Millasia motorisia taitoja teidän 6-vuotiailla on?

Mulla on kaksi lasta, esikoinen kohta 6 v ja nuorempi 3 v, molemmat ns. normaaleja lapsia (ainakin neuvolan ja päiväkodin mittapuun mukaan). 6-vuotias on perusluonteeltaan hiljaisempi ja arempi, myös kaikkea uutta kohtaan, joskin on viimeisen vuoden aikana reipastunut ja rohkaistunut huimasti. Hän on vauvasta saakka ollut motorisesti kömpelö, ei mm. oppinut koskaan konttaamaan tai ryömimään, ja kävelyä harjoitellessa saattoi kaatua suorilta jaloilta selälleen tai naamalleen, jos ei ehditty ottaa kiinni. Tasapaino on aina ollut vaatimaton, joskin sekin kehittynyt viime aikoina. Mua on äitinä alkanut mietityttämään, käykö hänen kohdallaan niin, että hän aloittaa ensi syksynä eskarin ja 1,5 v kuluttua koulun vailla edes perustason motorisia taitoja. Onhan tässä toki toi 1,5 v aikaa kehittyä ja se on pitkä aika, mutta kun ongelma on se, että lasta EI KIINNOSTA. Ei halua lähteä luistelemaan kuin sen 2 krt talvessa, ei halua hiihtää (joskus käytiin muutaman kerran talvessa, nyt ei halua ollenkaan), ei halua opetella uimaan (vedessä kyllä sinänsä tykkää peuhata, ja sekin on jo valtava harppaus hänen kohdallaan). Mihinkään ei halua lähteä ilman äitiä ja isää, joten uimakoulut ym. on poissuljettu paitsi perheuimakoulu, jossa oltiin ja jossa hän muutamalla kerralla vänkäsi vastaan, ettei halua uida kun vettä roiskuu kasvoille. Saatiin kuitenkin uimakoulu käytyä. Luulin näkeväni näkyjä, kun hän viime kesänä ajoi 50 m itse polkupyörällä, kun siihen saakka koko polkupyörä tuntui olevan kuin punainen vaate. Temppukerhossa on oltu pari kertaa, mutta sinnekään ei nykyisessä elämäntilanteessa ehdi, kun kerhot alkaa ennen kuin ehditään töistä ja päiväkodista kotiin.

Ollaan miehen kanssa kokeiltu kävelyttää lasta metsäpoluilla, kun sitä suostuu tekemään, jotta tasapainoa edes jonkun verran kehittyisi ja että olisi jotain edellytyksiä oppia noita tasapainoa vaativia lajeja. Kävelemäänkin on suostunut vasta vuoden verran enemmän (aikaisemmin kauhea huuto ettei halua / jaksa), ja päiväkodissa on ollut pakkokin kävellä kun tekevät retkiä. Potkupyöräkin hommattiin aikanaan kun oli 4 v, mutta ajoi sillä maaniteltuna ehkä 5 krt / kesä, eli ei sekään kiinnostanut. Ollaan huomattu, että lapselle pitää aina olla joku ns. porkkana tai kikkakolmonen takataskussa, että hänet saa maaniteltua liikkeelle, eikä sekään aina auta. Mulla vaan loppuu mielikuvitus tähän touhuun ja välillä tuntuu, että antaa olla. Itse olemme miehen kanssa urheilullisia, ja meillä on aina luistimet ja sukset mukana, ja uimassa / temppukerhoissa olemme käyneet koko perheen voimin, joten siitä ei ole kiinni. Veisin häntä vaikka joka ilta johonkin ja mentäis hänen kanssaan, mutta lapsi ei halua / häneltä puuttuu täysin oma kiinnostus liikuntaa kohtaan. Olen tajunnut, että hänen tempperamenttinsa osoittaa aivan toiseen suuntaan kuin liikunnallisuuteen, hän tykkää makoilla, katsella kirjoja, askarrella ja piirtää, ja se on tietenkin aivan hyväksyttävää.

En todellakaan vaadi mitään urheilijaa hänestä kasvamaan, mutta toivoisin sydämestäni, että saisimme hänet harjoittelemaan edes perusliikuntataitoja (luistelu, uiminen, pyöräily, hiihtäminen, tasapaino, liikkuvuus) sen verran, että pärjäisi eskarissa ja koulussa aikanaan muiden mukana. Hoplopissa ja pulkkamäessä viihtyy, mainiota kehonhallintaharjoitusta ovat nekin, tottakai, ja onneksi edes niistä on kiinnostunut. Ja mainittakoon, että 3-vuotias pikkusisarus on sitten varsinainen marakatti, mutta pikkusisaruksen esimerkkikään ei tunnu useinkaan motivoivan esikoista :( Olen lapselle sanonut, että em. taitoja tarvittaisiin koululaisena, mutta vastaus on ollut, että ei halua opetella.

En sitten tiedä, pitäiskö vaan lopettaa houkuttelu ja maanittelu ja antaa Siperian aikanaan opettaa. Tuttavan lapsi ei osannut 9-vuotiaana vielä uida, ja siitähän sitten itku ja tuska syntyi, kun koulun liikuntatunnilla mentiin uimaan. Lapsi jättäytyi sitten luvan kanssa kotiin, kun häntä nolotti niin paljon, kun oli ainoa luokaltaan, joka ei osannut tätä taitoa. Opetteli sen sittemmin puolta nuorempien kanssa uimakoulussa. Tätä en haluaisi omille lapsilleni, mutta esikoisen kohdalla se voi ikävä kyllä olla joskus edessä...:/

Ois tosi kiva kuulla muiden kokemuksia 6-vuotiaiden liikuntataidoista ja etenkin kokemuksia vastaavanluonteisista, rauhallisista ja vähän aroista / herkistä ei-liikunnasta kiinnostuneista lapsista, jotka ovat olleet kömpelöitä kouluun mennessä. Onko ne taidot sitten opittu joskus, ja miten koulun liikuntatunnit aikanaan ovat sujuneet? Lapsemme on ihana ja rakas esikoinen, eikä tästä häntä todellakaan painosteta, mutta houkuttelua pitää kyllä jo ruveta käyttämään, ettei ois ekalla luokalla ihan peukalo keskellä kämmentä näissä asioissa... Ja siihen olemme vetäneet rajan, että väkisin emme ala vastaanhangoittelevaa lasta raahaamaan uimahalliin tai muuallekaan, edes ripaus omaa halua pitää asiaan löytyä, ennen kuin mihinkään lähdetään.