Pävää että pätkähtää

Huomenna on sitten tiistai, että tupsahtaa. Näin ne päivät kuluvat ja pejantaina sitten ihan persahtaa.
On suorastaan ihanaa, että tänne löytyy tällaisia hengenheimolaisia, joiden kanssa voi yrittää jotain sanoakin. Tiedät miksi kiitän kuin salaa - olemassaolostasi.

Hyvää loppuvuotta!

Luen juuri iltalukemisiksi vanhaa Aapelin pakinakirjaa "Timonen ja muita tuttavia". Aapelin luomia ovat mm. Pikku Pietarin pihan asukit ja Siunatun hulluuden matkalaiset. Suomen - ja varsinkin Savon - kielessä on lukemattomia sutkauksia, joita Aapelikin ansiokkaasti muistelee.
Vieläkö suomalaisissa lehdissä on vakipakinoitsijoita? Bisquit on yksi, mutta keitäs muita. Takavuosina Pirkko Kolbe kirjoitti arkipäivän huomioita, ne olivat monta kertaa teräviä ja iskivät niveleen. Nyt ollaan siirrytty plokeihin. Oppisipa nyt niitä lukemaan!
Netistä löysin eilen Ulla Appelsinin mielipidekirjoituksen 1.1.2017. Suosittelen kaikille sen lukemista.

Vielä vuosi-pari sitten oli itsestään selvää, että sanomalehti tuli joka kotiin. Nyt netti on alkanut syrjäyttää paperiaviisin. Kun jakamisessakin säästetään ja lehdet pudotetaan asuintalojen postilaatikoihin portin pieleen, alkavat tilaukset kaikkialla vähetä.
Hesaristakin tuli tabloid muutama vuosi sitten, ja on sanottava, että sen jälkeen ei lehti ole ollut minusta sama kuin ennen. Tilaankin sen vain viikonlopputilauksena.

Mutta se Hyvää, sanoi Mustapartainen ...jne. on kyllä Uuden Suomen Ollin hahmo. Hän kertoili Mustapartaisen suulla paljon huomioita elämän kirjosta.

Pressan uudenvuoden puheen ymmärsin onnittelupuheeksi. Suomella on syntymäpäivävuosi edessään, ehkä pr. halusi kannustaa kansalaisia nauttimaan hyvistä asioista, joita toivottavasti on tulossa kaiken säästämisen ja säätämisen lomassa. Ei siinä syvennytty päivänpolttaviin asioihin. Ehkä tuollainen kannustava puhe on näinä aikoina paikallaan, koska uutiset maailmalta ovat pelkästään huonoja. Paha kello kauas kuuluu vaikkei sitä juhlapuheissa soitettaisikaan.

Mutta edelleen - Päivää, että pätkähtää! Vuoden eka arkipäivä on alkanut.

Moi Loreena ja Hyvää alkanutta vuotta 2017.

Tuo karhuvertaus liittyi siihen alkuajatelmaan, että kaikki olemme samasta juuresta: kasvit eläimet ja ihmiset.

Kuin menneisyyden syvyydestä katsoo myyttinen karhumme ihmistä silmiin,..ymmärrätkö ihminen? Minusta puhe oli hyvä, varjojen aikaa kuljemme, enempää selviöitä en kaivannut, moikka

Hyvä pakina on huumorin keinoin vaikuttava, oivaltava, kielellistä ilotulitusta, jota saattaa tavata nerokkaissa laulujen sanoituksissa. Ihailen Vexi Salmea , Junnu Vainiota ja Juicea. Heidän olisi kannattanut alkaa vakituisiksi pakinoitsijoiksi. Kun arvostelee vallan kahvan puristajia, saa huumori olla purevaakin, ivan puolelle menevää, heidän tekojansa pitääkin kritisoida kansakunnan edun takia. He ovat paljon vartijoita, puolustuskykyisiä ja voimainsa tunnossa, kyllä hipiän pitää kestää. Pakina ei ole muotilaji, tosiaan blogit ja kolumnit ovat vieneet siltä tilaa. Kaipaan myös radiopakinoita, enää ei taida Jallunkaan pakinoita kuulla.

Politiikan moniottelijat eivät välttämättä ole hyviä pakinoitsijoita, sillä asioita pitää voida katsella syrjästä, mielellään maantasalta ja itsensäkin naurunalaiseksi altistaen. Lasse Lehtinen on aika paperinmakuinen, joskus Bisguit osuu naulan kantaan. Makriinan mainitsema Ulla Appelsinin muutamia hyviä pääkirjoituksia olen lukenut, hänen valttinsa on laajakatseisuus, hän ei ole yhden asian ihminen, kuten valitettavan monet muut. Seuraan myös Jukka Kemppisen blogeja, niissä vilahtaa usein tuttuja nimiä.

Minäkin pidin Niinistön puhetta hyvänä, epätavanomainenhan se oli. Joitakin mietityttää, oliko Juuso-karhu viittaus Venäjän karhuun, ihan hyvin voisi ollakin. Varjojen maa on hyvä vertauskuva nykyisestä maailmantilanteesta, turvallisuudentunteeseen ei voi enää missään tuudittautua. Mutta pahinta on, jos pelolle ja epäluuloisuudelle antaa vallan, silloin varjot eivät koskaan häviä, vaan valtaavat mieletkin.

Tuokin on totta, että tosikkous kukoistaa palstalla. Jos arvostelet pakolaispolitiikkaa, olet rasisti, jos taas sanot myötätuntoisen sanan turvapaikanhakijoista, olet suvakkiämmä. Jos hyväksyt Suomen kaksi kansalliskieltä, olet pakkoruotsittaja, ja jos arvostelet pakkoruotsia, olet vihapuhuja.

Marisematonta maanataita !

Osaisipa pakinoida tai edes hyvin kirjoittaa. Kirjoitusintoni on tosi suuri niin kuin hyvin tiedätte. Minä kohtaan täällä lähinnä naiskirjoittajia koska miehet ovat paljon huonompia, etteivät osaa. Minäkin yksi!

Kumma sotku itselläni. Ramoona ei ole Makriina, mutta niin armottoman samanlaisi! ettei toisistaan meikä eroita.