Alkoholismiin tepsii oma oivallus

Tuo ensimmäinen lause on täyttä totta, kaikesta muusta taas voisi väitellä loputtomiin.

Elinikäisesti alkoholisti.

Tätä minä ihmettele kun juoppo syyttää muita juomisestaan mutta ei usko muita jos ne sanoo, lopeta juominen. Siis jos muut vaikuttaa juopon käytökseen, silloinhan juoppo uskoo kun pyydetään lopettamaan juominen.
Olen myös ihmetellyt mistä se pirullinen ja sadistinen käytös johtuu, tekeekö sen viina vai onko jo luonteessa alun perin sitä, ja viina vahvistaa.

Alkohilismista ei voi parantua. Siitä voi vain toipua. Muuten puut asiaa.

Halu raitistua pitää lähteä alkoholistista itsestään. Kukaan muu ei voi vaikuttaa tähän asiaan.

Oma oivallus tosiaan. Itsellä alkoholin nauttimisesta katosi "kiksit", oli enemmän ikäviä asioita kuin mukavia asioita mitä alkoholin mukana tuli.
Lopulta vain päätin lopettaa käyttämisen ja kaadoin joululomilta jääneet 8 tölkkiä kaljaa lavuaarista.

Alussa selvänä oli vaikeinta vapaapäivinä, kun töihin ei tarvinnut mennä ja olisi pitänyt keksiä tekemistä ajankuluksi. Normaalisti olisin juonut kaljaa ja pelannut tietokoneella, nyt se ei auttanut koska pelaaminen selvänä ei tuntunut yhtään hauskalta.
No lopulta päätin vain totuttaa itseni tylsyyteen, tiesin että kun on tarpeeksi tylsää niin lopulta pelailukin alkaa kiinostaa myös ilman alkoholia.

Eka kuukausi oli kärvistelyä, lopulta toisen kuukauden käynnistyessä pelaaminen tuntui taas mukavalta, vaikkei alkoholia ollut mukana.

Eli semmoinen oivallus itellä, mutta jos minulla ei olisi tuota pelaamista harrastuksena ja ajankuluna, niin en onnistuisi pysymään selvänä.
Sama tilanne jos olisi sosiaaliset piirit johon kuuluu alkoholi.

alkoholisti jää lopulta yksin, sillä kukaan terve ei vaan jaksa olla kaveri..

Sana "juoppo" kertoo siitä yksinkertaisuudesta, miten rajoittuneet ihmiset yleensä ymmärtävät alkoholismin.
Alkoholismi on kuitenkin sairaus/riippuvuus.
Entä miten parannetaan se tauti/ne taudit taustalla, jotka ovat aiheuttaneet alkoholismin: masennus, ahdistus ym. psyykkiset oireet tai sairaudet, ja miten korjataan ne konkreettiset asiat, jotka ovat alunperin aiheuttaneet psyykkiset sairaudet, jotka ovat johtaneet alkoholismiin ?

"pyrkii tasapainoon työn, ihmissuhteiden ja vapaa-ajan välillä"

Miten tuo tapahtuu kun on pitkäaikaistyötön vailla ihmissuhteita ja kaikki aika on samaa vapaata harmaata kuoleman odotusta?

30 vuoden "kohtuukäytön" jälkeen huomaan itsekin olevani alkoholisti. Nytkin mietin, että olisiko ratkaisu päivän ongelmiin jälleen kerran uusi känni ennen kuin selviää edellisestä.

Miksi juopot syyllistää muita ihmisiä kaikesta, johtuuko se alkoholista vai aivoista jotka ei kestä enää juomista, eli alkoholisti hakee syyllistä juomiseensa, sillä itse ei tietenkään ole syyllinen mihinkään.
Juojalta rahat aina loppu ja sekin on muiden syy, juoja pyytää vieraita ja vaikka sille veis mitä, se syyttää vierasta et kävi syömässä sen eväät ja nyt rahat loppu, siis mitä hän tarkoittaa lopulta.

Aloittaja on oikeassa. Juomisen lopettamisen ensimmäinen edellytys on, että tunnustaa oman tilansa, ja antaa itsensä ajatella rehellisesti, eikä hyväksy itsepetosta. Hyvän merkki on se, ettei hyväksy itseään juoppona ja haluaa tehdä jotain asian eteen. Kaikki ei käy kuten Suomifilmissä, mutta jonakin päivänä tulee se hetki, että ponnistus johtaa riman ykitykseen ja hyvään tulokseen. Kumpa voisin tämän hyvän tunteen antaa muidenkin kokea..
Vuosia kaiken ahdistavan ryyppäämisn jälkeen, elämä tuntuu niin hienolta ja erilaiselta.
Kaikesta osaa nauttia enemmän, sekä kunto nousee, ulkonäkö paranee, pää kestää hyvin, mutta ennenkaikkea ihmissuhteissa tapahtuu suuri muutos. Jälleen tuntee olevansa ihminen ihmisten joukossa. Tsemppiä kaikille jotka näiden asioiden tiimoilla taistelette. Varmaa on se, että taistelu ei aina ole helppoa, mutta voittoon on päästävä koska se palkitaan.

kirjoitan tätä humalassa. mutta aloittaja on oikeassa. vain itse voit vaikuttaa.

Aloittaja on oikeassa. Tuo mainittu asennevamma elämän edessä on yhtä kuin huono vastuuntunto ja -kanto.

Mutta jos se ei olekaan asennevamma ( tuo edellä kuulostaa syyllistämiseltä) vaan ihan aito neurobiologinen häiriö autismin kirjolla. monella on juuri se ja hoitamaton, diagnosoimaton. Syyllistäminen vain pahentaa. Mistä voimme tietää millaisia sielun vammoja itse kullakin on. Ehkä heidän ainoa keinonsa yrittää kestää.
Ennaltaehkäisy ja riittävät mahdollisuudet esim. neuropsykologisiin diagnooseihin ajoissa. Ja taloudelliset satsaukset sinne eikä yksityisille kuntoutuslaitoksille.

Mikään neurobiologinen häiriö ei nosta viinalasia kenenkään huulille.

Frontaalilohkon vääristynyt toiminta nostattaa sen lasin.Taatusti neurobiologinen häiriö.Korjautuu osin ankarilla kieltäytymisharjoittella
pidemmän ajanjakson kuluessa uusien käyttäytymismallien muistijälkien
peittäessä entiset.

Romukoppadiagnoosien esittäminen juomisen syyksi on juuri tuota huonoa vastuuntuntoa ja -kantoa.

>> Alkoholismin voi parantaa vain juoppo itse.
Tämä on juuri näin. Jokainen hoitaa oman tonttinsa. Ensimmäinen vaihe on se, että ymmärrät ja tunnustat itsellesi, että sinulla on alkoholiongelma, ja sinulla on halu puuttua siihen. Tästä se lähtee, keinot löytyy sitten myöhemmin. Keskeisintä, mitä tämä palsta voi antaa, on positiiviset raittiuskokemukset, joihin voi samaistua.

Onko totta että alkoholisteille ei tule enää alkoholin käyttämisestä humalatilaa.

Raittiilla ei ole kavereita, joten parempi juoda kuin kuolla tylsyyteen.
Humalaista Vappua!
t. ex raitis

Täysin totta. Ainoastaan oma halu raitistua auttaa. Terapiat, vertaistukiryhmät ja antabuslääkkeet humpuukia.

Ei siinä oma halu auta kun viina käskee ottamaan heti aamusta, se on menoa ja meininkiä.
Hautaan saakka.
Naiset vihaavat tälläisiä miehiä, vain YH jaksaa katsella nilkkiä.

Alkoholismista paranee myös tappamalla itsensä. Siinä vaiheessa, kun kaiken maailman "hoitokeinot" vetää kymmenettä kertaa kuivana kakkoseen ja itse vain rukoilee, että olisiko missään apua, jolla löytää tuota kuuluisaa oivallusta, eikä keneltäkään heru edes aavistusta siitä, mistä sen löytäisi, niin ei siinä oikein muuta tietä ole. Puistolan asemalla pääsee kätevästi ohikulkevan kaukojunan alle, kun ei ole väliaitaa, itse aion käyttää tätä ratkaisua.

Täytyy olla sinnikäs, sietää epäonnistumisia...

Olen rahaton juoppo, rahattomuus on tässä tapauksessa siunaus.

Uskoontulo on ehkä varmin tie raittiuteen. Kuunnelkaa Petri Paavolaa, saarnaajaa. Hän sanoo olleensa joskus alkoholisti.

Elämä on niin lyhyt. Ollaan kiitollisia joka hetkestä. Ei tuhlata sitä eläimelliseen itsemmepilaamiseen.

minä lopetin suhteeni juopottelevaan mieheen, en vaan jaksanut enää...

Alkoholismi on yksi kokemus muiden joukossa. Ihan mielenkiintoisiin ihmisiin sen aikana tutustui ja monet elämää suuremmat keskustelut tuli siinä alkuvaiheessa käytyä, kunnes haitat alkoivat olla liian kovat. Ei ollutkaan enää mielenkiintoisia tapaamisia ja keskusteluja vaan alkoi mennä örinän puolelle, joten lopetin juomisen. Mutta olihan se kokemus sekin.

mistä johtuu höpöjutut krapulassa tai kännissä, siis ihan suuria valheita, uskooko satuilija itse oikeasti vai onko se teatteria

Ap täysin oikeassa.
Pahin ja surullisin kokemus ihmisellä on luopuminen kaikesta eli kuolema.
Raittiina osaa nauttia perusasioista kuten näkö, liikuntakyky ja kuulo tallella, eikä ole parantumatonta syöpää.
Vaikka olisi rahaton , niin se on pientä em. asioiden rinnalla.
Ihmiset eivät osaa arvostaa elämää.
Mielestäni vain kuolemansairas voi olla aidosti masentunut, mutta muilla on paljon syitä olla onnellinen.
Alkoholismi on elämän heittämistä hukkaan ja katumusta kuolinvuoteella.
Vain oma tajuaminen ja arvostus elämää kohtaan vaikeuksineen raitistaa.

Hyvää tekstiä. Tätä täytyy palta lukemaan tuon tuostakin.

Tässä on ainoa toimiva hoitomuoto alkoholismiin 50-luvulta ;)
https://youtu.be/JrjeqnbSyo0

"on ehdoton absolutisti lopun ikänsä ja suhtautuu varovaisuudella kaikkiin keskushermostoon vaikuttaviin lääkkeisiin ja aineisiin, lisäksi välttää liiallista valvomista ja ylikuormitusta, vaan pyrkii tasapainoon työn, ihmissuhteiden ja vapaa-ajan välillä.

Pyrkii tasapainoon itsensä ja ihmissuhteiden kanssa ja välttää stressaavia tilanteita."

Allekirjoitan nämä. Juuri noin se on, mutta edelleen joudun huomauttamaan, ettei alkoholismista parannuta. Se on vaarallinen harhaluulo. Alkoholismi voi siirtyä talviunille vain odottamaan, josko isäntä retkahtaisi. Jos alkoholisti ottaa yhdenkin, se on todennäköisesti taas menoa.

Olin ollut 6 vuotta juomatta pisaraakaan, kun uuden työn kautta tarjoutui tilaisuus huvitella firman piikkiin.

Yhdestä nelostuopista se lähti. Kuvittelin olevani parantunut alkoholismista! Kuuden vuoden raittius jäi, ja edessä oli 12 vuotta enemmän tai vähemmän kovaa juomista. Useasti löysin itseni 4 promillen kalsarikänneistä, välillä katkaisuosastolla. Uusi raittiuslupaus, 3 kk juomatta ja jälleen retkahdus, viikon ränni, 2-3 kossua vuorokaudessa. Putkien aikana ja varsinkin lopulla vajosin fyysisen pahanolon manalaan ja henkisesti itsemurhan partaalle.

Miten tässä näin kävi, ihmettelin vielä.