Yksi rankimmista jouluista henkisesti. Päästää irti ihmisestä joka on niin syvällä sisimmässä, niin pitkän ajan. Jos minulta kysyttäisi en irrottaisi. Mutta kun olemassaoloni aiheuttaa enemmän surua kuin iloa...
Olen rikkonut sydämeni sinun vuoksesi monta kertaa ja nyt se tuntuu erityisen tappavalta. En tiedä miten jaksan ilman sinua. Pelkään että inhoat minua, kun tuhlasin aikaasi. Se sattuu... ajatus siitä, että olin vain huonosti käytettyä aikaa. Olen hieman katkera, kun näet minut vain yhdenlaisena ihmisenä ja joka on kaikki tai ei mitään.
Tein valintani olosuhteiden pakosta ja rikon itseni taas. Tällä kertaa teen toisin. Poltan sillat sillä niille ei ole paluuta. Olet tehnyt selväksi ettet halua kuulla minusta enää koskaan mitään mikäli teen valintani. En tule kysymään kuulumisia tai kokemaan uhkaksi mikäli olet joskus uudessa parisuhteessa. Ensi vuosi on yksi vaikeimmista vuosista sillä minulla on raastava ikävä enkä halua unohtaa kaikkea kaunista minkä sinulta sain. Haluan säilyttää sinut omassa paikassa sydämessäni. Sinulla on aina paikka siellä.
Kiitos että sain kokea hetken jotain hyvin kaunista. Voi hyvin. Olet minulle hyvin rakas.
Olen rikkonut sydämeni sinun vuoksesi monta kertaa ja nyt se tuntuu erityisen tappavalta. En tiedä miten jaksan ilman sinua. Pelkään että inhoat minua, kun tuhlasin aikaasi. Se sattuu... ajatus siitä, että olin vain huonosti käytettyä aikaa. Olen hieman katkera, kun näet minut vain yhdenlaisena ihmisenä ja joka on kaikki tai ei mitään.
Tein valintani olosuhteiden pakosta ja rikon itseni taas. Tällä kertaa teen toisin. Poltan sillat sillä niille ei ole paluuta. Olet tehnyt selväksi ettet halua kuulla minusta enää koskaan mitään mikäli teen valintani. En tule kysymään kuulumisia tai kokemaan uhkaksi mikäli olet joskus uudessa parisuhteessa. Ensi vuosi on yksi vaikeimmista vuosista sillä minulla on raastava ikävä enkä halua unohtaa kaikkea kaunista minkä sinulta sain. Haluan säilyttää sinut omassa paikassa sydämessäni. Sinulla on aina paikka siellä.
Kiitos että sain kokea hetken jotain hyvin kaunista. Voi hyvin. Olet minulle hyvin rakas.
Vastaukset 104
Vanhimmat
Miksi sitten tehdä sellaisen valinnan, joka on molemmille rankka?
Kyse on siitä miten ajattelee ja tuntee. Olen ollut vuosia yksin ja ihan omasta halusta olen toiminut niin. Olen huomannut, että minussa on tietynlaista seikkailunhalua, ei ihmissuhteisiin liittyen vaan siihen, että voisin lähteä tekemään töitä muuallekin, esim. lappiin asti. Jos olisin suhteessa sitoutuisin suhteeseeni täysin, mutta hänen pitäisi ymmärtää haluni tehdä töitä kauempanakin.
Siksi koska elämä on nyt puolittaista ja valinta oli pakko tehdä, vaikka en tahtoisi.
Viisi kuusi vuotta kun kuluu, niin helpottaa.Ei unohdu,mutta pahin on ohi siinävaiheessa.Puhun kokemuksesta.
Ei tosiaan koskaan unohdu mutta helpottaa. Tosin omasta kokemuksesta se tulee jossain kohtaa aaltona - varsinkin unissa ja minun uneni ovat hyvin konkreettisia...
Mukavaa uutta vuotta sinne lumiseen pohjoiseen!
Minulle rakas ihminen teki valinnan, johon minä en kuulunut. Raastava ikävä on yhä vieläkin ja toivon ihmettä! Turhaa, mutta silti...
Ikinä ei tiedä miten elämä heittelee. Joko hän yrittää unohtaa tai saattaa vielä ymmärtää mitä menetti. Voimia sinulle!
Nämä ovat elämän suolaa. Suolaa on tullut haavoihin ja lisää tulossa kunhan odotellaan.
???
Miksi sinä et puhu hänelle suoraan ? Menivätkö välit poikki ?
Olen puhunut hänelle. Eivät välit vielä ole poikki. Puran tähän sen pahan olon jota en voi kenellekään kertoa.
Minulle mies kertoi nyt Tapaninpäivänä ettei halua olla enää kanssani. Ääni oli kylmä ja vieras. En ole koskaan kuullut hänen suustaan sellaista sävyä..sellaista, että tunsin sen suoraan, että viimeinenkin rakkaus, välittäminen ja huolenpito oli kadonnut. Se oli niin lopullista ja tässä. Rinnassa tuntui terävä viilto ja yhäkin. Jalat eivät kanna.
Voimia sinulle! Rankkaa rakastaa yksipuolisesti. Aika armahtaa - jos ei kipu hellitä, niin ainakin se vaimenee hieman.
Sattuu niin paljon. Sanoit että haluat pitää minut elämässäsi edes jollakin tavalla ettet halua kadottaa ja nyt ajatkin pois pakottamalla. En ymmärrä miksi juuri minä aiheutan niin pahan olon vain olemassaolollani.
Kaikki vaan muistuttaa sinusta, tv:stäkin soi jatkuvasti "Kun aika on"...
Meneekö naiselle vai miehelle? En oikein tiedä.. Ehkä tämä ei oo mulle.. Toivon ettei ole :/ olisi kurja kuulla tällaisia ajatuksia Kaiken sen jälkeen
Mikä kohta tuntui tutulta ja miksi? Millä tavalla kurjalta? Periaatteessa puran ajatuksia etten romahtaisi. En tiedä onko sillä väliä kenelle on.
Vielä joskus syys-lokakuussa puhuit ystävyydestä. Vaikeaa se on / olisi mutta haluaisin silti olla jotain sinulle... ihminen jolle kertoisit hyvistä ja huonoista päivistä... En kaipaa mitään pinnallista. Nukahdin viime yönäkin itkuuni. On niin paha olla.
Olet varmaan kuitenkin käynyt ne keskustelut irl? Vaikeaksi ystävyyden tekee se että paikalla on aina kolmas osapuoli joka käytännössä estää sen että edes puhuttaisiin toisillemme. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan koske minua tämä ketju.
Olen puhunut myös irl ja sen perusteella tiedän, että toiveena ei ole ystävyys vaan vakava parisuhde.
Tiedän että ystävyys on molemmille hyvin vaikeaa tunteiden vuoksi.
Sama juttu ja ihan paskaahan tämä on ollut pari vuotta. :(
Odotan edelleen että toinen haluaisi erota.
En sano paskaa, vaikka rankkoja hetkiä on ollut. Ja kaikki on pitänyt pitää sisällään, kun ei ole sellaisia ihmisiä joille voisi avautua. Pari ystävää ja heillekin avaudun hyvin vähän ylipäätään. Hänelle olen kertonut eniten.
Voimia sinulle!
Hienoa että kuitenkin jätät kuitenkin edes anonyymeja hyvästejä keskustelupalstalla.
Aika aggressiivinen ote sinulla. En ole tekemässä anonyymisti. Sitä paitsi korostan, että ei ole tarkoitus kadota mihinkään mikäli hän haluaa olla yhteydessä. Tottakai haluan kuulla hänestä mikäli mahdollista, koska on ikävä ja hän on tärkeä.
Hän on sanonut, että ystävyys ei ole toive. En ole kieltänyt sitä. Yritän päästää irti mikäli tämä tilanne jatkuu tällaisenaan ja rikkoo pahemmin.
Juu, varmaan kannattaa olla yhteydessä itsekin, etenkin jos toinen ei tiedä olevansa tärkeä. Vastailen vain omasta näkökulmastani, jossa en tiedä kaipaako toinen minua oikeasti, on aiemmin sanonut että ei, mutta on jäänyt sellainen mielikuva että se ei ollut ihan koko totuus. Siksi toivon että jotain yhteydenottoa vielä tulisi.
Hän tietää olevansa tärkeä. Olen kertonut sen hänelle. Kaikki muu on epäselvää. Ajattelin kyllä lopettaa tämän "ääneen ajattelun". Niin kuin sanoin tämä on ollut henkireikä etten romahtaisi.
Luin tuon aloituksen nyt uudelleen ja tuli niin paha olo että tulin vielä vastaamaan. Jos tuollainen aloitus olisi minulle niin sanoisin että polta ne sillat mahdollisimman nopeasti, jos et halua minusta mitään muuta kuin kaverin eli jonkinlaisen parisuhteen piristyksen. Sitä en jaksa ja inhoan seurustelukumppanisi ylimielistä, teennäistä naamaa ja sitä nenänvartta pitkin mulkoilua yli kaiken. Olen hieman katkera itsekin, siksi nämä katkerat sanat. Jotenkin sitä luulisi että jos on tärkeä ihminen kyseessä niin voisi ne hyvästit tms isot asiat sanoa ihan henkilökohtaisesti. Parempaa uutta vuotta.
Minulla ei ole kyseessä mikään parisuhteen piristys. Kuten aloituksessa lukee olen tuntenut hänet pitkään. Tietääkseni kukaan ei ole katsellut ketään nenänvartta pitkin joten en koe aloituksen olevan sinulle. Ei kuulosta yhtään tutulta.
Iloisempaa uutta vuotta sinullekin!
Anteeksi ja hyvää uutta vuotta sille kaivatulleni, aloittajalle myös.
On nimittäin niin _ikävä_ ja siksi vähän paha mieli ja tulee tällaisia viestejä laitettua.
Olen pahoillani, että kirjoitukseni tuottaa pahaa mieltä. Hyvää uutta vuotta myös sinulle!
Itseasiassa en halua "toivottaa uutta vuotta" hänelle tähän, koska se on liian vaikeaa. Ennemmin jotain tähän tyyliin: Toivon sydämestäni hänelle hyvää yötä rakettien myötä...
Aion lyödä vaan lisää vettä myllyyn - ihan hyvällä tavalla siis. Hyvää vuodenvaihdetta, sanotaan näin
Kai ymmärrät ettei me voida olla ystäviä vaikka niin sanoinkin. Tulee tunne molemmille että toinen valehtelee ja käyttää tilanteen hyväksi. En pysty luottamaan sinuun että puhtaasta sydämestä annoit anteeksi ja haluaisit olla ystävä. En siis pysty uskomaan mitä tarkoitat ja miten. Saa pelätä koko ajan että hämmennät vain lisää. Ei se kaveruus vaan onnistu.
Tuo sinun nimimerkkisi viittaa johonkin toiseen tapaukseen. En ole kenenkään kakkonen enkä käynyt vieraissa sängyissä.
Toki tuntojaan saa purkaa tähän ketjuun jos siltä tuntuu...
Inhoan tätä. Miksi pitää olla kaksi jääräpäätä... onkohan kukaan ollut sinulle näin pässi... En halua polttaa siltoja. Pelkään huomista, ensi vuotta.
täytyy lähteä kohta liikenteeseen, lenkille ja sen jälkeen jotain juotavaa huomiselle, huomisellekin luvattu hyvä lenkkisää, nyt hyvä käydä, kun ensi viikolla tulee pakkaset
Huomennakin selvin päin ja raketit jää kauppaan. Sääkin masentaa. Tuulta, tihkua ja musta maa.
Mukavaa että jaksat liikkua. :)
Minä jäin miettimään, että miksi se valinta oikein piti tehdä?
Koska tämän hetkinen tilanne on vaikea ja on vaikeaa olla vahvojen tunteiden kanssa.
En halua kadottaa tätä ihmistä sillä hän on hyvin tärkeä ja silloin olen jotenkin hukassa. Ristiriitaista eikö?
Selvitä asiasi suoraan kyseisen henkilön kanssa.
Olen yrittänyt...
Tutulta kuulostaa,eli kyseessä on ihminen joka ei tahdo sitoutua.Ilmeisesti rakastuit häneen ja haluaa pois sinut elämästä nyt.Itse kävin vastaavan tilanteen joskus.
Muutama vuosi meni ennen kuin pääsi taas jaloilleen ja uuteen elämään.Koskaan en unohda häntä,mutta hänenlaiseen ei kannata tuhlata elämää joka ei etene mihinkään.
Hyvää uutta vuotta sulle!
Ei kun minä olen se joka on aina paennut. Hän on halunnut minut. En voi syyttää siitä, että tilanne on hänelle raskas. Hän on ollut hyvin pitkäpinnainen suhteeni ja arvostan sitä.
Hyvää uutta vuotta myös sinulle!
Jos tämä viesti olisi minulle, toivoisin että ottaisit vielä kerran riskin ja rohkaistuisit lähettämään viestin minulle jotain kautta. Olet mielessäni koko ajan ja haluan sinut takaisin elämääni edes jollain tapaa varsinkin tässä elämän tilanteessa. Jos olisit rohkea lupaisin tukea sinua kuten aina, en unohda sinua koskaan.
Annapa jotain vinkkiä siitä, kuka olet?
En tiedä kuka olet. Minut tavoittaa edelleen mikäli haluaa.
ulkoillessa, baarissa, kahvilassa
Jos olisit ikävöimäni ihminen ajaisit hopeiselle audillasi entiselle yhteiselle ovellemme.
Valitettavasti Audi on kohdallani vain märkä uni enkä omista sellaista. En ole sinun hän.
Alan katumaan tätä aloitusta. Hän on ollut koko päivän mielessäni - kuinka muutenkaan. Järjetön ikävä.
Hieman tutun kuuloista tässä ketjussa ja niin varmaan monelle muullekin. Itse en ikinä usko, että todelliset rakkausjutut on tyyliin se meni nyt ohi se siitä. Tuollainen ajattelu on lähinnä teini meininkiä. Itse en ole hyvä lähestymään, jos on tunne, että tunteitani tai kärsimystäni ivataan ja pilkataan. Ok, suurin tekijä tästä on palstalla synytynyttä mutta toki ihan irl:kin haistelua. Kannattaa siis ottaa yhteyttä tai yrittää tavata, jos kiinnostusta on. Itse elän melko mullistavissakin oloissa tällä hetkellä, mutta en aio pahaa oloakaan kenenkään niskaan kipata. Mutta toivon rakkautta ja lämpöä Uuteen vuoteen 2017.
Fiksusti haastelet. Eipä uskoisi että nämä tunteet häneen tuli joulukuussa jo täysi-ikään, kun itse käyttäydyn kuin pahinkin teini. Olen ollut kyllä hämmästynyt omasta käyttäytymisestä hänen suhteensa sillä en ole muita kohtaan sellainen millainen olen. Hän saa minussa esiin jotain mitä en osaa kuvailla.
Ei ole ollut tarkoitus kipata mitään niskaan. Olen pyristellyt, kun en osaa pois ja tuntuu, että hakkaan päätäni seinään ihan omasta syystä. En halua satuttaa ja kuitenkin teen niin olin sitten miten päin tahansa.
Rauhaisaa sekä hyvää mieltä uuteen vuoteen!
Minulla myös sydän särkynyt, lopullisesti ehkä. Pahasti meni säröille jo vuosia sitten, mutta pieni toivonkipinä on elänyt. Pitänyt minut koossa. Mutta nyt, uusi vuosi alkamassa, enkä tahdo kestää. Kyyneleet muuttuvat kristalliksi helähtäen lattialle, ja rinnassa ahdistaa. Hän tietää kaipuuni, tuskani, epätoivoiset uneni. Ja kuitenkin - ei mitään. Tämä hiljaisuus tappaa minut hitaasti, mutta rakastan yhä, voi miksi?
Itsekin olen aivan pieninä kristalleina. Rakkaudesta
Jos hän tietää tuon niin aidosti ilkeä ja pahantahtoinen ihminen on. Jokainen aikuinen tervejärkinen, jolla on joskus sydänsuruja ollut ja joka on empatiakyvyn omaava ei jätä noin.
Olen kyllä myös ihan vakavasti puhuen
Olen särjetty sydän. Miksi näin piti kaiken mennä? Et ole poissa mielestäni yksikään päivä. Et ymmärrä miten sait niin syvän tunteen minuun syttymään? Aikaa kuluu ja minä en kuulu sinun elämään millään tavalla en nyt enkä myöhemmin? Miksi et sanonut minulle suoraan olevani yhdentekevä. Se on ollut raastavaa, kun toinen ei vastaa mitään. Arvuuttelua ja arvuuttelua. Miksi? Pelkkiä kyyneliä ja surua kaikesta. Olo on ollut hirveä.. Tunnen tuskaa ja en ole ollut oma itseni aikoihin. Kun tunteet on mukana, niin ne ei kuole koskaan. En ole voinut olla yhteydessä, koska et halua selvittää mitään. Tämä todella tappaa ihmisen pikku hiljaa. Edes yhteys jotenkin auttaisi. Omassa elämässä vaikeita asioita, jota selvitellä. Voimia tarvitaan jokainen.
Mulle ainaski joskus aiemmin kävi niin, että kun toista ei kiinnostanu niin yritin hänestä eroon ja välttelin, mutta siitä hän vain aloitti kaikki ilkeilytemppunsa. En voinut ymmärtää, jos tunteita ei ollut. Tunteet on vahventuneet.
Tässä on niin monta nimimerkkiä etten tiedä mihin oikein kommentoida. Vastaan yleisesti.
On varsin kamala ajatus, että rakas ihminen haluaisi satuttaa. Sitä ajattelee, että juuri sen ihmisen pitäisi puolustaa sinua ja piilottaa paha. Ei tulisi mieleenkään olla tämän kaiken jälkeen ilkeä, vaikka joskus tunnen myös kiukkua ja ärsytystä. Se on tämän tilanteen syytä eikä hänen. En osaa sanoa miksi juuri hän on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Tai miksi vieläkin menen sekaisin hänestä. Niin vain on.
Kokenut tuon saman ja ymmärrän ajatuksesi täydellisesti.
Tulee aika jolloin tuskasta irtautuu se tulee sinullekin.
Vaan siltipä löydän itseni täältä vieläkin, vaikka niin surupäissäni vannoin. Häntä ajattelin ilotulitusta katsellessa... Vieroitusoireita ja pahoja sellaisia. Pitkä tulee tästäkin vuodesta...
ja kaikki ovat naisia täällä ja kaikki omivat tämän. pakkomielle. yksipuolista rakkautta. unohtakaa jo ihmeessä. ja alkakaa elämään.
Olethan sinäkin täällä, nimimerkistä päätellen mies. Vain stallkeri tietää kaikkien olevan naisia. Minä ainakin kaipaan rakkautta, olen melko aikaansaapa ja olen tehnyt uudenvuodenlupauksen. Oikeudenmukaisuus on aina tärkeää.
Sinulla on erikoinen ajatus ettei ole elämää, jos kirjoittaa täällä. En tiedä muiden puolesta mutta mikäli olisit lukenut ajatuksella, niin huomaisit etten puhu yksipuolisesta rakkaudesta. Tämä aloitus ei ollut varsinaisesti tarkoitettu tunnistettavaksi vaan se oli huuto pimeässä.
Miksi olla jonkun kanssa jos toista rakastaa?
Ap on Porvoosta ja nainen , minkä jättää noin niin kuin ohimennen kertomatta. Ja tuskin on parisuhteessa kun tuntuu päivystävän täällä 24h.
ja kaiken huipuksi välillä vastailee itselle erinimmarilla.
Oliko kysymys minulle? No mistä minä tiedän kenenkään syyt ollako vai eikö mutta elämässä on muitakin sävyjä kuin musta ja valkoinen. Sitä voi ihastua tai pahimmillaan rakastua ihan missä vaiheessa elämää tahansa, kun se yksi ihminen tallustaa sun elämääsi. Tai sitten se voi olla ettet pääse elämäsi rakkaudesta yli ja elämä jatkuu kuitenkin. Ei tunteet kysy haluatko vai et.
Suosittelen huonon kristallipallon vaihtamista vaikkapa keilapalloon ja tuulettumista radalla...
Koen itsekin yhtä henkilöä tärkeämän, mutta en voi löytää häntä. Tapauksessasi suosittelen ottaa yhteyttä ja puhua suoraan hänelle. Selvitä tämän asian olipa se rakkaus tai jotain muuta, niin älä jää epätietoisuuteen. Hän on tärkeä sinulle, joten ole aloitteelinen siihen saaka kunnes saat selville mitä mieltä hän on tästä.
Tiedän, että haluat olla kannustava mutta ihmisillä on mielikuva, että kaikki vaan pyörii täällä palstalla. Minulla on hänen yhteystietonsa ja olen keskustellut palstojen ulkopuolella. Olen purkanut ikävää ja pahaa oloa tähän. En odota enkä kuvittele, että hän vastaisi.
Ei se minun ymmärtääkseni mihinkään muutu, jos kerran minun kanssani on vaikeaa olla tekemisissä. Olen ollut aktiivinen viimeksi joulukuussa. Silloin on aika turha enää odottaa, että soitto tai tekstiviesti olisi odotettu. Siinä vaan särkee itsensä, kun hiljaisuus vastaa. Tulee vain sellainen olo, että härkkii nukkuvaa karhua joka ärsyyntyy siitä.
Minulla meni melkein kaikki yhteystiedot puhelimen vaihdon ja sössin myötä. Niitä palautuu nyt, kun ihmiset ottaa itse yhteyttä.
Tuo saattaisi osaltaan selittää mutta kuten sanoin tuossa ylempänä, että myös joulukuulta pitäisi olla numero. Pidän tätä epätodennäköisenä, että olisin hän.
Vetää aika hiljaiseksi tajuta, että olet ollut minussa pyörremyrskynä puolet elämästäni. Se on pitkä aika se eikä tunnu laantuvan...
Oho, noinko paljon tunnet häntä kohtaan. En olisi uskonut.
En tiedä onko se niin mukavaa repiä itsensä paskaksi. Mikäli tarinalla olisi ollut alkujaan onnellinen sointi - mikä ettei. On vähän huijattu olo, anteeksi siis katkera tilitys.
Joulu ja uusivuosi meni. Ei päivääkään etten ajattelisi sinua. Näen unia jossa olet ihana. Et lähtenyt pois. Ainakaan vielä. Kiitos siitä. <3
Kyllä on aika mennä eteenpäin ja lähtä pois, hyvästit, ei olisi pitänyt alunperinkään ottaa hommaa vastaan
Olen lukenut kirjoituksiasi ja haluaisin tietää syyn negatiiviseen kommenttiisi? Pyysin edes ystävyyttä ja purin ikävää ja pahaa oloa näihin kirjoituksiin. Mielestäni kirjoitit johonkin, että voi olla ystävä tunteista huolimatta mikäli molemmat yrittää, eikö?
Joo voi voi. Provosoin täällä. Kyllä minä tarkotan snaojani, välillä vaan tekee mieli hölmöillä joo tuo oli lapsellinen kommentti edes provo mielessä. Jos satut oleen ihminen joka mut tuntee niin kyllä haluaisin olla oikeasti ystäväsi jos se vain sulle sopii.
Ja sitten todistan ja näytän että oikeasti pystyn itsekkin.
Älä välitä, kyllä minä seison sanojeni takana mutta välillä olen vähän pöljä persoona :D
Toki se ehkä on tyhmä kun voi saada väärän kuvan mutta kyllä tuolla irl saa ihmiset musta vääriä kuvia vaikken käyttäytyisikään hölmösti.
Joo ei ollut tarkotus pahottaa mieltäsi.
Vaikutat tutulta, koska omaat tiettyjä piirteitä. Kuten tuolla lukee olen tavannut hänet joulukuussa 1998 (ja nähnyt maaliskuussa 2008). Toki ollut tekemisissä muutenkin.
Jaa siis kait niitä on samankaltasia miehiä olemassa, ityse olen 31 joten olen ollut 98 12 vuotias joten en usko että tunnemme.
Itse rakastuin ja piti päästää irti ei sen kummempaa.
Pyydän anteeksi jos annoin kuvan että olen joku muu.
Pyydän myös anteeksi jos pelleilyni loukkasi siis kun kirjotin mitä tohon kirjotin, toki sekin kyllä koskee ainakin yhtä ihmistä joka vain sillon ottaa yhteyttä kun tarvii lainaan rahaa joten hän saa ainakin mennä minä pistän välitä poikki, siis miespuolinen kaveri, se johon rakastuin o sellanen josta pidän kuitenkin ja jota kunnioitan siitä huolimatta vaikka hän vihaisi minua, eikä mun kyllä pitäs jauhaa sen enempää kun jo menny etteenpäin.
Viestini ovat välillä sekavia, toivottavasti löydät jonkun
Ihan kakarana tuli silloin iän puolesta oltua ja nyt käyttäydyttyä tilanteen takia.
En vihaa kun rakastan enkä etsi mitään uutta.
Joo rakastuminen on hyvä asia, itsekkin aattelin ensin että huono juttu kun rakastuin varsinkin kun yksipuolista oli näköjään mutta ei se ol ehuono asia siis kunhan ei tee siitä ongelmaa itelel eikä toiselle.
Ja tiiänpähä nyt että tollainki voi tulla vastaan siis sillain odottamatta, että siitä tietää etät kyllä se naine löytyy mullekki.
Niin en mitään flirttiä yrittäny nakata kun en nyt etsimällä etsi kuitenkaan mutta jotakin sutinaa nyt kuitenki pitää jostain hommata jonkun kans ettei pääse oleen tylsää ;)
Onnea sinulle elämässä.
Kuin myös onnea sinulle.
En koe tunteita ongelmana. On hyvä huomata ettei se rakastuminen joka häntä kohtaan oli poikkeuksellista ollut mitään ihastumista tai lievää rakastumista. Siitä tietää, että välittää tapahtuipa mitä tahansa. Aika on tehnyt kaikesta vaikeaa. Tietysti siinä tapauksessa jos hän toivoisi hillittyä käytöstä, niin tekisin niin.
Niinpä, en kuule itekkään edes tiennyt että mulel voi näin käydä ja vielä suht pienessä ajassa, kun en ihastu edes helposti koska tykkään olla hieman varovainen kuitenkin, nyt ois kyllä ollu meininki että menoksi vaan ja vallota se nainen mutta aiempi epävarmuus sun muut paskat söi sisältä ja eipä kyllä ollu toisella mua kohtaan tunteita että joskus käy näin. Kuitenkin monta hyvää puolta tässä, sain vihdoin ja viimein itsevarmuuteni takaisin ja löysin uuden puolenkin itsestäni, (runollisen):D
Ja on tosi hyvä olo kun ollu pari vuotta ainakin tuo itsevarmuus ym vähä sillain hukassa välillä.
No onneksi sitä aina yrittää opiks ottaa.
En minäkään ihastu herkästi.
Millainen aiempi epävarmuus? Voisiko ajatella, että nainen on muusasi vai ymmärsinkö väärin? Aika mielenkiintoista nimittäin, sillä hän on ollut minun muusani kirjoittamisessa. Tapa purkaa ajatuksia.
Joo sai musta sellasen puolen esiin että kirjotin hänelle omistettuja rakkausrunoja, kun antoi pakit niin sanoi ettie ole niitä nähnyt mutta jotenkin tuntu että siinä asiassa ei puhunut totta, joku ihme vaisto jotain yritti kertoa, tai sitten kuvittelin tunnekuohuissaan, toki siihen luuloon että ois nähny ne on syykin mutta ei siitä enempää ei kaikkea tarvi selville saada.
Istevarmuuteni oli ennen tätä hukassa pitkään muutaman veemäisen asian takia elämässä, enää en anna itsevarmutueni mennä pois. Että vaikka ei tullut sitä rakkaustarinaa mitä toivoin niin olen onnellinen että otin opiksi tästä vaikka onkin ollut 4-5 vuotta sinkkuna niin ei tää mua lannista ja vaikka tuona aikana ollu huonoa tuuria naisten kans niin kait sitä aatteli että jospa se tuuri nyt kävis, no ei käynyt.
Kuitenkin arvostan tuota ihmistä edelleen ja omasta mielestä nyt ainakin on puhuttu sillain asiat että en tosiaankaan roiku ja että olen onnellinen hänen puolestaan jos jonkun löytää. Toivottavasti uskoi mua.
Vaikka tässä nyt puhun aiheesta mutta ei tästä kukaan voi tunnistaa kestä kyse ja ehkä omat kokemukset voi auttaa muita ratkaseen ongelmat.
En tietenkään voi tietää mutta aloin miettimään, että jos ne ovat kirjoitettu tänne jonnekin sivuille niin voihan se olla ettei uskaltanut omia ehkä huonolla itsetunnolla?
Eihän se siinä tapauksessa tarkoita sitä etteikö saattaisi hyvinkin pitää niistä.
Joo siis kirjotin ne runot yhteen toiseen paikkaan mutta siellä vaan sitten kerran oli alotus joka viittas siihen että se nainenkin käy siellä välillä niin jos olin oikeassa niin mietin sitten vaan että jos on nähnyt miks ei sanonu ja sitten että kait se ei sitten ole tykännyt niistä kun ei minustakaan selvästi tykänny tykkää.
Minun mielestäni oiot asioita turhan paljon. En tiedä mikä teidän historia on mutta onko varmasti niin ettei tykkää sinusta silti? Kun vaikka esimerkiksi tässä minun tapauksessa on vahvoja tunteita mutta on muita asioita hidasteena /esteenä.
Ja runoista pitäminen on täysin eri asia. Tosin minäkin olen saattanut joskus jättää asioita mainitsematta, kun joku muu asia on ollut ajatuksena "akuutimpi" eikä se ole tarkoittanut ettei tykkäisi.
Kun niinku sanoin aiemmin, antoi jo pakit mulle viimevuoden puolella.
Tää oli alunperinkin vähän hankala juttu ja sillain alunperin ois pitäny olla vaan hiljaa mutta no ei aina tiedä miten voi rakastua ja sitä rataa, en uskonut itsekkään tälläsene tunteeseen, no kuitenkin must atuntu yhessä vaiheessa että vois ola mahiksia mut tulkittin aika varmasti väärin vaikka en kyllä niin avuton ole naisten kans.
No siinä vaan yhessä vaiheessa tuntu että sillä käytös muuttu vähän sillain että niinku oisin tehny jotain tai niinku ois jotain paskapuheita kuullut mitkä ei piä paikkaansa tai että joku ois saattanu vähän antaa huooja neuvoja mut kun annoin siinä vaihees vielä tunteiden viedä niin olin varmana väärässä mutta yleensä vaistoni ovat olleet oikeassa, no siitä asiastahan minä en ole uskaltanut suutani avata koska sitten pitää hulluna jos ei oo noin. Kuitenkin sitten kun tuli tuo tunne niin kerroin tunteistani ja sain pakit. No täsäs vasta vielä jauhoin lisää asiasta ja tein omasta mielestäni selväksi että minä en roiku ja olen onnellienn jos jonku löytää ja että ansaitsee hyvän miehen mutta minä en ole hänelle se että musta saa joku vielä hyvän miehen. Ja että en halua että ahdistuu mun takia että ei oo mikään sellanen tarkotus ollu ollenkaan ja että annoin tubnteen viedä liikaa ja järkeä on tullut nyt päähän.
Kuitenkin edelleen joku vaisto sanoo että tässä ei mullekkaan kaikeka nyt kerrottu tilanteesta mutta ajattelen näin että ensinnäkin tollasen tunne myrskyn jälkeen voi vaan tuntua siltä ja että koitan olla ajattelematta sitä ja että aina ei tarvi kaikkea saada selville. Toki aidosti rakastuin ja kyllä tää vie aikaa että nää tunteet täysin häviää mutta siinä viotonpuolella että olen sisäistänyt asian että meistä ei paria tule.
Ja jos on vaistoni olleet oikeassa niin kertoo jos kertoo mitä ei kertonu tai sitten ei en hänelle jauha enää.
Pahoittelen kirjotusvirheitä
Enkä ole ennen ees tälläsiin palstoihin kirjottanu, aamulal mietin että onkohan tää vähän lapsellista tän iksäeltä mieheltä?
Minun mielestäni täällä ei ole ikärajaa eikä se katso minkä ikäisenä jalat lähtee alta. Mietin minäkin oliko järkeä tehdä jouluna tätä aloitusta mutta johonkin se piti purkaa.
Mulla itselläni kävi niin, että käsitin jossain vaiheessa väärin etten ole millään tavalla kiinnostava ja sitten ihan kaverimielessä. No nämähän osoittautui väärinkäsitykseksi. Se miksi minä sanoin ei johtui muutamasta asiasta.
Painotat paljon ettet roiku. Onko siitä syytetty?
Joo niinhän tuo ehkä kuitenkin on että ei tässä kannata miettiä että onko aikuismaista kun asiallisesti kirjottelee ja välillä saa toki pelleilläkkin :).
Ei ole syytetty mun mielestä, ei ainakaan suoraan mutta niinku sanoin että joskus huomaa asioita niin muutamasta asiasta vaan päättelin että luulee näin muttei uskalla sanoa, en kyllä omasta mielestä ole antanut aihetta sellaseen mutta kun ei tiedä ikinä miten pahasti ihmisiä on vaikkapa menneisyydessä loukattu. Toivon että olen väärässä mutta jos olen oikeassa niin eiköhän joskus sano.
Mietin välillä liikaa vaikka onkin parempi olo mutta joskus vaan jää olo että asiat ei ole täysin selviä mutta ei kait sille mitään voi, en halua sanoa enempää hänelle kun pelkään että saa musta sellasen käsityksen että manipuloin, tässä kun kauemman aikaa sitten yks nainen leimas mut narsistiksi ja haukkui kaikille ja vaikka lopulta selvis että se valehteli niin se jätti jälkensä näköjään.
Ehkä sekin vaikuttaa etten ole näin rakastunut aiemmin ja oli pitkään sinkkuna ennen ku näin kävi.
Hyvä että itsekkin purat tänne jos se helpottaa.
Niin minullakin on olo ettei kaikki ole ihan niin selvää. Varsinkin se miksi olen käyttäytynyt niin ja mikä sai syksyllä minut kieltäytymään. Tosin en koe roikkumista puolin enkä toisin ja on varsin kamalaa mikäli hän kokisi ystävyyden pyytämisen roikkumisena. Se taitaa olla jonkinlainen klisee mutta ei sellaisena tarkoitettu. Mulle ystävyys on erilaista ja vain harva on mulle ystävä. Näyttää siltä ettei se onnistu ja tekee kipeää.
Harmi jos ei onnistu, itekkään en kelpuuta ystäväksi ketä vaan kun vaikea luottaa ihmisiin. Kuitenkin tässä ihmisessä oli vaan jotain niin tuttua.
Mieleeni muistui kun tapasin eka kerran niin jotenki tuli niin tuttu tunne tai jotain mutta ei sellasta rakastumisen tunnetta se tuli ehkä parin kuukauden päästä ja itkin ja olin vihanen ja aivan sekasin ekat viikot kun en heti tajunnu mistä on kyse, sitten tajusin pikkuhiljaa.
Ois ehkä pitäny olla vaan hiljaa tai edes odottaa vaikka puoli vuotta ennenku ois tunteistaan kertonut mutta ehkä siksi olikin parempi sanoa mahd. äkkiä koska muuten se tunne ois päässy kasvaan vielä enemmän vaikka vahva tunne onkin,
toisaalta vaikka siis tiedostan että tunne pitää unohtaa niin tulen varmasti välittämään aina tästä ihmisestä ihan sama vaikka vihais mua.
Toki toivon että meistä vois tulla ihan oikeita ystäviä kun olen huomannut minkä hänkin varmasti että on helppo jutella toisillemme, ainakin itsestä on helppo puhua hänelle ja olen sellasestakin puhunu mistä en helposti puhu,
en tiedä miten ees itse niin nopeaa aloin luottamaan tai tuli sellanen tunne että tuohon ihmiseen voi luottaa, tää on vieläkin vähän hämärää mulle mutta pahin on nyt tunteiden osalta ohitse toivottavasti ainakin olen pystynyt keskittyyn muuhun elämään paremmin.
Tässä voin samaistua moneen kohtaan. Nimittäin se helppous. Jo ensimmäisenä iltana oli luontevaa pitää kädestä ja keskustella niin intensiivisesti keskenään, että muut ihmiset katosivat ympäriltä. Niin ei ole käynyt sitä ennen eikä jälkeen. En tykkää kosketella vieraiden ihmisten kanssa mutta hän oli poikkeus.
Myös tuo avautuminen on ollut poikkeuksellista. Edes parhaimmalle ystävälleni en ole avautunut lähellekään samaan tapaan.
Olen myös ollut kiukkuinen ja itkuinen tämän vuoksi. Se ystävyys häneltä on todella kaivattu mikäli kelpaa. On ollut vuoristorataa. Välillä seesteisempää ja välillä kuristaa.
Miksi jauhatte täällä ystävyydestä. Eikö ystävyys ole irl ja välittämistä. Yhteyden pitämistä. Ei täällä ole kaveruutta tai ystävyyttä.
Kuuleppas me tässä nyt jaamme kokemuksiamme ja sillä tavalla voimme ehkä saada uusia näkökulmia asioihin. Miksi takerrut meidän kommentteihin, etkä vissiin ees lukenu kunnolla. Ihan INREALLIFE on tämä ihminen josta haluaisin vielä joku päivä ystävän ja ihan INREALLIFE oen asiat puhunut sen ihmisen kans että älä puutu asioihin joista et tiedä mitään.
Ja on minulla ystäviä ja ihan INREALLIFE välitän ihmisistä ja pyrin auttamaan ym että en ole sellanen joka ajattelee vain itteään.
Ja mistä sinä tiedät miten minä välitän jostakin ihmisestä?
En ole edes aikaisemmin tälläsiin kirjotellu että kyllä ne ihastukset on olut ihan oikeassa elämääs, minulla on työ ja harrastukset että jos tänne välillä kirjottelen ei ole keltään pois.
Ja harvemmin somessa roikun, en ole facebookissa enkä varmaan liitykkään,en omista älypuhelinta joten en roiku kokoajan netissä.
Jollain ei ole älypuhelinta nykypäivänä. Hah, hah. Sinä haluat ystävän kun sinulle sopii, sinä haluat suhteen kun sinulle sopii. Noinkohan ne asiat menee. Ystävyys on hieno asia ja itsellä on suhteetkin joskus alkanut niistä. Olen kuitenkin huomannut, että itsellä pelkästä ystävyydestä alkaneet suhteet ei oikein toimi, pitää olla se kipinäkin. Puhdasta himoa puolestaan varsinkin puutteessa ollessa kokee harva se kerta esim.baarireissulla johonkin ihmiseen. Rakkaus mukana on jotain muuta.
Olen kirjoittanut tuolla aiemmin, että olen ollut tekemisissä palstojen ulkopuolella. Olen tutustunut ihmiseen oikeassa elämässä. Täällä olen vaihtanut kokemuksia ja purkanut ikävääni, kun en ole voinut loputtomasti kuormata hänen niskaansa. En helposti avaudu tällaisista asioista kenellekään eikä tapana ole ollut tehdä tällaisia aloituksia.
En ole ostanut älypuhelinta kun pärjään ihan sillä vanhemmalla nokialla joka edelleen on ehjä ja toimii, ei tarvi kuin soittamiseen ja tekstiviestin lähettämiseen katsos kun kaikki ei mene ain asen massan mukana, elämässä on tärkeämpiäkin asioita. Taitaa vaan ärsyttää joku.
Jaa missähän vaiheessa olen sanonut että haluan ensin ystäväksi ja siitä suhteeseen? Miksi vääristelet sanojani? Voi voi kun et edes tunne minua.
Minä en kokenut tähän ihmiseen mitään puutteessa oplevan himoa johon rakastuin ja kun et tilanteesta tiedä niin älä heitä asioita jotka ei paikkaansa pidä, ihan eri olosuhteissa tutustuin ihmiseen. Ja minä en sille mitään voi että rakastuin kuitenkin sen verran on miestä että myönnän tappioni, ei tarkoittaa ei. Ei se tarkoita sitä ettei vois ystäväksi tull amukavan ihmisen kans josta sinun kaltasilal olisi paljon opittavaa.
Ihan kuule etsin naista parisuhteeseen kuitenkin vaikka sain pakit, että tuosta ei suhdtta tule ja sen hyväksyn, yleensä aletaan väänteleen toisten kommentteja jos ei keksitä muuta tai halutaan vaan vittuilla kun joku vaan ärsyttää ehkä se on jotakni mitä sinulla ei ole?
Missähän vaiheessa olen sanonut että haluan suhteen kun minulle sopii tai ystävän?
Vai eikö ole hyvä sanoa tunteistaan ihmiselle jos niitä tulee?
Elä sinä omaa elämääsi äläkä puutu toisten keskusteluihin jos et osaa asiallisesti keskustella.
Ja se on ihan eri asia toivoa että vois joskus ystävä tasolle mennä kuin se että pakottais ketään mihinkään, muutenkin tunteista huolimatta ihmistä kohtaan käyttäytynyt mahdollisimman kohteliaasti enkä edelleenkään ole vihainen hänelle tai mitään sellasta.
Tietenkin jos et ole itse kokenut mitään sellaista mitä harvemmin kokeen niin ymmärtäähän provoilusi.
Katsomme taas. :)
"Colorado oli liian kova pala, pitää olla miestä myöntää tappionsa", kärsikää oma helvetinne nyt.
Rakastin ja rakastan Amy:ä. Lapseni "isä", kun on.
Näköjään ovat täällä edelleen. :)
Sinä yönä muuten halusivat suostumukseni, "Ystävällemme ja suurmiehelle", taivuin lopuksi.
Menen nyt yhtä levollisena nukkumaan.
Olen miettinyt tätä eikä se avaudu minulle. Täällä kuitenkin vielä. :)