Siis ihan kaikille ja tasapuolisesti.
Oma jouluni menee perheen parissa. Hautuumaalla käynti, joulusapuskat, jokunen lahja, yhdessäoloa, ulkoilua kun maha väkisin muuten venyy joulun aikaan. Lukemista tietty.
Tulin itse hyvälle joulumielelle eilen, kun katselin tv:sta venäläisen ja kaiketi osin autistisen 22 vuotiaan Olegin elämää ruotsalaisdokumentissä. Olegin äiti patisti poikaansa vaikka mille kursille, että tämä ryhdistyisi, hankkisi tyttöystävän ja lähtisi pois kotoa elämään omaa elämäänsä. No, tämä osuus sinänsä oli vähän haikeaa ja surullistakin katseltavaa, kun miehellä ei ollut oikein omaa potkua mihinkään ja äiti oli typerys (isoäidillä sen sijaan oli järkeä päässä).
Hyvä mieli tuli tämän Olegin teatteriharrastuksessa mukana olleesta Tanjasta. Tämän Tanjan tapaisia empaattisia, viisaita ja kerta kaikkiaan upeita ihmisiä toivoisi olevan enemmän. Jos me ihmiset olisimme venäläisen Tanjan kaltaisia, mitään ongelmia ei olisi. Sitäpaitsi tuollainen tumma ja kaunis tyttö on varmaan kaikin puolin jokaisen poikamiehen unelma. Tanja halusi olla Olegin ystävä, jopa tyttöystävä. Se ei ollut helppoa, koska Oleg halusi torjua Tanjan lähentelyt. Jos tuollainen tyttö olisi tullut flirttailemaan silloin kun olin itse nuori, se olisi ollut menoa kerta laakista. Ehkäpä Oleg sai Tanjansa. Se jäi vähän epäselväksi, miten siinä kävi, mutta toivotaan, että meni hyvin. Tanja oli kuin nämä hyvän joulumielen mainokset.
Jos venäläisestä Tanjasta jäi todella hyvä mieli, se oli sitten aamulla kadoksissa, kun tuli uutinen tästä Berliinin terrori-iskusta. Kontrasti hyvän ja pahan välillä oli todella suuri. Kyllä sitä usein ihmettelee, että mikä ihmisiä oikein riepoo, kun tuollaista väkivaltaa on. Kai se on niin vahvasti geeneissä.
Hyvää Joulua!
Oma jouluni menee perheen parissa. Hautuumaalla käynti, joulusapuskat, jokunen lahja, yhdessäoloa, ulkoilua kun maha väkisin muuten venyy joulun aikaan. Lukemista tietty.
Tulin itse hyvälle joulumielelle eilen, kun katselin tv:sta venäläisen ja kaiketi osin autistisen 22 vuotiaan Olegin elämää ruotsalaisdokumentissä. Olegin äiti patisti poikaansa vaikka mille kursille, että tämä ryhdistyisi, hankkisi tyttöystävän ja lähtisi pois kotoa elämään omaa elämäänsä. No, tämä osuus sinänsä oli vähän haikeaa ja surullistakin katseltavaa, kun miehellä ei ollut oikein omaa potkua mihinkään ja äiti oli typerys (isoäidillä sen sijaan oli järkeä päässä).
Hyvä mieli tuli tämän Olegin teatteriharrastuksessa mukana olleesta Tanjasta. Tämän Tanjan tapaisia empaattisia, viisaita ja kerta kaikkiaan upeita ihmisiä toivoisi olevan enemmän. Jos me ihmiset olisimme venäläisen Tanjan kaltaisia, mitään ongelmia ei olisi. Sitäpaitsi tuollainen tumma ja kaunis tyttö on varmaan kaikin puolin jokaisen poikamiehen unelma. Tanja halusi olla Olegin ystävä, jopa tyttöystävä. Se ei ollut helppoa, koska Oleg halusi torjua Tanjan lähentelyt. Jos tuollainen tyttö olisi tullut flirttailemaan silloin kun olin itse nuori, se olisi ollut menoa kerta laakista. Ehkäpä Oleg sai Tanjansa. Se jäi vähän epäselväksi, miten siinä kävi, mutta toivotaan, että meni hyvin. Tanja oli kuin nämä hyvän joulumielen mainokset.
Jos venäläisestä Tanjasta jäi todella hyvä mieli, se oli sitten aamulla kadoksissa, kun tuli uutinen tästä Berliinin terrori-iskusta. Kontrasti hyvän ja pahan välillä oli todella suuri. Kyllä sitä usein ihmettelee, että mikä ihmisiä oikein riepoo, kun tuollaista väkivaltaa on. Kai se on niin vahvasti geeneissä.
Hyvää Joulua!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.