Järjestölehti Suomenmaa julkaisi poikkeuksellisen hyvän, alunerin STTn uutipäätoimittajan tekemän jutun, jossa kolme nykytutkijaa esittää näkemyksensä maamme historian "kipupisteistä".
Henrik Meinander:
– Ajatellaan, että Suomi on ollut aina olemassa, vaikka todellisuudessa se muodostui vasta 1800-luvun lopulla.
– Siihen asti Suomi Suomena oli pienen ryhmittymän, älymystön ja virkamiesten, ajatus, vaikkakin hallinnollisesti olemassa Venäjän suuriruhtinaskuntana (vuodesta 1809 asti).
Martti Häikiö:
Toinen unohtunut asia on Saksan merkitys Suomelle sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan yhteydessä.
Kolmantena Meinander mainitsee pyrkimyksen tulkita historiaa Suomen sisäisenä kehityksenä, vaikka siihen ovat aina keskeisesti vaikuttaneet kansainväliset tekijät, etenkin talous ja geopolitiikka.
Teemu Keskisarja:
Keskisarja katsoo, että Ruotsin vallan (vuoteen 1809) kriittinen tarkastelu on ollut vuosikymmeniä epäsuosiossa.
– Ruotsi kohteli Suomea vittumaisemmin kuin mikään Euroopan siirtomaavalta (alusmaitaan), täräyttää tutkija.
– Onko täysin unohtunut, ettei suomalainen ennen 1800-luvun loppua voinut käyttää suomea oikeudessa edes arkisissa perintö- ja lapsenruokkoasioissa?
Keskisarjan mielestä Ruotsi saisi myös olla kiitollinen Suomelle, jonka takana se on ollut suojassa (Venäjältä) tuhat vuotta.
Hänen mielestään aikanaan historioitsijat pääsevät kiistelemään Suomen EU- ja euro-ratkaisuista.
Martti Häikiö:
Häikiön mielestä vastaamaton kysymys koskee sitä, miksi Suomen Sosialidemokraattinen Puolue päätyi laittoman vallankumouksen tielle 1917–18 saatuaan jo kertaalleen enemmistön eduskuntaan (1916–17) sekä keskeiset vaatimuksensa läpi lainsäädännöksi asti.
– Mutta kapinan syyt ja siihen ajautuminen puuttuvat uudemmasta tutkimuksesta. Se on olematon suhteessa kevään 1918 tragedian kirjamäärään, hän sanoo.
Näissä riittää tutkittavaa.
Henrik Meinander:
– Ajatellaan, että Suomi on ollut aina olemassa, vaikka todellisuudessa se muodostui vasta 1800-luvun lopulla.
– Siihen asti Suomi Suomena oli pienen ryhmittymän, älymystön ja virkamiesten, ajatus, vaikkakin hallinnollisesti olemassa Venäjän suuriruhtinaskuntana (vuodesta 1809 asti).
Martti Häikiö:
Toinen unohtunut asia on Saksan merkitys Suomelle sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan yhteydessä.
Kolmantena Meinander mainitsee pyrkimyksen tulkita historiaa Suomen sisäisenä kehityksenä, vaikka siihen ovat aina keskeisesti vaikuttaneet kansainväliset tekijät, etenkin talous ja geopolitiikka.
Teemu Keskisarja:
Keskisarja katsoo, että Ruotsin vallan (vuoteen 1809) kriittinen tarkastelu on ollut vuosikymmeniä epäsuosiossa.
– Ruotsi kohteli Suomea vittumaisemmin kuin mikään Euroopan siirtomaavalta (alusmaitaan), täräyttää tutkija.
– Onko täysin unohtunut, ettei suomalainen ennen 1800-luvun loppua voinut käyttää suomea oikeudessa edes arkisissa perintö- ja lapsenruokkoasioissa?
Keskisarjan mielestä Ruotsi saisi myös olla kiitollinen Suomelle, jonka takana se on ollut suojassa (Venäjältä) tuhat vuotta.
Hänen mielestään aikanaan historioitsijat pääsevät kiistelemään Suomen EU- ja euro-ratkaisuista.
Martti Häikiö:
Häikiön mielestä vastaamaton kysymys koskee sitä, miksi Suomen Sosialidemokraattinen Puolue päätyi laittoman vallankumouksen tielle 1917–18 saatuaan jo kertaalleen enemmistön eduskuntaan (1916–17) sekä keskeiset vaatimuksensa läpi lainsäädännöksi asti.
– Mutta kapinan syyt ja siihen ajautuminen puuttuvat uudemmasta tutkimuksesta. Se on olematon suhteessa kevään 1918 tragedian kirjamäärään, hän sanoo.
Näissä riittää tutkittavaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
myös maalaisliiton/kepun yksisilmäisessä aluepolitiikassa riittää väitöskirjojen aiheita