olis sut saanut miettimään omaa käytöstäs ja muuttamaan sitä parempaan suuntaan mutta teitkin sen vain hetkellisesti ja kaikki jatkui samanlaisena heti ku palattiin uudelleen yhteen.
Mä jo luulin että tuo ero
olisipitänytarvata
12455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tosi outoa settiä.
No ainusaahan ei ainakaan mirään vikaa. Eu mitään vikaa. Ei tietenkään. Täydellisyyden toenisaasi jakelet toiselle "mahdollisuuksia"... mdjäähhh... kuullostat yheltä tutulra epätasapainoselta mieheltä...
Minustakin..tolla taas jo 3:tta vuotta tuo sama ulina ja valitus ....jatkuu
Miten käyttäydyt..minua kohtaan jne..olisit jo parantanut käytössäsi
JEESSUS MIKÄ INVALIIDI YKSILÖ VALITTAJA
Taas näitä omituisia hiippareita, jotka kuvittelee yhden päivän aikana vinksahtaneessa päässään kirkkohäät, avioerohakemuksen ja onnellisesti päättyneen harkinta-ajan kunnes se toinen ei mäkkärin jonossa enää moikannutkaan.
Muutitkos itse käyttäytymistäsi kanssa? Se on nimittäin niin, että kummankin pitää muuttaa, jotta kokonaisuus muuttuisi. Ei vain toisen. Muuten se on pakottamista ja toisen kontrollointia vaatia sellaista toiselta tekemättä itse yhtään mitään ja vain laiskanpulskeana odotella, että toinen tekee henkisen työn ja muuttuu sinulle sopivaksi,
Aamen!
Vieläkö ne änkyttää..
.oli-sit -jo muut-ta-nyt käy-tös-tä-si...
Kuin alakoulun 5 vuotiaan änkytystä
Ei kukaan muuta omaa käytöstään ...KOSKAAN
Vähä suppeat ymmärryksen hänellä tosi elämästä21
Tää on niin hunaja silmilleni...! Lukea tätä. Tämä aloitus sopii erittäin hyvin yhden miehen kirjoitukseksi. Ja se suhde olikin just tätä: kontrollia, muottiin asettamista, koskaan en kelvannut sellaisena. Kunnes tajusin asetelmat...Mies oli aina vain mahdollisuuksia antamassa, itsessä koskaan mitään vikaa. Tai jos vikaa oli vastaus oli: mähän sanoin sinulle, että olen rikki.... eli sun on nyt kestettävä.
Jäi tosi paljon painaamaan tuo, että mussa oli kaikki vika aina. Ja päälle mies haukkui, että muka minä sitä syytän et hänessä on kaikki vika. Se projisoiminen oli ihan älyttömyyksiin asti vietyä.
Noh, pääsin eroon ja vaikka ikävöinkin hiljaa tai vähemmän,täällä, niin tiedän että kohta helpottaa jo :)
Tätä palstaa moni haukkuu, mut mulle se on tuonut paljon hauskoja hetkiä, myötäelämisen tuntemuksia ja vertaistukea. Eikä ne muutaman trollitkaan haittaa.
Erolla eikä uhkailulla ei ketään muuteta.
Luulin että ero olis saanut hänet tajuamaan miten mua satutti, mutta eipä se auttanut kuin hetkeksi aikaa.
Mutta mitä jos sinäkin satutit häntä. Oletko tullut ajatelleeksi sitä hänen kannaltaan? Vai erositko, että ymmärtäisi? Miltä luulet eron hänestä tuntuneen?
Miksi palaya eron jälkeen yhteen? Ettekö te mieti päätöksiänne?