Mitähän sitä pitäisi ihmisen ajatella entisestä avopuolisostaan kun on hänen koiriaan vuosia hoitanut kuin omiaan, ne kovin rakkaiksi kokenut ja niitä eronkin jälkeen melko pitkään hoitanut. Täysin selvästi sanoin vuosi sitten että haluaisin hyvästellä vielä ennen viimeistä piikkiä kun kovin ikääntyneitä jo olivat.
Sitä sai nyt kuulla että toinen onkin jo kesällä lopetettu.. Ei edes vaivautunut ilmoittamaan että koira on kuollut. Tutulta sain sen kuulla. Ei se ole edes yhtään pahoillaan ettei kertonut. Niitä molempia koiria olen ikävöinyt joka ikinen päivä. Pistää miettimään millainen ihminen noin toimii.
Eihän tuo sikäli yllätä että tuo sama ex oli varsin ilkeä suhteessa monesti vuosien varrella. Uhkaili erolla ja muilla miehillä heti ensimmäisessä riidassa, vähätteli minua ja haukkui että olisin huono isä kun en heti alussa samaan aikaan halunnut tenavia kuin hän halusi.
Alkoi lopulta hääräämään minun selkäni takana uutta suhdetta samaan aikaan kun suunnitteli minun kanssani remonttia omakotitaloon ja yhteistä koiraa isolle pihalle juoksentelemaan.
Aika häikäilemätöntä touhua minusta. Tuo vähän samankaltainen nopea ukonvaihtokuvio on kuulemma toistunut jo puolenkymmentä kertaa ennen minua.
Sikäli arveluttaa vaan tuollainen ihminen kun muistaa että hän itse kertoi lapsena sekoittaneensa puhdistusainetta isänsä ruokaan.. Harmitteli ettei tuo vihaamansa isä edes kipeäksi tullut.
Minä ihmettelin mistä tuollainen viha kumpuaa ja mitä hirveyksiä tuo isä tyttärelleen tehnyt. Näin jälkeenpäin hiukan kyselin läheisiltään hänen lapsuudesta/nuoruudesta niin tuo isä on kuulemma ainoa perheessä joka vähän on yrittänyt kuria pitää mutta tämä tenava ei mihinkään sääntöihin suostunut.
Tuo isä on muutaman vuoden oman sivusta vierailuilla näkemäni kokemuksen mukaan liiankin lempeä. Koiria hoitivat välillä niin päästivät ne ihan herroiksi olemaan ja räksyttämään ilman mitään komentoa. En osaa niin pirullisena pitää kuin tuo ex väittää, eikä osaa kukaan muukaan keitä olen jututtanut. Aina on minulle vain kehunut tytärtään ja avustaa tätä myös rahallisesti vaikkei edes tarvetta olisi ollut.
Siskonsa kertoi exäni olleen häntä kohtaan nuorena väkivaltainen ja mielestään tarvinneen jonkinlaista vihanhallintaterapiaa jo lapsena. Ex inhoaa myös tuota siskoaan kun tämä on häntä joulupöydässä moittinut joskus vuosia sitten. Ihmeellistä pitkävihaisuutta suht.pienestä asiasta.
Tuo ex oli eräässä vaiheessa myös kiinnostunut netissä pyörimään jollain murhafoorumilla lukemassa juttuja.
Sitä kun nykypäivänä kaikenlaista tapahtuu niin pakostakin miettii tällaisen ihmisen mielenmaisemaa vaikken hänen olekaan kuullut uhkaavan ketään tai mitään suunnittelevan.
Erittäin kova vihareaktio hänellä tulee kuitenkin jos jonkun kokee häntä tytöttelemällä vähättelevän puheissaan. On myös itse sanonut ettei koskaan olisi päässyt alalle jossa työskentelee ellei olisi valehdellut pääsykokeiden persoonallisuustesteissä. Älykäs ja erittäin hyvä ollut koulussa.
Tuntuu ettei sillä ole ainuttakaan ystävää, ainoastaan lähisukulaisia joihin yhteyttä pitää ja työkavereita.
Minulle on jäänyt useammastakin valheesta kiinni muttei koskaan myönnä valehdelleensa vaan vetoaa muistamattomuuteensa tms. Ikinä en ole kokenut hänen olevan mistään haukkumisistaan pahoillaan, saati sitten että olisi pyytänyt niitä jälkeenpäin nöyrästi anteeksi. Sanoo vain tehneensä ja sanoneensa niin kun on ollut minulle vihainen. Sanoi ettei halua olla ketään kohtaan niin paska kuin minua kohtaan on ollut. Ei koe kuitenkaan pettäneensä minua millään tavalla.
Välillä oli masentunut ja itsetuhoinen. Minä muutaman kerran aikoinaan otin siltä avaimet pois kun uhkaili ajella rekkaa päin. Kävi jossain terapiassa noin kerran kuussa vuosia juttelemassa ja tietää kyllä itsekin ettei ihan terve taida olla.
Olipahan sellainen kokemus että mielestäni ihan jokaiselle ihmiselle pitäisi tehdä säännöllisesti perusteellinen mielentilatutkimus valheenpaljastustestien kera ja tulosten tulisi olla kaikkien luettavissa. Voisi valita vähän tarkemmin. Tai jos ottais vaan koiran.
Sitä sai nyt kuulla että toinen onkin jo kesällä lopetettu.. Ei edes vaivautunut ilmoittamaan että koira on kuollut. Tutulta sain sen kuulla. Ei se ole edes yhtään pahoillaan ettei kertonut. Niitä molempia koiria olen ikävöinyt joka ikinen päivä. Pistää miettimään millainen ihminen noin toimii.
Eihän tuo sikäli yllätä että tuo sama ex oli varsin ilkeä suhteessa monesti vuosien varrella. Uhkaili erolla ja muilla miehillä heti ensimmäisessä riidassa, vähätteli minua ja haukkui että olisin huono isä kun en heti alussa samaan aikaan halunnut tenavia kuin hän halusi.
Alkoi lopulta hääräämään minun selkäni takana uutta suhdetta samaan aikaan kun suunnitteli minun kanssani remonttia omakotitaloon ja yhteistä koiraa isolle pihalle juoksentelemaan.
Aika häikäilemätöntä touhua minusta. Tuo vähän samankaltainen nopea ukonvaihtokuvio on kuulemma toistunut jo puolenkymmentä kertaa ennen minua.
Sikäli arveluttaa vaan tuollainen ihminen kun muistaa että hän itse kertoi lapsena sekoittaneensa puhdistusainetta isänsä ruokaan.. Harmitteli ettei tuo vihaamansa isä edes kipeäksi tullut.
Minä ihmettelin mistä tuollainen viha kumpuaa ja mitä hirveyksiä tuo isä tyttärelleen tehnyt. Näin jälkeenpäin hiukan kyselin läheisiltään hänen lapsuudesta/nuoruudesta niin tuo isä on kuulemma ainoa perheessä joka vähän on yrittänyt kuria pitää mutta tämä tenava ei mihinkään sääntöihin suostunut.
Tuo isä on muutaman vuoden oman sivusta vierailuilla näkemäni kokemuksen mukaan liiankin lempeä. Koiria hoitivat välillä niin päästivät ne ihan herroiksi olemaan ja räksyttämään ilman mitään komentoa. En osaa niin pirullisena pitää kuin tuo ex väittää, eikä osaa kukaan muukaan keitä olen jututtanut. Aina on minulle vain kehunut tytärtään ja avustaa tätä myös rahallisesti vaikkei edes tarvetta olisi ollut.
Siskonsa kertoi exäni olleen häntä kohtaan nuorena väkivaltainen ja mielestään tarvinneen jonkinlaista vihanhallintaterapiaa jo lapsena. Ex inhoaa myös tuota siskoaan kun tämä on häntä joulupöydässä moittinut joskus vuosia sitten. Ihmeellistä pitkävihaisuutta suht.pienestä asiasta.
Tuo ex oli eräässä vaiheessa myös kiinnostunut netissä pyörimään jollain murhafoorumilla lukemassa juttuja.
Sitä kun nykypäivänä kaikenlaista tapahtuu niin pakostakin miettii tällaisen ihmisen mielenmaisemaa vaikken hänen olekaan kuullut uhkaavan ketään tai mitään suunnittelevan.
Erittäin kova vihareaktio hänellä tulee kuitenkin jos jonkun kokee häntä tytöttelemällä vähättelevän puheissaan. On myös itse sanonut ettei koskaan olisi päässyt alalle jossa työskentelee ellei olisi valehdellut pääsykokeiden persoonallisuustesteissä. Älykäs ja erittäin hyvä ollut koulussa.
Tuntuu ettei sillä ole ainuttakaan ystävää, ainoastaan lähisukulaisia joihin yhteyttä pitää ja työkavereita.
Minulle on jäänyt useammastakin valheesta kiinni muttei koskaan myönnä valehdelleensa vaan vetoaa muistamattomuuteensa tms. Ikinä en ole kokenut hänen olevan mistään haukkumisistaan pahoillaan, saati sitten että olisi pyytänyt niitä jälkeenpäin nöyrästi anteeksi. Sanoo vain tehneensä ja sanoneensa niin kun on ollut minulle vihainen. Sanoi ettei halua olla ketään kohtaan niin paska kuin minua kohtaan on ollut. Ei koe kuitenkaan pettäneensä minua millään tavalla.
Välillä oli masentunut ja itsetuhoinen. Minä muutaman kerran aikoinaan otin siltä avaimet pois kun uhkaili ajella rekkaa päin. Kävi jossain terapiassa noin kerran kuussa vuosia juttelemassa ja tietää kyllä itsekin ettei ihan terve taida olla.
Olipahan sellainen kokemus että mielestäni ihan jokaiselle ihmiselle pitäisi tehdä säännöllisesti perusteellinen mielentilatutkimus valheenpaljastustestien kera ja tulosten tulisi olla kaikkien luettavissa. Voisi valita vähän tarkemmin. Tai jos ottais vaan koiran.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.