Mietin tilannetta, että pääsisin puhumaan tunteistani sen yhden henkilön kanssa. Mietin kerronko totuuden vai totuuden? Vaihtoehdot:
1. Koko totuus, sellaisenaan( polveilevana, epävarmana ja sekavana) mitään pois jättämättä. Jos hän jaksaisi sen kuunnella. Tämä jättäisi suhteemme mahdollisesti vielä auki, epäselväksi ja työn alle.
2. Totuus, joka auttaisi hänet eroon tunteistaan minua kohtaan. Tekisin hänelle (ja ehkä itselleni) ison palveluksen kertoessani tämän, vaikkakaan se ei olisi koko totuus.
Kumman te haluaisitte kuulla.
1. Koko totuus, sellaisenaan( polveilevana, epävarmana ja sekavana) mitään pois jättämättä. Jos hän jaksaisi sen kuunnella. Tämä jättäisi suhteemme mahdollisesti vielä auki, epäselväksi ja työn alle.
2. Totuus, joka auttaisi hänet eroon tunteistaan minua kohtaan. Tekisin hänelle (ja ehkä itselleni) ison palveluksen kertoessani tämän, vaikkakaan se ei olisi koko totuus.
Kumman te haluaisitte kuulla.
Vastaukset 88
Vanhimmat
Koko totuus
Ei kumpikaan. Jos siitä ei ole hyötyä vaan vain lisää harmia, niin jätäppä kertomatta.
Täällä kuitenkin kirjoittelet joten teillä ei yhteyksiä ole joten tilanteenne on jo tuo kakkosen tilanne. Miksi siis palata kertoileen mitään ja aiheuttaan toiselle pahaa oloa?
Kummallakin tavalla sinä vain pahennat jonkun ihmisen oloa ja saat hänet palaan menneisyyteen jonka jo jättänyt taakseen.
Vie salaisuutesi hautaan.
Entä jos toinen ei ole jättänyt asiaa taakseen? Toinen voi yhtä lailla kärsiä tilanteesta edelleen juuri sen takia, ettei asioita selvitetä. Mieluummin asiat selvitetään rehellisesti loppuun. Sen jälkeen kumpikin voi jatkaa keveämmällä sydämellä joko yhdessä tai jotenkin muuten.
Tässä juurikin arvon kyseisen kysymyksen kanssa ja valitsen ensimmäisen vaihtoehdon jonka meinaan käyttää. Ja sen ottaisin omallekin kontolle ja olenpa tuon kohteeksi joutunutkin.
Nyt ainakin oma tilanne kun on auki luotan että totuuden kautta löytyy joku päätös johonkin suuntaan, oli se päätös tai suunta sitten lopulta mikä tahansa.
Päätöksenhän voi tehdä sitten lopuksi reaktion perusteella. Jos tunteita kuitenkin on molempiin suuntiin, kirpaisemaan se tulee luultavimmin teki sen totuuden tai valheen kautta.
Mutta tämä on sekä henkilö- että tilannekohtaista. Toisille sopii, toisille ei.
Tietysti tuon ensimmäisen vaihtoehdon. Minusta mitään muuta vaihtoehtoa ei edes ole olemassa. Epävarmuus, pelot yms. ovat ymmärrettäviä, varsinkin isojen asioiden ja tunteiden kanssa. Sitä paitsi tuskin olet ainoa, joka on epävarma ja jonka ajatukset ovat sekavat. Se, että kumpikin kertoo omat ajatukset, on ainoa tie yhtään mihinkään, johti se johonkin lopulta tai ei.
Tuo toinen vaihtoehto ei ole mikään ratkaisu. Se on vain hätäratkaisu, jossa sinä kuitenkin tiedät, mikä asioiden todellinen laita on (arvatenkin se, mitä olisit ensimmäisessä vaihtoehdossa kertonut), enkä usko, että tuollainen ratkaisu tekee mitään hyvää sinulle. Ja jos jotain on ollut, niin todennäköisesti se toinen osapuoli tietää myös, ettet ole kertonut koko totuutta, ja tuollainen hätäratkaisu tekee vain paljon hallaa hänellekin. Tuo toinen vaihtoehto ei ole mikään palvelus kummallekaan teistä.
Ehdottomasti koko totuus kaikkinensa molemmilta!
Jos asiat ovat solmussa ja moninaisia, niin vain se, että molemmat kertovat kaikki tunteensa ja ajatuksensa, niin hyvät kuin epävarmuudet ja muut, voi auttaa tuosta tilanteesta eteenpäin.
Jos kerrot tuollaisen puolittaisen totuuden, asia jää painamaan ja kalvamaan sinua (ja häntä) loputtomiin.
Karun totuuden.
Voi olla, että päädymme vielä puhumaan tunteistamme. Mistään sen dramaattisemmasta ei ole kyse. Ja jos päädymme, toennäköisesti hän on se, joka tekee aloitteen tähän.
Tämä oli siis kommentti ItsekäsOlet -nimimerkin kommenttiin.
Minkälainen se "totuus" olisi, joka mielestäsi auttaisi hänet tunteistaan?
Ap on hakoteillä: toisen puolesta ei voi tietää, mikä saa toisen jättämään asian sikseen.
Niin, mietin myös, että onko ap varma, että hänen tunteensa siltikään loppuisi, vaikka kertoisi jotain muuta kuin totuuden. Siksi kysyin, minkälaisesta asiasta on kyse. Jos kyse on jostain sellaisesta, että ap luulee, ettei kelpaa toiselle, niin voi mennä metsään... Toinen voi silti rakastaa paljon. Siksi ehdottomasti koko totuus!
Nämä kysymykset on perseestä. Aivan sama kuin minä alkaisin arpomaan että hyppäänkö takaisin 2010 vuoden tilanteeseen ja ottaisin yhteyttä ja kertoisin ex-avomiehelleni että
"Valehtelin sinulle lokakuussa 2010, etten enää rakasta sinua. Oikeesti rakastin ihan hulluna mutta kun suhde ei toiminut niin kivuttomammin se ero tuli kun luulit etten rakasta sinua. Päästit minut helpommin meneen. "
Mennyt on mennyttä. Kuusi vuotta mennyt ja molemmilla omat elämät. Aivan turhaa palata sellaiseen, joka repisi vanhoja haavoja auki ja sekoittaisi ihan turhaan asioita.
Vain jos asioat muuttuisi kumpaakin hyödyttävällä tavalla siitä olisi hyötyä. Muuten ei.
Itse ainakin olisi vain hiljaa jos asia olisi täysin hyödytön eikä oikeastaan muuta kuin turhaa lässytystä ja paskan jauhantaa vailla mitään hyödyllistä toimintaa.
Ei ehkä kannatakaan palata mihinkään 15 vuoden takaisiin.
Mutta tässä kuulostaa nyt siltä, että tilanne on meneillään nyt ja vielä täysin auki. Kuulostaa siltä, että molemmat nimenomaan kärsivät tuosta tilanteesta ja se, että asiat keskusteltaisiin, juuri hyödyttäisi molempia. Ja silloin ainoa vaihtoehto tilanteessa eteenpäin on se, että kumpikin kertoo ja kuuntelee toistaan.
Siksipä se onkin niin tilannekohtaista. Tilanne voi olla ihan tuore tai 10-vuotta vanha ja siihen liittyvät asiat mitä sattuu.
Tilanne on tod. näk. perseestä koska se sattuu sinuun vieläkin ja elämä on kulkenut jo ohi kuten sanoitkin. Jollain toisella taas toinen tilanne. Ei se varsinaisesti kysymyksiä pilaa.
Ei minusta hyötyö jos siitä ei seuraa hyvää lopputulosta. Se on htä tyhjän kanssa. Molemmilla paha olo ennen kertomista ja kahta pahempi kertomisen jälkeen. Onko hyötyä?
Esim. Minulla oli tieto erään lähisukulaisen kuolemasta ollut aina, mutta kukaan ei halunnut kertoa minulle miten hän kuoli.
Kerran sitten humalainen sukulainen paljasti miten hän kuoli. Siitä seurasi minulle shokki ja viikkojen masennus.. Ei siis tieto ollut minulle hyödyksi vaan haitaksi.
Joskus jos tilanne ei siitä paremmaksi muutu se tieto vain pahentaa tilannetta jota ei muuttaa enää voi
Sitäpä kun ei aina voi ennalta tietää sitä lopputulosta. Kun monessa tapauksessa se kituminen ja epävarmuus on lopultakin pahempi ja pidempi riesa kuin kertakirpaisu.
Tässä kun tunteista puhutaan, niin todennäköisimmin tiedossa ei ole brutaalia kertomusta esim. itsemurhasta.
Niinpä. Ja jos tilanne on tuore, niin kannattaa selvittää!!
Ettei käy noin niin kuin tässä "Keskustelijana" on esimerkkinä. Että aikoinaan asiat jäi selvittämättä, ja nyt vieläkin vuosien päästä sattuu. Ja nyt kun ei voi paljoa enää tehdä, niin sattuu todennäköisesti tuo koko loppuelämän.
Jos puhutte avoimesti koko totuuden kaikkinensa, niin ei siinä mitään voi hävitäkään!!
Olettavasti kyse jostain että varattu kertoo tunteistaan jollekin (vapaalle tai varatulle)
Mitä hyötyä? Varattu on varattu oli hänellä tunteita tai ei. Jos siitä seuraa se että hän kertoo tunteistaan toiselle varatulle. siitä seuraa kahden liiton kriisi.
Kaksi perhettä kärsii tai jos toinen on sinkku ja varattu menee jauhaan sille tunteistaan mutta ei aijo erota. Mitäpä hyötyä siitäkään on? Vapaa saattaa tehdä itsemurhan jos kovinkin epätasapainoinen ja herkkä.
Myötyä on vain siitä jos jostain tunteista puhuu että on molemmat vapaita ja suhde mahdollinen. Jos ei niin sitten hiljaa vaan.
siis.. minulla ole mun exiin minkään näköistä mielenkiintoa. Se oli esimerkki siitä miten naurettavaa on palata johonkin menneeseen
Mutta kun se lopputulos voi nimenomaan olla hyvä! Ja tuolla sinun tavallasi nyt otetaan se riski, että hyvän lopputuloksen sijaan kidutaan ja eletään epävarmuudessa koko loppuelämä.
Asiat kannattaisi aina puhua! Ettei jää väärinymmärryksistä ainakaan kiinni! Toinen voi luulla jotain ja toinen luulla jotain. Ihan älytöntä sellainen. Siksi puhukaa!
Mieluummin kuulisin itse, vaikka toinen kertoisi rankkojakin tai ikäviäkin asioita. Kuin että toinen jättäisi asioita kertomatta. Eikö rakkaudessa ole juuri siitä kyse? Että hyväksyy toisen kaikkinensa? Rakkaus ei ole sitä, että eletään pumpulipallotodellisuudessa, jossa suhde perustuu sille, ettei kumpikaan kerro mistään mitään. Vaan juuri sille, että toisesta pitää kaikkinensa ja hyväksyy hänet kaikkinensa! Ja että kumpikin kertoo ajatuksistaan.
Kukaan ei ole kuitenkaan jäävi kenenkään puolesta päättämään onko hyötyä vai ei. Sinua tieto ehkä horjutti, mutta joku toinen olisi ehkä ollut sinut tiedon kanssa. Mutta miksi spekuloida kuka on kuollut ja miten. Kuka silläkin tiedolla tekee mitään. Ihminen ei siitä henkiin herää.
Ja pitää myös muistaa, että jokainen saa itse päättää mitä kertoo ja kenelle. Kukaan ei ole velvollinen kertomaan yksityisasioita kenellekään, jos ei itse halua.
Kunnioitus ja luottamus ansaitaan olemalla sitä itse.
Aloittajan kysymykseen en vastaa juuta enkä jaata.
Ei siitä täällä jauhettaisi jos se olisi hyvä. Pointti on siinä että jos se olisi hyvä se olisi jo tapahtunut. Jos täällä siitä jauhetaan siinä on MUTTA ja palstaa paljon lukeneena se mutta varmasti on että toinen tai molemmat on varattuja.
Silloin täysin hyödytöntä jauhaa koko asiasta.
Jos vapaat ihmiset ovat kyseessä he tuskin palstoilla jauhaisi mitään.
Olen kyllä täysin eri mieltä tästäkin! Sinä et voi tietää, millaisia asioita ihmisten tilanteissa on taustalla, ja tuollaiset neuvot ovat ihan päättömiä. Asiat kannattaa keskustella, jos jotain tunteita on! Vain siten pystyy jatkamaan eteenpäin, jatkui se matka miten jatkui.
Se tuli selväksi, että vuosikymmeniä vanhoihin juttuihin ei kannata palata, jos kumpikin on mennyt elämässään eteenpäin. Mutta tämä tilanne on meneillään nyt, ja oletettavasti kumpikin siitä kärsii jo nyt! Keskustelu tuskin tässä tapauksessa välttämättä mitään asiaa pahentaa.
Puhut vain omasta tilanteestasi, joka on todennäköisesti täysin erilainen kuin omasi. Ja oma tilanteesi on juuri esimerkki siitä, miten käy, kun asiat jättää selvittämättä ja valheen kautta etenee. Et ole vieläkään päässyt tuosta yli, koska et selvittänyt asiaa aikanaan rehellisesti!
Älä ap ainakaan tee noin!
Se toinen tekee sen itsemurhan todennäköisemmin siksi, ettei kestä enää tuota epätietoista kidutustilannetta! Ei siksi, että toinen kertoo rehellisesti tunteistaan.
Palstalla ne tilanteet on, ei minulla. Olen nähnyt miten täällä varatut itkee toista varattua ottaan yhteyttä.
Oikeessa elämässä näen usein miten nämä varatut haluaa sutinaa elämään leikkii muilla mutta eivät ole valmiit eroaan. Jos heille eroa ehdottaa koska heillä toinen helähes suuttuvat. Se kertoo näiden varattujen valmiuksista eroamiseen ja siitä mitä he niiltä kolmansilta hakee.
Jos eron ehdotus saa suuttumaan ei se ole käynyt edes mielessä, eikä sitä edes aijota toteuttaa milloinkaan.
Toisin sanoen varatut täällä hakee seikkailua ja täytettä elämäänsä mutta haluaa pitää oman puolisonsa silti. Se joka siihen lähtee mukaan kärsii vielä paljon.
Tunteista varattuna kertominen on aika itsekästä koska silloin haluaa itselleen jotain välittämättä omasta puolisosta taikka siitä kolmannesta.
Juuri niin, jos et tiedä taustoja. Pidä neuvos itselläs.
Kovin on moni täällä tukemassa nokkaansa muiden asioihin ja miten : luulemalla mistä on kyse.
Ja vain asianosaiset tietää kannattaako jutella vai ei.
Ap tekee niinkuin itse itselleen parhaiten näkee eikä kysele täällä mitä tekee.
Entä jos tilanne on sellainen, että varatuilla tai vapaalla ja varatulla on paljon tunteita keskenään ja molemmat tietää, että jotain on meneillään? Asiat ovat jääneet keskeneräisiksi, niin kuin aloitus antaa ymmärtää? Silloin juuri ne asiat pitäisi selvittää. Tuollaisessa tilanteessa kumpikin kituu vain ihan helvetisti! Ja tuollainen keskeneräinen tilanne on suurempi syy niihin itsemurhiin kuin se, että asiat puhuttaisiin.
Jos se varattu onkin eroamassa, koska rakastunut?
Minä en ainakaan ottaisi ihmistä joka loikkisi suhteesta toiseen tai olisi mitenkään epävakaa tunteissaan.
Jos ei tiedä ketä rakastaa tai rakastaa kuukauden toista ja kuukauden toista tai loikkii sinne tänne ei ole kovin luotettava ihminen.
Mitä sellaisella tekee joka loikkisi varmaan uudessakin suhteessa arpoen sinne tänne miettien että rakastaako uutta vai vanhaa.
soutaa huopaa vedetään taas nuottaa. Sitä en itse jaksaisi katsella. Ei sellainen ihminen tiedä rakkaudesta mitään.
Ei sellainen osaisi tarjota kuin epävakaan alustan jossa uusikin kumppani miettisi että osaako toi niinku rakastaa ollenkaan
Onko hän rakastunut vai vaan ihastunut luuloihinsa uudesta ihmisestä ja uutuuden viehätykseen?
Entäpä jos hän eroaa ja panee pari kolme kk jonka jälkeen huomaa että voi vitsit.. tää olikin vaan ihastus.. Nyt me jo puhutaan niistä samoista tiskeista ja siivouksista kuin tuon exänkin kanssa.Kaikki jännä ja kiva on ohi ja arki mitä pakoon lähti astunut jo uuteenkin.
Entäpä jos huomaa että uuden kanssa ei sujukaan asiat niin kuin entisen? Uusi onkin erilainen rutiineiltaan ja te ette saakaan arkea sujuun vaikka paneskelu toimisi?
Tuleeko ikävä vanhaa suhdetta kun alkaa raki astuun uuteen suhteeseen johon loikkasi yhtäkkiä?
No se on ihan totta, että varatun kannattaa selvittää omat tunteensa itselleen. Eikä rakastaa yhtenä päivänä toista ja sitten pitääkin yhtäkkiä sitä vanhaa parempana, kunnes taas.
Mutta tuossa aloituksessahan sanottiin, että kertoisi koko totuuden polveilevana epävarmuuksineen. Se kertoo siitä, että ap ymmärtää tilanteensa (oli kyse sitten mistä vain), omat epävarmuuden tunteensa sun muut. Ja tuo koko totuus -vaihtoehtohan oli just sitä, että tunteisiin ja ajatuksiin yritetään saada selvyyttä, sekä omiin että toisen, mikä on vain hyvä vaihtoehto.
Käsittääkseni ap ei ollut tässä hyppimässä kenenkään sänkyyn, eikä mitään muutakaan vastaavaa. Vaan juuri nimenomaan selvittämässä niitä tunteitaan ja ajatuksiaan rehellisesti kaikkinensa! Ja se on vain hyvä asia!
Minun oma näkemys on että 6 kk yksin ja sen jälkeen vasta etsiin jotain lohtua eron jälkeen. Itse en ota varattua tai juuri eronnutta. Se tietää minulle sydänsuruja.
Sinä ajattelet vain paneskelua, mutta on ihmisiä, jotka eivät ajattele sitä ensisijaisesti ja ihan oikeasti voivat rakastua ja löytää elämänsä ihmisen.
Varatun vanha suhde voi olla tosi huono, eikä siinä arki suju yhtään samalla tavalla kuin uuden kanssa. Joku syy siihen on, että varattu rakastuu. Silloin rakkautta ei varmaankaan vanhassa suhteessa ole ollut. Koska jos rakastaisi oikeasti kumppaniaan, ei rakkautta toiseen pääsisi edes syntymään. Eri asia, jos harrastaa vaan paneskelua, mutta jos rakastuu. Silloin ei ole mikään huono ihminen, koska tunteilleen ei mitään voi.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat olleet huonossa ja toimimattomassa liitossa pitkäänkin. Ja eronneet, rakastuneet ja löytäneet elämänkumppaninsa, jonka kanssa elämä on ihan erilaista kuin vanhan kumppanin kanssa.
Varattu on aina hyväksikäyttäjä jolla omaetu mielessä. Hän haluaa itsekkäin syin jotain. Juuri eronnut samoin. Hän itsee lohduttajaa välittämättä toisten tunteista.
Kaksi ryhmää jotka todistelee muuta ja huutaa kovaa pelastajia huonoista tilanteistaan ja haluaa pelastajan sen oelastajan kustannuksella.
Täälläkin huonossa suhteessa kituja ruinaa pelastajia jotta saisi onkun jota satuttaa siinä samalla kun itsensä pelastaa huonosta suhteesta ja olosta
Minä puhun siitä että varattu ei tiedä mitä helvettiä tekee. Hän vain tekee. Kun hän ei tiedä hän repii ja hajottaa kaiken ympärillään.
Tiedätkö miten sekaisin varatut usein on suhteissaan ja tunteissaan?
Se sekavuus saa heidät etsiin pelastajia pystymättä itse pelastaan itseään suhteesta?
Koska ovat niin sekaisin ne ruinaa niitä pelastajia tekeen olostaan helpomman- He eivtä pysty tekeen ratkaisuja erosta ja siksi hakevat ulkopuolisia helpotuksia ja pelastajia.
Sen jo pitäisi kertoa kolmannelle että nyt on astumassa miinakenttään jossa itseltä repeää sydän jalat ja kädet sekä maine
Totta kai eronneen on syytä selvittää omat tunteensa, jotta voi jatkaa myöhemmin kenen kanssa sitten jatkaakaan. Mutta ap:han oli tuossa juuri selvittämässä tunteitaan. Hän tuntuu ottavan tilanteessaan kaikki epävarmuudenkin tunteet huomioon, eikä vain suin päin hyppäämässä uuteen. Hänhän kirjoittaa, että "suhteemme voisi silti jäädä vielä avoimeksi ja työn alle". Näitä tunteitahan ja tilanteitahan tässä juuri yritetään selvittää ja käydä läpi! Ja siihen tässä ap:ta kannustetaan!
Kun nyt on kyse ap:sta.
Tässä on kaksi hyvää esimerkkiä mitä ihminen pystyykään päässänsä luomaan kuvittelemalla miten asiat ovat.
Tällaiset itse jätän aina omaan arvoonsa, koska se mitä he ulos tuottavat on vain heidän omaa oletusta.
Kyllä minullekin on selvää se, että varatun täytyy selvittää tunteensa ja ajatuksensa, ja mahdollisesti elämä uuden kanssa alkaa vasta sitten, kun nämä tunteet on selvitetty. Mutta avoin keskustelu tilanteessa voi silti olla hyödyksi, jos kummallakin tunteita on ja kumpikin on rakastunut. Se, että keskustellaan, ei tarkoita, että siitä hypätään vain uuteen suhteeseen, vaan voi olla avuksi niitä tunteita ja ajatuksia selvitettäessä.
Eroa ensin ja on ihan hiljakseen ilman ainoan ainoaa suhdetta sen 6 kk. Sen jälkeen pää on selvinnyt. Tarviiko sitä aina olla joku jossa riippua ja roikkua?
Minusta varatut on kusisia jos alkaa hyväksikäyttään jotakuta jotta itse selviää oman suhteensa kanssa.
Itseäni on yritetty joskus hyväksikäyttää. On tullut itkuvirret siitä miten vaimo vaan jäkättää ja mitään yhteistä ei enää ole muuta kuin lapsi ja asuntolaina. On kertoitu miten minut halutaan viedä lomamökille miehen kotiseuduille ja muuta tosi kliseistä mitä varatut tekee. Annoin pakit ja sanoin etteä meneppäs mies kotio kun se vaimosi jo odottelee sinua nukkumaan viereensä ja lapsesi (oli 8 v) kaipaa isäänsä jo kotiin.
Toinen pettävä "herrasmies" kertoili että vaimo petti ensin ja nyt hän haluaa pettä kostoksi mun kanssa. No, minäpä siihen että on se hyvä että sanot noin suoraa mutta minä en ala koston avittajaksi. Pakit tuli sillekin
Kolmas oli sellainen herrasmies joka oli baarissa viettämässä polttareitaan. Hän kehui minua ja minun iloisuuttani ja ulkonäköäni. Sanoi että tuleva vaimonsa oikeestaan haluaa avioon. Hän ei haluaisi ja ei ole varma haluaako sitoutua niin kokonaan siihen naiseen. Nainen on alkanut kyllästyttään. Hän halusi lähteä minun matkaani ja tarjosi että maksaa taksin. Sormuksen oli piilottanut taskuunsa. Sillekin tuli pakit annnettua.
Sanoin että meneppäs hyvä mies nyt kotiin selviään kun hääsi on ovella ja humalan laskettua saattaisi kaduttaa ja onhan se avioon kivempi astua ilman pettämis salaisuuksia
Joo, nämä viimeiset kommentit kertovat varmaan aika paljon siitä, miten joihinkin näihin viesteihin kannattaa suhtautua.
Täällä joku mietti, uskaltaako kertoa ajatuksistaan, vaikka onkin epävarma. Kertoo siitä, että aloittaja on aika kaukana noista esimerkeistä. Jos joku täällä pohtii tuollaista, hän on ihan fiksu ihminen ja hänellä tuntuu olevan tunteita, joita on pohtinut kauan. Se on aika kaukana ihmisistä, jotka baareissa etsivät seksiseuraa.
Nyt puhun varatuista jotka etsii pelastusta. Älä puolustele varattujen tekoja tai olet samanlainen. Se mikä ap on sitä en tiedä mutta kaikki varatut jotka yrittää hakea pelastusta tekemättä eroratkaisuja itse ovat hyväksikäyttäjiä jotka haluaa repiä muitakin kappaleiksi samalla kun hakee pelastusta.
Et ehkä ymmärrä miten kusista se on jos pettäjään sattuu rakastumaan ja alkaa jossain vaiheessa tajuaan että ei se eroa koskaan..
se että varattu haluaa vetää sinne suohon muitakin ja surkuttelee itseään siltikin eniten ja puolustelee tekojaan kertoo juurikin siitä itsekkyydestä. Ei ole väliä muille. Ainoastaan hänen tunteilla ja tarpeilla on väliä- Viis siitä kuinka monta hajottaa.
Tarinoita on useita joissa jokin sivusuhde on kestänyt vaikkapa 5-7 vuotta ja pettäjä lupaillut että eroaa mutta koskaan sitä eroa ei ole tullut. Lähisuvussani on yksi tällainen tapaus.
Mies piti sukulaistani 7 vuoden ajan salasuhteessa. Minä sukulaiselleni sanoin ettei se aijo eroa ottaa vaimostaan koskaan, kunhan vaan puhuu. 7 vuotta se sukulaiseni jaksoi uskoa miehen lupauksiin että eroaa, kunnes kyllästyi.
Tämän hetken tilanne se että sukulaiseni on vihattu toinen nainen, joutui muuttaan niiltä seuduilta kun miehen vaimo usutti sukulaisia sen perään uhkaileen ja tämä mies on edelleen avioliitossa vaimonsa kanssa.
Ero lupauksista ja 7 vuoden salasuhteesta huolimatta tilanne loppui näin.
Joko sä olet itse tuotettaan nainen tai sitten kusinen juorukello.
Jos jälkimmäinen toivon, että juoruamisesi kantautuu kyseisen ihmisen tietoon.
On on sukuni. Älä siitä huolehdi. Ei ole sinun ongelmasi minun sukulaissuhteeni. Olemme niin läheistä sukua toisillemme että hän kieltää silloin ison osan jo itseään jos minua alkaa haukkumaan.
Mutta pettäjät valehtelee, eikä eroa koskaan. Hekin suunnittelivat avioliittoa heti kun mies eroaa. Eipä eronnut koskaan koska miehellä ei ollut koskaan edes aikomusta erota.
Joten sinäkin voit lopettaa ne varattuja puolustelevat lässytykset. He valehtelevat koska eivät välitä kuin itsestään.
Ei sukulaisuus oikeuta juoruamaan täällä heidän yksityisasioista eli olet kusinen juorukello.
Toivon, että hän saa tietoa juoruamisestasi.
En hyväksy pettämistä, mutta en hyväksy pettämistä myöskään siinä muodossa, että juorutaan henkilökohtaisia asioita mitkä eivät edes sulle kuulu. Sinäkin petät luottamusta kokoajan.
Sinähän sen tiedät siitä kristallipallosta kuka minä olen ja kuka ihminen kyseessä.
Jauhat paskaa minulle koska et vain pidä siitä mitä kirjoitan. Sinusta varattu on sankari jonka kuuluu sadaa olla pornokeisari ja rakkauden jumala.
Minun näkemys on että sinä olet varattu ja palstalla koska kaipaat jotain toista kuin puolisoasi etkä tykännyt minun kommenteista jotka kritisoi sinun salakähmäisyyttäsi.
Itselleen on vaikea myöntää kun toimii väärin. Helpompaa on haukkua kaikki jotka ko. toimintaa kritisoi.
Et sinä sitä oikeaksi saa vaikka haukkuisit koko sukuni ja syntymäni. Varattu on silti toimimassa väärin.
Minusta sinut pitäisi tuomita vankeuteen siitä jo että parut itkua täällä jollekin kolmannelle vaikka oikea teko olisi päättää suhteesi jos et siihen tyytyväinen ole ja jonkun toisen haluat.
Pelkurit ei vain uskalla koska ilmeisesti ei osaa tulla toimeen yksin.
huhhuh
Totuus on valhe usko se hei
seurustelua hyväksy kukaan ei
tunne jota uskoa en todeksi saata
emme siis tapaa, senkö voit taata?
En ymmärrä edes mitä tarkoittaa nuo kaksi vaihtoehtoa, vaikea tietää mistä on kyse. Totuus omista tunteistasi ja tilanteestasi on hyvä kertoa rehellisesti ei muuta. Jos et voi kertoa niin kirjoita hänelle. Yksinkertaista.
Kiitos vastauksista. Voi olla, ettei tätä keskustelua koskaan käydä. Ja jos käydään, ehkä ne oikeat sanat löytyvät siinä hetkessä.
No niin, nyt kuuntelit tuota Keskustelijana kirjoittamaa p*skaa. Vielä jokin aika sitten olit enemmän sitä mieltä, että keskustelu käydään. Saat tuolla keskustelematta jättämisellä aikaan vain ihan hirveän olon sekä itsellesi että toiselle.
Oikeasti, mitä häviät siinä, jos puhutte toisen kanssa asiat rehellisesti? Se, ettette puhu, vaan jatkaa ja jatkaa tuota epämääräisyyttä.
AP kaksi totuutta. Olen samaa mieltä kanssasi, että kun tapaat hänet niin oikeat sanat tulevat kyllä sitten luonnostaan ja jatkat sen mukaan miten tilanne etenee. Todennäköisestihän saat vastakaikua kertomallesi jos hän sinusta pitää. Turha suunnitella liikaa etukäteen vaan elää tilanne kerrallaan ja rohkeasti edetä.
Rehellisesti totuus kasvokkain
Ihmisten kanssa joista oikeasti välittäää kannattaa antaa niin paljon tietoa kuin mahdollista jotta he voivat tehdä oikeita päätöksiä.
En ymmärrä mitä tuo jälkimmäinen voi sisältää että toinen pääsisi tunteistaan sinua kohtaan eroon.
Itse ihailen rohkeutta kertoa rohkeasti asioista naamakkain. Siinä on jotain vavahtamatonta vaikka kuinka muuten olisi epävarma ja jännittäisikin.
Jälkimmäinen tuntuu pelaamiselta hieman.
Käyttäisin jälkmmäistä vain jos olisin varma ettei suhteesta tulisi mitään joten se olisi hyvä päätepiste.
Vastaisin samoin. Ihailen ja arvostan niitä, jotka ovat rohkeita kertomaan, vaikka jännittäisikin. Aitous on ihailtavaa. Jälkimmäinen vaihtoehto vain ikävää pelaamista, josta jää huono mieli kummallekin.
Tosin itse en käyttäisi jälkimmäistä vaihtoehtoa missään tapauksessa. Toinen kyllä arvaisi, ettei toinen ole ollut rehellinen. Sitä paitsi ei voi olla varma, ettei suhteesta tule mitään, jos ei selvitä asiaa tai selvitä edes asioita. Jos kuitenkin tunteita on, on ihastunut tai rakastunut toiseen.
Apua tekee niinkuin susta itsestä parhaalle tuntuu.
Ap tekee. ..
Olen aina tavoitellut totuutta. Sellaista ei ole. Sitä voi tavoitella, aina se karkaa. (Tieteenfilosofiaa) Jokainen tulkitsee sitä omien mustien tai vaalenpunaisten silmälasien kautta katsellen. Aina, aina sitä kannattaa kuitenkin tavoitella. Se voidaan saavuttaa vain yhdessä asianomaisten kanssa keskustellen. Rikki menneitä ihmisiä. Sielujen sympatiaa, jollain mystisellä tavalla. (Tämäkin voi olla vain niiden lasien kautta katsottua) Miksi näin rumaa nyt. Uskalluksen puutetta? Epätoivoa ja epävarmuutta. Inhimillistä? Eikö? Tästäkö tyydytyksen sait.
En usko, että tulisi suuria yllätyksiä. Uskon jo monenlaista tapahtuneen ihan oikeiden tunteiden kanssa, jossa minä en ole ollut se kohde. Mikä minä olen ollut sitten. En tiedä.
Kyllä se totuus kannattaa kertoa, en sano, että aina, mutta jos vähänkään välittää toisesta.
Hei, saattaisitkohan olla hän, M? Jos olet hän, niin toivoisin vieläkin, että voisimme puhua asioista. Kuuntelisin mielelläni kaiken, mitä kerrot. Ei haittaa, vaikka olisit epävarma, ja asiat sekavia ja polveilevia. Tiedän, että jos pääsisimme puhumaan, minuakin jännittäisi ja olisin epävarma. Olisi vain mukava, että voisimme kohdata toisemme juuri sellaisina, kuin olemme, kaikkien tunteiden kanssa. Toivottavasti tiedät, että mikään, mitä kerrot, mikään epävarmuus tai asia ei ole sellainen, että kääntäisin sinulle selkäni.
Tuntuu, ettei tässä oikein edes olisi muuta vaihtoehtoa, kuin se, että puhuisimme ajatuksiamme ja tunteitamme toisillemme. Tämä tilanne on nyt tällaisenaan liian raastava, ainakin minulle, ja luulen, että molemmat kärsimme, jos jätämme tämän vain tähän. Tämä epätietoisuus on hirveää, ja nykyinen tilanne sellainen, että luulen, ettei se puhuminen voisi asioita ainakaan huonompaan suuntaan tästä viedä. Tuntuu, että se suurin ongelma on juuri se kommunikointiyhteyden puuttuminen, eivät ne asiat, ja se, ettei kumpikaan ole päässyt jakamaan ajatuksiaan toiselle.
Haluaisin kovasti puhua kanssasi. Olet minulle niin tärkeä, ja pidän sinusta niin paljon. Kaikkinesi. Pidän sinusta paljon myös silloin, kun jompi kumpi meistä on heikompi kuin tavallisesti.
Ajattelen, että jos vain pääsisimme puhumaan oikeasti, niin saisimme kyllä asiat selvitettyä yhdessä. Ehkä ne eivät silloin edes tuntuisi niin suurilta. Mutta nyt kun vain arvailemme ja mietimme omissa oloissamme näitä päivät pitkät, niin ne pääsevät paisumaan, ja ajatukset menevät sekaisin. Luulen, että yhdessä saisimme kyllä vastauksia ajatuksiimme ja selvitettyä tilannetta. Olemmehan joitain ajatuksiamme ja tunteitamme jakaneetkin jo toisillemme, vaikka oikeasti emme olekaan päässeet puhumaan. Ja kyllähän jo silloinkin saimme väärinkäsityksiä selvitettyä ja asioita eteenpäin. Miksi siis emme saisi puhuttua loppujakin asioita? :)
Täällähän on ihan kauheita viestejä jotkut tuolla ylempänä... Nyt vasta luin.
Toivottavasti voidaan puhua ja selvittää asioita! Kun tosiaan aiemminkin olemme onnistuneet puhumaan ajatuksistamme, niin miksi emme onnistuisi siinä nytkin? :)
Mielestäni nyt vain molemmat pois täältä sotkemasta päätänsä kaiken maailman kauheilta kommenteilta. Osaamme selvittää asiamme yhdessä ilman näitä asiattomia kommentteja.
On oikeastaan ihan kauheaa, että se, että luemme täältä ties mitä ihmisten sanomisia, sotkee meidän kahden välit ihan kokonaan!
Naidaan pari kertaa
Juuri tätä tarkoitin. Täällä on ihan hirveitä kommentteja. En haluaisi, että välimme menevät tämän paikan takia.
Itse kadun ennemmin tehtyjä kuin tekemättömiä asioita.
Aika kuluu nopeasti ja tunteiden kertominen vaikeutuu, mitä kauemmaksi kertomisen jättää.
Onhan vaihtoehto sekin, että vie tunteensa hamaan hautaan asti. Eri asia sitten onko se kannaltasi hyvä vaihtoehto.
Nää on vaikeita. Varsinkin jos pitää ottaa huomioon muitakin kuin itsensä ja sen toisen.
En lähde sanomaan, että mieti vielä. Kaikesta huomaa, että olet pohtinut asiaa.
Teen niin kuin sydän sanoo. Lopulta tiedät totuuden.
Lopeta tuo pornokuvien levitys het! Mene seksipalstalle jos pornoilu kiinnostaa.
Haluun naida salaisesti.
Ime parsaa!
kerrotaan totuuksia siinä naidessa
Tuota liika pornon kattominen teettää... Pian paviaani parsa kädessä kiihottaa ja pitää alentuu jokski aivottomaks sonniks. Päässä ei pyöri mikään normikohtaamine vaan sen tyhjän pään täyttää jatkuva runkkumatsku. Lopulta hävettää, miten tsiigaa ihmisii. Mieli tulee likaseks.
Aa sikailija kybbe on päässy jobista
Saa kai palstoilla fantasioida?
Tuostakin addiktiosta voi tietty vapautuu.
Tarkoitat pornoilla?
Vaikka kyllä mä ymmärrän, jokainen valitsee omat mielenkiinnonkohteensa...
Tarkoitan että kadun ennemmin tekemättömiä asioita. Tulipas virheellinen teksti.
Ehkä oli kyse enemmän siitä että selvittääkö niitä tunteita yksinkertaisesti koko matkan varrelta rönsyillen vaiko vain nykytilanteen. Mä olen rönsyilijäluonne, silti valitsisin tässä tapauksessa lyhyen totuuden. Mitä väliä sillä on mitä silloin ja tällöin tunsi kun nyt on nyt? Josta ainakin itselle tulee tunne ettei mistään enää tarvitse puhua. Jos ymmärrettiin silloin toisiamme niin eiköhän tässäkin asiassa ole yhtälaiset tuntemukset.
Koko totuuden ehdottomasti. Mikä palvelus se on että yrittää päättää toisen ihmisen asiat hänen puolestaan.
Tässä ketjussa ei ole viestien poistotarvetta?
Mielivaltaista. Pedofiiliviestit pysyy palstalla usein myös tosi pitkään. Onko laillista enää jos tehdään ilmianto?
Täysi totuushan on paras. Valheella aloitettu suhde ei tule toimimaan. Se mitä kukin haluaa suhteeltaan kertoo se sen toiselle. Jos taas ne suhteen syyt eivät kohtaa niin valehtelemalla hoidetaan loput. Ihmiset jotka aloittavat suhteen myös niiden syyt on oltava molemmille samat. Ei totuutta muutella suhteessa koska silloin valehtelulla on isompi vaikutus kuin millään muulla. Ei suhteessa voi olla tilannetta mitä muutetaan vain totuutta muuttamalla. Silloin se kertoo ettei ole aitoa rakkautta ketään kohtaan.