Synnintekijä, Pyhän Yrjön varjo, Lozorgi

LOZORGI

O.A. Koskinen

Ostin kun oli halpa. En ole ufojuttuja lukenut muutamaan vuosikymmeneen. Tämä kynäniekka on tehnyt juonen, jota kuljettaa eteenpäin toisaalta avaruuden asukit ja toisaalta Suomen poliisivoimat. Ei tämä ollut oikein dekkari tai kunnon tieteiskirjakaan, mutta hauska se oli: meinasin kerran paskoa housuuni kun oli jääny käymättä tauolla veesees.

Henkilöhahmoista on paha sanoa mitään, kun ovat iso osa avaruusolentoja. Suomalaiset poliisit ovat kirjassa ihan uskottavia, mitä nyt poliiseja työn puolesta tunnen. Ei tästä oikein saa irti plussia ja miinuksia: johtuu varmaan siitä, kun en ole tällaisia ennen lukenut. Teksti vetää mukanaan, koska se naurattaa ja olihan siinä juonikin, mutta se jää kirjailijan tyylin taakse jotenkin piiloon.

Yllätti, tämä oli tällainen erilainen lukukokemus, hauska semmoinen. En yleensä tämmöisiä ole lukenut. Raskas välillä kun on noita avaruusörkkejä paljon, ja tässäkin oli ehkä vähän semmoinen tuhnun puoleinen loppu.

Jartsa

PYHÄN YRJÖN VARJO

Matti Rautiainen

Tällainen dekkari.. en ole aiemmin tältä kynäilijältä mitään lukenut. E-opus kertoo Saksassa ja Suomessa tapahtuneista murhista, joihin liittyy rituaali ja näyttävät liittyvän Pyhhään Yrjöön.

Mitäs tästä sanois? Oli ensinnäkin kirjana ihan dekkari, ei turhaa suhdehössötystä. Kovasti kirjailija haluaa suomalaiselle poliisille hakea tapahtumapaikkoja ulkomailta. Kirjailija haluaa esitellä myös historian tapahtumia näiden paikkojen ympäriltä, ei kuitenkaan vi...tukseen asti. Ylipäätään sivuja ei juuri turhaan ole venytetty.

Miinukset ja plussat: huonot puolet ovat että kirjan hahmot ovat tylsiä, huumoria ei ole juuri lainkaan ja toimintaa ei ole juuri mittään. Lisäksi vain kerran kirjassa tulee jännitettyä pääosan esittäjän puolesta (yhdessä englantilaisessa ravintolassa), että miten sille käy. Toisaalta (eli kirjaimellisesti 'vähän jännästi') kynäilijä on onnistunut tekemään juonen, jonka haluaa lukea loppuun. Eli rikosten selvittäminen toimii ja tutkintakin etenee uskottavasti. Se on kai se dekkarin idea...

Loppua en menis kuitenkaan kehumaan, ihan kuin olis tullu kiire pistää kirja pakettiin, ja vähän turhan vähän annettiin syyllisestä matkan varrella lukijalle hajua. Lopun pitäis tulla kuitenkin jyrinällä eikä tuhnuna.

Jartsa

SYNNINTEKIJÄ

Milja Kaunisto

Tällainen osui käteeni, kun olin kirjastossa korjausopasta lainaamassa. Ajattelin että perkele luetaan. Nyt kun on luettu, en oikein tiedä kannattiko...

Ensinnäkin: kirja on kokonaisuutena ok ja hyvin kirjoitettu. Oletan myös että kynäilijä on ottanut selvää keskiajan ruuista, tapakulttuurista, katolisen kirkon tavasta kouluttaa pappeja jne, sen verran varmasti miljöö kirjassa rakentuu. Lukija työnnetään varmasti pois kotisohvalta, ihan toiseen maailmaan.

Mutta: Vaikka Kaunisto osaa selvästi rakentaa jännittäviä ja mukaansa tempaavia tapahtumakulkuja, niin valitettavasti ison osan kirjaa jännitystä ylläpitää vain päähenkilön pohdiskelu siitä, että mahtaakohan hän olla hintti. Ylipäätään kirja menee ihan liikaa ihmissuhdehössötykseksi. Pelästyin jossain kohdassa, että luen nyt nuoren pojan kasvukertomusta ja siinä kaikki. Onneksi loppuun saatiin vähän menoa, vaikka aika kaukana niistä nuorena lukemistani Karl Mayn kirjoista toiminnan suhteen ollaankin.

Sitten: kirjassa Olavi mietiskelee ja analysoi kovasti seksuaalisuuttaan ja sitä kumpaan sukupuoleen haluaisi rauhattoman lerssinsä survoa, mutta sitten kun olis aika kuvata sitä seksiä niin siitä kirjailija empii kirjoittaa, oli sitten kyseessä suora seksi tai homostelu.

Viimeiseksi: sama vika kuin Sofi Oksasella, että kun kirjailija hallitsee miljöön niin hän haluaa liiaksi asti sitä kuvata, vaikkei se vie juonta yhtään mihinkään ja saa lopulta kääntelemään epätoivoisesti sivuja, että liikkuisko juoni.

Palataan ensimmäiseen: jokunen rajumpi juonen käänne alun ja lopun lisäksi niin tämä oli ollut parempi. Selvää on että Kaunisto osaa asiansa, vielä kun tulis lisää toimintaa.

Jartsa