Sudensielu
Myrskytuuli kuiskaten lumisia kantoja heiluttaa
metsän aukioon hämärään, unesi taas kantaa
joku voima tuntematon sinut tänne jälleen toi
salaperäiset silmät pimeydessä sinua tarkkaillen
tunnen sydämmen lyöntisi, raskaan hengityksesi
sinähän vapiset, sinä pelkäät
tunnen miten lämmin veri suonissasi kiehuaa
kohtaloasi olet saapunut odottamaan
näet minut muistissasi, kyynelissäsi heijastuu
kiiltävät silmäni, veitsenterävät hampaani
ja voimakkaiden käpälieni kynnet mieltäsi raiskaa
yö sinusta jälleen epävarman pikkutytön tekee
mutta tähtitaivaan alla takkisi kuitenkin avaat
kuuletko äänen? vai onkohan se tuuli
joka tuolla riepoo latvoja valkoisia?
et liiku, tummat hiuksesi tuulessa heittelehtii
huulesi avaat, silmäsi suljet
sydänlyöntisi ylttyy ja silmät kun avaat
siinä hetkessä pimeydestä liikkuu varjo
muoto joka lumipyryisen tuulen siivittämänä
yli aukion sinua kohden hyökkäävästi juoksee
näet silmäni, nuo jotka ajatuksissasi pelottaa
minä lähestyn, kätesi täristen sivuillesi nostat
vedät henkeäsi, sydämmesi pysähtyy
minä hyppään, heittäydyn ja kaadan sinut
hankeen lumivalkoiseen pehmeään laskeudut
kielelläni karkealla, sinun kasvojasi nuolen
huutavan kiljaisun onnellisen, sinä annat
ja hetkessä toiseksi muutut
mikä taika ulkopuoltasi kaunista muokkaa?
me olemmekin aivan samaa haavaa,
kaksi kiiltävän karvaista naamaa
joko ymmärsit vastauksen tämän arvoituksen?
kaksi suttahan aukion turvassa kohtaavat jälleen
ja siis kohti tähtitaivasta sinistä kaksi
yhteensolmittua sydäntä yhdessä ulvoen laulaa.
Myrskytuuli kuiskaten lumisia kantoja heiluttaa
metsän aukioon hämärään, unesi taas kantaa
joku voima tuntematon sinut tänne jälleen toi
salaperäiset silmät pimeydessä sinua tarkkaillen
tunnen sydämmen lyöntisi, raskaan hengityksesi
sinähän vapiset, sinä pelkäät
tunnen miten lämmin veri suonissasi kiehuaa
kohtaloasi olet saapunut odottamaan
näet minut muistissasi, kyynelissäsi heijastuu
kiiltävät silmäni, veitsenterävät hampaani
ja voimakkaiden käpälieni kynnet mieltäsi raiskaa
yö sinusta jälleen epävarman pikkutytön tekee
mutta tähtitaivaan alla takkisi kuitenkin avaat
kuuletko äänen? vai onkohan se tuuli
joka tuolla riepoo latvoja valkoisia?
et liiku, tummat hiuksesi tuulessa heittelehtii
huulesi avaat, silmäsi suljet
sydänlyöntisi ylttyy ja silmät kun avaat
siinä hetkessä pimeydestä liikkuu varjo
muoto joka lumipyryisen tuulen siivittämänä
yli aukion sinua kohden hyökkäävästi juoksee
näet silmäni, nuo jotka ajatuksissasi pelottaa
minä lähestyn, kätesi täristen sivuillesi nostat
vedät henkeäsi, sydämmesi pysähtyy
minä hyppään, heittäydyn ja kaadan sinut
hankeen lumivalkoiseen pehmeään laskeudut
kielelläni karkealla, sinun kasvojasi nuolen
huutavan kiljaisun onnellisen, sinä annat
ja hetkessä toiseksi muutut
mikä taika ulkopuoltasi kaunista muokkaa?
me olemmekin aivan samaa haavaa,
kaksi kiiltävän karvaista naamaa
joko ymmärsit vastauksen tämän arvoituksen?
kaksi suttahan aukion turvassa kohtaavat jälleen
ja siis kohti tähtitaivasta sinistä kaksi
yhteensolmittua sydäntä yhdessä ulvoen laulaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
not bad. Nod bad at all...