Mitä minun pitäisi tehdä?? Kun katson pikkuista vauvaani, minun tekisi mieli ravistella tai lyödä häntä tai kuristaa hänet. Kyllä pystyn olemaan ilman ajatuksiakin vähän aikaa, mutta kun esimerkiksi imetän vauvaa minusta tuntuu että haluan tappaa hänet ja pudottaa lattialle. Olen lyönytkin vauvaani ja pudottanut sylistä. Mitä teen? En haluaisi menettää vauvaani, mutta minun on pakko soittaa sossuille että tulevat hakemaan vauvani parempaan hoitoon. Muuten vielä joskus tapan hänet.
mitä teen??
huolestunut äiti
151291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hae apua heti !! Mene Ensikotiin tai pientenlasten vastaanottokotiin. Tai ota ainakin yhteys äitiisi heti. Tarvitset apua tilanteessasi selviytymiseen.
Tunteesi eivät ole normaaleja vaan oire jostakin. Mutta tälläisiä oireita vastasynnyttäneillä monesti on. Ei siis niitä tarvitse hävetä.
Ole hyvä ja lähde viimeistään aamulla etsimään apua em. paikoista. Haluathan pitää lapsesi ja saada hänelle parhaan hoidon.
Muista, että pientenlasten vastaanottokotiin meneminen tai ensikotiin meneminen ei ole este parisuhteelle. Lisäksi ihmiset siellä ovat salassapitovelvollisia.
Koeta jaksaa olla tekemättä mitään lapsellesi, kunnes saat apua. Onnea !
Menen huomenna hakemaan apua jostain. Rakastan todella lastani enkä halua satuttaa häntä. Lapsi on ensimmäiseni ja mieheni jätti minut 2 kuukautta ennen kuin lapsi syntyi. Rakastan lastani yli kaiken mutta en tiedä mikä minussa on. Haluan vauvalleni hyvän elämän enkä kamalaa äitiä niin kuin minä! =(
Hae heti apua jostain ja nopeasti!tilantesi on aika vakava ennne kun teet jotain lapsellesi ja kadut sitä loppuelämäsi.Olen itse myös kolmen lapsen äiti ja ahdistunut mutta en noin vakavasti,eikä minulle olisi tullu mielenikään tehdä pahaa lapsilleni.En syylistä sinua kumminkaan mutta hae APUA!! Toivottavsti saat apua ja pystyt nauttimaan lapsestasi ja äitiydestä.
Minä jäin yksin viikkositten ja nuorin on vuoden.Olen sairaslomalla töistä maesennuksesta mutta en häpeä sitä.Minäkin rakastan lapsiani yli kaiken ja en olisi halunnut eroa.
Huolestunut?
Oletko hakenut apua tai puhunut jollekin ajatuksistasi.
Ethän vain jatka arkipäivää puhumatta noista tunteistasi.Eivät ne ole sen kummempia kuin
ihmisten mutkikkaat ajatukset yleensä.Kaikkeen
voi saada apua ja tukea.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ennenkaikkea
rohkeutta olla avoin.Näin löydät rakkauden
itseesi ja siten myös lapseesi.
Jos ottaisit yhteyttä heti POLIISIIN tai HÄLYTYSKESKUKSEEN kun taas tulee sellainen olo että halut tehdä pikkuiselle jotain ja tietenkin kerro olotilastasi mitä tunnet lasta kohtaan,luulen että saat hyvin äkkiä apua tohon sun ongelmaasi.Tietenkin käy juttelemassa sosiaalitoimistossa ja lääkärissä asiasta,ja jos tavoitat lapsen isän niin ole rohkea ja kerro myös hänelle sun tilanne,koska jokainen isä välittää lapsestaan vaikka ei asu samassa taloudessa.Muista että kun apua pyydetään siinä ei ole mitään hävettävää eikä pelättävää.Sun ja lapsen parasta mä vaan toivon ja ajattelen,voimia ja kaikkea hyvää sulle ja pikkuiselle. ps.olisi kiva kuulla saitko apua siihen sun tilanteeseen. :)
muuten pyytäisin apua vauvan isältä, mutta asuu ulkomailla. Juttelin asiasta vanhemmilleni ja he ottivat pikkuiseni hoitoon heille. Olen jutellut eri ihmisille ja pikkuhiljaa rupean toivottavasti parantumaan ja saan vauvani takaisin kotiin ja voimme jatkaa normaalia elämää. Minulla on jo nyt hirveä ikävä vauvaani vaikka tiedän että minulle tulisi jossain vaiheessa tunne satuttaa häntä. Käyn katsomassa vauvaa joka päivä ja olen hänen luonaan muutaman tunnin kerrallaan mummin ollessa mukana. Vauva on ollut mummilassa 2 päivää ja kun olen ollut katsomassa häntä, en ole tuntenut mitään sellaista että minun pitäisi pikkuistani satuttaa. :)
Sinun täytyy hakea apua ammattiauttajalta ongelmiisi, pikimiten! On erittäin hyvä että sinulla on läheisiä ihmisiä ympärilläsi jotka tukevat ja auttavat sinua. Mutta tarvitset ehdottomasti jonkilaista terapiaa, et parane sillä että olet erossa lapsestasi. Se tilanne on vain lapsesi kannalta tällä hetkellä parempi, mutta ei sinun.
Jos sinua pelottaa se että lapsi otettaisiin huostaan niin soita vaikka nimettömänä neuvolaan tai johonkin päivystävään puhelimeen ja kysy neuvoa miten menetellä. Äiti, joka hakee apua ongelmiinsa on aina hyvä äiti. Lapsesi olisi tärkeää saada sinut takaisin terveenä. Hae ihmeessä apua! Jos menet omaan neuvolaasi, hän todnäk varaa ajan perheneuvolaan tai neuvolapsykologille. Tämä on palvelua joka on Sinua varten olemassa, käytä sitä siis.
Luulin että isä asuu suomessa no ei kait sillä niin väliä,pääasia että sulla on tukea ja luotettavia ystäviä joiden kanssa pystyy juttelemaan asioista mutta korostan että ottaisit yhteyttä ammattiauttajiin soita vaikka ensin nimettömänä jos tuntuun siltä,saat varmasti hyvää ja luotettavaa neuvoa,hekin ovat myös vaitioolovelvollisia elikkä voi ihan avoimesti jutella heidän kanssa.Se on hyvä että pikkuinen on äitisi luona ja olet käynyt katsomassa pikkuista.Näytä pikkuiselle ja muille että olet maailman paras äiti niin pikkuinenkin muistaa sinua vanhenpana,eiks niin? :)
OT:Jokainen isä ei ikävä kyllä välitä lapsestaan.Suurin osa isistä kyllä välittää lapsistaan, mutta on isiä, niin lasten kanssa asuvia kuin "etä-isiä", jotka eivät välitä lapsistaan. Eivät kaikki äiditkään välitä lapsistaan.
Tässä ei nyt kuitenkaan ole siitä kyse, etteikö lapsesta välitettäisi. Pienen lapsen äidin pitää välittää ja huolehtia myös itsestään, että pystyy hoitamaan lastaan turvallisesti.
PIENEN AVUTTOMAN LAPSEN TURVALLISUUS ON AINA ETUSIJALLA,JOS TIESIT SITÄ( LUKEKAA LEHDISTÄ MITÄ SILLOIN TÄLLÖIN ON TAPAHTUNUT ) HUOM! AINA KYSEESSÄ ON YKSINHUOLTAJA ÄITI ASIALLA. LAPSET TURVAAN ENSI JA SITTEN ÄITI TAI KUMPI NUT ONKAAN, LÄÄKÄRIIN JA SOSIAALITOIMISTOON ILMOITTAA TILANTEESTA NIIN KYLLÄ HOITOA SAADAAN,KETÄÄN EI JÄTETÄ YKSIN JA ILMAN HOITOA.
Heipä hei!
Olet tehnyt rohkeasti, kun olet lähtenyt hakemaan apua. Mutta tarvitset ihan ammattilaisen tukea, että varmasti saat setvittyä pääsi. Vaaka laudalla on nimittäin oma lapsesi.
Itse tunsin äidin, joka saattoi pahoinpitelyllään lapsensa hautaan puolenvuoden iässä. Hän itse ei uskaltanut myöntää ongelmaa eikä ottaa apua. Ja jostain syystä ammattiihmiset eivät suostuneet puuttumaan asiaan vaan jättivät loppujenlopuksi yksin.
Kannaltasi voi olla myös kyse pettymyksestä elämää, jonka kanavoit alitajuisesti vauvaan tai ihan mistä vaan. Mutta jos et käy läpi asiaa ei se katoa mihinkään.
Tsemppiä!
Olet oikealla tiellä ja lapsesi on saanut äidin, joka ajattelee häntä ja hänen parastaan.
kiitos kaikille avusta! Olen soittanut neuvolaan ja hakenut apua ammatti auttajilta. Olen jutellut heidän kanssaan asiasta. Menin yhdeksi yöksi vauvan luo mummille ja ei tapahtunut mitään, pidin jopa vauvaa sylissä eikä tullut mieleenkään satuttaa pikkuista :) Tunsin vain kuinka huono äiti olen ja halusin hyvittää sen hänelle.
No niin hieno juttu,ja ongelma tilaanteeseen kyllä aina löytyy auttajia kun rohkenet puhumaan niistä,kaikkea hyvää sulle ja pikkuiselle ja muista että äitiä muistetaan aina :) jatkan omaa elämää täällä hyvillä mielin kun kuulin että sulla ja pikkuisella on asiat ok.
Kiitos kaikille vielä kerran avusta! Pikkuiseni on muuttanut takisin kotiin ja kaikki on mennyt hyvin. Mielessäni ei ole kertaakaan käynyt että minun pitäisi lastani satuttaa. Mutta jos joskus sellainen tunne tulee, soitan äidilleni joka hakee vauvani heille ja itse menen puhumaan jollekkin ammatti auttajalle.
Hyvää talven jatkoa kaikille :)
Terveisin: Minä ja pikku-Aleksi :)