Nykymaailma on täynnä lemmikkejä. Lemmikkiruoka, lemmikkilaulu, lemmikkieläin. Lemmikkilapsi. Lemmikkielämä. Kaikki pyörii ihmisen oman persoonan ympärillä- ei väliä, mistä tehdään lemmikki, tärkeintä on se, että MINULLA on jotain, josta pidän juuri minä. Miksi oma itsensä on ihmiselle niin tärkeätä? Etsiikö hän aina jotain itseään varten? Vai haluaako hän täyttää yksinäisyytensä itsellään? Kun leikimme lemmikin kanssa, leikimme itsensä kanssa.
Ihmistä ei ole luotu yksinäisyyteen, mutta kun kapitalismi heitti, ettei ihminen pysty kehittymään, ja aloitti samalla tekniikan valtavan kehityksen, tuli selväksi, että tekniikan kehittyessä ihminen jää taakse, ja ihminen suuttui tästä jälkeenjääneisyydestään ja pisti kaikki välit poikki kaltaistensa kanssa. Mutta- ihminen on aina ihminen, hän on elävä, ja niin kauan kun hän elää, hän rakastaa elävää. Ihmisen on pakko olla jonkun kanssa, ja hän alkaa etsiä kaveria itsestään, mutta oma itse sellaisenaan muistuttaa niin paljon todellista ihmistä- kaipaavaa, rakastavaa, KEHITTYVÄÄ- juuri sellaista, millaista kapitalismi on kieltänyt olemasta olemassa... Ja hän kuulee mainosta: "Osta lemmikin!" Ja hän ostaa, ja nyt hänellä on oma pikku itsensä, mutta paljon yksinkertaisempi, sopivan ovela, jotta pystyy hankkimaan tai-mikä vielä parempi- vastaanottamaan ruoan, leikkimään hyppivän langanpäädyn kanssa ja näyttämään kynsiään ja hampaitaan silloin, kun joku vahvempi lemmikki vie luun edestään- eli se on juuri sellainen pikku oma itsensä, jota kapitalismi sallii itselleen hemmoteltavaksi- sitä paitsi se sopii täydellisesti joululahjaksikin! Ei tarvitse enää hankkia lapsiakaan- ne on liian kalliita - ja jos hankitaan, niin tehdään lapsestakin lemmikin. Sitä paitsi lapsen hankkiminen on epähumaania touhua- sehän juuri tuleekin kärsimään, kun neljävuotiaana hänen edessään tulee elämänsä tärkein kysymys- TULEEKO HÄNESTÄ MIES VAI NAINEN? Tästä kysymyksestä alkaa suuri- ja todellisuudessa loputon- rivi uusia kysymyksiä: viisivuotiaana hänen täytyy päättää, onko hän homo vai lesbo, ja onko hän lesbonainen vai lesbomies vai homomies vai homonainen? Ja jos hän ei ole mitään näistä, hänen täytyy ehkä kääntyä psykiatrin puoleen saadakseen tietää muista seksuaalisuuden muodoista, kuten nekrofiliasta, zoofiliasta jne. Nämä eivät välttämättä ole psyykkisiä sairauksia, jos ne eivät liity muuhun vakavaan identiteettikriisiin, kuten esim. heteroseksuaalisuuteen tai henkiseen itsekehitykseen ( mihin marksismi usein yllyttää. Marksismi ei välttämättä ole huono asia, kunhan se ei liity mitenkään muuhun vakavaan rikollistoimintaan, kuten stalinismiin ja putinismiin). Sitten kuusivuotiaana alkaa varsinainen seksuaalisuuden harjoittaminen, ja siinä vasta onkin valinnan aika, kun vaihtoehtoja on 1001- tai kenties enemmänkin viime vuosien uusien tulokkaiden- zoofilian ja nekrofilian ansiosta... Joka kerralla vaihtoehtojen määrä kasvaa epälineaarisesti, ja valinta on tehtävä nopeasti, jotta ehtii vielä käydä ostoksilla ja ulkoiluttaa koira henkisten ylikuormittumisten joukossa. Ei, kuka olen?-valinta on liian ankara vaihtoehto ihmiselle. Toinen vaihtoehto on olla olematta kokonaan- ja niin se on parempi lapsellekin. OLLAKO VAI EIKÖ OLLA- siinä on nykyihmisten tärkein kysymys. "EI OLLA"- on kapitalismin vastaus. Riittää, että lemmikki on.
Tällaistako todella halusimme? Ihmiset, mitä luulette?
Ihmistä ei ole luotu yksinäisyyteen, mutta kun kapitalismi heitti, ettei ihminen pysty kehittymään, ja aloitti samalla tekniikan valtavan kehityksen, tuli selväksi, että tekniikan kehittyessä ihminen jää taakse, ja ihminen suuttui tästä jälkeenjääneisyydestään ja pisti kaikki välit poikki kaltaistensa kanssa. Mutta- ihminen on aina ihminen, hän on elävä, ja niin kauan kun hän elää, hän rakastaa elävää. Ihmisen on pakko olla jonkun kanssa, ja hän alkaa etsiä kaveria itsestään, mutta oma itse sellaisenaan muistuttaa niin paljon todellista ihmistä- kaipaavaa, rakastavaa, KEHITTYVÄÄ- juuri sellaista, millaista kapitalismi on kieltänyt olemasta olemassa... Ja hän kuulee mainosta: "Osta lemmikin!" Ja hän ostaa, ja nyt hänellä on oma pikku itsensä, mutta paljon yksinkertaisempi, sopivan ovela, jotta pystyy hankkimaan tai-mikä vielä parempi- vastaanottamaan ruoan, leikkimään hyppivän langanpäädyn kanssa ja näyttämään kynsiään ja hampaitaan silloin, kun joku vahvempi lemmikki vie luun edestään- eli se on juuri sellainen pikku oma itsensä, jota kapitalismi sallii itselleen hemmoteltavaksi- sitä paitsi se sopii täydellisesti joululahjaksikin! Ei tarvitse enää hankkia lapsiakaan- ne on liian kalliita - ja jos hankitaan, niin tehdään lapsestakin lemmikin. Sitä paitsi lapsen hankkiminen on epähumaania touhua- sehän juuri tuleekin kärsimään, kun neljävuotiaana hänen edessään tulee elämänsä tärkein kysymys- TULEEKO HÄNESTÄ MIES VAI NAINEN? Tästä kysymyksestä alkaa suuri- ja todellisuudessa loputon- rivi uusia kysymyksiä: viisivuotiaana hänen täytyy päättää, onko hän homo vai lesbo, ja onko hän lesbonainen vai lesbomies vai homomies vai homonainen? Ja jos hän ei ole mitään näistä, hänen täytyy ehkä kääntyä psykiatrin puoleen saadakseen tietää muista seksuaalisuuden muodoista, kuten nekrofiliasta, zoofiliasta jne. Nämä eivät välttämättä ole psyykkisiä sairauksia, jos ne eivät liity muuhun vakavaan identiteettikriisiin, kuten esim. heteroseksuaalisuuteen tai henkiseen itsekehitykseen ( mihin marksismi usein yllyttää. Marksismi ei välttämättä ole huono asia, kunhan se ei liity mitenkään muuhun vakavaan rikollistoimintaan, kuten stalinismiin ja putinismiin). Sitten kuusivuotiaana alkaa varsinainen seksuaalisuuden harjoittaminen, ja siinä vasta onkin valinnan aika, kun vaihtoehtoja on 1001- tai kenties enemmänkin viime vuosien uusien tulokkaiden- zoofilian ja nekrofilian ansiosta... Joka kerralla vaihtoehtojen määrä kasvaa epälineaarisesti, ja valinta on tehtävä nopeasti, jotta ehtii vielä käydä ostoksilla ja ulkoiluttaa koira henkisten ylikuormittumisten joukossa. Ei, kuka olen?-valinta on liian ankara vaihtoehto ihmiselle. Toinen vaihtoehto on olla olematta kokonaan- ja niin se on parempi lapsellekin. OLLAKO VAI EIKÖ OLLA- siinä on nykyihmisten tärkein kysymys. "EI OLLA"- on kapitalismin vastaus. Riittää, että lemmikki on.
Tällaistako todella halusimme? Ihmiset, mitä luulette?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.