miksi minusta tuli reagoija?

Sama juttu. Näin äitiä joku viikko sitten. Reaktioni on aina sama. Äitin tekemä henkinen häpäisy flirttailulla ja tulemalla iholle. Jota seuraa itselle ns sammuminen eli muutun väsyneeksi kun aivot ylikuormittuu. Sitten herättyä alkaa vihan purkaminrn ja viikkoja kestävä ajatuksien korjaamisprosessi jossa yritän päästä äidin narsisti vaatimus; kilpailu maailmasta normaalien ihmisten rauhalliseen maailmaan. Kunnes olen valmis taas kohtaamaan narsisti äidin joka vaistoaa minun energiat.

Pysy erossa siitä, voi helvetti sentään. Sinun seksuaalisuutesi on sinun oma asiasi!

Riittääkö ihan puhelinkeskustelu aikaansaamaan reaktion vai tarvitaanko siihen facetoface -kohtaaminen? Jaksamista toivon, mutta miten vahingossa? Hän kysyi apua ja päästit neuvomaan? Vai miten?

Riittää minuutin puhelinkontakti.
Minut aiemmin hylännyt psykopaatti on alannut soittelemaan minulle aika paljon ja sitten itse olen joutunut joidenkin käytännön asioiden takia ottamaan yhteyttä, mutta sitten niihin väleihin hän yrittää aina ujuttaa sitä kamalaa tunnejuttua, josta kyllä olen nyt oppinut huomauttamaan, etten halua sitä. Ja hän on sitten vastannu että: "No lopetaan sitte !" Mutta hän on ehtiny jo vaikuttamaan ennen sitä niin, että multa menee monta tuntia olotilan normalisoimiseen.

tällähetkellänäin kirjoitti:

Riittää minuutin puhelinkontakti.
Minut aiemmin hylännyt psykopaatti on alannut soittelemaan minulle aika paljon ja sitten itse olen joutunut joidenkin käytännön asioiden takia ottamaan yhteyttä, mutta sitten niihin väleihin hän yrittää aina ujuttaa sitä kamalaa tunnejuttua, josta kyllä olen nyt oppinut huomauttamaan, etten halua sitä. Ja hän on sitten vastannu että: "No lopetaan sitte !" Mutta hän on ehtiny jo vaikuttamaan ennen sitä niin, että multa menee monta tuntia olotilan normalisoimiseen.

Eli on pakko olla joidenkin asioiden vuoksi yhteydessä ja et voi katkaista tai järjestää asiaa muutoin? Harmittavaa, kun ajattelin ehdottaa, että laita puhelimeesi esto ko. numerolle, niin miehenikin teki. Tosin tämä estetty soitti sitten uudesta prepaidnumerosta, mutta siihenkin sitten esto.

Juuri näin. Laita itsesi ykköseksi ja varaudu irrottautumaan narsista. Välien katkaisun jälkeen joudut usein laittamaan omat elämänarvosi uusiksi ja se ei käy hetkessä vaan vaatii joskus vuosien työn.

Ja tuo liittyi mihin..?

Laajaan elämänkokemukseen noin kolmenkymmenen vuoden ajalta, eli hyvin moneen asiaan.

Niin ja vähenee kätevästi samalla turhat reaktiot, väittelyt yms.
Järkevä käytännön ratkaisu uskoisin, että jää energiaa muuhunkin.

Keksin juuri että mun uudenvuodenpäätös on, että en suostu enää mihinkään muuhun kuin erittäin rakentaviin, älyllisiin keskusteluihin, joissa aina otetaan etiikka huomioon. Mitään epäselvää veivausta en enää kenenkään kanssa ala.

lisään kirjoitti:

Keksin juuri että mun uudenvuodenpäätös on, että en suostu enää mihinkään muuhun kuin erittäin rakentaviin, älyllisiin keskusteluihin, joissa aina otetaan etiikka huomioon. Mitään epäselvää veivausta en enää kenenkään kanssa ala.

Se vaan ettei tuo ole keskustelua, vaan yksisuuntainen monologi.
Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö muilla voisi olla vuorovaikutustaitoja ja jopa tahtoa paranemiseen.

Jyräät tuossa haistatellen, tekstisi ei vie mitään eteenpäin. Turha haikailla etiikan perään jos ei näe omaa osuuttaan.

Mä en ole vielä kertakaan elämässäni varsinaisesti haistatellut. Kyllä mäkin saan yhden kerran tasapuolisuuden nimissä. En munkaan tarvi olla pyhimys, jos ei muidenkaan tarvii.

Ja oikeassa olet: elämäni tähänastiset "keskustelut" pääosin eivät ole olleet keskusteluja, siksi minä ne lopetankin kaikki kerralla alatakseni keskustelemaan, mutta en samojen ihmisten kanssa.

Vielä yksi kysymys, suhteessa mihin asiaan pitää etsiä itsestään vikaa (tai toisesta), jos ei suhteessa etiikkaan ?
Jos vähät välitetään etiikasta, missä ylipäätään voi olla mitään vikaa ?

Minusta kaikki nämä käsitteet ovat hyvin epäselviä, kaikki etsivät vikaa mutta suhteessa mihin ? Mikä on se ihanteellinen asiantila suhteessa mihin sitä vikaa etsitään, jos sillä ei kuitenkaan ole etiikan kanssa mitään tekemistä ?
Vähän vaikea täsmällisesti etsiä vikaa, jos "vikaa"- sanan merkitystä ei määritellä täsmällisemmin.

Ja miten kaiken anteeksiantaminen suhteutuu siihen, että elämme kuitenkin maassa , jossa on laki ?

Mä en voi kunnolla keskustella jos näitä asioita ei määritellä täsmällisemmin.

lisään kirjoitti:

Vielä yksi kysymys, suhteessa mihin asiaan pitää etsiä itsestään vikaa (tai toisesta), jos ei suhteessa etiikkaan ?
Jos vähät välitetään etiikasta, missä ylipäätään voi olla mitään vikaa ?

Minusta kaikki nämä käsitteet ovat hyvin epäselviä, kaikki etsivät vikaa mutta suhteessa mihin ? Mikä on se ihanteellinen asiantila suhteessa mihin sitä vikaa etsitään, jos sillä ei kuitenkaan ole etiikan kanssa mitään tekemistä ?
Vähän vaikea täsmällisesti etsiä vikaa, jos "vikaa"- sanan merkitystä ei määritellä täsmällisemmin.

Ja miten kaiken anteeksiantaminen suhteutuu siihen, että elämme kuitenkin maassa , jossa on laki ?

Mä en voi kunnolla keskustella jos näitä asioita ei määritellä täsmällisemmin.

Miten olet sen lain kanssa sitten sinut? Pykälät ja asetukset ovat kyllä, mutta useinhan niitä luetaan myöskin vain joidenkin tiettyjen etujen mukaan, että tarkempi määrittely niistäkin puuttuu.
Ihmettelen, sillä on moniakin asioita, joista pystyy keskustelemaan ilman erittäin tarkkoja täsmennyksiä. Tulipa nyt mieleen esim. värit. Ruskea on se ruskea, mutta koska siihen tarvitaan punaista, keltaista ja sinistä, niin eihän se sama ruskea aina ole.

No tiedätkö sinä sitten mitä vikaa etsitään ? Jos tiedät etkö voi kertoa minullekin ?

No myönnän, että mä luen lakeja pykäläntarkkaan ja tulkintatilanteissa otan eettisen ajattelun avuksi, eli pyrin sitten eettisimmällä mahdollisella tavalla tulkitsemaan ja mikäli asia ei sillä valkene ajattelen lisäksi YK:n ihmisoikeuksien pykälien yms. valossa jne.

Keskustelujen ääneen sanomattomia merkityksiä ei välttämättä tunne jos ei kuulu "kulttuuriseen sisäpiiriin". Saatan minäkin ymmärtää keskusteluja, joista et ymmärtäisi mitään jos ne vain pintapuolisesti kuulisit.

Ja olen varma ettei sanasto täälläkään ole yksiselitteistä.
Merkitysmaailmat ovat aika monimutkaisia.
Eivätkä ne väritkään nyt aivan yksiselitteisiä ole vaan jokainen voi nähdä ne enemmän tai vähemmän eri värisinä toisistaan, joten vaikka meille olisi yhteisymmärrys sinisestä, emme vielä tiedä millaista sävyä toinen tosiasiallisesti ajattelee.

Joo. Ja siksipä on hirmuisan raskasta tuo ymmärryksen saavuttaminen erityisesti jonkun omahyväisen ja laiskistuneen piiriläisen kanssa, joka on pitkään tullut vertaistensa taholta ymmärretyksi puolesta silmäyksestä. Puhumattakaan pahantahtoisista tulkitsijoista. Ja sitten vielä typerykset. Voi sentään.

Tuo voisi päteäkin siinä mielessä, että eikös narsistit ja psykopaatit usein onnistu huijauksissaan juuri koska ihmiset reagoivat niin empaattisesti keksittyihin tarinoihin ?

Minä ainakin omakohtaisesti koen enemmän apua vaikka filosofian kirjojen lukemisesta, kuin tunteellisesta veuhkaamisesta näistä asioista, kun kukaan ei kuitenkaan osaa olla niin empaattinen, että todella kokisi sen toisen tilanteen kuten hän, ei mulle ainakaan kukaan ole koskaan ollut lähimainkaan sillätavoin empaattinen. Niin kyllä mun mielestä usein loogisempi näkökulma olisikin parempi kuin vellominen tunteissaan toisen asioissa niin että tehdään epäloogisia johtopäätöksiä jne.

Tuo teos on kyllä ihan mahtava omankin sumuisen pääkopan sisällä muhinut antiteesi omissa "piireissä" vallinneille empatiamömmelöille. Narsismidiagnoosilla tuo olisi minun suustani kasteltu piirieni eliittiajattelijoiden toimesta.

Joo.
Mun päätarkoitus on tuoda esiin, että näkökulmia ja suhtautumistapoja on todellisuudessa olemassa olemassa hyvin paljon erilaisia, varsinkin jos lukee kirjoja vähän Suomen rajojen ulkopuoleltakin. Kun mua vähän ahdistaa semmonen kun jossain pikkupaikassa jankataan jotain yhtä yksinkertaista lausetta ainoana hyvänä ajatusmallina.
Vaikka se ajatusmalli olisi hyvä, se ei auta mua mitenkään koska mua ahdistaa siinä periaatteessa se ajattelun kapeus. En missään tapauksessa halua niin kapea-alaiseksi ihmiseksi. Ja se tulee siinä sitten minulle oleellisemmaksi seikaksi kuin se jankattu lause sinällään.
Siis vaikka olenkin narsistin uhri niin en halua ratkaisuksi kapea-alaista ajattelua, koska minä muuten en ole koskaan ollut enkä halua tulla suppeasti ajattelevaksi ihmiseksi. Siksi minua ei ehkä aina ymmärretä miksi joskus haluan torjua sinällään hyvää tarkoittavan neuvon, jos se tuntuu ajattelua kaventavalle.

Ja muutenkin narsistin uhrina minua on suorastaan kidutettu sillä, että minulle on hoettu yksiä ja samoja lauseita vuosia tai vuosikymmeniä, vaikka aivoni nimenomaan rakastaa monipuolista ajattelua. Niin se hokeminen on tuntunut kidutukselta ja nähdäkseni onkin manipulaatiota, koska ihmisen aivot oppii nimenomaan toistosta ja oikeaakin manipulaatiota on toteutettu maailmassa juuri esim. pakkosoittamalla jotain aivopesunauhaa jolllekin lukemattomia kertoja.

Minä olen ns. "yliempaattinen". Minun psykopaattinikin on itse nimennyt minut "yliempaattiseksi" aikoinaan.
Mutta vaikuttaa siltä, että yliempaattinen ihmistyyppi on hyvin käsittämätön suurimmalle osalle ihmisiä ja minun psykopaattini on käyttänyt sitä seikkaa räikeästi hyödykseen.
Ihmisille ei tule mieleen, että vaikeudet voivat johtua yliempatiasta ja vaativat aina vain lisää ja lisää empatiaa ja siten ongelmat koko ajan pahenevat, ja kukaan ei ymmärrä miksi.

Mutta minä kannatan empatiaa, se on yleensä hyvä asia, mutta olen sitä mieltä, että empatia voi kääntyä myös vahingolliseksi kun se menee äärimmilleen.

Ehkä empatiaan pätisi se, että se on harvinaista herkkua, mutta harvinaiset herkutkin jättiannoksina voivat muuttua "myrkyllisiksi".

Teoriaväännöt ei aina auta käytännössä. Ehkä tärkeintä on vaan käytäntö, että säilyy hengissä.

pimeydestä kirjoitti:

Teoriaväännöt ei aina auta käytännössä. Ehkä tärkeintä on vaan käytäntö, että säilyy hengissä.

Olisi pitänyt tuo tajuta ajoissa niin olisin säästynyt PALJOLTA. Tällä hetkellä ärsyttää kaikki kukkahattutädit jotka kuvittelee että lässyttämällä voi muuttaa maailmaa. Ei voi. Kiusaajat ei muutu paremmiksi ihmisiksi niitä paapomalla eikä kiusaaminen johdu kiusatusta vaan yksinomaan kiusaajien päätöksestä kiusata. Kiusaajat kiusaavat muita IHAN TIETOISESTI. He ovat päättäneet tehdä niin. Turha ymmärtää.

Miks ees pitäs säilyä hengissä? Mikään ei auta. Toiminta, toiminta, toiminta, vaan kun ei pysty.

Tärkeintä on todella käytäntö, joka perustuu??

Yksi-vain44 kirjoitti:

Olisi pitänyt tuo tajuta ajoissa niin olisin säästynyt PALJOLTA. Tällä hetkellä ärsyttää kaikki kukkahattutädit jotka kuvittelee että lässyttämällä voi muuttaa maailmaa. Ei voi. Kiusaajat ei muutu paremmiksi ihmisiksi niitä paapomalla eikä kiusaaminen johdu kiusatusta vaan yksinomaan kiusaajien päätöksestä kiusata. Kiusaajat kiusaavat muita IHAN TIETOISESTI. He ovat päättäneet tehdä niin. Turha ymmärtää.

No joo minä kanssa ihmettelin vuosikymmeniä mitä hyötyä siitä lässytyksestä on.
Tosiaan aika siinä meni hukkaan kertakaikkiaan.
Mun psykopaatti tosin sano mulle suoraan että puhuin hänen kanssaan 40 vuotta täysin turhaan.

(ja kun mun psykopaatti vielä neuvo mua unohtamaan sen pointin, että hän on mun äiti, niin tää "mun psykopaatti"-termi onkin sitten varmaan sopivin mahdollinen termi tai sitten "mun manipuloija".

https://www.youtube.com/watch?v=PtPLSIrvuhc

Tuossa toinen