ole sama asia, kuten monet luulevat.