Hei!
Mietin tässä sitä, että kuinka ikäiseni suhtautuvat, mikäli toisella on epilepsia? Itse saan aika usein kohtauksia ja jos olen maininnut jätkille asiasta, sanovat he usein että tautini on jotenkin ällöttävä tai alkavat lopettamaan viestittelyn ja juttelun.
Olen muuten mukava ihminen ja kaikki aina ihmettelevät, että kuinka olen yhä sinkku.
Jos ystävänäkin oleminen on monelle vaikeaa, kuinka voisin edes suhdetta löytää joskus?!
Kuinka te reagoisitte, mikäli joku kertoisi sairastavansa epilepsiaa? Ignooraisitteko te ne vai ajattelisitteko, että niin voi käydä kelle vain?
Mietin tässä sitä, että kuinka ikäiseni suhtautuvat, mikäli toisella on epilepsia? Itse saan aika usein kohtauksia ja jos olen maininnut jätkille asiasta, sanovat he usein että tautini on jotenkin ällöttävä tai alkavat lopettamaan viestittelyn ja juttelun.
Olen muuten mukava ihminen ja kaikki aina ihmettelevät, että kuinka olen yhä sinkku.
Jos ystävänäkin oleminen on monelle vaikeaa, kuinka voisin edes suhdetta löytää joskus?!
Kuinka te reagoisitte, mikäli joku kertoisi sairastavansa epilepsiaa? Ignooraisitteko te ne vai ajattelisitteko, että niin voi käydä kelle vain?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Asia ei haittaisi minua millään tavalla.
Ja kuinka vanha olet?
Kuule. Oli semmoinen tapaus et virossa oli epilepsian lievän muodon sairastuva armejassa ja varusmiespalvelluksessa ja lääkäreiden luvalla. Eli en tiedä mitä henkisiä harjoituksia tai pillereitä jätkä vedi, mut ei kuulema ollut kohtauksia kertaakaan. Itte oli halunut mennä.
Eli, en reagois mitenkää. Olisko joku Julius Cesarille sanonu, et joo epilepsia niin mkm et kelpaa ei armejaan ei keisariksi. Elin en suhtautuis mitenkään poikkeavasti.
Asiahan ei nyt varsinaisesti minulle kuulu mutta...
Jaa.
Kalkkiksen näkemys asiaan on, että kunhan tietäisin asiasta etukäteen, niin se riittäisi, eikä asia minua haittaisi. Kouristuskohtaus on sen verran dramaattinen näky, joten haluaisin kyllä varautua sellaisen tulemiseen edes henkisesti.
Tsemppiä!
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta ilmeisesti melko nuori. Monille nuorille jätkille voi olla aika mahdoton ajatus seurustella epilepsiaa sairastavan kanssa, mutta kunhan siitä vähän aikuistuvat, niin moni kyllä ymmärtää että senkin sairauden kanssa voi elää. Uskon että sinäkin vielä joku päivä löydät tarpeeksi kypsän miehen, joka näkee että olet sairaudesta huolimatta ihan tavallinen ihminen :)
En ymmärrä miksi asiasta pitäisi välittää.
Hän on 17.
En minäkään ymmärrä ja itse voisin hyvinkin olla yhdessä epilepsiaa sairastavan kanssa, mutta jotkut vaan näkevät sen jollainlailla pelottavana sairautena.
Ap täällä hei!
Kiitoksia mukavista viesteistänne :) Hyvä kuulla, ettei tämä ole kaikille ongelma.
Sitä kypsää miestä odotellessa- Ken tietää mitä tuleva vuosi tuo tullessaan ;))
Olen 28 vuotta ja sairastanut epilepsiaa koko ikäni, joskaan ainuttakaan kohtausta ei ole ollut 21 vuoteen. Sairauteni vuoksi en minäkään ole aina ollut varma mahdollisuuksistani seurustelu elämään.