Piti mennä johonkin kurssille. Majapaikassa oli paljon väkeä ja tavaratkin olivat sekaisin. Löysin kuitenkin tarvittavat lopulta ja lähdin ulos. Ilmeisesti olin jossakin Helsingin keskustassa ja piti löytää linja-auto, joka veisi kurssipaikalle. Etsin takintaskusta aikataulua ja josta näkisin bussin numeron. Takin taskussa oli kaikenlaista tavaraa, enkä nyt sitten löytänyt mitään, jotta tietäisin mihin bussiin piti mennä. Nousin yhteen bussiin ja siellä selvisi, ettei se ainakaan tämä bussi ole, joka vie perille. Nousin pois bussista
Uni jatkui, olinkin yhtäkkiä metsäisessä kauniisa maisemassa ja mietin, että mihin suuntaa pitäisi lähteä, jotta pääsisin perille tuonne kurssille, jonne olin menossa.
Yhtäkkiä tajusin, että enhän minä tiedä, mikä se kurssi oli ja missä se oli, ei hajuakaan siis siitä paikasta, mitä kohti olisi pitänyt suunnistaa. Minulla oli salkku mukana ja ajattelin, että kai minulla salkussa on siitä kurssista tiedot. Tavallinen nahkasalku, jonka avasin ja siellä oli valtavasti tavaraa, nyssäköitä nyssäköiden perään, mutta ei mitään tietoa siitä, mikä oli kurssi tai missä se oli. Siihen tuli joitain ihmisiäkin ja halusivat auttaa, mutta eihän sitä voi auttaa, kun en tiennyt minne olin menossa.
Sitten ajattelin, että ehkä Helsingin puhelinluettelosta löydän jotain vihjeitä, ehkä tunnistan siitä nimen, jonne olen menossa. Vieressä oli korkea mäki, jonka rinteille oli rakennettu ilmeisesti hotelli ja paljon rakennuksia. Ensin menin johonkin baariin ja kysyin puhelinluettoloa lainaksi, baarimikko sanoi, että se maksaa 42 euroa katsoa puhelinluetteloa, en katsonut, vaan jatkoin matkaa, johonkin ravintolaan, josta sain muka luettelon, mutta tuo kirja olikin täynnä taas kaikkea muuta, sekalaista ja monenlaista tavaraa, eikä luetteloa ollenkaan ...
Vaimonikin ilmestyi uneen ja sanoin hänelle, ettei se nyt minulle mikään tärkeä kurssi ole ... siihen heräsin.
Uni jatkui, olinkin yhtäkkiä metsäisessä kauniisa maisemassa ja mietin, että mihin suuntaa pitäisi lähteä, jotta pääsisin perille tuonne kurssille, jonne olin menossa.
Yhtäkkiä tajusin, että enhän minä tiedä, mikä se kurssi oli ja missä se oli, ei hajuakaan siis siitä paikasta, mitä kohti olisi pitänyt suunnistaa. Minulla oli salkku mukana ja ajattelin, että kai minulla salkussa on siitä kurssista tiedot. Tavallinen nahkasalku, jonka avasin ja siellä oli valtavasti tavaraa, nyssäköitä nyssäköiden perään, mutta ei mitään tietoa siitä, mikä oli kurssi tai missä se oli. Siihen tuli joitain ihmisiäkin ja halusivat auttaa, mutta eihän sitä voi auttaa, kun en tiennyt minne olin menossa.
Sitten ajattelin, että ehkä Helsingin puhelinluettelosta löydän jotain vihjeitä, ehkä tunnistan siitä nimen, jonne olen menossa. Vieressä oli korkea mäki, jonka rinteille oli rakennettu ilmeisesti hotelli ja paljon rakennuksia. Ensin menin johonkin baariin ja kysyin puhelinluettoloa lainaksi, baarimikko sanoi, että se maksaa 42 euroa katsoa puhelinluetteloa, en katsonut, vaan jatkoin matkaa, johonkin ravintolaan, josta sain muka luettelon, mutta tuo kirja olikin täynnä taas kaikkea muuta, sekalaista ja monenlaista tavaraa, eikä luetteloa ollenkaan ...
Vaimonikin ilmestyi uneen ja sanoin hänelle, ettei se nyt minulle mikään tärkeä kurssi ole ... siihen heräsin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.