Don Quijoten (melperin) ja Sancho Panzan (Kesitaksen) ihmeelliset seikkailut
Don Quijote, koko nimeltään 'Mielevä hidalgo don Melperi heinolalainen' on kempeleläisen RATUnrustaajan kahtena niteenä ilmestynyt veijariromaani.
Köyhä maalaishidalgo, seminologi Kalevi Laakso (”hidalgo” on heinolalaisista aatelisarvoista alhaisin), joka menettää järkensä Jumalaa koko ikänsä pilkattuaan, päättää lähteä maailmalle taistelemaan Jumalan valtakuntaa vastaan ja puolustamaan pirua ratsastaen vanhalla kaakillaan Rosinantella. Hän ottaa nimekseen don Quijote Heinolalainen ja pukeutuu ruosteiseen haarniskaan (”don” on korkeampi aatelisarvo ja ”quijote” tarkoittaa reisisuojusta eli haarniskan osaa). Aseenkantajakseen hän ottaa pelkurimaisen, viekkaan ja maalaisjärkeä käyttävän Jussi Pellikan, Sancho Panzan, joka nimittää isäntäänsä ”surullisen hahmon ritariksi”. Sancho on eräänlainen koominen apuri.
Don Quijote, lämminsydäminen ja herkkä herrasmies, on selvästi hourupäinen useimpien ihmisten mielestä, ja herättää heissä ihmetystä ja hilpeyttä. Myös miehen ulkonäkö hämmästyttää, hän on luiseva ja kasvoiltaan laiha; posket ovat välillä niin kuopalla, että "niiden sisäpinnat suutelevat toisiaan". Hän luulee tavallisia majataloja lumotuiksi linnoiksi, lampaita kääpiöiksi ja talonpoikaistyttöjä kauniiksi prinsessoiksi. Hän taistelee jättiläisiksi luulemiaan tuulimyllyjä vastaan ja kuvittelee, että naapurissa asuva maalaistyttö on Oulun uusi tuomionaaras Satu Saarinen, kaunis neitsyt, jolle hän vannoo ikuista rakkauttaan ja uskollisuuttaan.
Sancho Panzakin pitää isäntäänsä hulluna, mutta hän osallistuu leikkiin, koska toivoo rikastuvansa. Hän ja Quijote päättävät, että koska Dulcinea (= Satu) ei ole kaunis eikä tuoksu hyvältä, hänet on varmasti noiduttu ja sankarien tehtävänä on poistaa lumous. Parivaljakon elämänasenteiden, Panzan realismin ja don Quijoten idealismin vastakkaisuus, valottaa tapahtumia kahdesta näkökulmasta.
Monien seikkailujen jälkeen yksi don Quijoten ystävistä, pakottaakseen tämän palaamaan kotiin retkiltään, naamioituu ritariksi, voittaa vastustajansa, ja vaatii tätä luopumaan ritariseikkailuistaan vuodeksi. Don Quijote päättää ryhtyä Päijät-Hämeen maaseudulle seminologiksi. Kuolinvuoteellaan Kalevi Laakso (don Quijote) huomaa oman narrimaisuutensa ja tajuaa tekonsa hullutuksiksi ja elämänikäsen jumalanpilkan harhaksi.
Tiedossa ei ole, saivatko henkilömme lopulta parannuksen armon ja välttivät grillausjuhlat, joilla on alku, mutta ei loppua.
Don Quijote, koko nimeltään 'Mielevä hidalgo don Melperi heinolalainen' on kempeleläisen RATUnrustaajan kahtena niteenä ilmestynyt veijariromaani.
Köyhä maalaishidalgo, seminologi Kalevi Laakso (”hidalgo” on heinolalaisista aatelisarvoista alhaisin), joka menettää järkensä Jumalaa koko ikänsä pilkattuaan, päättää lähteä maailmalle taistelemaan Jumalan valtakuntaa vastaan ja puolustamaan pirua ratsastaen vanhalla kaakillaan Rosinantella. Hän ottaa nimekseen don Quijote Heinolalainen ja pukeutuu ruosteiseen haarniskaan (”don” on korkeampi aatelisarvo ja ”quijote” tarkoittaa reisisuojusta eli haarniskan osaa). Aseenkantajakseen hän ottaa pelkurimaisen, viekkaan ja maalaisjärkeä käyttävän Jussi Pellikan, Sancho Panzan, joka nimittää isäntäänsä ”surullisen hahmon ritariksi”. Sancho on eräänlainen koominen apuri.
Don Quijote, lämminsydäminen ja herkkä herrasmies, on selvästi hourupäinen useimpien ihmisten mielestä, ja herättää heissä ihmetystä ja hilpeyttä. Myös miehen ulkonäkö hämmästyttää, hän on luiseva ja kasvoiltaan laiha; posket ovat välillä niin kuopalla, että "niiden sisäpinnat suutelevat toisiaan". Hän luulee tavallisia majataloja lumotuiksi linnoiksi, lampaita kääpiöiksi ja talonpoikaistyttöjä kauniiksi prinsessoiksi. Hän taistelee jättiläisiksi luulemiaan tuulimyllyjä vastaan ja kuvittelee, että naapurissa asuva maalaistyttö on Oulun uusi tuomionaaras Satu Saarinen, kaunis neitsyt, jolle hän vannoo ikuista rakkauttaan ja uskollisuuttaan.
Sancho Panzakin pitää isäntäänsä hulluna, mutta hän osallistuu leikkiin, koska toivoo rikastuvansa. Hän ja Quijote päättävät, että koska Dulcinea (= Satu) ei ole kaunis eikä tuoksu hyvältä, hänet on varmasti noiduttu ja sankarien tehtävänä on poistaa lumous. Parivaljakon elämänasenteiden, Panzan realismin ja don Quijoten idealismin vastakkaisuus, valottaa tapahtumia kahdesta näkökulmasta.
Monien seikkailujen jälkeen yksi don Quijoten ystävistä, pakottaakseen tämän palaamaan kotiin retkiltään, naamioituu ritariksi, voittaa vastustajansa, ja vaatii tätä luopumaan ritariseikkailuistaan vuodeksi. Don Quijote päättää ryhtyä Päijät-Hämeen maaseudulle seminologiksi. Kuolinvuoteellaan Kalevi Laakso (don Quijote) huomaa oman narrimaisuutensa ja tajuaa tekonsa hullutuksiksi ja elämänikäsen jumalanpilkan harhaksi.
Tiedossa ei ole, saivatko henkilömme lopulta parannuksen armon ja välttivät grillausjuhlat, joilla on alku, mutta ei loppua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kin näyttää siinä tennismailakuvassa nälkiintyneen laihalta, posket suutelevat toisiaan. Hän ei ehkä ole muilta kiireiltään ehtinyt syömään. Ja ilme on kireä. Jumalavihainen. Voisiko joku linkittää sen kuvan palstalle, että pääsisimme kaikki ihailemaan aitoa don Quijotea. Kiitos.
Tässä se on. Don Qojote.
https://www.google.fi/imgres?imgurl=http://heinolantennis.com/uploads/images/KALEVI_LAAKSO.JPG_1_1.jpg&imgrefurl=http://heinolantennis.com/johdanto/hvp-36-hallinto.html&docid=BO8_CiLZ4IP4vM&tbnid=PHfZzHo-nNsCXM:&vet=1&w=208&h=541&hl=fi&bih=662&biw=1366&q=kalevi laakso&ved=0ahUKEwjsyuSzppvRAhXJAsAKHVXcDi4QMwgZKAAwAA&iact=mrc&uact=8