Olen yli viisikymppinen ja sain juuri diagnoosin, joka selvensi hyvin paljon sitä miten olen elämäni kokenut. Eli diagnoosi on ADD (keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriö ilman ylivilkkautta).
Olen aina pitäyt itseäni laiskana ja saamattomana sekä helposti periksi antavana. Olen aloittanut elämäni aikana lukuisia harrastuksia ja opintoja, joita en ole saattanut loppuun. Gradukin lojui puolivalmiina lähes viisi vuotta - en vaan saanut viimeisteltyä sitä, ennen kuin sitten vaan oli pakko. Olen ollut lukemattomissa työpaikoissa ja aina lähtenyt. Kyllästyn helposti asioihin ja ihmisiin. Olen "tuurijärjestelmällinen". Eli kotini saattaa olla järkyttävä kaaos kuukausia, kunnes jostain saan inspiraation ja alan tehokkaasti siivota. Tosin se yleensä jää jotenkin vajaaksi, saatan esim. unohtaa vaikkapa pölyimurin olohuoneeseen keskelle lattiaa viikoiksi. Minulla on keskimäärin paremmat tulot kuin suurella osalla vaikkapa naapurustoani. Siitä huolimatta onnistun unohtamaan laskujani ja saan maksuhäiriömerkintöjä siitä syystä. Kyse ei siis ole siitä etteikö minulla olisi rahaa tai en haluaisi maksaa. En vain saa aikaiseksi. Tämä on sellainen Story of My Life koostettuna.
Sitten aivan muussa yhteydessä törmäsin ADD-käsitteeseen. Kotiin tullessani sitten googlailin ja tajusin täyttäväni kriteerit. Laitoin ystävälleni viestiä, että olisikohan mahdollista testata. Hän on psykiatri ja työskentelee juuri näiden "kirjainyhdistelmä-ihmisten" parissa. Hän sanoi heti, että on monesti kohdallani epäillyt joko lievämuotoista ADD:tä tai Aspergeria. Hän hoiti minulle testaukset ja kyllähän se ihan kirkas kymppi oli ja diagnoosi tuli.
Hämmästyttävää kuinka poletit ropisivat kohdilleen tämän myötä. Nyt parhaillaan olen aloittamassa lääkitystä toiveikkaana, että se auttaisi minua tässä jumittamisessa ja keskittymisessä.
Millaisia kokemuksia muilla aikuisella iällä diagnoosin saaneilla on ja onko lääkehoidosta ollut apua - ja millä tavoin?
Olen aina pitäyt itseäni laiskana ja saamattomana sekä helposti periksi antavana. Olen aloittanut elämäni aikana lukuisia harrastuksia ja opintoja, joita en ole saattanut loppuun. Gradukin lojui puolivalmiina lähes viisi vuotta - en vaan saanut viimeisteltyä sitä, ennen kuin sitten vaan oli pakko. Olen ollut lukemattomissa työpaikoissa ja aina lähtenyt. Kyllästyn helposti asioihin ja ihmisiin. Olen "tuurijärjestelmällinen". Eli kotini saattaa olla järkyttävä kaaos kuukausia, kunnes jostain saan inspiraation ja alan tehokkaasti siivota. Tosin se yleensä jää jotenkin vajaaksi, saatan esim. unohtaa vaikkapa pölyimurin olohuoneeseen keskelle lattiaa viikoiksi. Minulla on keskimäärin paremmat tulot kuin suurella osalla vaikkapa naapurustoani. Siitä huolimatta onnistun unohtamaan laskujani ja saan maksuhäiriömerkintöjä siitä syystä. Kyse ei siis ole siitä etteikö minulla olisi rahaa tai en haluaisi maksaa. En vain saa aikaiseksi. Tämä on sellainen Story of My Life koostettuna.
Sitten aivan muussa yhteydessä törmäsin ADD-käsitteeseen. Kotiin tullessani sitten googlailin ja tajusin täyttäväni kriteerit. Laitoin ystävälleni viestiä, että olisikohan mahdollista testata. Hän on psykiatri ja työskentelee juuri näiden "kirjainyhdistelmä-ihmisten" parissa. Hän sanoi heti, että on monesti kohdallani epäillyt joko lievämuotoista ADD:tä tai Aspergeria. Hän hoiti minulle testaukset ja kyllähän se ihan kirkas kymppi oli ja diagnoosi tuli.
Hämmästyttävää kuinka poletit ropisivat kohdilleen tämän myötä. Nyt parhaillaan olen aloittamassa lääkitystä toiveikkaana, että se auttaisi minua tässä jumittamisessa ja keskittymisessä.
Millaisia kokemuksia muilla aikuisella iällä diagnoosin saaneilla on ja onko lääkehoidosta ollut apua - ja millä tavoin?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.