Kuinka kauan pitää taistella ja yrittää parantua, ennen kuin voi jo todeta, ettei ahdistus ja masennus ole mikään ohimenevä juttu? Sairastanut jo yli 15v... takana 10v hoitoja.. mikään ei auta.
Ikääkin alkaa jo olemaan.
Ikääkin alkaa jo olemaan.
Kuinka kauan
väsyttää000
12233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kunnes kuolema sut taistelusta erottaa. Raukka se joka kesken uupuu.
Miten olet jaksanut noin kauan, mistä olet saanut voimaa? Onko masennuksesi ollut kausittaista vai kokoaikaista? Entä onko se edes hetkittäin ollut lievää?
Yritin etsiä parannusta, mutta näin pitkän ajan jälkeen luulen, että se haave parenemisesta oli pelkästään vain fantasiaa.. ei sellaista parannusta ole, mistä tästä pääsisi eroon.. ja ollut kokoaikaista.
Myös itseäni koskien ajattelen sitä, että millä tavoin masentunut ihminen voi oppia elämään vaikeutensa kanssa. Niin moniin vaivoihin ja sairauksiin sopeutuminen on jokin lääke tyyliin 'hyväksy asiain tila ja elä asian kanssa', mutta itse en oikein osaa masennukseen ja ahdistukseen soveltaa. Se on just siinä, kun ei jaksa, siis mitään. Mikään ei kiinnosta. - Aloittajalle sanoisin, että odota hetki, hiukan paremmalta varmaan tuntuu, kun arkiviikot alkavat ja talvenselkä taittuu! Nythän on ollut kovasti raskasta ihan koko kansalla ja maailmallakin plus pimeää ja sateista. Herkät ihmiset varmaan erityisen kuormitettuja, sillä ulkoisiakin syitä löytyy, oman historian lisäksi. Itse käytän apuna myös rukousta, Jumalalle antautumista, jokaisena tuskaisena hetkenä. Se antaa turvaa.
Tuota samaa on sanottu jo 15v, eikä ole koskaan paremmalta tuntunut tai helpottanut. Tuntuu, että tuota sanotaan, koska ei ole muutakaan ehdotuksia enää.
En usko Jumalaan enkä rukoilisi sellaisen perään, joka on maailmaan luonut sairauksia ja kärsimystä.
Kannattaa uskoa itseensä ja omaan osaamiseensa.
Uskoa millä tavalla ja mihin osaamiseen?
En usko minäkään rukouksen voimaan ja Jumalan pelastukseen koska minulle Jumala on pelkkä satuolento. Olen ollut masentunut ja ahdistunut jo 10 vuotta eikä tämä koskaan lopu. Vaihtoehtoina ei ole kuin kärvistellä väkisin koko elämä tai sitten itsari.
Vielä ei ole rohkeus riittänyt tehdä itsemurhaa joten jatketaan rohkeuden keräämistä. Ehkä vielä jonain päivänä olen valmis päättämään päiväni kunhan sopiva hetki tulee.
Oletko kokeillut kaiken: sähkö, aivostimulaatio, ketamiini, litium, neuroleptit...?
Mulla ollut masennusjaksoja lukuisia ja edellinen oli niin paha, että olin sairaalassa monta kuukautta. Lääkkeistä ja terapiasta huolimatta masennus on aina tullut. En tiedä, miten olen selvinnyt, mutta pelkään ihan pirusti seuraavaa jaksoa. En tiedä, selviänkö siitä. Tulisilla hiilillä kävelyä tämä on. Onneksi mulla on aina myöhään iltaisin ollut pari tuntia sellaista helpompaa oloa, että olen pystynyt esimerkiksi katsomaan telkkaria ja syömään. Niiden voimalla on kestetty karmeat päivät. Bentsot ovat auttaneet jonkin verran, mutta niistä vierottauduin viimeeksi puoli vuotta.
Kaikki markkinoilla olevat lääkkeet on jo kokeiltu, mitkään ei auta... lääkäri vaan tahtoisi määrä montaa samaan aikaan käytettäväksi, vaikka mitkään ei ole toiminut ja saavat minusta vielä enemmän zombien.. ja jatkuvasti ne yrittää kysellä että kuulenko ääniä ym, vaikka en ole koskaan oireillut kuten skitsofreenikot tekee.. tuntuu, että haluavat löytää syyn miksi antaa vielä voimakkaampia lääkkeitä, vaikka kerran niitä kokeillessa oli todella huono kokemus nesimmäisen lääkkeen jälkeen (määräsivät jotain psykoosilääkkeitä nukkumiseen, vaikka minulla ei ole ollut psykoosinkaan oireita)
Alkaa olemaan jo pikku hiljaa sellainen olo, että mikä idea tässä enään on, elää elämää jota ei edes halua.
Mainitsemillasi mömmöillä voi päästä vaikka ikuiseen tilaan, missä mikään ei tunnu miltään eikä päässä paljon mitään liikukaan (=zombi).
Tuttu tunne. En tähän hätään osaa sanoa mitään mikä auttais, mutta yksin et ainakaan oo. Tuntuu, että täällä maailmassa jää jalkoihin kaikki vähänkin herkemmät... voimia <3