Moi.
En yleensä kirjota tällasille keskustelupalstoille mut nyt oikeesti tarvisin apuu...
Eli oon siis hyvin ihastunut yhteen tyyppiin. Ei olla samassa koulussa, mutta silti ollaan tunnettu toisemme muutaman vuoden verran. Ongelma on se, että vaikka kuinka haluaisinkin niin en vaan mitenkään pysty lähestymään kyseistä henkilöä.
Tässä muutamia ajatuksia, jotka ovat ehkä osasyynä tähän mun "ongelmaan":
Kuvitellaan, että mulla olis nyt poikaystävä. Mulle tulee kauheen ahdistava olo, kun ajattelen, miten tässä tapauksessa kertoisin suhteesta vanhemmilleni? Pelkään negatiivista reaktiota eikä olla vanhempien kanssa sellaisissa väleissä, että voitaisiin kertoa toisillemme ihan mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Vaikka tykkäänkin viettää aikaa heidän kanssaan; tehdä asioita, rupatella mukavia tms. niin poikaystävän esille tuominen olisi jotenkin todella noloa D: "Nolo" ei ehkä ole se oikea sana tähän tilanteeseen, mutten nyt keksi parempaakaan... Myös kavereideni reaktiot pelottavat ja saisivat minut nolostumaan. Meillä ei ole kaveriporukassa tapana jakaa kaikista henkilökohtaisimpia asioita, vaikka olemmekin todella läheisiä. Poikaystävä kuitenkin on sen verran iso juttu, ettei sitä voi niin läheisiltä ihmisiltä salailla. Tunnen olevani/haluan olla vielä lapsi, mutta samalla haluan myös kasvaa ja aikuistua. Tuntuu, että omat vanhempani eivät halua minun kasvavan tai tuntevat minun olevan vielä paljon nuorempi mitä oikeasti olen. Tämä kaikki saa minut todella ahdistuneeksi, sillä samaan aikaan haluaisin siirtyä eteenpäin elämässäni, mutta toisaalta taas en. Sitä "eteenpäin siirtymistäkään" en ole koskaan sen syvällisemmin ajatellut, antaisin sen tapahtua vain luonnostaan. Mutta se pelottaa. Kaikkien reaktiot pelottavat.
En myös ikimaailmassa uskaltaisi lähestyä poikaa. (Enkä nyt tarkoita fyysistä lähestymistä :D ) Tuntuu että kaikki torjuisivat minut. (Luulen heidän ajattelevan että minä olen jotenkin outo/erilainen, eivätkä osaa olettaa minulla olevan tällaisia tunteita heitä kohtaan) Ei sen takia etteivät he pitäisi minusta, vaan sen takia etteivät oisaisi ajatella minun ajattelevan heistä tällä tavoin tai eivät itse ole kiinnostuneet minusta. Tuntuu myös, että he kertoisivat tästä kaikille tutuilleni ja kaikki katsoisivat minua siitä lähtien oudolla silmällä ja siitä syntyisi kauhea "juttu". Kaverini oudoksuisivat ja myöhemmin nauraisivat/pilkkaisivat. En tiedä olenko harhaluuloinen. Olen myös hirveän ujo. Vaikka suhde syntyisikin, en ujouttani siinä oikein osaisi toimia. Minua kammoksuttaa ajatukset jostain lässyn lässyn hyvän yön toivotus suukoista ja jostakin romanttisista tähtien katselu illallisista. Itse haluaisin suhteessa painottaa olevani voimakas, (Psyykkisesti :D) minulla on omat oikeuteni sekä valta päättää tekemisistäni. Haluaisin suhteen olevan rento, ei kovin vakavastiotettava. Meillä olisi hauskaa ja olisimme enemmänkin "hyvät kaverit".
Jos lähtisin lähestymään perinteisellä "Mitä kuuluu?" -viestillä, saattaisi poika yllättyä ja arvata minun olevan kiinnostunut, sillä tällainen muuten vaan puolitutuille viestittely ilman mitään sen kummempaa syytä ei ole ollenkaan minun tapaistani.
Eli tarvisin nyt neuvoja siihen, että miten pääsisin näistä mun "peloista" eroon ja että miten ehkä mahdollisesti pääsisin lähestymään tätä tyyppiä viestien välityksellä. Tää asia on mulle tosi uutta ja samalla ehkä snadisti jännää, kuten ehkä tosta tekstistä saattaa huomata D: Sen lukiessaan, saattaa ehkä saada sen käsityksen etten olisi vielä valmis seurusteluun. Asia saattaa hyvin ollakin näin. En vaan haluaisi enää jättää ihastusta tunteiden tasolle, haluaisin nyt ensimmäistä kertaa edetä. En halua taas jumittua paikoilleni... Ja tää koko soppa saattaa kuulostaa tosi hölmöltä ja multa on unohtunu mainita monia asioita, mutta menkööt. En tiiä ylireagoinko tmv mutta halusin vaan jotenkin jakaa näitä ajatuksia, jotka mun päässä myllää.
Jos nyt tätä edes joku lukee :<
Olenko toivotontapaus?
3
119
Vastaukset
- apu_poika
Moi. Tekstisi oli mielenkiintoinen, siispä ajattelin vastata, kun näin urakalla olet kirjoittanut.
Tilanne on monimutkainen. Haluaisit siis tutustua tähän poikaan (siis ihastukseesi), mutta et ole valmis ns. sitoutumaan? Pelkäät myös, mitä muut ajattelisivat mikäli teidän välille jotain kehkeytyisi. Miksi pelkäisit? Liittyykö siihen jotain kiusallista, joka 'musertaisi' sinun ja muiden kaveritesi välit? Onko ihastuksesi muiden mielestä jollain tapaa sellainen, että muka automaattisesti katsottaisiin pahalla? En ymmärrä mistä moinen harhaluulo/ennakkoluulo :o?
Puhuit tekstissä ainoastaan sinun tunteistasi, mutta et kertonut mitään ihastuksestasi. Eli onko hän osoittanut jotain kiinnostuksen merkkejä sinua kohtaan? Millaisia?
On ymmärrettävää, että "kokemattomana" ei välttämättä osaa ajatella olevansa suhteessa, mutta eihän aina täydy heti aloittaa suhdetta, voitte vaikka tutustua toisiinne. (olisitte alkuun 'hyviä kavereita' & 'teillä olisi hauskaa'. Myöhempi jäisi teidän päätettäväksi) ei hätää, ajan kanssa, ajan kanssa...
Aloitteen teko on oikeastaan aika jännittävä hetki. Ja jos olet vielä ujo niin voi olla hankalaa. Mutta rohkeutta kyllä vaaditaan. Voit ottaa sen haasteena, ylität itsesi tekemällä jotain, mitä et ikinä tavallisesti tekisi. Mikäli et jossakin mahdollisessa jengissä/porukassa uskalla puhua hänelle, voisit vaihtoehtoisesti etsiä hänet somesta (fb, ig jne..) ja ottaa häneen yhteyttä. Voit keksiä puheenaiheen.
Jos saat tyrmäävän vastaanoton, et kuitenkaan menetä mitään kokonaista elämää, tuskin edes jatkossa tapaisitte, kun puhuit aikuistumisesta yms.,niin oletan teidän olevan jo peruskoulun ylittäneitä.
Tässä ei varmaan tullut
Mitään ihmeellistä apua, koska et kertonut vielä tarpeellista tietoa, joka voisi helpottaa avunantoa. Toivottavasti edes jotain iloa.
Kaikki kääntyy parhain päin! Tätä ei oikein pysty taaskaan sanomaan kuulostamatta takapajuiselta vanhalta jäärältä, mutta here we go again...
"Tunnen olevani/haluan olla vielä lapsi, mutta samalla haluan myös kasvaa ja aikuistua."
Kuuntele noita ensiksi mainittuja tunteitasi. On ymmärrettävää, että haluat kasvaa ja aikuistua ja se on täysin okei. Vakava parisuhde ei kuitenkaan kuulu kasvamiseen ja aikuistumiseen; se kuuluu AIKUISUUTEEN. Tiedän, että nuoriso ei halua tätä myöntää ja sekin on ihan ymmärrettävää, koska koskas nuoret aikuisia mukisematta uskoisivat. :)
Eikö sen voisi pitää maksimissaan ystäväasteella, jos jollain tavalla häntä lähestyt? Näin välttäisit sen lähes väistämättömän eron ja siitä aiheutuvat sydänsurut.- bllcxkl
Et sano ikääsi. Sillä ihan oikeasti on aikas paljon väliä sille miten suhteessa edetään.
Tuo on hirveän tuttu tunne minullekin. Suhteen aloittamisessa ei sinänsä ole mitään pahaa, ja vanhemmat ja kaverit olisivat siitä vain iloisia, mutta et jotenkin uskalla yllättää heitä tällä tiedolla?
Yksinkertainen neuvoni on, että hommaa ensin se suhde ja ala sitten vasta miettimään muiden reaktioita. Tai kuten sanoit, että totuus tulee kuitenkin lopulta ilmi, niin kerrot sitten viimeistään silloin. Nykyään suhteen voi kätevästi virallistaa Facebookissa. Siinä se sitten on kerrottu.
Miten lähestyt poikaa? Totta kai hän tajuaa, että olet jotenkin kiinnostunut jos alat lähetellä ykskaks viestejä. Sehän on tarkoituskin. Ihmisten kulttuurissa on sellainen kätevä tapa että hän voi teeskennellä ettei tajua, jos ei itse ole kiinnostunut. Jos hän vaikuttaa nuivalta niin sinä vastaavasti teeskentelet, ettei viestittely mitään tarkoittanut.
Rupeavatko ihmiset nauramaan jos mokaat? Yleensä ihmiset eivät ole kovin kiinnostuneita toistensa asioista -ainakaan kovin pitkään.
Kasvamisesta?
Liittyisikö tämäkin siihen ettet halua yllättää edes itseäsi. Tavallaan haluat pysyä siinä identiteetissäsi, joka uskot olevasi. Enhän minä mitään poikia uskaltaisi iskeä. Ainakin henk.koht. olen yleensä ollut tyytyväinen kun olen "muutanut itseäni". Kasvaminen on lopulta aika kivaa. Huomaa pystyvänsä vaikka mihin. Ja on parisuhdekin :)
En nyt oikein ymmärrä edellisten kommentaattorien puheenvuoroja. Miksi ihmeessä sinun pitäisi arvailla pojan tunteita tässä vaiheessa. Siksihän sinun pitää häntä ruveta lähestymään. Yleensä aikuisten treffaillessa toinen on kiinnostunut ja toinen on mukana koska saattaa siinä tapailun edetessä kiinnostua -jollain deittipalstalla sovituissa treffeissä molemmat. Aikuiset usein menevät sänkyynkin ennen kuin rakastuneita.
Näin meikäläisen nojatuolipsykologiaa puoli neljältä yöllä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, se auttaisi jo paljon minua
tuskissani, jos tunnustaisit sinulla olevan tunteita, vaikka et haluaisikaan suhdetta. Olisi upeaa tietää, että olen sin1192325- 951559
- 421175
Pyhäjärvi -kuntaliiton LISTALLA - ajautuu kriisikunnaksi
”Vaaravyöhykkeessä” Kuntaliiton erityisasiantuntija Olli Riikonen nostaa esille Punakallion listalta todennäköisistä kri1671072Vieläkään nainen ei mitään tunnistettavaa sinusta
ei minusta, ei meistä, eikä meidän historiasta. Voisit kyllä kirjoittaa jotain spesifistä mitä meidän välillä on tapahtu771027Miten menee omasta mielestä?
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/f6e1e5b9-dd40-4eaf-ac96-036894307db5 Listan kärjessä Ähtäri28927Ehkäpä tunnet sinuun kohdistuvan rakkauden
Mutta tunnetko tuskani siitä sinuun kohdistuvasta suuresta ikävästä ja toteutumattomasta läheisyydestä? Vaistoatko kun i61907Nainen, olet minun makuuni joka suhteessa
Siksi tämä on mennyt niin vaikeaksi, ja ei tahdo ajatukset millään pysyä arjessa, vaan ne karkaa koko ajan unelmiin sinu24865Jos en enää
sinua näkisi, tekisinkö jotain toisin? Kertoisinko sinulle kaiken? Sen miten paljon minulle merkitset ja kuinka kaipaan38830Ei mene kauaa että kaikki vedätykset
Selviää.. Moni täältä on syytteessä.. Mahdollisesti palsta menee kiinni.. Tällä hetkellä jokainen viesti kiertää sup56780