Viime aikoina on uutisoitu näkyvästi esikoislestadiolaisuuden jakaantumista. Etenkin kesän aikaan esikoisten hajaantumisprosessista uutisoitiin todella näyttävästi.
Kuten tiedätte, esikoisethan ovat jakautuneet kahteen leiriin. Esikoislestadiolaiset ry:hyn ja esikoiset ry:hyn.
Harvempi on tullut ajatelleeksi, että myös vanhoillislestadiolaisuus on jakautunut.
Puhekielessä puhutaan remonttiryhmästä ja SRK-lestadiolaisista.
Tai uskovaisista ja epäuskoisista vanhoillislestadiolaisista, riippuen miten kukakin näitä ryhmiä nimittävät. SRK-mieliset mielellään kutsuvat SRK:lle uskollisia uskovaisina vanhoillislestadiolaisina ja vapaamielisempiä vanhoillislestadiolaisia epäuskoisiksi vl:iksi.
Kaikki aktiiviset ry:llä käyvät ovat havainneet sen: seurasalit eivät pullistele enää entiseen malliin. Aktiiviset ry:llä kävijät ovat saaneet havaita myös sen, että silti suviseuroissa on ihan entiseen malliin porukkaa, yhä useammalla vain korvakorut ja meikit. Nähtiimpä suviseuroissa kokonaisia perheitä, joissa ihan pienintä vauvaa myöten jokaisella oli korvakorut. Pojillakin. Isä ja äiti ylpeinä kävelivät katraansa kanssa. Eikä tällaisia perheitä ollut vain yksi, ei, heitä oli useampia.
Päättivät joukkovoimalla näyttää, että meitä liberaalimpiakin vanhoillislestadiolaisia on.
Liberaalimmat vl:t eivät ole kuitenkaan muodostaneet vielä uutta yhdistystä esikoiset ry:n tapaan. Ei. He haluavat vielä sisältä päin muuttaa tätä rakasta herätysliikettämme. Kaikkihan eivät halua muutokseen lähteä mukaan ja tästä seuraa väjäämättömästi ennen pitkään myös selkeä jakautuminen kahteen leiriin. Jo nyt liberaalit käyvät selkeästi harvemmin seuroissa, mutta osallistuvat ehkä sitäkin aktiivisemmin kirkon järjestämiin tilaisuuksiin. Joillain paikkakunnilla kirkon tapahtumien kävijämäärät ovat kasvaneet tästä syystä. Vanhoillislestadiolaiset tuovat lapsiaan seurakunnan kerhoihin. Osallistutaan perhemessuihin jne. Ja tämä on mielestäni tervettä kehitystä, sillä aiemminhan me lestadiolaiset nimittäin toimimme kirkon yhteydessä, emme erillisissä toimitaloissa.
Kuten tiedätte, esikoisethan ovat jakautuneet kahteen leiriin. Esikoislestadiolaiset ry:hyn ja esikoiset ry:hyn.
Harvempi on tullut ajatelleeksi, että myös vanhoillislestadiolaisuus on jakautunut.
Puhekielessä puhutaan remonttiryhmästä ja SRK-lestadiolaisista.
Tai uskovaisista ja epäuskoisista vanhoillislestadiolaisista, riippuen miten kukakin näitä ryhmiä nimittävät. SRK-mieliset mielellään kutsuvat SRK:lle uskollisia uskovaisina vanhoillislestadiolaisina ja vapaamielisempiä vanhoillislestadiolaisia epäuskoisiksi vl:iksi.
Kaikki aktiiviset ry:llä käyvät ovat havainneet sen: seurasalit eivät pullistele enää entiseen malliin. Aktiiviset ry:llä kävijät ovat saaneet havaita myös sen, että silti suviseuroissa on ihan entiseen malliin porukkaa, yhä useammalla vain korvakorut ja meikit. Nähtiimpä suviseuroissa kokonaisia perheitä, joissa ihan pienintä vauvaa myöten jokaisella oli korvakorut. Pojillakin. Isä ja äiti ylpeinä kävelivät katraansa kanssa. Eikä tällaisia perheitä ollut vain yksi, ei, heitä oli useampia.
Päättivät joukkovoimalla näyttää, että meitä liberaalimpiakin vanhoillislestadiolaisia on.
Liberaalimmat vl:t eivät ole kuitenkaan muodostaneet vielä uutta yhdistystä esikoiset ry:n tapaan. Ei. He haluavat vielä sisältä päin muuttaa tätä rakasta herätysliikettämme. Kaikkihan eivät halua muutokseen lähteä mukaan ja tästä seuraa väjäämättömästi ennen pitkään myös selkeä jakautuminen kahteen leiriin. Jo nyt liberaalit käyvät selkeästi harvemmin seuroissa, mutta osallistuvat ehkä sitäkin aktiivisemmin kirkon järjestämiin tilaisuuksiin. Joillain paikkakunnilla kirkon tapahtumien kävijämäärät ovat kasvaneet tästä syystä. Vanhoillislestadiolaiset tuovat lapsiaan seurakunnan kerhoihin. Osallistutaan perhemessuihin jne. Ja tämä on mielestäni tervettä kehitystä, sillä aiemminhan me lestadiolaiset nimittäin toimimme kirkon yhteydessä, emme erillisissä toimitaloissa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos vl-liike eroasisi kirkosta vähän olisi niitä jotka jää SRK:n vapaakirkkoon. Historia osoittaa että tallaisessa suljetussa systeemissä nousee johtoon aina joku hullu diktaaktori joka määrää uskonopin ja synnin ja jota kukaan ei uskalla vastustaa.
Jos SRK:ssa päädyttäisiin perustamaan oma kirkkokunta, uskoisin, että noin puolet tulisivat liittymään uuteen kirkkoon ja puolet jäisivät evlut.kirkkoon.
Nyt jo on niitä vanhoillislestadiolaisia, jotka ovat jättäneet evankelisluterilaisen kirkon. Osa selittää eroamista sillä, ettei alleviivaa enää juuri mitään kirkon opetuksia, osa on lähtenyt kirkosta taas liiallisen homorummutuksen vuoksi. Tiedän myös niitä, jotka ovat eronneet evankelisluterilaisesta kirkosta itse evankelisluterilaisen kirkon painostuksesta. Minullekin eräs seurakuntamme aktiivi sanoi, että teidän vanhoillislestadiolaisten olisi jo aika perustaa oma kirkko, kun teille ei meidän opetukset kelpaa, ettekä pidä edes meitä uskovaisina.
Jos SRK perustaisi uuden kirkkokunnan, arviolta puolet jäisivät ulkopuolelle tästä uudesta kirkosta. Ehkä viimeistään sitten ulkopuolelle jääneet rekisteröisi uuden vanhoillislestadiolaisen yhdistyksen.
Uskovaisten kannattaa tutkia apostoli Paavalin, kirkkoisä Augustinuksen ja Martti Lutherin vaiheita. Kaikki kolme saivat parannuksen armon nuoruusvuosien jälkeen. Paavalin kirjeet vaikuttivat erityisen paljon kahteen myöhempään. He ymmärsivät toisiaan erityisen hyvin ja heille Jumalan armo oli kirkastunut kaiketi erityisen selvästi, mikä näkyi myös heidän kirjoituksissaan. Samalla heidän vaikutuksensa on ollut erityisen suuri silloin, kun kristinuskon historiassa on etsitty ja haluttu palata siihen, mitä kristinusko on ollut aivan alussa. Paavalin kirjeethän ovatkin kaikkein varhaisimpia Uuden testamentin kirjoituksia. Uskon, että sillä tavalla päivän lapsena kannattaa valmistautua joka aamu uuteen päivään ja sen tuomiin haasteisiin, siis päivä kerrallaan.
Tiedän miten ajatusmaailmasi kulkee kun se on syntynyt ja juurtunut vl-liikkeeseen.
Ongelma vain on että nämä kyseiset herrat lisättynä Lestadiuksella käsittivät ja kirjoittivat Kristinuskon sanoman eritavalla. He olivat eksulsiivisiä ja ehdottomia Herran Jeesuksen synnyttämän uskon ja lunastustyön suhteen. Muuta ei tarvinnut, se oli käsitys armosta. Ei tarvinnut ajallistamerkkiä eikä jäsenmaksua.
Mainittujen henkilöiden historialliset ympäristöt kyllä erosivat toisistaan. Historia on muuttuva, mutta (Hepr. 13:8) "Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti." Elävä uskohan ei liity mitenkään siihen, miten paljon me ymmärrämme. Muistelen lukeneeni niin, että kullekin Jumala on antanut ymmärrystä uskon mitan jälkeen. Martti Luther oli oppinut paljon Augustinukselta, olihan hän kuulunut augustinolaissääntökuntaan. Kirjoituksissaan Luther saattaa todeta, että kirkkoisä Augustinus on jossain asiassa päässyt lähemmäksi kuin kukaan muu kirkkoisä sitä, miten hän itse oli ymmärtänyt asian.
Olen ymmärtänyt, että myös Laestadius halusi palata ihan uskonpuhdistuksen alkuun. Lapin Maria, joka oli puhutellut Laestadiusta tämän pitämän tarkastussaarnan jälkeen, oli tietääkseni itse käynyt kuulemassa pastori Pehr Brandellin saarnoja, jotka vaikuttivat huomattavia herätyksiä 1800-luvun alkupuolella. Eräs Brandell oli aikanaan osallistunut nuorten kokoontumisiin, joissa opetettiin Lutherin Kirkkopostillaa. Brandell oli myös Ruotsissa noihin aikoihin kohua herättänyt nuori mies, joka oli arvostellut paikalliseen seurakuntaan tulleen papin neologista, pelkkään etiikkaan keskittynyttä saarnaa, josta puuttui kokonaan luterilainen ja Martti Lutherin elävässä uskossa löytämä vanhurskauttamisoppi.
Oikeaanlaista oppia tarvitaan jotta kristinuskon ja Jeesuksen opetukset vaikuttavat.
Kumminkin syntisen ihmissukukunnan sovitus on konkreettinen teko joka pohjautuu tähän näkyvään maailmaan ja ihmisten tekoihin; siihen että ihminen paha peto joka kamppailee luontoa ja toisia ihmisiä vastaan, alkaen jo ekaluokkalla jossa aloitetaan arvosanakamppailu paremmuudesta.
Sovitustyössä saa maistaa Jumalan hyvyyttä jos niin haluaa uskoa ja ymmärtää. Teologiaa ja uskonoppia ei ole kirjoitettu asian itsensä takia vaan maailman todellisuuden pohjaltaja ja siihen mukautuen nämä ovat syntyneet.
Esim. matematiikka ja fysiikka ovat luonnontieteitä jotka on vain mittaamisen ja arvottamisen välikappaleita luonnonilmiöiden tutkimisessa. Teologiakin on vain yksi välikappale jolla lähestytään Jumalaa ja toisinpäin.
ps.Kiittäjämummo saattaa ymmärtää Jumalan armon paljon syvällisemmin kuin kirkonisien ja teologian tohtoreiden joukko, samoin taiteilija joka kirjoittanut aiheesta runon tai tehnyt maalauksen.
on järkevää pohdintaa eivätkä Kalevi ja Jussi ole vielä tulleet sotkemaan tätä. Kalevin läsnäolon heti tuntee paskanhajusta, ja Jussi viipaloi Jeesus-poloista niin ettei itse pirukaan ota sotkusta selvää. Nyt siis ei vielä.
Jokainenhan elää omana aikanaan ja on oman aikansa vanki. Aina olemme muutosten keskellä. Uskonyhteisökin saattaa muuttua.
Vastikään oli kirkkovuoden tekstinä kymmenen neitseen vertaus. Ne kaikki kymmenen olivat sisällä Jumalan valtakunnassa. Viisi heistä ei kuitenkaan päässyt mukaan Yljän häihin.
Voidaan siis ajatella, että puolet Jumalan lapsista ovat mätiä kaloja, jotka lopulta eivät pelastu, vaan joutuvat helvettiin. Miksi? Kai siksi, että on tehty uskomisen asiasta liian monimutkainen ja järkevä eikä ole jaksettu tyytyä siihen, että uskoisimme vain omat syntimme anteeksi.
Viis nyt luterilaisesta kirkosta ja oululaisesta homojen suosimasta tuomionaaraasta Satusta. Viis siitä, perustavatko vanhoillislestadiolaiset oman kirkkonsa vai eivät. Jumalan valtakunta elää köyhien ja yksinkertaisten uskovaisten ihmisten sydämessä. Siellä on syntien sovituksen sana.