"Olisi kaikille parempi jos kuolisin" kulostaako tutulta?
Vain psykopaatit nauttivat toisen kuolemasta. Ainoa ihminen, joka ajattelee, että olisi parempi sinun olla kuolleena on sinä itse, ja tiedän, että sellainen fiilis tulee lähes kaikille ihmisille ainakin kerran elämässä. Mutta ei kukaan tiedä mitä tulevaisuus tuo!!
Olen itsekin monta kertaa ajatellut, että olisi parempi vain hypätä hautaan kun valoa ei näy missään, mutta kyllä sitä valoa on aina kun jaksaa etsiä, odottaa ja odottaa. Minulla oli sellainen tunne, ettei kukaan edes huomaa minua ja olen näkymätön..., mutta ongelma oli siinä, että olin niin keskittynyt typeriin ongelmiini, elämän mielettömyyteen ja näihin pessimistisiin ja kapeisiin ajatuksiin, etten edes huomannut, että ympärilläni oli ihmisiä. Ja olin aina niin poissa, että en ihmettele miksi minulle ei tehnyt mieli puhua.
Tiedän, että masennukseen kuulu ajatusvääristymät ja muut kapeat ajattelumallit, mutta älkää sortuko siihen "kaikki vihaavat minua" , "kaikki haluavat minun kuolevan" ... koska tämä ei ole totta! Esimerkiksi en minä vihaa ketään enkä todellakaan haluaisi kenenkään kuolevan. Jos olen ainoa tällainen ihminen maanpäällä, jotain on pielessä. Tuollainen ajattelu synnyttää myös helposti valemuistoja. Esim. Jos joudut kiusatuksi ja joku nauraa, ajattelit, että kaikki nauroi, ja lopulta muistat tilanteen niin, että kaikki -jopa ystäväsi- nauroivat sinulle, vaikka totuus on se, että vain kaksi nauroi ja ystäväsi eivät edes pitäneet siitä.
"En ole löytänyt merkitystä elämälleni" oletin aina, että merkitys täytyy löytää, mutta luulen, että merkitys täytyy LUODA. En osaa tarkalleen kuvata sitä, mutta kaikesta voi luoda itselleen merkityksellistä. Esim. Jos tajuat leikkiautoa katsellessasi, että elämä voi loppua koska tahansa, laitat leikkiauto pöydällesi ja tiedät, että se mitä se auto merkitsee sinulle ei merkitse samaa muille. Kukaan ei voi ymmärtää mitä se sinulle merkitsee ja siksi se leluauto on vain sinulle merkityksellinen. En tiedä ymmärsittekö mitä haen takaa, mutta jos ymmärsitte ja teillä on parempi selitys, olkaa hyvä ja kommetoikaa.
Ps. Tarkoitukseni ei ole syyttää teitä huonosta ajattelusta tai kertoa elämän tarkoitusta, koska yhtä reittiä ei ole olemassa. (Nämä ovat siis OMIA ajatuksiani, kokemuksiani....) Toivon kuitenkin, että joku sai inspirastiota jatkamaan, tuli paremmalle mielelle tai tajusi, että maailma ei ole mustavalkoinen... Kommentoikaa ihmeessä.
Vain psykopaatit nauttivat toisen kuolemasta. Ainoa ihminen, joka ajattelee, että olisi parempi sinun olla kuolleena on sinä itse, ja tiedän, että sellainen fiilis tulee lähes kaikille ihmisille ainakin kerran elämässä. Mutta ei kukaan tiedä mitä tulevaisuus tuo!!
Olen itsekin monta kertaa ajatellut, että olisi parempi vain hypätä hautaan kun valoa ei näy missään, mutta kyllä sitä valoa on aina kun jaksaa etsiä, odottaa ja odottaa. Minulla oli sellainen tunne, ettei kukaan edes huomaa minua ja olen näkymätön..., mutta ongelma oli siinä, että olin niin keskittynyt typeriin ongelmiini, elämän mielettömyyteen ja näihin pessimistisiin ja kapeisiin ajatuksiin, etten edes huomannut, että ympärilläni oli ihmisiä. Ja olin aina niin poissa, että en ihmettele miksi minulle ei tehnyt mieli puhua.
Tiedän, että masennukseen kuulu ajatusvääristymät ja muut kapeat ajattelumallit, mutta älkää sortuko siihen "kaikki vihaavat minua" , "kaikki haluavat minun kuolevan" ... koska tämä ei ole totta! Esimerkiksi en minä vihaa ketään enkä todellakaan haluaisi kenenkään kuolevan. Jos olen ainoa tällainen ihminen maanpäällä, jotain on pielessä. Tuollainen ajattelu synnyttää myös helposti valemuistoja. Esim. Jos joudut kiusatuksi ja joku nauraa, ajattelit, että kaikki nauroi, ja lopulta muistat tilanteen niin, että kaikki -jopa ystäväsi- nauroivat sinulle, vaikka totuus on se, että vain kaksi nauroi ja ystäväsi eivät edes pitäneet siitä.
"En ole löytänyt merkitystä elämälleni" oletin aina, että merkitys täytyy löytää, mutta luulen, että merkitys täytyy LUODA. En osaa tarkalleen kuvata sitä, mutta kaikesta voi luoda itselleen merkityksellistä. Esim. Jos tajuat leikkiautoa katsellessasi, että elämä voi loppua koska tahansa, laitat leikkiauto pöydällesi ja tiedät, että se mitä se auto merkitsee sinulle ei merkitse samaa muille. Kukaan ei voi ymmärtää mitä se sinulle merkitsee ja siksi se leluauto on vain sinulle merkityksellinen. En tiedä ymmärsittekö mitä haen takaa, mutta jos ymmärsitte ja teillä on parempi selitys, olkaa hyvä ja kommetoikaa.
Ps. Tarkoitukseni ei ole syyttää teitä huonosta ajattelusta tai kertoa elämän tarkoitusta, koska yhtä reittiä ei ole olemassa. (Nämä ovat siis OMIA ajatuksiani, kokemuksiani....) Toivon kuitenkin, että joku sai inspirastiota jatkamaan, tuli paremmalle mielelle tai tajusi, että maailma ei ole mustavalkoinen... Kommentoikaa ihmeessä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Entä jos ei ajattele, että muut vihaavat tai että olisi parempi kaikille, että kuolisin, mutta silti tahtoo itsensä tappaa? jotkut ihmiset eivät ole luotu täällä maailmassa olemaan.
No hyvä alku jos kuitenkii uskoo että olemme luotuja, emmekä sattumalta tupsahtaneet. Ajattele kuitenki miten paljon vaivaa Jumala näki sinunkin aikaansaamiseksi. Jos uksikin esi-isistäsi tai äideistäsi olisi ollut joku muu kui oli, ei sinuakaan olisi. Ja että ovat löytäneet yhteen kaikki ne sadat tai tuhannet pariskunnat, joiden yhdistymisten tuloksena lopulta olet syntynyt.
En tiedä. Takerruin vain tuohon yleiseen uskomukseen, joka täällä pyörii, ja "kuulostaako tutulta?" oli tarkoitus johdattaa tänne juuri ne, jotka niin ajattelee. En kyllä usko, että joku ihminen ei olisi "luotu" tänne. Se on vain se tunne. Ikävää jos niin ajattelet.
Entä jos ei usko Jumalaan mutta on vain jatkuvasti henkisesti niin paha olo että haluaa tappaa itsensä siitä huolimatta vaikka kukaan tuskin vihaa minua niin paljon että toivoisi minun kuolemaa. Miksi kukaan edes vihaisi minua kun en ole omalla toiminnallani hankkinut vihamiehiä itselleni.
Yksinkertainen syy sille että haluaa tehdä itsemurhan voi olla siinä että ei vaan löydä elämälleen mitään tarkoitusta vaikka on sitä kuinka yrittänyt miettiä. No on minullakin ainakin yksi haave joka ei realistisesti ajateltuna tule koskaan toteutumaan joten se siitä viimeisestäkin syystä elää.
En nyt halua olla mitenkään ilkeä mutta turha sitten tulla antamaan mitään neuvoja tyyliin että pitää alkaa rukoilemaan päästäkseen Jeesuksen luo ja pelastuakseen joutumasta ikuiseen kadotukseen. En oikeastaan usko taivaaseen enkä myöskään helvettiin ja vaikka helvetti olisikin olemassa niin en oikeastaan pelkää sinne joutumista sillä minähän olen ollut helvetissä jo lähes koko elämäni.
Olishan se tietysti lohdullinen ajatus että vois syntyä uudelleen täysin eri ihmiseksi jolla kaikki asiat menis paremmin ja elämällä oli joku tarkoitus mutta en oikein usko tuohonkaan.
Niin, ei ihmistä normaalisti kiinnostakaan nämä iankaikkisuusasiat. Minuunkin jonkilaine helvetinpelko tuli vasta erään kirjan http://www.monialalion.com/184-238-thickbox/yksi-ainoa-elama-tapio-nousiainen.jpg, eli tuon luettuani, joskus lukion ekalla. Löysin vanhojen romujen seasta ja pahaa aavistamatta luin. Alko ahistaa niin että toivoin etten ois koskaan lukenutkaan. Mutta se siitä siinnyt ahdistus saatto hyvinki olla jokin etsikonaika. Saattoi olla ensimmäinen laatuaan. Myöhemmin lie tullut lisää näitä "kutsuja". Johonkin niistä ois tietenki hyvä vastata, ennekuin loppuvat kokonaan, ja mikäli siis haluaa taivaaseen. Sehän on jokaisen ite valittava. Ei semmonen tila koskaan kiva oo, sen toivottaisi aina mieluummin tervetulleeksi joskus myöhemmin.
. Eikä minusta näiden taivaan, helvetin ja henkiolentojen totenapitäminen vielä mikään tarkaisu oo, pelastumisen kannalta. Pitäsi myös uskoa Jumalaa (eli totella käytännössä) eikä vain toitottaa että pidän niitä yhtä todellisina asioina kuin vaikka tätä maapalloa. Jeesuksella lienee ihailijoita paljosti enämpi ku seuraajia, koska ihailu ei maksa mitään. Siinä on itellekki haastettta, että ottasin selvää oonki iahilija vai seuraaja. Malaliset huolet nii helposti asettuu epäjumaliski tuon asian tilalle.
Hölmöltä ehkä kuulostaa puhe näistä mutta vaikeaa kuvitella miltä tuntuis olla uskomatta ja siksi en osaa puhua samalla aaltopituudella kuin sinä. Tai en voi tietenkään aavistaa minkälaatuista on suhtautumisesi, tekeekö ees mieli uskoa, tai uskallatko.
Mutta josso mieli joteki riekaleina nii ei sillo iha hjerkästi kyllä nappaa muu kuin mielenterveyden takaisinsaanti. Voi olla fyysisesti vaikka iha terve, vetree, kivuton ja ketterä mutta jos pää falskaa niin ruumiin terveydestä on yllättävän vähän iloa. Tiiän sen ku en itekää ihan mieliterve oo ja sorrun kerkeästi kaikenlaisiin riippuvuuksiin ja asioiden lykkäilyyn
Jos tarkotat jälleensyntymistä nii siihen en ainakaan ite usko, uudestisyntymiseen sen sijaan kyllä, eli hengelliseen heräämiseen. Se jälleensyntymä lie jotain hindulaista opetusta. Siihen uskon ettei tietoisuutemme ja persoonamme olemassaolo koskaan lakkaa.