Olenko toivotontapaus?

Moi. Tekstisi oli mielenkiintoinen, siispä ajattelin vastata, kun näin urakalla olet kirjoittanut.

Tilanne on monimutkainen. Haluaisit siis tutustua tähän poikaan (siis ihastukseesi), mutta et ole valmis ns. sitoutumaan? Pelkäät myös, mitä muut ajattelisivat mikäli teidän välille jotain kehkeytyisi. Miksi pelkäisit? Liittyykö siihen jotain kiusallista, joka 'musertaisi' sinun ja muiden kaveritesi välit? Onko ihastuksesi muiden mielestä jollain tapaa sellainen, että muka automaattisesti katsottaisiin pahalla? En ymmärrä mistä moinen harhaluulo/ennakkoluulo :o?

Puhuit tekstissä ainoastaan sinun tunteistasi, mutta et kertonut mitään ihastuksestasi. Eli onko hän osoittanut jotain kiinnostuksen merkkejä sinua kohtaan? Millaisia?

On ymmärrettävää, että "kokemattomana" ei välttämättä osaa ajatella olevansa suhteessa, mutta eihän aina täydy heti aloittaa suhdetta, voitte vaikka tutustua toisiinne. (olisitte alkuun 'hyviä kavereita' & 'teillä olisi hauskaa'. Myöhempi jäisi teidän päätettäväksi) ei hätää, ajan kanssa, ajan kanssa...

Aloitteen teko on oikeastaan aika jännittävä hetki. Ja jos olet vielä ujo niin voi olla hankalaa. Mutta rohkeutta kyllä vaaditaan. Voit ottaa sen haasteena, ylität itsesi tekemällä jotain, mitä et ikinä tavallisesti tekisi. Mikäli et jossakin mahdollisessa jengissä/porukassa uskalla puhua hänelle, voisit vaihtoehtoisesti etsiä hänet somesta (fb, ig jne..) ja ottaa häneen yhteyttä. Voit keksiä puheenaiheen.
Jos saat tyrmäävän vastaanoton, et kuitenkaan menetä mitään kokonaista elämää, tuskin edes jatkossa tapaisitte, kun puhuit aikuistumisesta yms.,niin oletan teidän olevan jo peruskoulun ylittäneitä.

Tässä ei varmaan tullut
Mitään ihmeellistä apua, koska et kertonut vielä tarpeellista tietoa, joka voisi helpottaa avunantoa. Toivottavasti edes jotain iloa.
Kaikki kääntyy parhain päin!

Tätä ei oikein pysty taaskaan sanomaan kuulostamatta takapajuiselta vanhalta jäärältä, mutta here we go again...

"Tunnen olevani/haluan olla vielä lapsi, mutta samalla haluan myös kasvaa ja aikuistua."

Kuuntele noita ensiksi mainittuja tunteitasi. On ymmärrettävää, että haluat kasvaa ja aikuistua ja se on täysin okei. Vakava parisuhde ei kuitenkaan kuulu kasvamiseen ja aikuistumiseen; se kuuluu AIKUISUUTEEN. Tiedän, että nuoriso ei halua tätä myöntää ja sekin on ihan ymmärrettävää, koska koskas nuoret aikuisia mukisematta uskoisivat. :)

Eikö sen voisi pitää maksimissaan ystäväasteella, jos jollain tavalla häntä lähestyt? Näin välttäisit sen lähes väistämättömän eron ja siitä aiheutuvat sydänsurut.

Et sano ikääsi. Sillä ihan oikeasti on aikas paljon väliä sille miten suhteessa edetään.

Tuo on hirveän tuttu tunne minullekin. Suhteen aloittamisessa ei sinänsä ole mitään pahaa, ja vanhemmat ja kaverit olisivat siitä vain iloisia, mutta et jotenkin uskalla yllättää heitä tällä tiedolla?
Yksinkertainen neuvoni on, että hommaa ensin se suhde ja ala sitten vasta miettimään muiden reaktioita. Tai kuten sanoit, että totuus tulee kuitenkin lopulta ilmi, niin kerrot sitten viimeistään silloin. Nykyään suhteen voi kätevästi virallistaa Facebookissa. Siinä se sitten on kerrottu.

Miten lähestyt poikaa? Totta kai hän tajuaa, että olet jotenkin kiinnostunut jos alat lähetellä ykskaks viestejä. Sehän on tarkoituskin. Ihmisten kulttuurissa on sellainen kätevä tapa että hän voi teeskennellä ettei tajua, jos ei itse ole kiinnostunut. Jos hän vaikuttaa nuivalta niin sinä vastaavasti teeskentelet, ettei viestittely mitään tarkoittanut.

Rupeavatko ihmiset nauramaan jos mokaat? Yleensä ihmiset eivät ole kovin kiinnostuneita toistensa asioista -ainakaan kovin pitkään.

Kasvamisesta?
Liittyisikö tämäkin siihen ettet halua yllättää edes itseäsi. Tavallaan haluat pysyä siinä identiteetissäsi, joka uskot olevasi. Enhän minä mitään poikia uskaltaisi iskeä. Ainakin henk.koht. olen yleensä ollut tyytyväinen kun olen "muutanut itseäni". Kasvaminen on lopulta aika kivaa. Huomaa pystyvänsä vaikka mihin. Ja on parisuhdekin :)

En nyt oikein ymmärrä edellisten kommentaattorien puheenvuoroja. Miksi ihmeessä sinun pitäisi arvailla pojan tunteita tässä vaiheessa. Siksihän sinun pitää häntä ruveta lähestymään. Yleensä aikuisten treffaillessa toinen on kiinnostunut ja toinen on mukana koska saattaa siinä tapailun edetessä kiinnostua -jollain deittipalstalla sovituissa treffeissä molemmat. Aikuiset usein menevät sänkyynkin ennen kuin rakastuneita.

Näin meikäläisen nojatuolipsykologiaa puoli neljältä yöllä.