Eli tilanne on sellainen, että olen sopimattomasti ihastunut henkilöön joka on naimisissa enkä pidä tästä tunteesta yhtään. Omatuntoa soimaa, tuntuu että olen paska ihminen. En ole kuitenkaan tehnyt (vielä) mitään ihastuksen tunteen ohjaamana - joten itsekuri on sillä tavalla pitänyt.
Miten päästä tästä tunteesta eroon?
Miksiköhän mulle käy usein näin? Minulla on ollut sopimattomia ihastuksia muutenkin.
Olen siis kaiketi homo koska lähes kaikki ihastukset olivat miehiä. En ole kuitenkaan seurustellut ikinä jne.
En siis pidä tästä ihastumisen tunteesta tai siitä, mitä se saa minut tekemään. Tänäänkin pitkästä aikaa "repsahdin" ja selailin ko.henkilöstä kuvia Facebookissa (mikä huolestuttaa lähinnä itseäni). Emme ole varsinaisesti mitään kavereita koska hän on opettajana yliopistossa, jossa opiskelen. Varsinaisessa tilanteessa jossa hänen kanssaan olen tekemisissä ahdistaa hyvin paljon, mutta olen osannut olla asiallinen.
On myös menneisyydestä esimerkkejä samoista tilanteista, joissa olen lukkiutunut täysin enkä ole pystynyt olemaan samassa tilassa henkilön kanssa.
En siis tiedä herättääkö ihastuksen tunteet minussa itsessäni jonkinlaisen itseinhon itseäni kohtaan ja niin edelleen. Kun jostain syvältä tämä kumpuaa.
Ihastuksen kohde ei ole huomannut mitään onneksi - tai toivon niin.
Jotkut ovat neuvoneet, että anna mennä - mutta miten hitossa kun ei edes tiedä onko ihastus edes homo itse - ja onhan siinä väkivallankin riski jos toinen henkilö ei ole siihen suuntaan kallellaan.
En siis todellisuudessa ehkä kuitenkaan lähtisi heikkoa jäätä kokeilemaan. Siksi kysynkin neuvoa täältä koska ihmisiltä, joilta kysyin sain huonoja vastauksia.
Eli miten päästä eroon sopimattomasta ihastuksen tunteesta?
Miten päästä tästä tunteesta eroon?
Miksiköhän mulle käy usein näin? Minulla on ollut sopimattomia ihastuksia muutenkin.
Olen siis kaiketi homo koska lähes kaikki ihastukset olivat miehiä. En ole kuitenkaan seurustellut ikinä jne.
En siis pidä tästä ihastumisen tunteesta tai siitä, mitä se saa minut tekemään. Tänäänkin pitkästä aikaa "repsahdin" ja selailin ko.henkilöstä kuvia Facebookissa (mikä huolestuttaa lähinnä itseäni). Emme ole varsinaisesti mitään kavereita koska hän on opettajana yliopistossa, jossa opiskelen. Varsinaisessa tilanteessa jossa hänen kanssaan olen tekemisissä ahdistaa hyvin paljon, mutta olen osannut olla asiallinen.
On myös menneisyydestä esimerkkejä samoista tilanteista, joissa olen lukkiutunut täysin enkä ole pystynyt olemaan samassa tilassa henkilön kanssa.
En siis tiedä herättääkö ihastuksen tunteet minussa itsessäni jonkinlaisen itseinhon itseäni kohtaan ja niin edelleen. Kun jostain syvältä tämä kumpuaa.
Ihastuksen kohde ei ole huomannut mitään onneksi - tai toivon niin.
Jotkut ovat neuvoneet, että anna mennä - mutta miten hitossa kun ei edes tiedä onko ihastus edes homo itse - ja onhan siinä väkivallankin riski jos toinen henkilö ei ole siihen suuntaan kallellaan.
En siis todellisuudessa ehkä kuitenkaan lähtisi heikkoa jäätä kokeilemaan. Siksi kysynkin neuvoa täältä koska ihmisiltä, joilta kysyin sain huonoja vastauksia.
Eli miten päästä eroon sopimattomasta ihastuksen tunteesta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehdottomasti kannattaa jatkossakin pitää asiallista linjaa yllä eikä lähteä koittamaan kepillä jäätä. Jos näet hänet sattumalta jossain muualla kuin yliopistossa niin sitten lähtisin ehkä juttelemaan hyvin hyvin varovasti, mutta siltikään en ehdottaisi mitään. Minä olen hetero ja jostain syystä bi/lesbonaiset tulevat aina välillä Iskemään. Alussa tuo tuntui ahdistavalta, mutta nykyään otan sen kohteliaisuutena :) Mutta tosiaan kun toisen suuntautumisesta ei yhtään tiedä niin en ottaisi riskiä.
Mitä kuvien katseluun tulee niin sitä en murehtisi. Eiköhän me kaikki aina välillä mennä katsomaan ihastuksen kuvia facebookista, netistä yms.
Olen tosiaan miettinyt pääni puhki juuri sitä, miksi ihastuin JUURI häneen. Ja kun menneisyyttä muistelen, niin olen huomannut yhden tekijän: yleensä vanhemmat miehet (joihin usein ihastuin) ovat olleet hyvin ystävällisiä minua kohtaan tai aidosti kiinnostuneet sanomistani. Tämäkin mies kerran eräässä käsityöworkshopissa tuli juttelemaan (kaikki muut olivat menneet ruokailemaan, mutta itse jäin jatkamaan työtäni) mun kanssa. Hän siis käveli ohimennen luokan läpi omalle tunnilleen. Mun oli hankala olla kyseisessä tilanteessa koska se tapahtui niin yllättäen. Yleensä voin olla suht.normaalisti samassa tilassa hänen kanssaan (jos hän on opettajana jollain kurssilla) jos osaan varautua.
Toiseksi olen huomannut että ko. Henkilöt ovat onnellisesti naimisissa, heillä on lapsia ja usein vaimokin on mukava (miehen vaimo on professori samaisessa yliopistossa), heillä on vakaa suhde, he/hän on taloudellisesti vakaa/menestyy työssään. En tiedä johtuuko ihastus myös siitä, että toivon itselleni samaa - tosin vaimosta/lapsista en tiedä koska oma suuntautumiseni on enemmän ja vähemmän kysymysmerkki.
En tiedä vaikuttaako siihen myös se, että oma isä suhteeni omaan isääni on aika heikko. En vihaa isääni, mutten rakastamaan ja pidän hänet usein etäällä: en kysy neuvoa, kuulumisia, pyydä rahaa(vaikka antaisi) - luulen ettei hän oikeastaan tunne minua oikeasti ollenkaan. Taustalla on mm. Perheväkivaltaa, henkistä väkivaltaa jne. Hän ei ikinä leikkinyt meidän lasten kanssa tai oikeastaan tuntuu ettei yrittänytkään. Olen siis välttelevät kiintynyt molempiin vanhempiin. Äiti on aina ollut hössöttäjä, mutta kuitenkin lapsena kun jotain pyysi hän ärähti takaisin ja sitten toisaalta oli ylisuojeleva. Isä taas oli sellainen että hän ei luottanut meihin lapsiin - hän selvästi ajatteli ettemme oikein osaa tehdä mitään, vaikka usein osasimme. Tästä esimerkkinä se, että teininä yhteen kertaan isä kysyi minulta ihan vakavissaan osaanko käyttää kahvinkeitintä, vaikka olin monesti kahvia keittänyt. Mitään ei oikeastaan uskaltanut omatoimisesti tehdä, koska usein tein sen väärin tai väärällä ei oikealla tavalla (vaikka lopputulos hyvä). Lisäksi usein häpeän perhettäni kokonaisuutena: myös sisaruksiani. Mulla on isoveli ja isosisko - molemmat mua monta vuotta vanhempia, mutta himassa. Työttömyyskortistossa. Isosiskon omat luottotiedot menneet pikavippeihin (joita itse ei maksa, vaan äiti). Hänellä on kolme ammattitutkintoa muttei ole ollut kertaakaan töissä vaan valittaa kun eivät tule kotoa hakemaan. Hän on miltei 30 ja kuitenkin hyvin itsekäs ja lapsellinen. Isoveli on lähinnä passiivinen hänkin eikä oikein tee muuta kuin pelaa, pelaa ja pelaa:kännykkä, pleikkari, tietokone. Olen siis ainut perheestä joka aktiivisesti on yrittänyt tehdä elämälläni jotain.
Onkohan tämä syynä myös? Pidän ihastumisenkohdetta ja hänen "statustaan" ideaalina tai haluaisin itse olla sellainen?
Tosin on ko. Henkilöt minusta ihan komeakin.
PITÄÄKÖ SAATANA AINA KUOLATA VARATUN MIEHEN PERÄÄN ! HANKKIKAA IKI- KI O- MA ! TEIKÄLÄISET AMPUA MAATA KIERTÄVÄLLE RADALLE! AVIOLIITON JA PARISUHTEEN TUHOOJAT🤬 ! MUNKIN MIEHEN PERÄÄN KUOLAA VIERAS NSINEN ETTÄ MÄ VIHAAN TEIKÄLÄISIÄ!
No niin, otapa muutama rauhallinen hengitys sisään ja ulos.
Varattujen perään kuolaaminen ei ole väärin, ellet kirjaimellisesti kuolaa kyseisen henkilön naaman päälle.
Avioliiton tai parisuhteen kariutuminen ei ole koskaan toisen vieraan ihmisen syytä. Se on aina avioliitossa tai parisuhteessa olevien syytä. Kumppani ei lähde vieraan ihmisen matkaan, jos avioliitossa tai parisuhteessa asiat on hyvin.
Me emme voi oikein hallita sitä, miten muut käyttäytyvät meitä kohtaan. Me emme voi sille mitään, jos joku ihastuu sinuun tai kumppaniisi. Mutta sinä tai kumppanisi voitte päättää, miten itse toimitte.
Parisuhde ja avioliitto on aina niissä olevien ihmisten vastuulla.
Miksi koet miehesi perään kuolaavan vieraan naisen uhkaksi? Miksi hän on sinulle uhka? Onko hän tehnyt sinulle jotain? Vai onko miehesi niin heikko olento, että jos vieras nainen hymyilee hänelle, hän menee heti sänkyyn kyseisen naisen kanssa? Oletko pohtinut, että miehessäsi saattaisi olla vikaa, eikä tässä vieraassa naisessa? Miten miehesi käyttäytyy tämän naisen kanssa? Onko hän sanonut, että hän on onnellisesti naimisissa/parisuhteessa kanssasi?
Yleensä nämä "vieraiden kuolaajat" lopettavat sen kuolaamisensa, kun saavat tietää, että kohde on varattu ja tämä kohde on onnellinen rakastamansa kumppaninsa kanssa.
Jämäkkyttää, ihmiset.
Ystävällisyydellä kunnes on aika iskeä kuin tampio.