Kaikki hylkää mut eikä mulla oo ketään. Unelmoin et voisin mennä vaan johonki kauas ja alottaa kokonaan alusta. Se ei oo mahdollista. Mä en saa yölläkää nukuttuu. Ahdistaa niin paljon. Haaveilen myös että en olis ees syntyny tänne maailmaan. Oon niin turha ihminen.
En kestä enää!
Yomi
5123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mene seurakunnan piiriin/ pariin. Löydät pakostakin ihmisiä, joiden kanssa voit puhua ja joihin voit tutustua niin, että kutsut heidät vaikka luoksesi kylään. Saat hyviä ystäviä seurakunnasta ja voitte sitten aloittaa vaikka harrastaa jotain. Seurakunnalla on paljon vapaaehtoistyöntekijöitä ja harrastepiirejä. On mm kävelyä ulkona, jolloin saat liikuntaa ryhmässä ja hyvän olon. Saat sitten nukuttuakin paremmin.
Ei kannata jäädä yksin pohtimaan kotiinsa, mitä tekee ja mitä ei tee. Liiallinen masentavien ajatusten pyörittäminen ei saa aikaan muuta kuin pahaa oloa.
Jos sinulla on joku kaupunki lähellä tai jokin kahvila vaikka, niin mene sinne, mene kirjastoon, mene ulos kävelemään, ....vaikka sanotaan hieman käskevään sävyyn että mene, niin se meneminen kuitenkin auttaa jo askelen verran ja vahvistaa niin henkisesti kuin fyysisesti. Ihmistä ei ole tarkoitettu istumaan neljän seinän sisällä.
Yhdestä askelesta se alkaa.
Monilla psyykenlääkkeillä on haittana ahdistus. Jotkin psyykenlääkkeet aihauttavat paniikkia.
Ei oo mahdotonta alottaa alusta vaik helppoo se ei ookaan, ei oo ees mahdotonta vaihtaa maisemaa vaik vaatiiki voimii. mä oon tehny niin, oon muuttanu paikkaan jossa kukaa ei tunne mua ja mis on mahollist alottaa puhtaalt pöydält. kyl elämä on täynnä mahiksii vaik niitä ei pystyis ain näkeen. ja vaik mä en kelpais kelleen ni voin kelpaa itelleni ja oon varma et voit kelpaa monelle muullekii. tsemppiä, montaa uutta juttuu voi ja kantsii kokeilla, älä luovuta! meit on tääl pimeydes ja yksin monta muutakii et oo huonompi ku muut tää yhteiskunta on mätä ku vaa tietyt pärjää ja nii monet, siis monet jää yksi ja ulkopuolelle, muista ettet oo huonompi ku kukaa muukaan, voit olla jopa "parempi" ku et oo antanu elämän kovettaa!
samoissa fiiliksissä täälläkin aika lailla.. mietin että olis kiva olla normaali. olen kateellinen niille jotka voi helposti olla tekemisissä toisten kanssa ja kykenee olemaan vaikka työelämässä mukana. pystyy menemään muiden mukana hymyillen harrastamaan ym. Kun mulle tuottaa vaikeuksia parin minuutin pakollinen sanailu jonkun kanssa, kun jännitän ja pelkään ihmisiä niin paljon etten saa edes koulua sen vuoksi käytyä loppuun saati että kykenisin työhön.. mut en voi jännittämiselle mitään vuosia oon jo siitä kärsinyt.. ja täytyy elää orjana sen kanssa..
Sinun täytyy saada tuo ahdistua pois, jotta saat nukuttua. Omalla kokemuksella voin sanoa ettei se ole helppoa. Itse vapauduin ahdistuksesta 6kk kulutta. Sen jälkeen tuli pitkäaikainen stressi jota kesti 8kk. Lihoin sen takia 2 kuukaudessa 10kg. Sitten masennuin vakavasti. Nykyään olen saanut laihdutettua jo 6kg. Vaikeita elämänjaksoja tulee. Toisilla ihmisillä ne on sietämättömän tuskallisia ja pitkäaikaisia. Ikinä ei saa menettää toivoa vaikka kuinka tekisi pahaa. Älä menetä toivoa elämäsi suhteen. Täällä on useampia samassa tilanteessa olevia ihmissä. Et ole yksin. Ei minullakaan ole ketään ja se on hevetin masentavaa. Olen kasvannut henkisesti vahvaksi kokemuksien perusteella. Aina on mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Toivon, että löydät oikeita ystäviä eläämääsi. Yksikään ihminen ei ansaitse olla yksin.