Varma niistä tunteista?
Kauanko olet ollut
Lumiukontunneelämä
25739
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
9 vuotta jo.
omistani n. 4 vuotta.
Sama aika.
alusta asti
Heinäkuusta lähtien. Sun tunteista ehkä viikon.
Tämän vuoden helmikuusta asti. Sitä aikaisemminkin kyllä pidin hänestä kovasti.
Puolitoista vuorokautta, siis silmänräpäyksen, toisaalta hyvin pitkään, siitä lasken tosiasteisen reaalipusutteluarvon niin hmm miksi sulla on nuhainen nenä?
Tosiaikainen hahahahahhahahhaha pakahdun nauruun, en usko enää tosiaikaiseen toimintaan ............................................................. katsotaan, ovisilmästä
Matti Rönkä julmasti teeveelupatarkastajan henkilökorttia ovisilmälle esittäen! Shit!
Tunnen miten lämmin paska alkaa valua pitkin Unojeni punttia, suoraan vastalakatulle parketille, se siitä kiillosta totesin, minä pelkään, pelkään elää
olette aivan mielisairaita no eipäs nyt revitellä, tämä ei ole Pelkokerroin,
unelmien hevosmiestyttö, unelmien rantarosvonraiskaajatyttö, unelmien husuttelija ananasakäämi kepittäjätär suoraan mielikuviteksen tuoltapuolen, varjoisten kujien kätköistä revitty lihat paljaaksi revittynä ja nännissä voitteko kuvitella se pentele kuljetti rapua ja sen ravun perässä tuli kokonainen rihmasto pieniä
ajatuksia joista sitten napsitte mitä ehditte kunnes syke sammuu
Kauan.
Mutta tähän näyttääkin nyt tulevan uusi ihminen puhelemaan mukavia.
(Josko sinä vaan jatkat sitä vatulointiasi, ja tunteidesi sulattelua, niin kuin tähänkin asti.)
Ehkä kannattaisi itse tehdä asialle jotain sitten?
Aina kannattaa toimia eikä meinata.
Tarpeeksi kauan.
Alussa en vain uskaltanut sitä täysin tunnustaa.
Kiertelin, väistelin, kaartelin, vältteli, estelin niitä jo pitkään.
Sitten jossain vaiheessa sitä alkoi vaan tulla läpi niinkuin pato alkaisi murtua useammasta kohti yhtäaikaa. Veden sijaan sieltä kuitenkin tulee valoa ja sydän kehä alkaa tuntua sulalta.
Noin kaksi viikkoa sitten oli pakko luovuttaa.
Nyt sulattelen sitten sitä pettymystä.
Ikävää kuultavaa. Tiedän miltä tuo tuntuu :(
No voi harmi. Ehkä me selvitään. Joulun aika on pahin, ehkä se helpottaa sitten ensi vuoden puolella kevättä kohti mentäessä.
Selvitään me :)
Sen vuoden lopussa, jona tapasimme, jouduin tunnustamaan tilanteen itselleni. Olin rakastunut yksipuolisesti ja täysin vastoin ajatuksiani. Sitten pitikin olla kuin ei oliskaan, koska varattuun ei saa koskea.
Noin kolmekymmentä vuotta.
Syvä niiaus ja arvostus sinulle kun Elämäsi Nainen/Mies on olemassa. Tuota arvostan suuresti!
What? Ei ole tunteita. Olen tunnekylmä.
Elokuusta lähtien, mutta rakkaus on tunne samoin kuin nälkäkin ja molemmat voi työntää taka-alalle. Tunne ei silti kuole vaan elää hyvinkin voimakkaana ja piinaavana.
Näin on. Eikä se parane täällä. Vai onko kyseessä joku muu tunne kuin rakkaus?
Kuka osaa koko tunteitten skaalan avata, tuskin kukaan.
Samaa mieltä. Hän, joka tunteet herätti en ole nähnyt elokuun jälkeen mutta tunne on edelleen läsnä. Taka-alalla mutta joskus pulpahtaa pintaan. Ei ollut mitään syytä jatkaa erilaisten tulevaisuuden haaveiden vuoksi mutta silti ajatus "ei tän näin pitänyt mennä" on niinä hetkinä enemmän kuin sietämätön.
Ensikatseesta....<3.
Syksy 2016